Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sun pojan äiti. Sun poika voi keittää sulle kahvit ja tehdä ruoat sulle, kun tulet kylääm. Miniä voi keittää kahvit ja tehdä ruoat omalle äidilleen, kun hänen äitinsä tulee kylään.
Kuinka ankea typerys käyttäytyy noin? Ei ihme, ettei kukaan enää viitsi auttaa teitä kun käyttäydytte noin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sun pojan äiti. Sun poika voi keittää sulle kahvit ja tehdä ruoat sulle, kun tulet kylääm. Miniä voi keittää kahvit ja tehdä ruoat omalle äidilleen, kun hänen äitinsä tulee kylään.
Tarkkaa on. Meillä kumpi tahansa voi kahvit keittää ihan riippumatta sukulaissuhteista. Myös ruokaa on laitettu toistemme sukulaisille ja kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Katsopa peiliin ja mieti löytyyköhän syy sieltä.
Ilmoitatko olevasi tulossa? Jos, niin kysytkö tarviiko tuoda jotain tullessa? Pelisäännöt on hyvä sopia tehdä selviksi, eli syödäänkö vaiko kahvitellaan vaan.
En minäkään koskaan ole sen kummemmin varautunut yllätysruokailijoihin, mutta toki aina jotain pientä purtavaa kotoa löytyy. Kyllä se meillä toimii siten, että ennakkoon ilmoitetaan tai kutsutaan. Joitain poikkeuksia toki jos vaikka lapsen lapsi sattuu olla kipeenä niin silloin tulevat pikahälytyksellä ja kyllä potilaalle ruokaa aina löytyy.
Toisaalta jos eivät "vapaaehtoisesti" halua sinua sinne, vaan käyntisi on pelkkä pakollinen kuvio, on syyt todennäköisimmin jossain syvällä ja ne ois hyvä puhumalla hoitaa ja tehdä sen perusteella ratkaisut.
Mitä sä hourit, etkö osaa lukea? Onhan tuossa selvästi sovittu milloin tullaan kylään. Ei pitäisi ruoan/kahvin tarjoaminen olla noin vaikeaa lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtökohtaisesti tarjoa ruokaa muuten kuin jos vieraat tulee selkeästi ruoka-aikana.
En ymmärrä miksi ap ei vain käy matkalla syömässä, kun kerran tietää, mikä on systeemi. Tai ehdota ravintolareissua ja tarjoa kaikille.
Miksi ap ylipäätään änkeytyy, kun ei kutsuta?
Älä valehtele, onhan hänet kutsuttu sinne. Kaikki ei ole samanlaisia urpoja kuin sinä. Käytöstapoihin kuuluu tarjota vieraalle vähintään kahvia.
Itse opin ajan myötä aina pysähtymään syömään matkalla, kun menin kutsusta vierailemaan veljeni perheessä. Menin siis hoitamaan lapsia, kun vanhemmat halusivat omaa aikaa. Ruokaa ei tarjottu, vaikka tulin pitkästä matkasta, lapset sentään ruokittiin.
Onneksi edes jossain vaiheessa iltaa/seuraavaa päivää sain ruokaa. Kahvit keitin itselleni. Näin diabeetikkona oli pakko oppia pitämään vähintään yhdet eväät mukana. Nykyinen sukupolvi ei osaa peruskäytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on herttainen miniä mutta auttamattoman pää pilvissä kulkija eikä kyllä hoksaa yleensä tarjota mitään. Aina olen tervetullut kylään ja yleensä vienkin jotain pannaria tai piirakkaa ja jos miniä ei hoksaa kahvia viritellä niin minä voin laittaa kahvin tulille. Yhdessä sitten kahvit juodaan sulassa sovussa. Meillä on vuosien aikana käynyt selväksi, että minulla on lupa alkaa oma-aloitteisesti tiskikone tyhjentämään tai täyttämään ja muutakin talouspuuhaa tekemään. Miniä vain kiittelee ja saattaapa halatakin. Lasten kanssa toki pääosin touhuilen mutta samalla auttelen miniääkin. Taidan olla aika onnellinen anoppi. 😊
Onko se sun oma lapsesi siis kuollut? Kai se tarjoilu hänelle kuuluisi, eikä sille lapsesi puolisolle.
Jos kotona pitää n
Jos olet noin huono emäntä, parempi kun et koskaan pyydä ketään kylään, etkä varsinkaan pyydä isovanhempia lastenvahdiksi. Olet sen verran inhottava tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Itse opin ajan myötä aina pysähtymään syömään matkalla, kun menin kutsusta vierailemaan veljeni perheessä. Menin siis hoitamaan lapsia, kun vanhemmat halusivat omaa aikaa. Ruokaa ei tarjottu, vaikka tulin pitkästä matkasta, lapset sentään ruokittiin.
Onneksi edes jossain vaiheessa iltaa/seuraavaa päivää sain ruokaa. Kahvit keitin itselleni. Näin diabeetikkona oli pakko oppia pitämään vähintään yhdet eväät mukana. Nykyinen sukupolvi ei osaa peruskäytöstapoja.
