Onko terapian tarkoitus olla ajelehtimista ja jutustelua?

Minulle ei sopinut psykodynaaminen yhtään. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Vaihda terapeuttia. Ratkaisukeskeinen terapia on hyvä vaihtoehto, jos haluat jotain muuta, kun fiilistelyä.

Juuri näin! Toimi mulla hyvin ja nopeasti.

terra

Vierailija kirjoitti:

Ei se terapia auta, jos elinolosuhteet ovat raskaat ja sietämättömät. Joskus ne voivat jopa olla sellaiset, ettei niitä omalla toiminnallaan voi muuttaa. Onko terapian tarkoitus siis sopeuttaa yksilö kestämään kestämättömiä olosuhteita?

 

TÄMÄ NIIN TOTTA! JAAN AJATUKSEN, KIITOS KUN SANOTIT SEN HYVIN.

Onko vieläkään mitään netin sivustoa, jolla olisi käyttäjien arvioita eri psykoterapeuteista? Tällainen pitäisi ehdottomasti olla. 

Betterhelp ja näemmä Talkspace pyrkii mätsäämään just sulle sopivan terapeutin. BH:ssa pystyy helposti vaihtamaan.

Terapiassa opin, ettei minun tarvitse kantaa syyllisyyttä niistä tunteista, joita vaikeat kokemukset ovat jättäneet jälkeensä.

Terapian ensimmäisenä vuonna itkin paljon käynneillä ja ihmettelin että tuleeko sille itkulle loppua milloinkaan.

Olin aiemmin käynyt pariin otteeseen monen vuoden aikavälillä muutamilla käynneillä psykologin luona sekä perheneuvolassa itkeskelemässä. Itkuun liitttyi aina massiivinen häpeä ja tunne, että se pitää äkkiä saada loppumaan. Niissä lyhyissä asiakkuuksissa en koskaan ehtinyt pidemmälle.

Terapian jatkuessa sain vihdoin purettua "itkumuurini" ja kasaantuneet tunteet. Terapeutin rooli oli pitkään lähinnä olla turvapaikka ja vahvistaa minulle, että tunteet ja itkeminen eivät ole väärin.

Ei terapeutti kauheasti ole ohjaillut prosessia, mikä varmaan johtuu siitä että kaiken sen tuskan sanoittaminen johti minut huomaamaan, miten menneisyys vaikuttaa nykyhetkessä etenkin jos on stressiä. Näitä tilanteita olen sitten käynneillä ottanut puheeksi ja terapeutti on auttanut taas saamaan asioita mittakaavaan. 

Menneisyydessä olin oppinut epäilemään myös omia havaintojani ja ajatuksiani. Terapeutti on ollut ihminen, jolta olen voinut tarkistaa esimerkiksi mikä on järkevää ja normaalia toimintaa ihmissuhteissa ja mikä ei. Olen siis itsekin kysellyt aika paljon terapeutilta asioita. 

Muutaman kerran ollaan tehty harjoituksiakin, mutta se ei ehkä ole mulle yhtä tarpeellista kuin keskusteleminen. Joitain kirjoja olen lukenut hänen suosituksestaan ja ne ovat kyllä avanneet silmiä.

Sitten myös, terapeutti on auttanut uskomaan itseeni. Vaikkei hän mahdottoman paljon puhu, hän antaa minulle rohkaisua ja näyttää aidosti ilahtuvan puolestani silloin, kun minulla menee hyvin. Terapia on vähän kuin rakentaisi itseään uudella tavalla pala palalta toisen ollessa apuna ja sitten yhdessä aina pysähdytään miettimään jotain palaa tai kokonaisuutta, myös tulevaa.

Niin? Luulitko että sun rooli on vaan istua passiivisena terapiatuolissa kun terapeutti kaataa sun päähän lisää mielenterveyttä ja jaksamista? Terapiassa vastuu on isosti ASIAKKAALLA. Kaikki lähtee asiakkaasta itsestään. Asiakkaan on haluttava kehittää ajatusmallejaan, näitä on työstettävä aktiivisesti, erityisesti terapiaistunnon jälkeen omatoimisesti.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Luulitko että sun rooli on vaan istua passiivisena terapiatuolissa kun terapeutti kaataa sun päähän lisää mielenterveyttä ja jaksamista? Terapiassa vastuu on isosti ASIAKKAALLA. Kaikki lähtee asiakkaasta itsestään. Asiakkaan on haluttava kehittää ajatusmallejaan, näitä on työstettävä aktiivisesti, erityisesti terapiaistunnon jälkeen omatoimisesti.

Kyllä ammatillinen vastuu on ihan sillä terapeutilla kuitenkin. Tietysti kummankin työ vaaditaan.