Onko totaaliyksinhuoltajuus ja kaksi neurokirjon lasta hyvä syy kieltäytyä 100% työajasta?
Tänään minulle soitettiin ja tarjottiin pitkää sijaisuutta 100% työajalla. Jouduin kieltäytymään, koska tiedän etten tule jaksamaan raskasta hoitotyötä täydellä työajalla tässä tilanteessa. Molemmilla lapsilla suht tuoreet diagnoosit alla, eli ekalla lapsella add+autismi ja toisella lapsella melko vaikeaoireinen asperger. Elämä on täyttynyt palavereista, tuen ja avun etsimisestä ja löytämisestä, kaavakkeiden täyttämisestä, lääkekokeiluista, ja matkoista hoitotahoihin jotka pidemmän matkan päässä. Tukiperhe on nyt myös haussa koska verkostoni on pyöreä nolla.
Olen aina ollut kiltti ja tunnollinen työntekijä. Syyllistyn helposti jos pyydän itselleni jotain ja olen aina pyrkinyt olemaan reipas, ahkera ja valpas. Nytkin tuo osastonhoitaja joka soitti, sanoi että haluaisi minut kovasti töihin pitkän kokemukseni ja luotettavuuteni takia. Tuntui hirveältä sanoa että en lasten haasteiden ja oman jaksamisen takia kykene täyteen työaikaan, mutta olisin iloinen jos voisin tehdä osaprosentilla, esim. 50-70%. Oikeasti tarvitsen töitä, pakko jollain elää. Osastonhoitaja sanoi että koittaa järjestää asian. Tuostakin tuli huono omatunto, koska vaatimuksillani aiheutan nyt vaivaa.
Työnteko on ollut mulle ainoa asia tässä elämässä missä olen pärjännyt ja mistä olen saanut hyvää palautetta. Lasten diagnoosien takia monet ymmärtämättömät ihmiset ovat lyöneet äitiydenkin lyttyyn joten positiivista palautetta ei oikein mistään muualta tule.
Kommentit (31)
Kyllä yh mammoilla syitä löytyy töidenvälttelyyn ja miksei löytyisi, kun kela ja sossu maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku pakkohan sun on tehdä 100%. Mitä se mitään muuttaa, jos et?
Vapauttaa aikaa ja energiaa, ehkäisee loppuunpalamista.
saa maata sohvalla ja mässäillä hyvettä, kun on sen ansainnut.
Mitä RASKASTA siinä hoitajantyössä on? Oikeasti kevyimpiä töitä mitä löytyy. Ainoastaan jonkun toimistorotan työ voi olla kevyempää.
Millaista hyväksyntää tarkoitat, sillä arvatenkin sillä ei ole palstalaisille väliä vaikka tekisit miten päin tahansa. Aloituksesta voisi päätellä että olet ap itsekin neurokirjolla jolloin työn tulisi olla sen laatuista ettei kuormittaisi kohtuuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku pakkohan sun on tehdä 100%. Mitä se mitään muuttaa, jos et?
Vapauttaa aikaa ja energiaa, ehkäisee loppuunpalamista.
saa maata sohvalla ja mässäillä hyvettä, kun on sen ansainnut.
Huoh. Yhdenkin nepsylapsen kanssa palavereja sun muita olla valtava määrä. Vaatii todella joustavan työpaikan, että voi tehdä 100 % työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rohkaisevasta tsempistä. Toivon myös teille muillekin paljon voimia!
Ap
Lapsesi pitäisi laittaa laitokseen kun et selvästikään itse kykene niistä huolehtimaan! Tällä hetkellä kuormitat vain yhteiskuntaa ja olet tukien varassa elävä lusmuilija! Ei jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rohkaisevasta tsempistä. Toivon myös teille muillekin paljon voimia!
Ap
Lapsesi pitäisi laittaa laitokseen kun et selvästikään itse kykene niistä huolehtimaan! Tällä hetkellä kuormitat vain yhteiskuntaa ja olet tukien varassa elävä lusmuilija! Ei jatkoon!
Sittenkö yhteiskunta ei kuormitu, jos lapset laitetaan kalliiseen laitokseen? Ja miten niin ei kykene huolehtimaan?
Saatko omaishoidontukea? Noista kahdesta pitäisi saada korotettua.
Olen ollut omaishoitaja ja en käynyt päivätöissä, vaikka lapsi oli hoidossa. Sen verran rankkaa oli.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun ei työ kelpaa..
Eiköhän ap:lla ole kotona ihan tarpeeksi hoidettavaa.
Miksi tarvitset av-mammojen hyväksynnän valinnoillesi? Miksi et elä omaa elämääsi omalla tavallasi?