Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Mä heitän tämän puoliksi vitsillä, mutta pitäisikö koulussa olla höntsäjoukkue, jonne ei pääse, jos pelaa jotain lajia seurassa. Mä en harrastanut nuorena mitään säännöllistä liikuntaa ja ero liikunnallisiin kavereihin oli selvä. Koulun liikuntatunneilla ne pärjäsi lähes kaikissa lajeissa paremmin, vaikka heidän oma lajinsa oli ihan eri kuin se mitä liikuntatunnilla tehtiin. Eli jos ne koulun liikuntakerhot on täynnä hyväkuntoisia ja taitavia lapsia, voi sillä liikkumattomalla pullukalla olla tosi korkea kynnys mennä kokeilemaan lajia, vaikka se ns. höntsäharrastus olisikin. Toisaalta sitten ei sekään varmaan houkuttele lapsia, että jostain kerhosta tulee joku pullukoiden hikikerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Koululounas syödään ennen kymmentä, teollista einesmättöä. Lapsella nälkä suurimman osan koulupäivää ja vihdoin kotiin päästyään syö liikaa, koska on liian kova nälkä. Lasten päivärytmi pitää saada terveellisemmäksi ja kouluihin oikeaa ruokaa, eikä pseudoruokaa.
Ei kouluruoka ole ikinä ollut mitenkään merkittävästi sen terveellisempää. Ihan samaa eineshuttua se oli ysärilläkin ja lapset liikkuivat ihan eri tavalla. Aina löytyy joku, joka muistelee, kuinka heidän kyläkoulussaan keittäjä teurasti aina aamuisin lampaan ja pyöritteli siitä lihapullat, mutta ei se kyllä todellisuutta ole ollut ainakaan suurimmassa osassa kouluista.
On se kuule ollut ihan ruokaa aiemmin ja se syötiin lounasaikaan.
Tämä surkea mössö on 20 vuoden aikana kehittynyttä ja päivärytmi on tullut saman ajan kuluessa, kun koulut on koostettu massiivisiksi.
Tuo nyt ei vain pidä paikkaansa. Minä olen aloittanut kouluni 1990 ja koko minun kouluaikani kouluruoka on ollut hyvin samanlaista, kuin nykyään.
Ruokarytmit ovat tietenkin joissain kouluissa haaste, mutta uskoisin, että tälläkin palstalla niiden ongelmia liioitellaan vastakkainasettelun aikaansaamiseksi. Minun lapseni ovat n. 1000 oppilaan koulussa ja toisella heistä on kerran ollut lounas 9.45 ja sekään ei johtunut ruokalan aikataulusta, vaan uimahallin. He joutuivat syömään niin aikaisin, että ehtivät uimavuorolleen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Surullista, jos Islannissa harrastuksiksi lasketaan vain nämä valmentajan ohjaamat maksulliset kilpaurheilujutut.
Tietokone, televisio ja kännykkä aikoihin rajoitukset ja yöllä nukutaan eikä roikuta koneilla.
Ei meillä aikuisillakaan tulisi työssä käymisestä yhtään mitään jos roikuttaisiin yö kaudet koneella.
Minä en ymmärrä kuinka jotkut vanhemmat antavat nuoren valvoa yöllä pelikoneiden parissa ja päivät se nukkuu. Se johtaa siihen ettei kiinnosta opiskeleminen eikä mikään työn tekeminen. Ja kotona on täysihoitokin vielä kun tulee safkat nokan eteen ja puhtaat vaatteet.
