Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Tuo kuulostaa kyllä vähän tekosyiden etsimiseltä. En pistänyt lastani futiskouluun, koska ruoka on nykyään liian teollista.
Tekosyy se, että ruoka on teollista ja sokerimättöä kulutetaan lasten ja nuorten keskuudessa hurjat määrät? Ok
No kyllä kouluruuan syyttäminen siitä, että oma lapsi ei liiku on nimenomaan tekosyiden keksimistä. Ihan samaa kouluruokaa ne liikkuvatkin lapset syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netti ja "äly"puhelimet on melkein se suurin murhe. Loputon viihde -ja tietotarjonta jatkuvasti taskussa, loputon dopamiininarkkaaminen. Samaan aikaan yhteiskunnasta tullut niin kova ja sairas paikka että pakenemisen tarve on ihmisillä ihan valtava. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ja muitakin syitä on tottakai mutta tämä yksi pahimmista ellei pahin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Tuo kuulostaa kyllä vähän tekosyiden etsimiseltä. En pistänyt lastani futiskouluun, koska ruoka on nykyään liian teollista.
Tekosyy se, että ruoka on teollista ja sokerimättöä kulutetaan lasten ja nuorten keskuudessa hurjat määrät? Ok
No kyllä kouluruuan syyttäminen siitä, että oma lapsi ei liiku on nimenomaan tekosyiden keksimistä. Ihan samaa kouluruokaa ne liikkuvatkin lapset syövät.
Tuossa ei ensinnäkään puhuttu vain kouluruuasta, vaan yleisesti siitä miten ihan normi ruoka kotonakin voi olla teollisuusmössöä. Eikä se ollut ainut pointti, vaan sokeriherkut oli toinen, ne saa ihmisen veteläksi ja jaksamattomaksi. Ja niitähän nykyään vedetään.
Olen aikuisena melko liikunnallinen ja harrastan monipuolista liikuntaa. Sama pätee sisaruksiini. Meillä tämä on varmasti kasvatuksen tulosta sillä lapsena saimme käytännössä vapaasti kokeilla kaikenlaisia urheilulajeja ja sen oikean löydettyämme vanhemmat osti pelit ja vermeet ja kuskasivat neljää lasta harjoituksiin käytännössä joka päivä töiden jälkeen ja viettivät viikonloput turnauksissa ympäri Suomea. Tuon lisäksi jo pienestä pitäen vietiin joka kesä uimakouluun, uitiin yhdessä mökillä, hiihdettiin ja luisteltiin. Joskus siinä oli jopa hieman painostuksen makua mutta vanhemmat näyttivät hyvää esimerkkiä patistamalla liikkumaan aivan kuten vaikka tekemään läksyjäkin ja perheessä urheilullisuus oli hyve ja korkeassa arvossaan vaikkemme liikkuneetkaan mitenkään erityisen kilpailullisesti tai korkealla tasolla. Eräs sisarukseni on laiska ja olisi halunnut istua pleikkarin edessä päivät pitkät mutta niin vain hänetkin laitettiin vähintään pyöräilemään ja ulkojäille höntsäilemään kavereiden kanssa talvisin.
Summa summarum, mielestäni on vanhempien vastuulla laittaa lapsi liikkumaan tavalla tai toisella. Liikunta ei ole ainoastaan hyväksi terveydelle mutta myös kehittää ja vahvistaa luustoa sekä yleistä koordinaatiokykyä. Pidän noita yhtä tärkeinä asioina kuin esim sen että tukee lapsen lukemaanoppimista.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat paremmassa kunnossa kuin iäkkäämmät ja yksi parannusehdotus: otetaan mallia Norjasta ja kannustetaan lapsen tekemiseen opiskeluaikana. Sillon jaksaa vielä nuoret vanhemmat itsekin reippailla eivätkä ole tottuneet ylimukavaan elintasoon. Tosissani ehdotan. Miinustakaa.