Huvittavaa, kun heti on joku nykymammeli alapeukuttamassa. Opetelkaa edes peruskäytöstavat tai sitten älkää vinkuko apua lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaikki anopit ja miniät!
Olen ratkaissut aloittajan avaaman ongelman seuraavasti:
Olen siis jo eläkemummo, eikä kokkailu enää liiemmin minua nappaa. Joten vien aina koko porukan ulos syömään. Pikkukaupungissamme on muutamia hyviä ja edullisia lounaspaikkoja. Näin kaikki saavat syödäkseen, eikä kenellekään tule stressiä kokkaamisesta. Muistan, kun itse nuorena jännitin anoppia kovasti, joten ymmärrän miniää.
Syömme ulkona, olimmepa minun luonani, tai lasten perheiden luona. Haluan tarjota safkat!
Terveisin mummo Etelä-Karjalasta
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap, tekisin suolaisen ruokaisan piirakan ,jonka veisin sinne pojan perheen kahvipöytään ja alettaisiin herkuttelemaan.kaitpa siellä jotain kahvileipääkin olisi. Mennessä saattaisin syödä voileipiä, ne maistuu matkalla aina erityisen hyvältä. Tulomatkallekin olis jäänyt yksi hyvä voileipä.
Kysyisin kyllä pojaltani ystävällisesti kahden kesken , miksi eivät koskaan tarjoa ruokaa. ( tai jos siellä vain max n 4 h viivyn , niin kyllä kahvitus riittää)
Eli vieraan pitäisi tarjota itselleen kaikki syötävät, kun isäntäväki ei saa laitettua tikkua ristiin. Ei voi olla noin avutonta sakkia 🙄
Pahimmassa tapauksessa se piirakka jemmataan jääkaappiin, eikä edes niitä kahveja tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin lämmin ruoka ja kahvit, kun asuivat 1.5 tunnin ajomatkan päässä. Poika teki yleensä ruuan ja miniä keitti kahvit. Keittävät kahvit edelleen, viedään tuliaisina tarjottavat kahvipöytään. Ovat tyytyväisiä, kaikilla sopuisa hyvä tunnelma.
Teillä oli varmaan sovittu ajankohta yhdessä, eikä kyseessä väkisin tunkeutuminen kuten AP:lla
Älä viitsi ulista - ap ei ole mennyt kutsumatta kylään, vaan ihmettelee sitä, kun kerran tietävät hänen tulevan, niin miksi ruokaa ei tarjota kuin omalle väelle. Ilmeisesti olet juuri noin törkeä tyyppi kuin mistä aloituksessa puhutaan.
Oi aikoja, oi tapoja 🙄
Kun lapset oli ihan pieniä, en todellakaan laittanut erikseen ruokaa. Joskus vanhempani olivat pidempään (yön yli) ja isäni istui sohvalla tekemättä mitään. Vein hänelle perunankuorimaveitsen käteen ja kulhon pottuja. En katsellut vapaamatkustajia. Pakkohan meille ei ollut tulla, vaan olisi voinut mennä syömään muualle. Nyt olen jo toki monet vuodet tehnyt normaalisti tarjottavaa pikkulapsiajan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi - tai appiukko - tuppautuu pojan ja miniän kotiin yllätyskylään, niin miten hän voi edes odottaa kahvia ja ruokaa??? Pojalla ja miniällä on oma koti ja anopilla on oma. Ja nyt ei olla anopin kodissa.
En pidä yllätyskyläilijöistä. Minusta ihminen, joka tuppautuu toisen kotiin tai vapaa-ajan asunnolle ennalta ilmoittamatta ja kutsumatta, on MOUKKA!
Omat aikuiset lapset voivat kyläillä ja kyläilevät ennalta ilmoittamatta. Ydinperheeseen ei kuulu appivanhemmat ja muut sukulaiset eli he eivät voi rampata toisen kotona miten haluavat!
Vierailija kirjoitti:
Miniät eivät yleensä pidä anopeistaan eivätkä anopit pidä miniöistään. Kohtelu voi olla nihkeää, jos appivanhemmat menevät yllätyskylään ja sekoittavat lapsiperheen aikataulun pahasti.
"Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle?" Oletko ajatellut tätä asiaa miniäsi kannalta? Miniä
Se, että sinä olet moukka, etkä osaa käyttäytyä, ei tarkoita että kaikki olisivat yhtä typeriä. Missään ei sanottu, että ap menisi kylään kutsumatta. Nykyään tuntuu, kaikki nuoret mammelit ovat hermoheikkoja luusereita, eivätkä osaa edes ruokaa laittaa tai tarjota vieraille.
