Lue keskustelun säännöt.
suhde vuoroviikkovanhemman kanssa -hankalaa!!!
25.03.2023 |
Olen nyt jonkin aikaa ollut yhdessä miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Lapset ovat hänen luonaan joka toinen viikko. Minua on alkanut vaivaamaan se, että tuntuu että olen "vuoroviikkotyttöystävä" ja suhde menee miehen ehdoilla.
Mies haluaa luonnollisesti priorisoida lapsensa niillä viikoilla, jotka lapset hänen luonaan viettävät. Tällöin en tietenkään vietä aikaa hänen luonaan. Ymmärrän tämän. Mutta minua ärsyttää se, että suhteemme on täysin tauolla lapsiviikoilla, ja sitten vastaavasti niillä viikoilla kun mies on yksin, minun tulisi olla koko ajan "saatavilla". Ymmärrän että lapset ovat miehelle ykkösasia, mutta mikäli hän haluaa parisuhteen, niin mielestäni hänen tulisi jotenkin huomioda suhdettakin, eikä odottaa että kaikki pyörii hänen aikataulujensa ehdoilla.
Kommentit (42)
ei siinä mitään jos haluaa keskittyä täysin lapsiinsa mutta silloin kannattaisi ymmärtää se, että parisuhdetta ei voi saada
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään, kahden alakoululaisen vuoroviikkoäiti, näe nykyistä miesystävääni lapsiviikoilla kuin hyvin harvoin. Lapset kyllä tietävät, kenen kanssa seurustelen, mutta tämä on meille ihan sopiva järjestely.
Vastaan lapsiviikoilla ystävieni, oman äitini, työnantajani jne yhteydenottoihin, niin totta kai pidän yhteyttä myös miesystävääni. Minulle parisuhde ei ole kausivaate joka otetaan vaatekaapista vain kun sää niin vaatii: kyllä mies on mielessäni vaikka lapset olisivatkin luonani.
No en minäkään lasten eteen heti toisi uutta kumppania. Mutta onhan tuo erikoista, jos ei mitään yhteyttä pidä sillä viikolla. Ei siihen vaikka yhteen viestiin päivässä kauaa mene.
Minullakin on lapset vuoroviikoin ja ihan samalla tavalla pidän yhteyttä ihmisiin kuin muulloinkin. Menot suunnittelen toki lasten ehdoilla. Minulla on tosin vain fwb suhde erään miehen kanssa, ollut yli kaksi vuotta. Ja vajaa puoli vuotta sitten lapset hänet tapasi ja hänet olen esitellyt kaverina, kuten onkin. Ehkä kerran kuussa nähdään kun on lapsetkin, käydään mäkkärissä tms. Omilla viikoilla nähdään sitten pari kertaa, nekin lähinnä silloin kun mies ehtii. Itse olen enemmän kotona.
Oikea kohtaaminen kirjoitti:
o
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kohdanneet oikeasti?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Oletko vain huvi-isä vai ihan vastuunkantava? Onko nyt niin, että etäisänä viet vain huvituksiin vai onko lapset luonasi arkisin pidempiäkin aikoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaikeaa mesettää tai soittaa ennen nukkumaanmenoa? Me mesetetään joka ilta ennen nukkumaan menoa
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään lasten eteen heti toisi uutta kumppania. Mutta onhan tuo erikoista, jos ei mitään yhteyttä pidä sillä viikolla. Ei siihen vaikka yhteen viestiin päivässä kauaa mene.
Minullakin on lapset vuoroviikoin ja ihan samalla tavalla pidän yhteyttä ihmisiin kuin muulloinkin. Menot suunnittelen toki lasten ehdoilla. Minulla on tosin vain fwb suhde erään miehen kanssa, ollut yli kaksi vuotta. Ja vajaa puoli vuotta sitten lapset hänet tapasi ja hänet olen esitellyt kaverina, kuten onkin. Ehkä kerran kuussa nähdään kun on lapsetkin, käydään mäkkärissä tms. Omilla viikoilla nähdään sitten pari kertaa, nekin lähinnä silloin kun mies ehtii. Itse olen enemmän kotona.