Aika moni tapaa sen vakavan kumppanin vasta opiskeluajan jälkeen. Tai muuten vaan suhde on väkisinkin melko tuore joten lapsenteko olisi aikamoinen riski kun ei vielä edes tunne toista kunnolla. Puhumattakaan siitä että monella opiskelijalla kiinnostuksenkohteet on opiskelijabileet ja muut aktiviteetit ja saa minusta ollakin.
Jos nyt olisikin rauhallinen ja kotona viihtyvä ja sattuisi löytymään mainio kumppanikin joka olisi myös halukas hankkimaan lapsia kesken opiskeluiden, on tuossa sellainen sudenkuoppa että jalan saaminen työelämään on muutenkin aiiiikas kova homma. Esimerkiksi moni trainee juristinkin odotetaan tekevän todella pitkiä päiviä. Sama tilkkaripuolella kiireisen sesongin ollessa kesken. Ja varmasti monella muullakin alalla ja ne ns. dog years ovat aikamoista prässiä eikä sovi yhteen lapsiperhearjen kanssa. Itselläni lapsi ei olisi sopinut tuohon kuvioon mitenkään päin ja en suoraan sanoen edes halunnut lasta alle 30-vuotiaana. Vaikka kannustimena olisi ollut esimerkiksi opintolainojen nollaaminen, en olisi silti tuohon lähtenyt. Tapasin kyllä myös mieheni vasta opintojen viimeisellä lukukaudella joten eipä sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ylös sohvalta ja liikkumaan lasten kanssa. Niitähän se esimerkki otetaan, eli jos vanhemmat istuu sohvannurkassa puhelinta selaillen kaiken vapaa-ajan, niin tekee myös jälkikasvu.
Monella loppui liikuntaharrastukset pakkosulkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatukseni oli, että koululaiseni liikkuisivat enemmän jos kävelyetäisyydellä olisi joku liikuntapaikka, skeittipuisto, futiskenttä, isompi leikkipaikka tms. Sitten tuli mieleen ne kaikki rikotut leikkipaikat, tarkoituksella tuhotut koriskorit jne. En tiedä mitä meidän nuorisolle on tapahtunut, miksi muualla maailmassa leikkivälineet pysyvät ehjinä ja täällä kaikki tuhotaan. Jostain yhteiskunnan pahoinvoinnista tämä varmaan johtuu.
Meidän asuinalueella on vaikka minkälaiset ilmaiset liikuntamahdollisuudet. Silti siellä näkee harvoin lapsia ja nuoria liikkumassa. Eli aina ne hyvät puitteetkaan eivät riitä.
Minä haluaisin ihan oikeasti tietää, mistä move-testien tulkitsijat ovat repineet tuon tulkinnan, että 40 prosentilla testatuista on vaikeuksia selviytyä arjessa.
Veikkaan, ettei kukaan ole kysynyt selviytymisasiaa lapsilta itseltään. Tässä on vain haluttu repiä sensaatio-otsikoita.
Oma viidesluokkalaiseni ei saanut move-testistä varmastikaan kovin hyviä pisteitä. En tietenkään voi olla varma, mutta epäilen, että hänet on laskettu mukaan tähän 40 prosenttiin.
Hän on normaalipainoinen, oikeastaan hoikka, syö terveellisesti, harrastaa ohjattua liikuntaa kerran viikossa, tykkää retkeillä kesäisin, käy uimahallissa perheen kanssa kerran viikossa ja kävelyllä kanssani iltaisin. Taideharrastuksessaan hän on erittäin tavoitteellinen.
En mitenkään näe, miten hänellä olisi vaikeuksia selvitä arjessa. Ei hänen arkeensa kuulu viivajuoksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin ihan oikeasti tietää, mistä move-testien tulkitsijat ovat repineet tuon tulkinnan, että 40 prosentilla testatuista on vaikeuksia selviytyä arjessa.
Veikkaan, ettei kukaan ole kysynyt selviytymisasiaa lapsilta itseltään. Tässä on vain haluttu repiä sensaatio-otsikoita.
