Lue keskustelun säännöt.
Olen apurahataiteilija, kysy mitä vaan
25.03.2023 |
Kaikki mitä olet aina halunnut tietää luxus-palveluista
Kommentit (148)
kuka on esikuvasi taiteilijana? kenen teoksia suosittelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voistko kuvitella tekeväsi saman kuin Reidar Särestöniemi? Hän poltti setelirahoja tulisijassa varmistaakseen sen, ettei ollut sen renki ja orja kuvataiteilijana...
Mitä mieltä olet Juhani Palmun taiteesta? Minusta hän on lähinnä keskinkertainen, mutta on jotenkin onnistunut markkinoimaan taidettaan. Mistä hänen suosionsa johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Voistko kuvitella tekeväsi saman kuin Reidar Särestöniemi? Hän poltti setelirahoja tulisijassa varmistaakseen sen, ettei ollut sen renki ja orja kuvataiteilijana...
En oo ikinä kuullut tästä, saisko jotain lähteitä? Kuulostaa kiinnostavalta, tykkään Särestöniemen maalauksista paljon vaikka ihan eri tyyli kuin oma.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet Juhani Palmun taiteesta? Minusta hän on lähinnä keskinkertainen, mutta on jotenkin onnistunut markkinoimaan taidettaan. Mistä hänen suosionsa johtuu?
En osaa sanoa! Joskus vaan käy niin että joku henkilö nousee joillekin kiinnostavaksi hahmoksi ja saa huomiota, huomio on yleensä edellytys menestykselle. Palmun suhteen kai huomiota on tullut myös hänen persoonansa ja hahmonsa kautta. Hänen maalaustyylinsä on aina naivistinen, tulee mieleen joku animaatio. Mutta kyllä minua jotkut hänen teemoistaan puhuttelevat. Ei kuitenkaan suosikkejani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuka on esikuvasi taiteilijana? kenen teoksia suosittelet?
Ei varsinaisesti esikuva mutta pakko suositella: Emma Ainala! Niin persoonallinen ja hieno oma ääni. Hänen työnsä on mun mielestä jotenkin voimakkaalla tavalla feminiinisiä, lällyjä ja uhoavia samaan aikaan. Kauniit värit ja vähän maaginen viba, myös aika populaari tyyli. Pop art -tyyppinen.
Suositelkaa tekin teidän lempitaiteilijaa!
Vierailija kirjoitti:
mitä tekisit jos et olisi taiteilija?
Harkitsin estetiikan ja uskontotieteen opintoja. Myös jokin ihmismieleen liittyvä ammatti kiehtoisi ja oon harkinnut lisäkouluttautumista taideterapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolestuttaako valtion mahdolliset leikkaukset kulttuuribudjettiin?
minkä toisen taiteenalan valitsisit jos ei kuvataide?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
huolestuttaako valtion mahdolliset leikkaukset kulttuuribudjettiin?
Kulttuurikeskustelu joskus vituttaa mutta ei huolestuta. Aina me jotenkin pärjätään. En muutenkaan luota siihen ettätilanne pysyisi aina samsna. Varasuunnitelma on aina.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ihan normijuttu käydä täyspäiväisesti töissä, ainakaan edellisellä vuosisadalla tai tälläkään vuosisadalla, nimittäin moni jos ei opetustöitä lasketa mukaan, oli perheestä jossa arvostettiin taiteija ja jonka ansiosta oli mahdollista olla kokopäiväinen taiteilija.
Onneksi kaikilla on nykyään mahdollista kouluttautua taiteen aloilla ja kultivoida lahjojaan, taustasta riippumatta.
:) vastaan tähän tänään kun Ap ja mielellään mahdollisimman moni on paikalla lukemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tosiaan oli ihan normi juttu käydä täysipäiväisesti töissä ja tehdä taidetta vapaa-ajallaan.
Hieno juttu jos olette saaneet yksityistä rahoitusta, mutta tämä toinenkin vaihtoehto on olemassa mikäli rahoitusta ei löydy. Jos siis sosiaaliturvaa ei tulevaisuudessa eri syistä johtuen enää olisikaan samassa määrin kuin tähän asti. ...
