Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos rakastuisit alkoholistiin??
Kommentit (83)
Päihderiippuvaisen persoona ei ole "aitoa" kun on selvin päin. Eli se moodi ei kestä elämää. Eikä se ole aina sitä syvästi kokevaa, aitoa ja humanistista pientä ihmistä kovassa maailmassa, niinkuin halutaan maalailla. Päihtyneenä ihminen on harvoin sen mukavampi. Ikävät piirteet tulee viimeistään sitten kun päihdettä pitää saada maksoi mitä maksoi tai jos joku yrittää asettua siihen riippuvaisen ja päihteen väliin esteeksi. Moni sanoo raitistuneiden olevan jotenkin tympeitä tyyppejä eli se lienee sitä aitoa persoonaa sitten. Sivusta seurannut. En rakastu päihderiippuvaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tosi tosi mukavan alkoholistin. Hänellä on naisia riittänyt, jopa yksi todella pitkä suhde.
No alkoholistit on usein ihan perusmukavia ihmisiä. Monella myös tarve olla sellainen supermukava, hurmaava, avulias ym. miellyttämisenhalun vuoksi (heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta mikä on osaltaan siihen alkoholismiin johtanutkin.)
Eipä se mukavuus paljoa auta kun juominen vie. Ja kännissä kenestä tahansa voi tulla ihan minkänlainen tahansa kun estot lähtee.
Olen tällaisessa suhteessa.
Pidin oman asunnon ja raha-asiat on myöskin erillään. Tämän ymmärsi tehdä koska jo keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuinkin. Tosin raitistuneeseen sellaiseen. On ollut juomatta nyt neljä vuotta. On tutustuttu vuosi sitten ja seurusteltu puolisen vuotta. Luotto häneen on 110%.
Meillä kaikilla on menneisyytemme. Siihen ei pidä liikaa takertua vaan katsoa tulevaa.Niin. Raitistuneeseen. Aktiivisessa vaiheessa oleva alkoholismi on ehdoton ei.
Alkoholisti on kuitenkin alkoholisti, raitistunutkin. Mutta tää mies on paljon muutakin. Hän on fiksu, herkkä, äärimmäisen sydämellinen. Ja kun ei olla ihan teinejä enää, niin mahtuu omaankin historiaan ties mitä. Ei ole polku ollu ihan tasanen mullakaan. Kyllä mä mietin kun hän kerto historiastaan. Mutta onneksi uskalsin. Loppujen lopuksi, elämähän on aina vähän riskipeliä.
t. Se rakastunutNe on aina ihania, herkkiä ja oikein kullanmuruja alussa. Väärin ymmärrettyjä ja sorrettuja ihmisparkoja, urheita arjen selviytyjiä joilla on uskomattomia tarinoita elämästään. Ja se henkisyys ja syvällisyys, ihan muuta luokkaa kuin tavallisilla ihmisillä. Se loppuu sitten kun suhde on kunnolla alkanut.
Tämä. Kunhan ensimmäiset vastoinkäymiset tulevat, ihan tavalliset arkiset ongelmat tai suhteessa on neuvottelun paikka, saa alkaa pelkäämään että mies ratkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista se elämä sitten on, jos on kuitenkin mukava alkoholisti? Suhteellisen normaalia? Iltaisin avataan viinipullo ja syödään.
Ja sen viinipullon lisäksi on piilossa pullo kirkasta, jota käydään salaa nappailemassa. Myös aamuisin. Mieti nyt vähän. Viinipullo illallispöydässä ei tarkoita alkoholismia.
Eikö? Sun mielestä se on siis fiiniä jos on viiniä ja iltaisin vinkkupullollisen tai vinkkulasillisen nauttivat ei voi olla alkoholisteja? Tällä laskennalla esimerkiksi tupakoijat ei ole riippuvaisia. He tekee sitä vain tavan vuoksi. Mä lasken alkoholistina viinin myös alkoholiksi ja jos sitä on oltava ihan normaalilla päivällisellä tai illallisella niin ei se mun mittapuulla normaalia ole. Mulle alkoholismi on sitä, että alkoholia on oltava, vaikka ei paljon. Ihminen, joka myös ajattelee alkoholia ja sitä, että "se tuo kivaa syvyyttä ruoan kanssa nautittuna" on alkoholisti. Se on riippuvuus ja ihmiset, jotka on riippuvaisia ajattelee riippuvuuden kohdetta ja sitä tulee saada säännöllisesti tai epäsäännöllisesti.
Toisaalta lasillinen punaviiniä päivässä pidentää elinikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jatkaisin varmaankin rakastamista niin pitkään, että tunne vaimenisi. En kuitenkaan olisi päivääkään sellaisen kanssa missään suhteessa. Tietenkään. Alkoholismi-sairaus on alaspäin suuntautuva syöksykierre, joka johtaa alkoholistin kuolemaan ja läheisten ihmisten kärsimykseen. Paitsi siis, jos alkkari menee hoitoon ja motivoituu parantumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista se elämä sitten on, jos on kuitenkin mukava alkoholisti? Suhteellisen normaalia? Iltaisin avataan viinipullo ja syödään.