Oma viidesluokkalaiseni ei saanut move-testistä varmastikaan kovin hyviä pisteitä. En tietenkään voi olla varma, mutta epäilen, että hänet on laskettu mukaan tähän 40 prosenttiin.
Hän on normaalipainoinen, oikeastaan hoikka, syö terveellisesti, harrastaa ohjattua liikuntaa kerran viikossa, tykkää retkeillä kesäisin, käy uimahallissa perheen kanssa kerran viikossa ja kävelyllä kanssani iltaisin. Taideharrastuksessaan hän on erittäin tavoitteellinen.
En mitenkään näe, miten hänellä olisi vaikeuksia selvitä arjessa. Ei hänen arkeensa kuulu viivajuoksu.
Onko sulla siis jotain perustetta, miks epäilet että hän kuuluis tuohon heikoimpaan 40 prosenttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin ihan oikeasti tietää, mistä move-testien tulkitsijat ovat repineet tuon tulkinnan, että 40 prosentilla testatuista on vaikeuksia selviytyä arjessa.
Veikkaan, ettei kukaan ole kysynyt selviytymisasiaa lapsilta itseltään. Tässä on vain haluttu repiä sensaatio-otsikoita.
Oma viidesluokkalaiseni ei saanut move-testistä varmastikaan kovin hyviä pisteitä. En tietenkään voi olla varma, mutta epäilen, että hänet on laskettu mukaan tähän 40 prosenttiin.
Hän on normaalipainoinen, oikeastaan hoikka, syö terveellisesti, harrastaa ohjattua liikuntaa kerran viikossa, tykkää retkeillä kesäisin, käy uimahallissa perheen kanssa kerran viikossa ja kävelyllä kanssani iltaisin. Taideharrastuksessaan hän on erittäin tavoitteellinen.
En mitenkään näe, miten hänellä olisi vaikeuksia selvitä arjessa. Ei hänen arkeensa kuulu viivajuoksu.
Onko sulla siis jotain perustetta, miks epäilet että hän kuuluis tuohon heikoimpaan 40 prosenttiin?
Sanoi tippuneensa viivajuoksussa ensimmäisten joukossa. Myös venyvyys oli huono. Mistään ei tullut kuulemma parasta arvosanaa, vain heikkoa ja keskitasoa. Sanoi olevansa ihan huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten väliset tasoerot ovat ilmeisesti liian suuret, jos joukkueissa urheilevat lapset dominoivat koulun harrastusporukoissa.
Ei kai tähän muu auta, kuin että perataan sitä eksklusiivista liikuntapuolta, seuroja, ja selvitetään miten toimintaa voidaan muuttaa niin että nyt poissuljetut lapset saadaan mukaan.
Ketään ei ole suljettu pois. Nämä lapset eivät ole missään vaiheessa olleet tulossa näihin seuroihin...
Oletko viettänyt viime viikot perunakellarissa ilman mediaa? Hinnat ovat räjähtäneet, eikä monilla ole varaa lastensa seuraharrastuksiin.
En tietenkään ole. Tämä on ruodittu 15 kertaan tälläkin foorumilla. Tulos on aina sama: kilpaurheilussa vaaditaan yhä enemmän ja lisääntyneen vaatimustason takia myös kulut ovat kasvaneet. Samanaikaisesti erilaisia kevyemmin treenaavia ryhmiä, joissa maksut ovat huomattavasti alhaisempia ja täysin tai puoli-ilmaisia höntsäryhmiä kyllä löytyy ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ne eivät tahdo vaan kelvata kenellekään, koska vanhemmat haluavat lapsilleen huippuvalmennuksen ja -olosuhteet, mutta tahtovat maksaa siitä saman verran kun ysärillä maksettiin siitä, kun käytiin potkimassa palloa pari kertaa viikossa jonkun koulun hiekkakentällä jonkun isän johdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 90luvulla. Koulumatkani oli ala-asteella yli kolme kilometriä, yläasteella neljä ja lukiossa kuusi. Ihan kävellen tai pyörällä piti mennä. Nykyään tuollaiset matkat mennään kyydillä. En ollut mikään urheilullinen lapsi, mutta ikinä ei ole ollut ylipainoa tai liikkumattomuutta, kun liikkua oli yksinkertaisesti pakko. Se pakkohan nykypäivänä puuttuu..