Vai että kaveri. Sitten kun lapset eka kerran tapaa teidän niin että miehen kulli on sun suussa, niin siinä on mukava selittää että maistoin vain vähän kaverin vehkeitä. Miesystävän kyseessä ollessa se olisi ihan normaalia, ja lapset saisivat hyvän esimerkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tosi hienoa, että mies on antaa huomiota lapsilleen. Ja on ymmärrettävää, että ihan suhteen alkuvaiheessa mies ei halua esitellä uutta kumppania tai haluaa edetä sen suhteen rauhassa. Mutta ennemmin tai myöhemmin, parisuhteen kannalta pitäisi myös miettiä sitä toista osapuolta. Sillä jossain vaiheessa teidän pitäisi tehdä myös yhdessä lasten kanssa asioita. Vai meinaako mies, että jos tulee esim. jotain sukujuhlia jne., niin sinä et ole niihin tervetullut, jos lapset ovat silloin hänellä?
Onko lapsiviikot niin kiireellisiä, etteikö muka ehtisi viesteillä ja kysellä kuulumisia. Aika outoa? Jos lapset ovat jo kouluikäisiä, ei kai kukaan voi olla heissä koko ajan kiinni.
No luulisi ehtivän muutaman viestin illassa laittaa, vaikka kuinka olisi työt, lapset ja kotityöt siinä. Niinhän meillä lähes kaikilla muillakin on ne asiat hoidettavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on mielenkiintoisia juttuja, sillä yhdellä ystävälläni on hieman samanlainen tilanne. Hän on lapseton ja alistuu täysin miehen perheen aikatauluihin. Ystävän kanssa voi sopia tapaamisia vain miehen lapsiviikoille.
Menee välillä niin vaikeaksi, että tosi harvoin nähdään.
Lisäksi ystäväni on jo monta vuotta odottanut, että miehen lapset muuttavat omilleen, jotta he voisivat muuttaa miehen kanssa yhteen. Miehen nuorempi lapsi menee lukioon, joten noin kolmisen vuotta pitää vielä olla päivystävänä tyttöystävänä.
Jokaisella omat valinnat, mutta ihmettelen aidosti, miten ystäväni jaksaa vuoroviikkosuhdetta. Ehkä siihen tottuu ja kaiketi rakkaus kannattelee. Varmaan järjestelyssä on hyvätkin puolensa, eihän se muuten toimisi.
Krohm. Siis lapset lähes aikuisia ja vieläkin vuoroviikko =D salli mun nauraa. Kyllä ne isin pikku kullat varmaan tossa iässä jo kestää toisen aikuisen siihen, ilman trumoja
Tunnen parikymppisiäkin, jotka asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin. Mikä siinä muka on ihmeellistä, jos lapsi aidosti haluaa niin elää ja asua?
Aikuisen/melkein aikuisen lapsen kanssa on tietysti helpompi keskustella parisuhdeasioista, mutta tuskinpa lapsi haluaa kotiinsa uusia aikuisia asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on mielenkiintoisia juttuja, sillä yhdellä ystävälläni on hieman samanlainen tilanne. Hän on lapseton ja alistuu täysin miehen perheen aikatauluihin. Ystävän kanssa voi sopia tapaamisia vain miehen lapsiviikoille.
Menee välillä niin vaikeaksi, että tosi harvoin nähdään.
Lisäksi ystäväni on jo monta vuotta odottanut, että miehen lapset muuttavat omilleen, jotta he voisivat muuttaa miehen kanssa yhteen. Miehen nuorempi lapsi menee lukioon, joten noin kolmisen vuotta pitää vielä olla päivystävänä tyttöystävänä.
