Lue keskustelun säännöt.
Onko se ihan oikeasti mun vika ettei isä tapaa lastaan?
24.03.2023 |
Lapsen isän kanssa oli todella paljon riitaa, ihan varmana olin itsekin pahasuinen ja varmasti
olin täynnä vikoja. Olimme oikeudessahan jotta saadaan tapaamiset sovittua. Lopulta hän kuitenkin sanoi että haluaa suojella mielenterveyttään ja jätti tapaamiset. Tuolloin hän oli löytänyt uuden suhteen ja perusti perheen. Isä muutti, salasi kaikki yhteystietonsa ja lopetti ihan kaiken yhteydenpidon lapseen.
Nyt on mennyt yli kuusi vuotta ettei ole nähnyt lastaan. Meillä on yhteishuoltajuus, ja lasten isää on viranomaiset yrittänyt välillä tavoitella puolestani jos tarvitsee toisen vanhemman luvan johonkin. Yksinhuoltajuutta hän ei anna. Enää viranomaisetkaan ei saa isää tavoitettua. Sosiaalityöntekijän papereissa lukee että Isä suojelee mielenterveyttään eikä halua olla äidin kanssa tekemisissä. Lapselle isä toivoo kaikkea hyvää. Olen saanut kuulla monta kertaa että enkö tiedä että lapsi tarvitsee isäänsä. Eli syyllistetään tästä tilanteesta yksin minua. Vuosikausia on kulunut, ei olla varmaan edes samoja ihmisiä enää kuin silloin aikoja sitten. Ei mulla ole mitään sitä vastaan että isä ja lapsi olisivat tekemisissä. Ei ole koskaan ollutkaan.
Onko tämä nyt ihan reilua?
Kommentit (57)
Ihan sama mitä sinä olisit tehnyt niin silti tämä isä toimi väärin lastaan kohtaan. En siis sano ettei toimintasi voisi olla edesauttanut asiaa, mutta ei se silti ole oikein lasta kohtaan että isä luovuttaa vaikeuksien vuoksi ja vielä pahimmillaan jättää lapsen yksin ihmisen hoitoon jota pitää niin hirveänä että murskaa aikuisen mielenterveydenkin. Miten sitten lapsen mielenterveys ja turvallisuus? Miten kukaan rakastava vanhempi voi jättää lastaan henkilön luomaan ketä pitää niin toksisena (oli siis totta tai ei) että vahingoittaa omaa mielenterveyttään niin ettei pysty missään tekemisissä olla? Nää on niitä asioita, jotka ei aikuisenakaan selittämällä enää korjaannu. Varmasti isää kaduttaa myöhemmin, mutta silloin on jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen se lapsi on? Eikö isä ole missään tekemisissä hänen kanssaan? Postittaako edes lahjojs/kortteja juhlapyhinä?
Christiiina kirjoitti:
Haetko yksinhuoltajuutta siksi, että saisit päättää lapsen asioista kokonaan itse vai siksi, että saisit isommat elarit?
Huoltajuus ei vaikuta elatusapuun mitenkään. On melko vaikeaa, jos ei huoltaja ajattele lapsen etua. Lapsi ei saa henkkareita, pankkitiliä ja se vaikeuttaa kaikkia asioita. Voi estää jopa jatko-opinnot peruskoulun jälkeen, jos ei ole henkkareita näyttää koulun pääsykokeissa.
Christiiina kirjoitti:
Haetko yksinhuoltajuutta siksi, että saisit päättää lapsen asioista kokonaan itse vai siksi, että saisit isommat elarit?
Toivottavasti molemmista syistä, koska kumpikin on ihan validi.
Vit**taa oma isä. Kun piti saada passi, sai jännätä ehtiikö saada nimen paperiin ennen matkaa. Ajokortti 16-vuotiaana viivästyi. Äiti joutui maksamaan aina yksin kaikki kuluni. Äiti yksin oli tukena. Äiti yksin hoiti ihan kaiken.
Tuskinpa sinäkään tähän nyt syytön olet jos kerran oikeudessa asti käyty. Ensin se oma tontti kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä sinä olisit tehnyt niin silti tämä isä toimi väärin lastaan kohtaan. En siis sano ettei toimintasi voisi olla edesauttanut asiaa, mutta ei se silti ole oikein lasta kohtaan että isä luovuttaa vaikeuksien vuoksi ja vielä pahimmillaan jättää lapsen yksin ihmisen hoitoon jota pitää niin hirveänä että murskaa aikuisen mielenterveydenkin. Miten sitten lapsen mielenterveys ja turvallisuus? Miten kukaan rakastava vanhempi voi jättää lastaan henkilön luomaan ketä pitää niin toksisena (oli siis totta tai ei) että vahingoittaa omaa mielenterveyttään niin ettei pysty missään tekemisissä olla? Nää on niitä asioita, jotka ei aikuisenakaan selittämällä enää korjaannu. Varmasti isää kaduttaa myöhemmin, mutta silloin on jo myöhäistä.
Tuskin kaduttaa. Isä on 80 v ja ei kadu. Persoonallisuushäiriöi ei korjaudu itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen isä, että jättäisi lapsensa naiselle, jolta joutuu itsekin itseään suojelemaan. Sanonpa vaan että aika säälittävä jätkä ja säälittävät selitykset.
sinäkin kuulostat siltä, että luopuisin vaikka omasta lapsestani, ettei tarvitsisi enää koskaan nähdä sinua.
