Kiristyykö teillä koskaan tilanne niin pitkälle lasten kiukuttelujen takia,

Meidän lapset kiukuttelevat aika vähän.

ap

Jep,meillä tänään. Kylläkin on pitkä aika edellisestä, mutta v*tutti aika rankasti sekä mies,että lapsi.

Meillä lapsi ei nukkunut päikkäreitä ja huusi 2 tuntia putkeen, ei suostunut syömään, vaikka edellisestä ruokailusta jo 6 tuntia, kun ei saanut haluamaansa ruokaa. Yritän saada 3 vuotiasta pois purkkiruuasta eikä onnistu millään, ei ainakaan tommosen miehen kanssa joka heti ekan kitinän jälkeen on purkki kourassa! Vieläki vituttaa!

Meillä ei oltaisi ikinä ulkona jos se miehestä olis kii.

Eihän se miehen vika ole, jos lapset kiukuttelevat. Miksi siis miehelleni siitä hermostuisin.



Pidän kiukun sisälläni ja yleensä mies ymmärtää antaa mulle hetken omaa aikaa, niin rauhoitun.

muksun 2,5 v uhma (erityisesti lyöminen ja pureminen) rupes rassaamaan koko perhettä. Koetettiin pitää tiukkaa kuria ja kokeiltiin kieltämiset ja jäähyt ja lelujen takavarikoinnit jne. Lopulta parhaiten tehosi huumori ja se, että yritin ankarien (taaperomittakaavassa, esim. tukistettu ei) rangaistusten sijaan päästä tilanteista huumorilla ja pohtimalla mikä sitä mukulaa oikeasti pännii kun se mätkii tai heittelee leluja. Kiukuttelu, tavaroiden heittely, lyöminen ja pureminen loppui melkein kuin seinään.



Ap:llä on tietysti ihan erilainen tilanne kun on isompi perhe jne., mutta vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen...

Hän oli " vain" töissä koko aamun ja minä kuunnellut sitä samaa koko ajan. Siksi hermostuin mieheenkin. Pientä suhteellisuudentajua olisi voinut huomioida...

ap

Vierailija:

Eihän se miehen vika ole, jos lapset kiukuttelevat. Miksi siis miehelleni siitä hermostuisin.

Ei ehkä niinkään pienten kanssa, mutta tuon 8v:n kanssa riidellessä, riita leviää helposti meihin aikuisiinkin. Esim. silloin kun toinen vanhempi on juuttunut vänkäämään jotain asiaa mieltään osoittavan pojan kanssa ja toinen toteaa, että nyt me kyllä taas myöhästytään. Yleensä siinä tulee sitten tiuskaistua sille " kasvatuskumppanillekin" että älä nyt sinä tähän enää tule sotkemaan :-( Ja jos toinenkin on väsynyt ja pahalla päällä, niin siitä se lähtee.



Me myös kinataan aksvatusperiaatteista, siis siitä paljonko voi antaa periksi ja mikä on paapomista... Kurjaa, mutta luullakseni aika tavallista eikä kamalan vaarallista, kun yleensä kuitenkin vedetään yhtä köyttä.

eikä ikinä ole tuollaista!



ollaankohan me jotenkin epänormaaleja *pohtii*

Kumpikin takaa toisille lepoa ja rauhaa niin, että jaksaa jatkaa kun toinen väsyy. Yhteisiähän nämä lapset on ja yhdessä me ne hoidetaan.

mutta aika vähän nykyään. pari vuotta sitten oli yleisempää. kai mekin on alettu oppia jotain.



nykyään kun tajutaan tilanne niin ei miehen kanssa mennä astumaan toistemme varpaille ja annetaan tilanteen lauhtua rauhassa.

Vierailija:

Kumpikin takaa toisille lepoa ja rauhaa niin, että jaksaa jatkaa kun toinen väsyy. Yhteisiähän nämä lapset on ja yhdessä me ne hoidetaan.

Ettekö IKINÄ ole yliväsyneitä tai hermot kireellä muuten vaan??

Kun toinen on äärimmillään, toinen tukee ja toisin päin.

Mitä hyötyä on riidellä koko perhe? Sano minulle se.

Tottakai lapsiin voi joskus mennä hermotkin, mutta kyllä me pääsääntöisesti pystytään pysymään aikuisina ja rauhallisina. Eikä tulisi mieleenikään alkaa huutaa miehelle sen takia tai toisin päin. Ei meillä huudeta päivittäin, hyvä jos edes joka viikko joudun lapsille huutamaan. Silloinkin lähinnä harkinnan jälkeen. (eli eivät tottele ja tietoisesti päätän säikäyttää) Meillä kyllä lapset on tosi kilttejä ja tottelevat todella nätisti äänen korotusta.. Siitä syystä ei saakaan huutaa jatkuvasti tai teho kärsii. Tottakai meillä tapellaan ja komentaa saa jatkuvasti, mutta huutaminen on eriasia. Minusta aikuinen ihminen saa mennä vähän itseensä, jos ei pysty kontrolloimaan huutamistaan!

(siis koko perheen kesken riitelystä)

Mutta minusta on inhimillistä että joskus tehdään myös virheitä ja toimitaan tavalla, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Meillä ainakin räiskyy tunteet ja riidellään ihan tyhjästä väsyneinä eikä tosiaankaan olla aina toistemme tukena - se on elämää ja se pitää kestää. Mulla räjähtäis ennen pitkää pää, jos aina pitäisi jaksaa tukea ja ymmärtää silloinkin kun ollaan kaikki väsyneitä ja takana on huono päivä töissä ja koulussa ja tarhassa. kyllä meidän kotona saa jokainen joskus olla myös kohtuuton kiukuttelija :-)

niin kaikkien pitäisi niin tehdä?

Jokainen tavallaan toki hoitaa parisuhdettaan ja elää perheessään, mutta en usko, että kaikki todella laskeutuvat lapsen asteelle ja alkavat haastaa riitaa puolison kanssa jos on väsynyt ja kireä. Olettaisin, että on muitakin aikuisia, jotka osaavat hoitaa asiat toisella tavalla.

Yleensä lapset ovat tajunneet tosi hyvin, kun sanon, että olen kipeä, enkä jaksa lähteä ulos. Olen kyllä sitten yrittänyt raahautua vaikka kaupan lapsiparkkiin vähäksi aikaa tai muuten sen verran, että saavat purkaa leikki-intoa. Yhden päivän makasin kovassa kuumeessa ja silloin katsoivat sitten videoita putkeen tuntikaupalla, mutta se oli ainoa kerta.



Meillä mies on matkatöissä, joten ei auta kuin jaksaa.