Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Minä vien lapseni, hänen puolisonsa ja heidän lapsensa ulos syömään, kun käyn heillä. He saavat valita ravintolan, yleensä se on buffet niin, että kaikki saa varmasti sellaista, mistä pitää.
Tai sitten tarjoan lapselle ja puolisolle ns. treffi-illan ravintolassa, vien lapsenlapsille ruoat ja pidän kotona seuraa sen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on välillä sama tilanne poikani ja miniäni kanssa.
Mutta käyvätkin melkein aina mun luona, kun tykkään ja osaan leipoa kaikenlaista hyvää. Jos menen heille piipahtamaan, laitan viestin että tuon pullaa tai kakkua tullessani. Jos en vie mitään, juodaan pelkät kahvit. Mutta asutaankin ihan lähekkäin, eikä tehdä kyläilyistä mitään isoa spektaakkelia.
Sama tilanne? Eli kutsuvatko he sinut kylään ja tarjolla ei ole mitään, ellet vie itse pullaa? Vai kutsutko kenties itse itsesi ja oletat, että ihmisillä on yllätysvieraille aina kakkua tarjolla!?
Kynnetön kirjoitti:
Minä syön ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, kiiski, toutain. Ei ole lapsia, ei lapsen lapsia.
Jos joskus tulee lapsia ja lapset kasvavat aikuisiksi ja tulevat kylään, tarjoan heille ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä ankerias. Mullo, kiiski, toutain.
Kaikki hyvin ! Valot päällä !
🤣
Meillä saa kuka tahansa ruokaa jos sitä sattuu jäämään jäljelle tai sitten aikuiset syö vähemmän että vieras saa hieman myös. Simppeliä. JOs tulee isompi porukka yllättäen niin silloin ei ole ruokaa tarjolla ellei toisin sovita
Appeni kuoli 1,5 vuotta sitten mutta muistan sen jäätävän oikuttelun ja kyltymättömän halun loukkaantua kaikesta.
Hänen poikansa teki matkatyötä eli saattoi olla monta viikonloppuakin pois kotoa. Minulla oli epäsäännöllinen työ, joka painottui iltaan, viikonloppuihin ja joulukauteen.
20 vuoden aikana apelle ei mennyt jakeluun, että me emme elä arkiviikko-viikonloput aina vapaat-pitkä joululoma-aikataulua.
Ja joka hiivatin kerta, kun yritimme löytää viikonlopun, jolloin olemme molemmat vapaalla, hän teki jonkin tempun, parhaimmillaan jopa niin, että ajoimme kuusi tuntia turhaan vauvan kanssa huomataksemme oven takana, että hän oli lähtenytkin marjaan toiselle paikkakunnalle.
Hän sitkeästi kuvitteli, että me vain tärkeilläksemme sanomme, että emme pääse lennosta sinne, kun hän haluaa.
Hänellä oli jokin kummallinen minuahan ei pompoteta -syndrooma ihan kaikessa muussakin, en olisi todellakaan halunnut olla hänen työnantajansa tai pomonsa.
Mielensäpahoittaja potenssiin tuhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tarjota ruokaa vieraille, ellei ole sovittuna vaikka lounas tai illallinen. Jos joku vaan tulee kyläilemään, niin todellakin pyrimme syömään ennen kuin vieraat tulee ja saadaan keittiö siivottua. Kahvit kyllä keitetään vaikka pullan kera.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa kuka tahansa ruokaa jos sitä sattuu jäämään jäljelle tai sitten aikuiset syö vähemmän että vieras saa hieman myös. Simppeliä. JOs tulee isompi porukka yllättäen niin silloin ei ole ruokaa tarjolla ellei toisin sovita
Meillä kyllä ennakoidaan, että perheemme syö ennen vieraiden tuloa. Sitten siivotaan keittiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tarjoa appivanhemmilleni ruokaa meillä.
Syy: he temppuilevat ja oikuttelevat ruoan kanssa niin paljon, että emme enää siedä sitä kotonamme.
Jos haluavat syödä Helsingissä käydessään, mies voi mennä heidän kanssaan ravintolaan. He maksaa omansa, mies omansa.
Et oo harvinainen .
Kusipäitä miniöitä on tilastojen valossa noin 30% 🤣🤣🤣🤣🤣🤣Varmasti mäkin olen anopin mielestä kusipää. Sopii mulle, kunhan ymmärtää jatkossakin pitää riittävän hajuraon.
