Jos lapsi (1-7 -vuotias) ei syö ruoalla mitään, niin annatko vain olla syömättä?

Olen nostanut sormia pystyyn. Jokaisesta lusikallisesta sormi on laskenut. Makatys muuttuu hauskaksi hetkeksi ja lapsen masussa on ruokaa.

Juuri lapsen nirso kaveri oli kysassa. Ei halunut syoda lihapullia. Lupasin yhdesta lihapullasta jalkkarin. Ja lapsi soikin lautasen tyhjaksi. Joskus tarvitsee rohkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aina maistetaan. Pakottamaan ei aleta, mutta houkutellaan ja rohkaistaan maistamaan. Kun tämä on ollut aina tapana, niin ei lapsetkaan sitä enää kyseenalaista.

Ja jos ei todella pysty maistamaan, niin sitten haistaa.

Mietin jo etukäteen ruokakokonaisuuden niin, että siitä löytyy vähintään jotain syötävää. Esimerkiksi jos on jotain keittoa, niin on myös vaikkapa rieskoja ja tuoreita porkkanan ja kaalinpalasia. Jokainen löytää näistä jotain syötävää. Ja niitä muita voi sen pienen määrän maistaa.

En tarkoittanut aloituksessa uusien ruokien tarjoamista ja maistamista. Vaan että pöydässä voi olla vaikka lapsen lempiruokaa ja silti sanoo ettei syö, vaikka olisi nälkä. Ap

Sitäkin maistetaan.

Mutta saa jättää syömättä, jos ei syö, niin ei syö. Seuraava ruoka on sitten seuraavaan ruoka-aikaan. Jos jatkuvasti kävisi tällaista, niin koettaisin kyllä ottaa lasta mukaan ruoanlaittoon ja ruokalistan suunnitteluun.

Lapsi osallistuu molempiin noihin, mutta tosiaan vaikka olisi saanut toivoa mitä syödään ja se olisi toteutettu ei välttämättä syö mitään, vaikka siis kyseessä lempiruoka, jonka laittamiseen osallistui. Ap

En kiinnittäisi asiaan mitään huomiota, kuulostaa nimittäin nyt vähän siltä, että jos kaikki on muuten ok, niin lapsi hakee huomiota tällä syömättömyydellä. Ja siis ehdottomasti huomiota hänelle antaisinkin, mutta en sen syömisen/ syömättömyyden kautta.

Yhdessä tosiaan istutaan pöydässä ainakin nyt hetki, mutta kenenkään syömisiä ei vahdita.

Ja sitten ottaisin kyllä itselleni mietintään, että liikkuuko lapsi tarpeeksi, ulkoileeko tarpeeksi, onko kaikki hyvin? Syöttekö ruoka-aikojen välillä välipaloja? Mitä teet kun se nälkäkiukku sitten iskee, annatko siinä kohtaa jotain herkkuja?

Meillä on viisi ateriaa, joista yksi iltapäivän välipala. Muuta ei koskaan napostella aterioiden välissä, ei edes maitoa vaan janoonkin vettä vain aterioiden välissä.

Ap

Sitten anna lapsen tehdä omat valintansa. Keskity sinä luomaan mukavaa ruokapöytätunnelmaa ja unohda hetkeksi se syömisen vahtiminen.

Onko lapsen kasvussa tai terveydessä jotain haasteita, miksi olet huolissasi?

Paino on aina laahannut vähän alakäyrällä. Mutta isoin ongelma on se nälkäkiukku, joka tekee joistain asioista sitten varsin vaikeita. Kun ollaan vaikkapa menossa jonnekin ja siitä ei meinaa tulla mitään nälkäkiukun vuoksi.

Ap

Jos painokäyrässä ei ole pudotusta, ei se alakäyrällä oleminen haittaa. Mulle tulee tän perusteella sellainen vaikutelma, että ehkä keskityt liikaa siihen syömiseen ja nälkäkiukun ehkäisyyn. Voin toki olla väärässäkin. Mutta koeta löytää rauhaa ja olla ihan täysin kommentoimatta sitä, mitä lapsi syö tai ei syö. Juttele ihan muista asioista.

Minkä ikäinen lapsi on?

Vierailija kirjoitti:

Annan nousta pöydästä. Meillä on yksi lapsi ollut tällainen aina ja neuvolasta saatiin ohjeeksi seuraavia:

Istutaan koko perhe pöydässä se aika, kun istutaan. Vanhemmat päättää mitä ruokaa on tarjolla, lapsi sen, paljonko syö vai syökö ollenkaan. Seuraavan kerran ruokaa on tarjolla seuraavaan ruoka-aikaan. Lapsen syömistä/syömättömyyttä ei kommentoida milläänlailla vaan ruokailu on kiva tapahtuma, jossa jutellaan päivän tapahtumista.

No tämä just! Ei ole aina niin helppoa toteuttaa, pitää joskus vähän purra kieltä, ettei sanoisi mitään. Mutta hommat helpottuu, kun jaksaa toimia näin.