Ja sen viinipullon lisäksi on piilossa pullo kirkasta, jota käydään salaa nappailemassa. Myös aamuisin. Mieti nyt vähän. Viinipullo illallispöydässä ei tarkoita alkoholismia.
Eikö? Sun mielestä se on siis fiiniä jos on viiniä ja iltaisin vinkkupullollisen tai vinkkulasillisen nauttivat ei voi olla alkoholisteja? Tällä laskennalla esimerkiksi tupakoijat ei ole riippuvaisia. He tekee sitä vain tavan vuoksi. Mä lasken alkoholistina viinin myös alkoholiksi ja jos sitä on oltava ihan normaalilla päivällisellä tai illallisella niin ei se mun mittapuulla normaalia ole. Mulle alkoholismi on sitä, että alkoholia on oltava, vaikka ei paljon. Ihminen, joka myös ajattelee alkoholia ja sitä, että "se tuo kivaa syvyyttä ruoan kanssa nautittuna" on alkoholisti. Se on riippuvuus ja ihmiset, jotka on riippuvaisia ajattelee riippuvuuden kohdetta ja sitä tulee saada säännöllisesti tai epäsäännöllisesti.
Toisaalta lasillinen punaviiniä päivässä pidentää elinikää.
Alkoholi aiheuttaa myös syöpää. Minä ainakin kuolisin mieluummin sydänkohtaukseen kuin syöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vakavasti ihastunut mieheen, joka paljastui huumeveikoksi. Lopetin yhteydenpidon.
Sama kävi itselle alkoholistin kanssa. Riuhtaisu tottakai ihastuneena tuntuu, mutta jälkikäteenkään ei ole harmittanut päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä raikastaisin tän, sanosin ettet saa jos otat.
Onnistuisikohan se?
Alussa toki. Tosin piilopullo on aina jossain. Kyllähän äitinikin monta kertaa uhkasi erolla ja silloin isä ryhdistäytyi joksikin aikaa. Mutta ei koskaan pysyvästi. Lopulta sitten isäni muuttuikin keltaiseksi ja siitä ei mennyt montaa kuukautta kun kuoli. Kyllä hän välillä oli pitkiäkin aikoja juomatta, jopa niin että kaljamaha katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuinkin. Tosin raitistuneeseen sellaiseen. On ollut juomatta nyt neljä vuotta. On tutustuttu vuosi sitten ja seurusteltu puolisen vuotta. Luotto häneen on 110%.
Meillä kaikilla on menneisyytemme. Siihen ei pidä liikaa takertua vaan katsoa tulevaa.Mun veli oli 10 vuotta juomatta vaimon ja lasten vuoksi. Sitten se alkoi taas kun hän jäi työttömäksi. Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi pitkään juomattakin. Mutta toivottavasti teillä menee kaikki hyvin. Se on vain niin helppo olla juomatta niin kauan kun asiat on hyvin. Heti kun tulee jotain ongelmia, tartutaan taas pulloon.
Noin se menee jos ei tee niille juomisen syille mitään. Mä olen raittiina ollessa sairastunut vakavasti, rakas koira on kuollut, työttömyyttä, köyhyyttä, vaikeaa unettomuutta, epätoivoa, mutta ei ole kertaakaan käynyt kyllä mielessäkään että joisin. Se tie on ajat sitten loppuun tallattu. Tosin ylimieliseksi ei ole koskaan varaa alkaa. Kukaan ei voi etukäteen tietää mitä huomenna tai vaikka 15 vuoden päästä tapahtuu. Siksi ei kannata koskaan unohtaa mistä on lähtenyt ja joka päivä on tehtävä töitä psyykkisen hyvinvointinsa eteen n. miljoonalla eri tavalla. 😅 Lapsuudentraumoista ei ehkä ikinä selviä täysin mutta voi silti oppia miten sen pääkoppansa kanssa voi elää ihan hyvää elämää pakenematta itseään vaikkapa nyt addiktioihin. Itsellä suurin haaste ja vaikeus on ollut lopettaa eristäytyminen pähkinänkuoressa.
Tulipa avautuminen, huh
En rakastuisi, mikään ei ole vastenmielisempää kuin juoppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, olisiko alkoholia juova alkoholisti, vai raitistunut alkoholisti. Jälkimmäisessä tapauksessa suhde voisi teoriassa olla mahdollinenkin.
Jatkaisin matkaa ja hankkisin laastarisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista se elämä sitten on, jos on kuitenkin mukava alkoholisti? Suhteellisen normaalia? Iltaisin avataan viinipullo ja syödään.