Kyllä, sillä poikansa löytää paremman joka tulee suvun kanssa toimeen. Sinähän olet jo polttanut sillat miehesi sukuun.
Meillä ainakin miehelle selvisi anoppinsa toksisuus vasta anoppiuden myötä. Määrittelin anopille rajat heti vauvan syntymän jälkeen, että hänen mummoilunsa ei ole yhtä tärkeää kuin vanhempien ja vauvan kiintymyssuhde, en ollut mitenkään läheinen anopin kanssa ennen vauvaakaan, joten miten yhtäkkiä vauva lähentäisi meitä?
Kävi päin vastoin, aiemmin järkevänä pitämäni anoppi osoittautui kyvyttömäksi tukea ja auttaa tuoretta perhettä, teki törkeitä ylilyöntejä,
mutta ei halunnut vaipan vaippaa vaihtaa tai auttaa.
Vielä vuodenkin jälkeen jaksaa jauhaa pas kaa minusta miehelle ja esittää marttyyria,
muhun hän laittoi välit poikki kokonaan ja yritti ensin sivuuttaa minut ja päästä poikansa kautta elämään vauvan kanssa.
Miehelle tuli siitä niin paha mieli, sillä hän oli täysin meidän perheen puolella eikä hyväksynyt äitinsä käytöstä.
Miehen mukaan anoppi suuttui kun ei päässytkään määräilemään ja kasvattamaan vauvaa.
Joten nyt on sitten miehelläkin mennyt hermo äitiinsä ja pitää tätä aivan itsekeskeisenä ja toksisena, mitä äitinsä siis onkin.
Joten ei ne välit heillä parantuisi vaikka me erottais, mies ei jaksa marisevaa äitiään yhtään.
Mun mies oli äitinsä kanssa etäinen kun tavattiin, sama jatkui mun tullessa kuvioon. Kunnes tuli uutinen lapsenlapsesta. Silloin yhtäkkiä alkoi kiinnostamaan, se meidän asioista meidän puolesta päättäminen varsinkin.
Voi sitä pilkan, pahojen sanojen ja mitätöinnin määrää. Kyllä hän kolmen lapsen äitinä tietää, että vauvan kuljetus autossa on parasta hoitaa pyykkikorilla, ei sitä ennenkään mitään turvakaukaloita..... siis lähtien tästä kummien valinnan kautta siihen, että meidän olisi pitänyt käyttää vauvalle samoja harsovaippoja kuin isänsä aikoinaan. Ja sitä manipulointia ja kiukunkyyneleitä ja paiskottuja ovia, kun tähän kaikkeen ei suostuttu, vaikka kyllä MINÄ tiedän paremmin.
Tuli vähän puskista, mutta nykyään tullaan toimeen, kun ei olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Hei, ei mene kenellekään läpi, että olisit ap, joten lopeta toi valehtelu. Kaikki näkee sun läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Hei, ei mene kenellekään läpi, että olisit ap, joten lopeta toi valehtelu. Kaikki näkee sun läpi.
Sekopää huutaja-trolli koettaa vähän provosoida täällä ihmisiä. Luulee oikeasti että joku uskoo tuota tarinaa :D :D :D
Ap, kuulostaa siltä että olet jotenkin myrkyllistä ruokapöytäseuraa? Ja siksi eivät halua syödä kanssasi, olisiko näin?
Thl nettisivuilla on neuvoloiden oppaita lasten hoidosta ja esim syödään yhdessä-opas https://www.julkari.fi/handle/10024/137459 . Jospa kuluttaisit aikasi näitä selaten?
Oletko huomioinut perheen ruokavaliot vai vietkö kiusallasi sellaisia mitkä eivät todennäköisesti maistu perheen lapsille eikä välttämättä kenellekään?
Menkää ravintolaan. Nykyään lapsia pitää vahtia ja siinä ohessa tosi rasittavaa valmistaa hienompia päivällisiä vieraille joille ei tavallisemmat ruoat kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lapseni, hänen puolisonsa ja heidän lapsensa ulos syömään, kun käyn heillä. He saavat valita ravintolan, yleensä se on buffet niin, että kaikki saa varmasti sellaista, mistä pitää.
Tai sitten tarjoan lapselle ja puolisolle ns. treffi-illan ravintolassa, vien lapsenlapsille ruoat ja pidän kotona seuraa sen aikaa.