Ystäväni aloitti sillä että passasi lapsena ihan täydellisesti jatkuen sitten sen ensi huushollin siiivoomiseenkin raivaten sieltä pizza laatikoita kasan ja muutakin roskaa jotta saa jalansijaa ensimmäisenä jääkaapissa ollen vain valot. Mitään ruokaa se ei osannut eikä halunnut tehdä. Sitten jätettiin pöydille lojumaan ja pilaantumaan ruokaa. Minä en ole tuollaista koskaan nähnyt ennemmin kuin näin päästessäni ystäväni myötä sitä katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä heitän tämän puoliksi vitsillä, mutta pitäisikö koulussa olla höntsäjoukkue, jonne ei pääse, jos pelaa jotain lajia seurassa. Mä en harrastanut nuorena mitään säännöllistä liikuntaa ja ero liikunnallisiin kavereihin oli selvä. Koulun liikuntatunneilla ne pärjäsi lähes kaikissa lajeissa paremmin, vaikka heidän oma lajinsa oli ihan eri kuin se mitä liikuntatunnilla tehtiin. Eli jos ne koulun liikuntakerhot on täynnä hyväkuntoisia ja taitavia lapsia, voi sillä liikkumattomalla pullukalla olla tosi korkea kynnys mennä kokeilemaan lajia, vaikka se ns. höntsäharrastus olisikin. Toisaalta sitten ei sekään varmaan houkuttele lapsia, että jostain kerhosta tulee joku pullukoiden hikikerho.
Tuossa olisi varmaan puolensa, mutta toki ei varmasti olisi laillista järjestää koululla toimintaa, jonka ulkopuolelle on rajattu osa oppilaista.
Urheilullisten tyyppien rajaaminen ryhmän ulkopuolelle voisi tosiaan madaltaa osallistumiskynnystä joillekin, mutta riittäisikö se houkuttelemaan lapsia osallistumaan? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulupäivien jälkeen pitäisi olla tarjolla edullista tai maksutonta liikkumista edistävää toimintaa tai harrastuksia.
Koulupäivät loppuvat peruskoulussa klo 12-14 välillä usein, ihan viimeistään klo 15 aikaan. Vanhemmat tulevat töistä klo 17 aikaan. Siinä on lapsilla jopa 5 tuntia aikaa ennen vanhempien kotiin tulemista.
Siinä olisi hyvä hetki liikkua, ulkoilla, leikkiä, harrastaa. Esimerkiksi tarjolle koripalloa, sählyä, tanssitunteja, hiihtoa, pelejä. Maksuttomasti tai pieni maksu että mahdollisimman moni osallistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Islannissaan kaupassa suurin naisten koko on 44 ja sitä suuremmat ovat jo erikoistuotteita, joita voi löytyä jostain erikoisputiikista. Välttämättä suurempia kokoja ei ole tarjolla edes turisteille suunnatuissa kaupoissa.
On ihan tavallista nähdä ihmisiä lenkkeilemässä tihkusateessa. Se tulee ja menee ja siihen ollaan totuttu. Islantilaisilla on nimenomaan liikunta korvannut nuoremmilla ikäluokilla päihteiden käytön sijasta ajanvietteenä. Nykyideaali ei myöskään suosi mitenkään nikotiinin värjäämiä hampaita kummallakaan sukupuolella.
Toki islantilaista vankilarealitya seuratessani ymmärsin, että Islannissakin poltetaan tupakkaa. Ilmiö on kuitenkin sellainen, ettei se hyppää mitenkään silmille Reyjavikissa. Siellä yleensä kaikki ylipainoiset ja julkisella paikalla tupakoivat mielletään ensin turisteiksi muutenkin.
Kuulostaa tosi kiinnostavalta kokeilulta. Pitääkö sen maksetun harrastuksen nimenomaan olla liikuntaharrastus? Onko tästä jotain dokkaria katsottavaksi vai mistä olet kuullut tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Surullista, jos Islannissa harrastuksiksi lasketaan vain nämä valmentajan ohjaamat maksulliset kilpaurheilujutut.
Lasten pitäisi liikkua aktiivisesti päivittäin ja harrastaa hikiliikuntaa monta kertaa viikossa. Aivan äärimmäisen harva täyttää näitä vaatimuksia ilman ohjattua liikuntaa. Toki yksittäisinä päivinä ja jopa viikkoina saatetaan liikkua riittävästi, mutta tuskin loka-marraskuun räntäsateissa.