Ja sen viinipullon lisäksi on piilossa pullo kirkasta, jota käydään salaa nappailemassa. Myös aamuisin. Mieti nyt vähän. Viinipullo illallispöydässä ei tarkoita alkoholismia.
Eikö? Sun mielestä se on siis fiiniä jos on viiniä ja iltaisin vinkkupullollisen tai vinkkulasillisen nauttivat ei voi olla alkoholisteja? Tällä laskennalla esimerkiksi tupakoijat ei ole riippuvaisia. He tekee sitä vain tavan vuoksi. Mä lasken alkoholistina viinin myös alkoholiksi ja jos sitä on oltava ihan normaalilla päivällisellä tai illallisella niin ei se mun mittapuulla normaalia ole. Mulle alkoholismi on sitä, että alkoholia on oltava, vaikka ei paljon. Ihminen, joka myös ajattelee alkoholia ja sitä, että "se tuo kivaa syvyyttä ruoan kanssa nautittuna" on alkoholisti. Se on riippuvuus ja ihmiset, jotka on riippuvaisia ajattelee riippuvuuden kohdetta ja sitä tulee saada säännöllisesti tai epäsäännöllisesti.
Toisaalta lasillinen punaviiniä päivässä pidentää elinikää.
Tästä oli muuten puolen vuoden sisään juttua, että ei pidäkään enää nykytutkimusten valossa paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuinkin. Tosin raitistuneeseen sellaiseen. On ollut juomatta nyt neljä vuotta. On tutustuttu vuosi sitten ja seurusteltu puolisen vuotta. Luotto häneen on 110%.
Meillä kaikilla on menneisyytemme. Siihen ei pidä liikaa takertua vaan katsoa tulevaa.Mun veli oli 10 vuotta juomatta vaimon ja lasten vuoksi. Sitten se alkoi taas kun hän jäi työttömäksi. Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi pitkään juomattakin. Mutta toivottavasti teillä menee kaikki hyvin. Se on vain niin helppo olla juomatta niin kauan kun asiat on hyvin. Heti kun tulee jotain ongelmia, tartutaan taas pulloon.
Tässä on se juttu, että raittius ei ollut 100% oma päätös.
Alkoholismi on paljon laajempi asia kun tässä keskustelussa tulee ilmi. Harva esimerkiksi heti tunnistaa alkoholistin ja kaikki alkoholistit eivät edes tunnista sitä itsessään. Varsinkin jos on nuoria ja esimerkiksi opiskelijoita voi alkoholismi helposti piiloutua siihen kulttuuriin ja sosiaalisesti hyväksyttävään normiin, jolloin tätä ei huomata. Alkoholisti voi hyvin olla hyvä työntekijä, opiskelija tai muuten vaan kulissit olla kunnossa ja "hallinnassa" vaikna ajatuksia hallitseekin alkoholi ja se milloin pääsee juomaan.
Sitten rakastuisin. Suhteeseenkin voisin alkaa, kunhan elämät pidettäisiin erillään.
Seurustelin jonkin aikaa raitistuneen alkoholistin kanssa. Hän ei ollut saanut kehitettyä uusia keinoja negatiivisten tunteiden käsittelyyn, joten minkäänlaisten vaikeuksien tullessa hän makasi jäykkänä ja ilmeettömänä vuoteessa, eikä kyennyt tekemään mitään. Jätti ennemmin asiat kokonaan hoitamatta kuin kohtasi mitään negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
No, jatkaisin varmaankin rakastamista niin pitkään, että tunne vaimenisi. En kuitenkaan olisi päivääkään sellaisen kanssa missään suhteessa. Tietenkään. Alkoholismi-sairaus on alaspäin suuntautuva syöksykierre, joka johtaa alkoholistin kuolemaan ja läheisten ihmisten kärsimykseen. Paitsi siis, jos alkkari menee hoitoon ja motivoituu parantumaan.
Kuolla voi milloin vaan, tervekin voi kuolla tuosta noin yhtäkkiä
Joo, en mä näe tuossa mitään ongelmaa. Ottaa vastuuta ja on hyvä ihminen. Aina voi asiat muuttua ja aina voi erota onneksi nykyään, jos niin käy. Monesti alkoholistit onkin todella ihania ja herkkiä ihmisiä ja sen takia varmaan ajautuvatkin sinne päihteiden polulle. Mutta jos siitä kantaa vastuun, asia on ok. Pätee moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi itselläni on mielenterveys ongelmia, mutta olen niitä aina hoitanut parhaani mukaan ja pärjännyt elämässäni hyvin. Vastaani on tullut ihmisiä jotka eivät ole ottaneet vastuuta, vaan sälyttää kaiken pahan olonsa muiden niskaan. Eikä suostu käymään terapiassa, eikä ottamaan lääkkeitä.
Kaikilla meillä on oma ristimme kannettavana, ei täällä kukaan täydellinen ole. Mutta kunhan tekee parhaansa ja kantaa vastuunsa, se riittää useimmiten.