Hei! Tulisitko vara-anopiksi meille? Olisit ihana :) Tuollaista kaipaisin meillekin! Anoppi ei IKINÄ ole tehnyt eikä tee, eikä tarjoa mitään. Vaikka vierailu venyisi ja omat eväät olisi loppu (otan aina eväät lapsille mukaan), anoppi ei edes leipää tarjoa! Ihmeellinen. Sitten valittaa kun lapset itkee nälissään? Lähdemme grillin kautta kotiin.
Itse tulee meille, niin varmasti huomioimme, kuten kaikkia muitakin läheisiämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Miksi sitten haluaa olla Facebookissa minun kaverini jos ei halua olla missään tekemisissä? Miksi pitää jaotella sinun ja minun sukulaiset? Miksi ei voisi olla hyvissä väleissä molempien sukujen kanssa? Ennen ainakin omassa perheessäni suku oli tärkeä ja läheinen, ihan sama oliko isän tai äidin puolelta. Äitini taitaa olla enemmän tekemisissä isän puolen sukulaisten kanssa kuin omien sisarustensa. Mukavia ihmisiä kaikki olleet aina paitsi tämä yksi joka on muita parempi olevinaan.
Se että jaetaan yhteydenpito on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu.
Näin myös ne sukulaiset tietää kenen kanssa sopia, kuka vastaa jos menee mönkään jne.
Eikä niin että se perheen naispuolinen tuupertuu työtaakkansa alle ja saat syyt niskoilleen, vaikka se sun armas ihkaoma sukulaisesi olisi syypää viileisiin väleihin.
"Tuupertuu työtaakan alle" :D. Kun joku kysyy facebookissa kuulumisia ?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä huomenta. Ilmeisesti on väärin istua sohvallakin. En enää ymmärrä, miten minun sitten pitäisi olla, jäädä seisomaan kynnykselle, enkä vahingossakaa toivoa itselleni mitään? Kun ei mitenkään päin ole oikein päin. Menettekö te oikeasti kylässä häärimään keittiöön? Enhän minä edes tiedä missä heillä säilytetään mitäkin kihveliä tai kahvelia, emäntä hoitaa vierailijoiden tiskit, eikö se kuulu perus käytöstapoihin, minusta ainakin.
Varmasti perhe itse voi määritellä että kuka perheessä hoitaa tiskit. Tuo kuulosti nyt siltä että kutsut tiettyä perheenjäsentä emännäksi ja haluat ulkopuolelta antaa ymmärtää että hänen tulee tiskata.
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.
Jos putkimies kommentoisi kahvin laatua, määrää ja ajoitusta kuten ap tuntuu tekevän, monestiko olisit tarjoamassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä huomenta. Ilmeisesti on väärin istua sohvallakin. En enää ymmärrä, miten minun sitten pitäisi olla, jäädä seisomaan kynnykselle, enkä vahingossakaa toivoa itselleni mitään? Kun ei mitenkään päin ole oikein päin. Menettekö te oikeasti kylässä häärimään keittiöön? Enhän minä edes tiedä missä heillä säilytetään mitäkin kihveliä tai kahvelia, emäntä hoitaa vierailijoiden tiskit, eikö se kuulu perus käytöstapoihin, minusta ainakin.
Varmasti perhe itse voi määritellä että kuka perheessä hoitaa tiskit. Tuo kuulosti nyt siltä että kutsut tiettyä perheenjäsentä emännäksi ja haluat ulkopuolelta antaa ymmärtää että hänen tulee tiskata.