Liikunta kuntoilun vuoksi ei vain tunnu oikein sopivan lapsen ajatusmaailmaan. Innostus liikuntaan pitäisi syntyä, koska liikunta on kivaa eikä koska se on hyödyllistä. Harvan mielestä se lenkkeily räntäsateessa on loppujen lopuksi hirveän kivaa, vaikka se onkin hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Surullista, jos Islannissa harrastuksiksi lasketaan vain nämä valmentajan ohjaamat maksulliset kilpaurheilujutut.
Lasten pitäisi liikkua aktiivisesti päivittäin ja harrastaa hikiliikuntaa monta kertaa viikossa. Aivan äärimmäisen harva täyttää näitä vaatimuksia ilman ohjattua liikuntaa. Toki yksittäisinä päivinä ja jopa viikkoina saatetaan liikkua riittävästi, mutta tuskin loka-marraskuun räntäsateissa.
Liikunta kuntoilun vuoksi ei vain tunnu oikein sopivan lapsen ajatusmaailmaan. Innostus liikuntaan pitäisi syntyä, koska liikunta on kivaa eikä koska se on hyödyllistä. Harvan mielestä se lenkkeily räntäsateessa on loppujen lopuksi hirveän kivaa, vaikka se onkin hyödyllistä.
Siis joko kilpaurheilua kuplahallissa tai lenkkeilyä räntäsateessa? Siinä ovat ne vaihtoehdot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten väliset tasoerot ovat ilmeisesti liian suuret, jos joukkueissa urheilevat lapset dominoivat koulun harrastusporukoissa.
Ei kai tähän muu auta, kuin että perataan sitä eksklusiivista liikuntapuolta, seuroja, ja selvitetään miten toimintaa voidaan muuttaa niin että nyt poissuljetut lapset saadaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi lopettaa dorka kännykkä-some-lojumiselämäntapansa ja alkaa itse tehdä järkevämpiä ja terveellisempiä valintoja, eivät ne lapset mitään asialle voi ilman vanhemman esimerkkiä
Ap lopettaa nyt hetkeksi dorka kännykkä-some-lojumiselämäntapansa ja lähtee koulun pihaan paiskomaan korista poikansa kanssa. Katsotaan, mihin suuntaan keskustelu etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika haluaisi jäädä koulun jälkeen koulun pihalle pelaamaan jalkapalloa kavereiden kanssa, mutta piha on varattu 1. ja 2. luokkalaisten ip kerholle. Vieressä on puistoa, mutta puihin kiipeily on kielletty ja palloa ei voi pelata kun se vierisi autotielle. Missään kävelyetäisyydellä ei ole muita futismaaleja. Eka ja tokaluokkalaisena liikkui ip- kerhossa useamman tunnin nyt 3. luokkalaisena valtava loikkaus passiiviseen elämäntapaan kun koulun alueelle ei saa jäädä ja korvaavaa paikkaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Lasten väliset tasoerot ovat ilmeisesti liian suuret, jos joukkueissa urheilevat lapset dominoivat koulun harrastusporukoissa.
Ei kai tähän muu auta, kuin että perataan sitä eksklusiivista liikuntapuolta, seuroja, ja selvitetään miten toimintaa voidaan muuttaa niin että nyt poissuljetut lapset saadaan mukaan.
Ketään ei ole suljettu pois. Nämä lapset eivät ole missään vaiheessa olleet tulossa näihin seuroihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ovat paremmassa kunnossa kuin iäkkäämmät ja yksi parannusehdotus: otetaan mallia Norjasta ja kannustetaan lapsen tekemiseen opiskeluaikana. Sillon jaksaa vielä nuoret vanhemmat itsekin reippailla eivätkä ole tottuneet ylimukavaan elintasoon. Tosissani ehdotan. Miinustakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten väliset tasoerot ovat ilmeisesti liian suuret, jos joukkueissa urheilevat lapset dominoivat koulun harrastusporukoissa.