Vierailija kirjoitti:
Minusta syynä on se, että lapsen liikuntaharrastus katsotaan riittäväksi urheiluksi ja vanhemmat kuskaa lapsensa autolla sinne.
Liikunta pitäisi olla osana arkea ja sellainen itsestäänselvä asia. Meillä on auto, mutta lapsi kulkee pääasiassa kaikki matkat kävellen tai pyörällä. Sadesää ei riitä syyksi autokyytiin. Sama pätee meihin vanhempiin. Auto on työmatkoja varten ja pidemmille reissuille. Isot kauppareissut hoituu myös sillä, mutta ei edes viikoittain.
Hyötyliikunnan lisääminen toki auttaisi varmasti lasten kunnon parantamiseen, mutta en millään jaksa uskoa, että tuossa 40 prosentissa, joiden kunto on hälyttävän huono on mukana niitä, joita kuskataan autolla liikuntaharrastuksiin. Kyllä ne ovat niitä lapsia, jotka eivät liiku yhtään missään, eivät hyötynä eivätkä harrastuksena.
Meillä roudataan lapsia valitettavan paljon autolla harrastuksiin ja syynä siihen on suht pitkät matkat (5-10 km) suuntaansa yhdistettynä myöhäisiin treeniaikoihin. Jos treeni loppuvat yleensä 19.30-20.15 ja me halutaan saada alakouluikäiset lapset klo 21 nukkumaan, niin kyllä siinä on melko pakko hakea autolla ja syöttää iltapala autossa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Tämä ja vain tämä. Kun liikunnalliseen elämään tottuu vauvasta saakka, sitä ei tarvitse isompana erikseen opetella, vaan liikunnasta tulee yhtä luonnollinen osa elämää kuin syömisestä ja nukkumisestakin.
Paluu 90-luvulle olisi oikein hyvä ratkaisu. Lapset ulkona pihapeleissä ja -leikeissä lähes kaiken kouluajan ulkopuolisen ajan, koulumatkat kävellen tai pyörällä ellei matka ole kymmeniä kilometrejä, ruutuaikaa max tunti päivässä jne. jne. Ei ole edes vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatukseni oli, että koululaiseni liikkuisivat enemmän jos kävelyetäisyydellä olisi joku liikuntapaikka, skeittipuisto, futiskenttä, isompi leikkipaikka tms. Sitten tuli mieleen ne kaikki rikotut leikkipaikat, tarkoituksella tuhotut koriskorit jne. En tiedä mitä meidän nuorisolle on tapahtunut, miksi muualla maailmassa leikkivälineet pysyvät ehjinä ja täällä kaikki tuhotaan. Jostain yhteiskunnan pahoinvoinnista tämä varmaan johtuu.
Enpä tiedä, tuhotaanko niitä koriskoreja hirveästi varsinaisesti tarkoituksella. Veikkaan, että ongelma on enemmän se, että kaupunki säästää sen muutaman satasen materiaaleissa ja ostetaan jotain halpiskoreja, joita ei olla tehty kestämään donkkausta. Donkki on kuitenkin ihan koripallon perusliikkeitä ja ei sitä peluria hirveästi voi syyttää, jos olettaa, että kaupunkin vartavasten koripalloa varten tekemät rakenteet kestäisivät koripallon pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Monella loppui liikuntaharrastukset pakkosulkuihin.
Muuten hyvä, mutta liikkumattomuus on ongelma jo vähintään 10 vuotta. Ihan turha syyttää parin kuukauden taukoa ongelmasta, joka alkoi jo kauan sitten ja on enimmäkseen seurausta älylaiteriippuvuudesta.
Taloudellisilla kannustimilla. Teetetään perheillä kuntotestit ja hyvällä tuloksella saa verohelpotuksia, huonolla lisäveroja.