Kerro mulle joku menestynyt taiteilija joka olisi käynyt päivätöissä muuta kuin satunnaisesti? ;) faktat tiskiin! Kaikki täällä palstalla väittää että Suomen kultakauden taiteilijoita ei kukaan tukenut mutta oioi olette kuulkaas väärässä. Vaikeampaa heillä oli kun meillä mutta saakeli kyllä myös enemmän ryyppäsivät ja eivät todellakaan käyneet päivätöissä. Mulla tietysti sinänsä ei ole mitään muita töitä vastaan ja kuten aiemmin kerroin teen niitäkin kyllä välillä, olen freelancer eli teen niitä juttuja mitä on saatavilla ja apurahalla ollessa keskityn siihen.
Tähänkin vastaan tänään kunhan saadaan paljon porukkaa linjoille. Pysykää kuulolla. :)
Tämä aloitus vaikuttaa sille että Ap laittaa itselleen näitä kysymyksiä. Ei varmasti kaikkia mutta ison osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä olet Kari Vehosalon taiteesta? Hän on lempitaiteilijani suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus vaikuttaa sille että Ap laittaa itselleen näitä kysymyksiä. Ei varmasti kaikkia mutta ison osan.
Minä tulin keskusteluun juuri äsken ja kysyin kysymyksen. Ihan hyviä kysymyksiä ovat ihmiset esittäneet. Itsekin olen taiteilija (kirjailija).
Joku kysyi mahdollisuuksista saada kirjallisuuden apurahoja, voin vastata siihen. Ensin pitää olla julkaistua tuotantoa, sitten vasta saa apurahaa. Apurahoja myönnetään työsuunnitelman perusteella ja kilpailu on kovaa. Ei siis ole varmaa saako apurahaa vai ei, ei koskaan, vaikka olisi jo meritoitunut kirjalija. Omien kokemusten perusteella uran aluksi on helpompi saada apurahaa, jos teokset ovat saaneet hyviä arvosteluja ja olet julkaissut isolta kustantamolta. Sitten jos julkaisutahti hiipuu (esimerkiksi teos vaati useamman vuoden työstämistä), tulee apurahojen saamisesta vaikeampaa, koska se edellyttäisi tiivistä julkaisutahtia.
Itse kirjoitan vain silloin, kun on jokin tosi hyvä idea. Minulla on siis myös siviiliammatti, kirjailijan työ on sivuammatti enkä ole apurahoista taloudellisesti riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ikinä miettinyt alanvaihtoa olosuhteiden takia?
En ehkä sinänsä olosuhteiden takia mutta muista syistä kyllä. Välillä taidemaailma on tuntunut ärsyttävän hierarkiselta, kilpailulliselta ja suoraan sanottuna tyhjänpäiväiseltä. Tunnen myös taiteilijoita joita kiinnostaa eniten oma cv, kilpailuvoitot ja raha vaikka he ovat vähemmistössä. Tällaiset ihmiset syövät motivaatiota koska vaikka en itsekään ole mikään jeesus niin kiinnostaa oikeasti tehdä ihmisille merkityksellisiä asioita. Itse en esimerkiksi osallistu taidekilpailuihin, pidän niitä pinnallisina. En kuitenkaan tuomitse niitä jotka osallistuvat, oma valinta.
Minäkin koen taidemaailman suht ahdistavana, vaikka tunnenkin paljon taiteiljoita ja kirjailijoita. En siis juuri koskaan liiku ns. taidepiireissä. Tosin koska en siellä liiku, en edes tiedä millaista siellä on, vaan kyse on mielikuvista, joita olen saanut joidenkin bileiden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ikinä miettinyt alanvaihtoa olosuhteiden takia?
En ehkä sinänsä olosuhteiden takia mutta muista syistä kyllä. Välillä taidemaailma on tuntunut ärsyttävän hierarkiselta, kilpailulliselta ja suoraan sanottuna tyhjänpäiväiseltä. Tunnen myös taiteilijoita joita kiinnostaa eniten oma cv, kilpailuvoitot ja raha vaikka he ovat vähemmistössä. Tällaiset ihmiset syövät motivaatiota koska vaikka en itsekään ole mikään jeesus niin kiinnostaa oikeasti tehdä ihmisille merkityksellisiä asioita. Itse en esimerkiksi osallistu taidekilpailuihin, pidän niitä pinnallisina. En kuitenkaan tuomitse niitä jotka osallistuvat, oma valinta.
Minäkin koen taidemaailman suht ahdistavana, vaikka tunnenkin paljon taiteiljoita ja kirjailijoita. En siis juuri koskaan liiku ns. taidepiireissä. Tosin koska en siellä liiku, en edes tiedä millaista siellä on, vaan kyse on mielikuvista, joita olen saanut joidenkin bileiden perusteella.