Kuulostat siltä, että et rakasta lastasi ja luopuisit lapsestasi mielelläsi mistä tahansa tekosyystä.
en ihan helposti luopuisi, mutta sinä olet niin suuri syy, että sinusta eroon pääsemiseksi voisin luopua
Tuntematon netissä on sulle tarpeeksi suuri syy luopua lapsestasi? Salli mun nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko epäreilua, että aloittaja on traumatisoitunut, eikä kyennyt hoitamaan liittoaan tai edes eroaan, kuin aikuinen ihminen? Onko epäreilua, että hänen entinen puolisonsakin on traumatisoitunut, eikä kestänyt hullunmyllyä, tai vaihtoehtoisesti, on järki-ihminen ja irtisanoutuu traumatisoituneen loisimasta isä-lapsi -suhteesta? Mikä elämässä on REILUA?
Reilua on antaa jokaiselle lapselle karkki. Jos antaa karkin vain osalle, vaikka jokainen haluaisi saada karkin, se on epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumatisoitunut, lapsen vanhemman karkoittunut, tarvitsee reiluutta: pyyteetöntä hyvää, "karkin."
Karkkia ei saa, jos "tikulla kaivelee."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa sinäkään tähän nyt syytön olet jos kerran oikeudessa asti käyty. Ensin se oma tontti kuntoon.
No eikö ole täysin selvää miksi äiti on oikeudessa taistellut lapsestaan?!?! Sitähän ei tuotu ilmi kumpi oikeuteen oli asian vienyt, mutta varmaankin isä, joka on hankala ja todistettavasti kiusantekijä.
Usein vikaa on molemmissa. Olen seurannut vierestä, kun äiti on tehnyt ihan kaikkensa, että
Isä ei olisi lasten elämässä mukana.
Eron keskelläkin kannattaisi muistaa, että elämää on eronkin jälkeen.
Ei ole reilua, että isä ei pidä yhteyttä. Mutta joissakin tapauksissa voi olla parempi, olla pitämättä. Teidän tapauksesta en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole sinun vika. Tämä maa on täynnä isiä, jotka eivät lastaan tapaa, vaikka riitojakaan ei ole ollut. Isä nyt keksi tuollaisen selityksen ja syyllistää. Kiusaahan se on, kun on tavoittamattomissa eikä anna yksinhuoltajuutta.
Sano suoraa näille ihmisille, että isä on lapsensa hylännyt. Omien lasteni isä vähät välittää lapsistaan. Ydinperheenä kuitenkin elettiin 16 vuotta. Nyt ei pidä aikuiseen esikoiseen mitään yhteyttä.
Joo sano suoraan vaan että isä on lapsensa hylännyt. Itse tein sen virheen että en puhunut suoraan ja meillä sossutkin yritti saada isää tapaamaan eivätkä onnistuneet.
Mä peittelin tilannetta. Kun aina sanotaan että älä puhu pahaa. En puhunut ja isä kuitenkin on puhunut kaikille sukulaisille ja ns ystäville että estän tapaamiset.
En tietenkään olisi estänyt. Isä on isä lapselle ja tarvitsee omaan kasvuun.
Nyt on aikuinen ja edelleen puhuu kuinka minä estin tapaamiset vaikka nimenomaan pyysin sossuilta apua kun lapsi kaipasi isäänsä enkä saanut häneen mitään yhteyttä ja olisin toki vaatinut tapaamaan lastaan. Kaipa hän kuvitteli että tarvitsen lapsenhoitajaa jotta pääsee baariin iskemään uutta.
Että puhu suoraan vaan. Totta. Ja tottahan se on kun isä ei tapaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Haetko yksinhuoltajuutta siksi, että saisit päättää lapsen asioista kokonaan itse vai siksi, että saisit isommat elarit?
Huoltajuus ei vaikuta elatusapuun mitenkään. On melko vaikeaa, jos ei huoltaja ajattele lapsen etua. Lapsi ei saa henkkareita, pankkitiliä ja se vaikeuttaa kaikkia asioita. Voi estää jopa jatko-opinnot peruskoulun jälkeen, jos ei ole henkkareita näyttää koulun pääsykokeissa.
Kyllä ne henkkarit saa ilman toista huoltajaa, mutta hankalampaa toki.
Helposti ihmiset eroavat nykyään ja lapset tietysti joutuvat kärsimään. Tehkää lapset vasta vakaaseen liittoon..
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraa näille ihmisille, että isä on lapsensa hylännyt.
Vai sanoisiko vielä suoremmin, että hylkäsi vaimonsa "hulluuden"?
Koska onhan se niin, että ei "hullu" toista "hullua" kestä...
Ehkä selittämisen tarve tulee siitä, että "hulluus" harmittaa.
Sekö sitten auttaa, että "hulluudestaan" puhuu? Sanoo suoraan, miten asiat on, niin ei tarvitse kenenkään kuvitella, että täysin tervepäinen hylkäsi puolisonsa ihan vain huvikseen, ja lapsesta piittaamatta. Ei tunnu sitten niin EPÄREILULTA saada syytteitä... moisesta hulluudesta.
Keskity lapseen eikä siihen, mikä syytös on reilu tai epäreilu. Jos olet aikuinen ihminen, etkä edes trolli.
Haetko yksinhuoltajuutta siksi, että saisit päättää lapsen asioista kokonaan itse vai siksi, että saisit isommat elarit?