Jokaisella omat valinnat, mutta ihmettelen aidosti, miten ystäväni jaksaa vuoroviikkosuhdetta. Ehkä siihen tottuu ja kaiketi rakkaus kannattelee. Varmaan järjestelyssä on hyvätkin puolensa, eihän se muuten toimisi.
Krohm. Siis lapset lähes aikuisia ja vieläkin vuoroviikko =D salli mun nauraa. Kyllä ne isin pikku kullat varmaan tossa iässä jo kestää toisen aikuisen siihen, ilman trumoja
Tunnen parikymppisiäkin, jotka asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin. Mikä siinä muka on ihmeellistä, jos lapsi aidosti haluaa niin elää ja asua?
Aikuisen/melkein aikuisen lapsen kanssa on tietysti helpompi keskustella parisuhdeasioista, mutta tuskinpa lapsi haluaa kotiinsa uusia aikuisia asumaan.
Meillä ei kakarat määrää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on mielenkiintoisia juttuja, sillä yhdellä ystävälläni on hieman samanlainen tilanne. Hän on lapseton ja alistuu täysin miehen perheen aikatauluihin. Ystävän kanssa voi sopia tapaamisia vain miehen lapsiviikoille.
Menee välillä niin vaikeaksi, että tosi harvoin nähdään.
Lisäksi ystäväni on jo monta vuotta odottanut, että miehen lapset muuttavat omilleen, jotta he voisivat muuttaa miehen kanssa yhteen. Miehen nuorempi lapsi menee lukioon, joten noin kolmisen vuotta pitää vielä olla päivystävänä tyttöystävänä.
Jokaisella omat valinnat, mutta ihmettelen aidosti, miten ystäväni jaksaa vuoroviikkosuhdetta. Ehkä siihen tottuu ja kaiketi rakkaus kannattelee. Varmaan järjestelyssä on hyvätkin puolensa, eihän se muuten toimisi.
Krohm. Siis lapset lähes aikuisia ja vieläkin vuoroviikko =D salli mun nauraa. Kyllä ne isin pikku kullat varmaan tossa iässä jo kestää toisen aikuisen siihen, ilman trumoja
Tunnen parikymppisiäkin, jotka asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin. Mikä siinä muka on ihmeellistä, jos lapsi aidosti haluaa niin elää ja asua?
Aikuisen/melkein aikuisen lapsen kanssa on tietysti helpompi keskustella parisuhdeasioista, mutta tuskinpa lapsi haluaa kotiinsa uusia aikuisia asumaan.
Meillä ei kakarat määrää!
Anteeksi kuinka? Itse otan lapseni huomioon päätöksiä tehdessäni. Sinä menet pelkkien omien halujesi mukaan sokeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepähän olet kumppanisi valinnut. Turhaa sun on täällä nyt valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksenani ei siis ollut kritisoida sitä että mies viettää aikaa lapsiensa kanssa. Ongelma on se, että mies ei lapsiviikolla pidä mitään yhteyttä ja taas sitten lapsivapaalla viikolla minulla ei saisi olla mitään omia menoja.
-ap
Aikuiseksi kasvaminen on sitä, ettei kysy toiselta lupaa omaan elämään. Miehen lapsiviikolla elä omaa elämääsi ja lapsettomalla viikolla tee samoin, eli jos huvittaa olla miehen kanssa, niin ole ja muussa tapauksessa sano, että sorry, sovittiin jo Miran kanssa shoppailupäivä, en pääse luoksesi. Seurustelu ei ole vankila.
eikai tässä ap ole se joka lupia kyselee, miehessähän se ongelma on että yrittää kontrolloida?
Tai sitten ap pitää kontrollointina sitä, että mies haluaa panostaa häneen 100%. Olennaista ei ole se, mitä mies haluaa vaan se, miten ap siihen reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksenani ei siis ollut kritisoida sitä että mies viettää aikaa lapsiensa kanssa. Ongelma on se, että mies ei lapsiviikolla pidä mitään yhteyttä ja taas sitten lapsivapaalla viikolla minulla ei saisi olla mitään omia menoja.