No jos tilannetta on jatkunut yli kuukauden ja lapsi on vielä hengissä, niin eiköhän hän jostain ravintoa tarpeekseen saa. Itse muistan lapsuudesta sen, että ylipainoisilla aikuisilla on hyvin vinoutunut käsitys siitä, mikä on normaali määrä ruokaa pienikokoiselle lapselle. Kaikki eivät nauti ähkyn tunteesta, ja joka aterialla ei mielestäni tarvitse mättää.

Kiukku nyt voi johtua mistä tahansa, esim. jos lapsi hermostuu aikuisen jatkuvasta kälätyksestä. "Katsopa tänne, kuuntelepa nyt, miksi naamasi on mutrussa, äläpä mene sinne, ei kun nyt kuuntelet..."

Teen ruokaa, mitä syö. Lapset ovat erilaisia.

Se, että ajatellaan kyllä se kohta syö, ei vie mihinkään.

Se, että 40 v sanoo en syö, on eri asia, jos 1-4 v sanoo

Miksi annat täyttää vatsan heti maidolla ? Neuvo ensin syömään ruoka , että kasvaa ja jaksaa leikkiä ja sitten maito päälle .

Vaikee sitä lasta on syömään pakottaa. Kokemuksesta sanon, että jos ei syö niin ei siihen mitkään maanittelut tai uhkailut auta. Eikä se, että syödään yhdessä ja on mieluista ruokaa. Kauheaa se on, mutta näyttihän tuo omakin hengissä ja terveenä säilyvän. Vaikka joku päivä mentiin parilla kurkkusiivulla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat täyttää vatsan heti maidolla ? Neuvo ensin syömään ruoka , että kasvaa ja jaksaa leikkiä ja sitten maito päälle .

Meillä äitini teki juuri noin eli ei maitoa, jos ei syö ruokaa. Nyt olen aikuinen, joka ei koskaan tee ruokaa itselleen, koska vihdoinkin voin päättää, mitä syön ja missä järjestyksessä. En istu lasteni kanssa ruokapöydässä, koska minusta on ihan se ja sama, syövätkö vai ei, ruoka on joka tapauksessa vihollinen, johon liittyy vain ikäviä muistoja.

Porkkanan voi muuten syödä ihan porkkanana, ei sitä ole pakko raastaa, peruna ei vaadi vierelleen kastiketta eikä marjoja tarvitse sekoittaa rahkaan.

Annan olla syömättä, mutta sitten ei katsota esim Ipadia tai pelikonsoliakaan (toimiva pelote meillä)Seuraavalla aterialla saa sitten vasta syödä.

Vierailija kirjoitti:

Liikkuvalla lapsella on kyllä aina niin nälkä että syö jotain mitä tarjolla on. Ei tykkää esim. Juustosta niin sitä en tarjoa. Päiväkodissakin syö näkkäriä, kasviksia ja maitoa jos on ollut joku ruoka mitä ei syö. Tosin en muista että olisi ainakaan vuoteen mainittu mitään ruokaa mitä ei olisi suostunut päikyssäkään syömään.

KOTONA OLEVAT:Lapselle ruoka ei maistu jos sen kanssa ei ulkoilla,ei pidetä rutiinia.Ruoka, välipala,pienet päiväunet. Ulkoilut aamupäivät iltapäivät jne. Kaupassa käynnit ei ole ulkoiluja,eikä shoppailut kauppakeskus minkään ikäiselle lapselle.

Mun 5v lapsi ei syö jos ei ole nälkä, mutta toisaalta jos on liian nälkä niin tulee nälkäkiukku eikä sen takia tahdo saada syödyksi. Olen päätynyt tässä tapauksessa siihen, että lapsi saa tulla syömään myöhemmin jos ei just silloin muitten ruoka-aikaan maistu. En pidä nälässä, mutta en pakota syömään. En yleensä yritäkään tarjota ruokaa heti viideltä vaan vähän myöhemmin vasta. Perheen yhteisten ruokailujen kannalta on tosin vähän haaste kun isompi lapsista taas on super nälkäinen heti kun tulee iltapäiväkerhosta neljän maissa, mutta luulen että tää tasoittuu kun he kasvavat. Aika ja lapsen kasvu on jo korjannut tilannetta paljon, pari vuotta sitten oli enemmän haasteita, joten uskoisin että helpottaa vielä.

Toki kehotamme ja houkuttelemme syömään, mutta emme pakota. Kerromme, että ruokaa tulee seuraavan kerran vasta seuraavalla aterialla. Useimmiten lapsi 3-v lopulta syö kyllä tarjottua ruokaa, mutta ei aina. Jos nyt olen mitään nirsoilusta ymmärtänyt, niin syömään pakottaminen ja väkisin pöydässä istuttaminen eivät toimi, joten jos ei kelpaa, niin olkoon syömättä.

Laitettiin riita puoliksi. Näin sain syömään puoli lautasellista.