Olen kuvataiteilija ja minulla on mielikuva, että taiteilijat (varsinkin mies-), ovat usein kipuileviä. Käytös ja pukeutuminen on erikoista.
Minä olen tavallinen, näytän ja käyttäydyn tavallisesti. Kukaan ei miellä minua päältä päin taiteilijaksi. Silti teen kuvataidetta 5-6 päivää viikossa noin 4 h kerrallaan. Olen työmyyrä.
Tottakai minäkin olen kipuillut ja käynyt terapiassa, mutta sitä ei näy päältä.
Jollakin tavalla ahdistaisi olla ihmisten ympärillä, jotka tavoittelevat erikoisuutta.
Minä en etsi henkisyyttä, en käytä päihteitä. Luovuus tulee päivittäisen liikunnan kautta (käyn salilla ja juoksemassa). Ideat ovat mainosmaisen kirkkaita, maalaaminen on lähinnä tekninen keskittymistä vaativa suoritus.
Saman ajan, jonka käyttäisin mainostoimistossa työssä, pystyn käyttämään kuvataiteeni tekemiseen. Huomattavasti henkisesti helpompaa ja pois on ajatus, että työpanokseni lihottaisi jonkun toisen kukkaroa.
Onko taide ja taiteilijan persoonallisuus erotettavissa toisistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ikinä miettinyt alanvaihtoa olosuhteiden takia?
En ehkä sinänsä olosuhteiden takia mutta muista syistä kyllä. Välillä taidemaailma on tuntunut ärsyttävän hierarkiselta, kilpailulliselta ja suoraan sanottuna tyhjänpäiväiseltä. Tunnen myös taiteilijoita joita kiinnostaa eniten oma cv, kilpailuvoitot ja raha vaikka he ovat vähemmistössä. Tällaiset ihmiset syövät motivaatiota koska vaikka en itsekään ole mikään jeesus niin kiinnostaa oikeasti tehdä ihmisille merkityksellisiä asioita. Itse en esimerkiksi osallistu taidekilpailuihin, pidän niitä pinnallisina. En kuitenkaan tuomitse niitä jotka osallistuvat, oma valinta.
Minäkin koen taidemaailman suht ahdistavana, vaikka tunnenkin paljon taiteiljoita ja kirjailijoita. En siis juuri koskaan liiku ns. taidepiireissä. Tosin koska en siellä liiku, en edes tiedä millaista siellä on, vaan kyse on mielikuvista, joita olen saanut joidenkin bileiden perusteella.
Olen kuvataiteilija ja minulla on mielikuva, että taiteilijat (varsinkin mies-), ovat usein kipuileviä. Käytös ja pukeutuminen on erikoista.
Minä olen tavallinen, näytän ja käyttäydyn tavallisesti. Kukaan ei miellä minua päältä päin taiteilijaksi. Silti teen kuvataidetta 5-6 päivää viikossa noin 4 h kerrallaan. Olen työmyyrä.
Tottakai minäkin olen kipuillut ja käynyt terapiassa, mutta sitä ei näy päältä.
Jollakin tavalla ahdistaisi olla ihmisten ympärillä, jotka tavoittelevat erikoisuutta.
Minä en etsi henkisyyttä, en käytä päihteitä. Luovuus tulee päivittäisen liikunnan kautta (käyn salilla ja juoksemassa). Ideat ovat mainosmaisen kirkkaita, maalaaminen on lähinnä tekninen keskittymistä vaativa suoritus.
Saman ajan, jonka käyttäisin mainostoimistossa työssä, pystyn käyttämään kuvataiteeni tekemiseen. Huomattavasti henkisesti helpompaa ja pois on ajatus, että työpanokseni lihottaisi jonkun toisen kukkaroa.Onko taide ja taiteilijan persoonallisuus erotettavissa toisistaan?
Olen kirjailija, mutta tunnen myös kuvataiteilijoita. Sen verran heitä tunnen ja olen tavannut, että voin sanoa: harvassa ovat boheemit nykyään, ainakin, jos puhutaan etabloituneista, menestyneistä taiteilijoista. Tarkoitin viestissäni sitä ahdistumisen mielikuvaa, että piirit ovat niin pienet, en mitään sellaista, mitä viestissäsi kerrot. T. Se, jonka viestiä kommentoit
taitelijat, oletteko aikuisten oikeasti miettineet mennä ihan oikeisiin töihin?
mitä tekisit jos et olisi taiteilija?