Ap:n kannattaisi luopua siitä marttyyrin viitasta ja olla ihan normaalisti. Menee kylään kun kutsutaan, ei tuppaudu väkisin ja kun on kylässä, syö sitä mitä annetaan. Juttelee normaalisti aikuisten ja lasten kanssa. Sen sijaan että uhriudut, kysy vaikka miniältä haluaako apua, jos ei, mene sohvalle istuskelemaan tai leikkimään lasten kanssa. Äläkä odota että sinua passataan automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta lähellä eläkeikää olen törmännyt tuohon "minun ja sinun sukulaiset" eli kumpikin hoitaa oman puoliskonsa. Kun itse olin lapsi ja nuori, aikuinenkin, vieras oli vieras, aina tervetullut ja hänelle tarjottiin ruokaa tai vähintään kahvit syömisineen. Oli se vieras sitten kumman sukua hyvänsä tai ei kummankaan. Tajusin tuon kahtiajaon vasta liityttyäni viimeisten joukossa Facebookiin. Serkkuni vaimo ei koskaan vastaa mihinkään tervehdyksiini eikä viesteihin, koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja hän omiinsa. Olin järkyttynyt ja mielestäni tuo on todella ylimielistä ja tylyä, erittäin huonoa käytöstä. Ihan kuin hän olisi parempi, me sukuna vastenmielisiä. Pidin häntä mukavana sympaattisena ihmisenä. Erehdyin totaalisesti. Näin tämä ihmisviha näkyy Suomessa, nuoremmille sukupolville näyttää olevan tavallista tuo kahtiajako. Ei yhtään enää ihmetytä suuret avioeromäärät. Joskus tuntuu ettei uskalla kiintyä edes lapsenlapsiin kun tietää että jos ero tulee, miniä vie lapset enkä koskaan heitä näe.
Kyllä meillä on aina tiedetty, kumman sukulaisia on kukakin.
Ja tietenkin se sinun sukulaisesi pitää sinuun yhteyttä. Itsestäänselvää.
Miksi se nainen olisi jotenkin piika, joka palvelee miehen sukulaisetkin?
Sulla nyt näyttää olevan aika paha lukihäiriö. Mitä ihmeen piikomista se on jos toiselle laittaa syntymäpäiväonnittelut tai kysyy mitä kuuluu? Eikä rouva alennu vastaamaan koska hän on päättänyt että mies pitää yhteyttä. Ei vaan ole koskaan kertonut kenellekään tästä päätöksestään. Oli jossain omissa juhlissaankin seurustellut vain omien sukulaisten ja ystävien kanssa ja miehen suku oli vain tervehditty kerran lyhyesti. He asuvat toisella puolella maapalloa niin ei tavata edes kerran 10 vuodessa. Tässä ei kukaan ole kenenkään piika, ihan normaalia terveiden ihmisten yhteydenpitoa että kerran tai kahdesti vuodessa kysytään kuulumisia. Toiset kuvittelee olevansa vähän parempia ihmisiä.
MIKSI sen sukulaisen puolison pitäisi ylipäätään olla missään tekemisissä sun kanssasi?
Ja sehän on sen sun sukulaisesi asia kertoa teille perheensä työnjaosta, ei tuon puolison.
Miksi sitten haluaa olla Facebookissa minun kaverini jos ei halua olla missään tekemisissä? Miksi pitää jaotella sinun ja minun sukulaiset? Miksi ei voisi olla hyvissä väleissä molempien sukujen kanssa? Ennen ainakin omassa perheessäni suku oli tärkeä ja läheinen, ihan sama oliko isän tai äidin puolelta. Äitini taitaa olla enemmän tekemisissä isän puolen sukulaisten kanssa kuin omien sisarustensa. Mukavia ihmisiä kaikki olleet aina paitsi tämä yksi joka on muita parempi olevinaan.
Se että jaetaan yhteydenpito on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu.
Näin myös ne sukulaiset tietää kenen kanssa sopia, kuka vastaa jos menee mönkään jne.
Eikä niin että se perheen naispuolinen tuupertuu työtaakkansa alle ja saat syyt niskoilleen, vaikka se sun armas ihkaoma sukulaisesi olisi syypää viileisiin väleihin.
"Tuupertuu työtaakan alle" :D. Kun joku kysyy facebookissa kuulumisia ?
Mun anopilla on kahdeksan sisarusta ja näillä kaikilla vähintään kolme lasta ja apella viisi sisarusta ja kaikilla vähintään kolme lasta.
Ketään en tunne mutta anoppi lahjoitti minulle almanakan johon oli merkitty jokaikisen kaikki merkkipäivät yms jotta muistaisin onnitella toisen nimen nimipäivänä jne.
Ja tämä sitten sen mun oman suvun päälle, oman firman päälle ja oman perheen päälle. Mies matkatöissä.
Kyllä väittäisin että aikamoinen vaatimus. ja työtaakkaa riittää muutenkin.
Kyllä se on tässä tapauksessa tuo anoppi/mummo, jonka pitää se kunnioitus ansaita. Muuten voi jäädä tulevaisuudessa lapsenlapset näkemättä, jos ei hänellä ääni kellossa muutu.