-ap
Sinä päätät ihan itse mikä sinulle on ok. Miksi marista siitä mitä mies tahtoo, kun asia ratkeaa tavalla tai toisella sillä, että avaat suusi ja kerrot omat rajasi.
Vierailija kirjoitti:
Toki tosi hienoa, että mies on antaa huomiota lapsilleen. Ja on ymmärrettävää, että ihan suhteen alkuvaiheessa mies ei halua esitellä uutta kumppania tai haluaa edetä sen suhteen rauhassa. Mutta ennemmin tai myöhemmin, parisuhteen kannalta pitäisi myös miettiä sitä toista osapuolta. Sillä jossain vaiheessa teidän pitäisi tehdä myös yhdessä lasten kanssa asioita. Vai meinaako mies, että jos tulee esim. jotain sukujuhlia jne., niin sinä et ole niihin tervetullut, jos lapset ovat silloin hänellä?
Onko lapsiviikot niin kiireellisiä, etteikö muka ehtisi viesteillä ja kysellä kuulumisia. Aika outoa? Jos lapset ovat jo kouluikäisiä, ei kai kukaan voi olla heissä koko ajan kiinni.
"Mutta ennemmin tai myöhemmin, parisuhteen kannalta pitäisi myös miettiä sitä toista osapuolta."
Jos parisuhteen haluaa niin kyllä sen toisen osapuolen kannalta pitää miettiä asioita heti ekasta päivästä lähtien, eikä vaan sit jonain päivänä "ennemmin tai myöhemmin". Jos ei pysty ottaa toista huomioon, niin ei kuulu olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tosi hienoa, että mies on antaa huomiota lapsilleen. Ja on ymmärrettävää, että ihan suhteen alkuvaiheessa mies ei halua esitellä uutta kumppania tai haluaa edetä sen suhteen rauhassa. Mutta ennemmin tai myöhemmin, parisuhteen kannalta pitäisi myös miettiä sitä toista osapuolta. Sillä jossain vaiheessa teidän pitäisi tehdä myös yhdessä lasten kanssa asioita. Vai meinaako mies, että jos tulee esim. jotain sukujuhlia jne., niin sinä et ole niihin tervetullut, jos lapset ovat silloin hänellä?
Onko lapsiviikot niin kiireellisiä, etteikö muka ehtisi viesteillä ja kysellä kuulumisia. Aika outoa? Jos lapset ovat jo kouluikäisiä, ei kai kukaan voi olla heissä koko ajan kiinni.
"Mutta ennemmin tai myöhemmin, parisuhteen kannalta pitäisi myös miettiä sitä toista osapuolta."
Jos parisuhteen haluaa niin kyllä sen toisen osapuolen kannalta pitää miettiä asioita heti ekasta päivästä lähtien, eikä vaan sit jonain päivänä "ennemmin tai myöhemmin". Jos ei pysty ottaa toista huomioon, niin ei kuulu olla parisuhteessa.
Näinhän sen pitäisi mennä eikä vaan olettaa, että asiat itsestään lähtevät rullaamaan. ap voisi kyllä ottaa asian rakentavasti puheeksi ja kertoa, miltä itsestä tuntuu, kun ei pidetä lapsiviikkoina mitään yhteyttä. Mies ei välttämättä ajattele asiaa samasta näkökulmasta ja pitää menettelyään ihan normaalina. Ja jos ei tiedä mitä sinä ajattelet asiasta, on vaikea tehdä mitään muutoksiakaan.
En ymmärrä näitä minäminä vanhempia jotka lähtevät tuohon vuorotteluun.
Lapsi siitä eniten kärsii jos kukaan
Eli et lapsiviikoilla viestittele ilmeisesti kenenkään muunkaan kanssa? Kaikki ystäväsi, perheenjäsenesi ja muut odottavat, että olet saatavilla taas lapsivapailla viikoilla, koska viestien laittaminen tarkoittaa sitä, että et ole 100% läsnä?