Kahvit tarjoan vieraille. Ruokaa vain lasten kavereille jos ovat meillä ruoka-aikaan ja aikuisille vain jps olen itse kutsumalla kutsunut syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme papan kanssa eläkeläisinä Espanjassa. Meillä on espanjalainen miniä, hän pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. Laittaa hyvää ruokaa, usein paellaa ja väkeä käy pöytään usein 10 henkeä tai enemmänkin. Kaikessa muussakin on auttavainen ja huomaavainen. Täkäläisessä kulttuurissa arvostetaan vanhempia ihmisiä ja perhe on tärkeä. Yhdessä käymme kaupoillakin kolmen sukupolven voimin. Elämä on mutkatonta ja rentoa, vaikka palkat on pienet Suomeen verrattuna ja sosiaaliturva heikko. Täällä kaikki auttavat kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Asumme papan kanssa eläkeläisinä Espanjassa. Meillä on espanjalainen miniä, hän pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. Laittaa hyvää ruokaa, usein paellaa ja väkeä käy pöytään usein 10 henkeä tai enemmänkin. Kaikessa muussakin on auttavainen ja huomaavainen. Täkäläisessä kulttuurissa arvostetaan vanhempia ihmisiä ja perhe on tärkeä. Yhdessä käymme kaupoillakin kolmen sukupolven voimin. Elämä on mutkatonta ja rentoa, vaikka palkat on pienet Suomeen verrattuna ja sosiaaliturva heikko. Täällä kaikki auttavat kaikkia.
Ette te ole miniänne perhettä. Ette edes sukua. Onko sun poikasi kuollut vai kädetön?
Mitäs sanotte tästä?
Me ei saada anoppilassa mitään ruokaa, oli kellonaika mikä tahansa ja matkaa 2h. Aina maristaan kun ette käy. Lapset ovat jo isoja, tarviivat ruokaa edelleen, mut ei sitä ollut ees silloin kun lapset pieniä.
Tottakai olen oppinut että käymme mennessä matkalla syömässä. Omalta puoleltani homma ei käynyt alkuunkaan, vanhemmilleni on kunnia-asiia odottaa ruoka valmiina kun tulemme pitkän matkan päästä.
Anoppilaan olemme menneet viime aikoina ruokakassin kanssa ja tehdään siellä ruuat kaikille. He ovat terveitä, mutta halua,kykyä ei ole vieraanvaraisuuteen. Mielestäni aivan järkyttävän töykeätä.
Meiltä on viiden tunnin ajomatka anoppilaan.
olen kasvissyöjä. Siellä on pelkkää lihaa tarjolla ja sen kera saarna Afrikan nälkäänäkevistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme papan kanssa eläkeläisinä Espanjassa. Meillä on espanjalainen miniä, hän pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. Laittaa hyvää ruokaa, usein paellaa ja väkeä käy pöytään usein 10 henkeä tai enemmänkin. Kaikessa muussakin on auttavainen ja huomaavainen. Täkäläisessä kulttuurissa arvostetaan vanhempia ihmisiä ja perhe on tärkeä. Yhdessä käymme kaupoillakin kolmen sukupolven voimin. Elämä on mutkatonta ja rentoa, vaikka palkat on pienet Suomeen verrattuna ja sosiaaliturva heikko. Täällä kaikki auttavat kaikkia.
Ette te ole miniänne perhettä. Ette edes sukua. Onko sun poikasi kuollut vai kädetön?
Miksi noin kitkerä kommentti?
Poika tekee yrittäjänä pitkiä työpäiviä ja työkiireiden takia harvemmin kokkaa. Sunnuntaisin syömme yleensä ulkona koko perhe ja suku. Tuntuu, että meidät on otettu porukkaan hyvin. Viemme lapset kouluun ja haemme myös. Isovanhempien hommaa täällä. Saludos!
Juntteja. Me käytiin kans tällaisessa kyläpaikassa, matkustimme 3 tuntia ja tarkoitus oli viettää siellä koko ilta. Vietiin piirakkaa tuliaisiksi, mutta sekin jäi syömättä, kun ei meille tarjottu yhtään mitään, ei edes kahvia. Illalla mies tarjosi oluet pullosta. Sehän kohahti huivin, kun ei ollut mitään syönyt koko päivänä. Siitä sitten lievän humalan laannuttaa menimme toiseen kyläpaikkaan, jossa tarjolla oli voileipiä ja makeita leivonnaisia ja vaikka mitä. Harmitti, että ei viety piirakkaa sinne. Mutta jotkut vaan on sellaisia, että ei ne tajua, ei ole tapana, tai ei ajatella tai ei viitsitä. Ei ikäänkuin arvosteta niitä vieraita yhtään, ajatellaan, että ne ovat mitä tahansa kulkijoita eikä niille tarvitse mitään laittaa. Sinne mentiin kylläkin meidän ehdotuksestamme moikkaamaan vanhoja opiskelukavereita, ajateltiin, että ilo näkemiseen on molemminpuolinen ja niin se olikin. Mutta he ehkä olivat edelleen siinä opsikelijamoodissa, että eipä tarvi mitään tarjota, vaikka tilanne oli nyt ihan toinen, kun kaikilla vakityötulot ja talot ja mökit ja kaikki. No ovat sittemmin kutsuneet uudestaan kylään. Ei olla menty.
Normaalit kotityöt jaetaan normaalisti tasan ja kumpikin huolehtii omat sukulaisensa.
ei ole minkäänlaista riitaa