Ei kai tähän muu auta, kuin että perataan sitä eksklusiivista liikuntapuolta, seuroja, ja selvitetään miten toimintaa voidaan muuttaa niin että nyt poissuljetut lapset saadaan mukaan.
Ketään ei ole suljettu pois. Nämä lapset eivät ole missään vaiheessa olleet tulossa näihin seuroihin...
Oletko viettänyt viime viikot perunakellarissa ilman mediaa? Hinnat ovat räjähtäneet, eikä monilla ole varaa lastensa seuraharrastuksiin.
Minusta syynä on se, että lapsen liikuntaharrastus katsotaan riittäväksi urheiluksi ja vanhemmat kuskaa lapsensa autolla sinne.
Liikunta pitäisi olla osana arkea ja sellainen itsestäänselvä asia. Meillä on auto, mutta lapsi kulkee pääasiassa kaikki matkat kävellen tai pyörällä. Sadesää ei riitä syyksi autokyytiin. Sama pätee meihin vanhempiin. Auto on työmatkoja varten ja pidemmille reissuille. Isot kauppareissut hoituu myös sillä, mutta ei edes viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Tuo kuulostaa kyllä vähän tekosyiden etsimiseltä. En pistänyt lastani futiskouluun, koska ruoka on nykyään liian teollista.
Tekosyy se, että ruoka on teollista ja sokerimättöä kulutetaan lasten ja nuorten keskuudessa hurjat määrät? Ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Surullista, jos Islannissa harrastuksiksi lasketaan vain nämä valmentajan ohjaamat maksulliset kilpaurheilujutut.
Lasten pitäisi liikkua aktiivisesti päivittäin ja harrastaa hikiliikuntaa monta kertaa viikossa. Aivan äärimmäisen harva täyttää näitä vaatimuksia ilman ohjattua liikuntaa. Toki yksittäisinä päivinä ja jopa viikkoina saatetaan liikkua riittävästi, mutta tuskin loka-marraskuun räntäsateissa.
Liikunta kuntoilun vuoksi ei vain tunnu oikein sopivan lapsen ajatusmaailmaan. Innostus liikuntaan pitäisi syntyä, koska liikunta on kivaa eikä koska se on hyödyllistä. Harvan mielestä se lenkkeily räntäsateessa on loppujen lopuksi hirveän kivaa, vaikka se onkin hyödyllistä.
Siis joko kilpaurheilua kuplahallissa tai lenkkeilyä räntäsateessa? Siinä ovat ne vaihtoehdot?
Suurinpiirtein. Toki sen ohjatun urheilun ei tarvitse olla kilpaurheilua, mutta harvalla vanhemmalla on energiaa ja resursseja alkaa järjestämään jotain sisäliikuntatekemistä perheelle montaa kertaa viikossa. Halvemmaksi se ei ainakaan tule kuin ohjatut treenit.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että koululaiseni liikkuisivat enemmän jos kävelyetäisyydellä olisi joku liikuntapaikka, skeittipuisto, futiskenttä, isompi leikkipaikka tms. Sitten tuli mieleen ne kaikki rikotut leikkipaikat, tarkoituksella tuhotut koriskorit jne. En tiedä mitä meidän nuorisolle on tapahtunut, miksi muualla maailmassa leikkivälineet pysyvät ehjinä ja täällä kaikki tuhotaan. Jostain yhteiskunnan pahoinvoinnista tämä varmaan johtuu.
Vauvaiän ohittaneet pois rattaista jos suinkin mahdollista. Rattaita ei tarvita turvallisuuden takaamiseen (siihen on muitakin keinoja) vaan korkeintaan niihin tapauksiin missä liikutaan hyvin pitkiä matkoja kävellen tai joissa on tarve liikkua kovaa.
Ja toisekseen kännykät pois isoilta lapsilta. Ihan liian moni lapsi on kännykkäriippuvainen. Eli lapsi ulos ja käsky tulla kotiin sitten, kun on kotiintuloaika.