Onko sinulla ystäviä

Ei ole eikä tule olemaan. Onnellisesti, vapaaehtoisesti ja totaalisesti yksin. 

Eläinystävät riittää. Ihmissuhteisiin liittyy aina kaikenlaista älytöntä draamaa, ne ei kiinnosta.

Ei.

Oon n33 ja ei oo.

 

1-2 kaveria/ystävää riittäisi.

Kaksi. Vuosien kuluessa kolme parasta ystävääni on kuollut eri sairauksiin, olin hämmentynyt koska yhteiset vanhuudenpäivät eivät koskaan toteutuneetkaan. Kaipaan noita edesmenneitä paljon ja usein.Tunsimme hyvin kauan, meille oli kertynyt yhteisiä hauskoja muistoja. Nuo kaksi ystävääni jotka ovat jäljellä löysin aikoinaan työpaikalta. Emme tapaa usein, mutta luottamuksemme on molemminpuolinen.

Ei, lapsuus meni siinä et faija oli projektipäällikkönä työmailla, siinä sit poimittiin parin vuoden välein uuteen maahan tai Suomessa uuteen kaupunkiin ei tullut lapsuuden kavereita siten.

Siksipä onkin lapseni saanut asua koko ikänsä samalla postinumero alueella ja ilo katsoo kun hänellä laaja ystävä ja kaveripiiri.

M54

Mieheni on paras ystäväni lisäksi 4 luottoystävätärtä,muutama pariskunta ystävä,äitini sisareni sekä anoppini.Enempää en sosiaalisia kontakteja autistina jaksaisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että suomessa on niin paljon ihmisiä joilla ei ole ystäviä.

 

Kertoisiko jotakin suomalaisesta mentaliteetista`?

           kyräilyä ja kateutta

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on paras ystäväni lisäksi 4 luottoystävätärtä,muutama pariskunta ystävä,äitini sisareni sekä anoppini.Enempää en sosiaalisia kontakteja autistina jaksaisi!

       Edelleen ihmiset ei tajua että autistina maskaan normaalia ja miellyttävää Se on rooli jonka olen oppinut Täysin rento olen vain mieheni seurassa.En jaksa olla vieraskorea monta tuntia peräkkäin.Väsyn ja uuvun.Lataan akkuja mieluummin yksinäni.

Minulla oli Marko. Sitten hän päätti ryssiä kaiken.

Eipä oikeastaan. Yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä juurikaan. Erkaantunut vanhojen kanssa ja uusia tuntuu olevan mahdottoman vaikea tehdä

On totta, että vuodet erottavat. Olen ollut itselleni vihainen, että oman välinpitämättömyyteni ja passiivisuuteni vuoksi yhteydenpito nuoruudenystäviin jäi. Joskus se oli myös toisen osapuolen taholta tullutta torjuntaa tai unohtamista. Joskus yritin ottaa erääseen muinaiseen ystävään yhteyttä, mutta oli  liian pitkä aika välissä, yhteydenpito tyrehtyi. On onnenpotku jos vanhemmiten saa ystävän, ihmissuhteet eivät enää muodostu niin helposti ja spontaanisti kuin nuorena.

Yksinäinen lähes erakko olen.

Eipä oikeastaan. 15 vuotiaana huomasin, että kaverisuhteet pysyivät yllä tasan niin kauan kun minä niitä tekohengitin. Eipä kukaan uusi eikä vanha tuttu pidä yhteyttä, ellen itse ole ensin aktiivinen.

Viimeksi kävin kaverin kanssa kaljalla 2019, sen jälkeen heti perään 2021. Sen jälkeen ollut hiljaisempaa.

Olen ns. tavallinen, työssäkäyvä perheenisä 43v

Ei oikeastaan, kumppani on. Ei ketään kenen kanssa lähteä minnekään, mutta menen yksin, tottunut siihen. Omasta tahdostani olen yksinäinen.

Ei ystäviä, eikä kavereita.

M23

Kymmenkunta hyvää ja ehkä parikymmentä sellaista, johon en pidä niin usein yhteyttä. 

En osaa sanoa kun en tiedä miten tuo "ystävä" määritellään. Pitkäkestoisimmat tuttavuudet ovat peräisin ihan lapsuuden ajoilta. Kavereita, joiden kanssa tulee puhuttua puhelimessa vähintään kerran taikka kaksi kuukaudessa löytyy kymmenkunta. Heistä kaksi asuu melko kaukana eli tavattua tulee harvoin. Kylässä kävijöitä vuoden mittaan vajaat kymmenen.

Ei ystäviä eikä kavereita. Eikä ole koskaan ollut. Nyt viisikymppisenä en enää semmoisia kaipaakaan, viihdyn yksin. Lapsena ja nuorena otti kyllä yksinäisyys koville, mutta pakon edessä siihen sopeutui.