Lue keskustelun säännöt.
2020-luvun Suomi tuntuu ahdasmielisemmältä kuin 2000-luvun Suomi
23.03.2023 |
Pahoittelen jo heti alkuun, etten osaa selittää tarkalleen mikä saa minut näin tuntemaan tai antamaan järkeviä esimerkkejä. Olen silti jo pitkään miettinyt että vaikka nykypäivänä vouhkataan ja kouhkataan suvaitsevaisuudesta enemmän kuin varmaan koskaan Suomen historian aikana, tuntuu yhteiskunta silti olevan jopa kapeakatseisempi kuin parikytä vuotta sitten.
Nykyään tuntuu, ettet ihmisenä voi olla vain erilainen kuin vastakumppani vaan olet automaattisesti VÄÄRÄSSÄ jos olet eri mieltä. Puhutaan vaikka lastenkasvatuksesta tai itselle sopivasta ruokavaliosta niin tuntuu, ettei keskustellessa voida vain hyväksyä että mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. On pakko olla jotain mieltä ja mielellään vielä ääripäästä. Et voi olla oikealle kallistuva liberaali vaan olet automaattisesti riistäjäporvari, tai jos kallistut vasemmalle olet taikaseinästä unelmoiva vassarihupakko.
Mihin on kadonnut kultainen keskitie?
Mitä ajatuksia muilla 30+ vuotiailla herää? Olenko ainoa ajatusteni kanssa?
Jollakin lailla 10v sittenkin oli vielä helpompo vain olla ja elää ja oli tilaa olla sellainen kuin itsestä tuntuu sopivalta. Nykyään puhutaan avoimmuudesta ja oikeuksista mutta ilmapiiri - no, se tuntuu jopa kuristavan ahtaalta.
Kommentit (29)
Täällä onkin näemmä aika hyvin tullut kirjoittajia todistamaan ap:n pointtia täysin oikeaksi.
Suurimpana syypäänä tilanteeseen pidän somekuplia ja eri palveluiden algoritmeja, jotka ajaa herkästi erilaisiin kaninkoloihin jos ei osaa pitää varaansa. Ja siinä vaiheessa kun jatkuvalla syötöllä twitteristä lukee, että fasistit tai woke on kauheinta mitä on ja syypää lähes kaikkeen mikä maailmassa on pielessä, niin lietsoohan se vihaa väistämättä.
Sellainen kyky katsoa asioita jonkun toisen ajatusmaailman läpi loistaa poissaolollaan, ja asioita katsotaan lähinnä valikoitujen nettivaikuttajien ilmoittamien maailmanselitysten läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko se nimenomaan tuo, että kun nykyään ei saa enää maltillisestikaan olla mitään mieltä asioista, ettei vain kukaan pahoittaisi mieltään, niin sitten ääneen saakka nousevat lähinnä ääriajattelijoiden mielipiteet. Siis heidän, joilta ei löydy juurikaan ymmärrystä vastapuolen näkemyksille, joilta puuttuu kaikenlainen hienotunteisuus ja maltillisuus.
On hyvä olla avarakatseinen, mutta sellainen ei ole aitoa avarakatseisuutta ja oikeasti avointa kulttuuria ettei asioita tai ilmiöitä saa lainkaan kritisoida. Sellainen kulttuuri vain tukahduttaa hedelmällisenkin ajatusten vaihdon sekä antaa turhautumisen myötä lisää elinvoimaa erilaisille ääriliikkeille- ja ajattelulle. Pahimmillaan se ajaa koko yhteiskunnan suuriin ongelmiin.
Ehkä edellisestä hyvänä esimerkkinä on se, miten ruotsissa suhtauduttiin pitkään mmuuttoon. Sitä ei saanut kritisoida lainkaan, poikkipuoliset ja realiteetteihinkin perustuneet huomiot ja ajatukset vaiennettiin. Lopputuloksena on nyt merkittävät yhteiskunnalliset ongelmat pitkälle tulevaisuuteen. Ei näin, ei ainakaan jos koko kansan parasta halutaan.
Meillä taas on havaittavissa tällaista kulttuuria esimerkiksi koskien seksuaalisten marginaalien esille tuontia tai s2 oppilaiden yliedustusta tietyissä kouluissa. Minusta lapsille (alle 15v) ei ole mitään tarvetta esitellä seksuaalisuuden eri muotoja kouluissa. S2 koulujen heikosti menestyvä oppilas aines taas täytyy hajauttaa niin, että paine jakautuu koulujen kesken tasaisemmin, myös niille paremmille kouluille.
Ongelmia pitää voida nostaa esille, niistä pitää voida puhua ja epäkohtiin pitää voida puuttua jämäkälläkin otteella, vaikka se joskus loukkaisikin jonkun herkkähipiäisemmän tunteita tai omia etuja. Meillä on nykyään vallalla suorastaan lapsellisen mittakaavan saanut mielensäpahoittamis kulttuuri, jossa ei tunnuta kestävän oikein minkäänlaista omiin etuihin kohdistuvaa kritiikkiä. Kaikenlainen ongelmien tai epäkohtien hyvin maltillinenkin esiin nostaminen koetaan heti täyshyökkäykseksi omia arvoja, omia etuja tai omaa elämäntapaa vastaan.
Tämä pätee ihan kaikkeen aina yksityisautoilusta lihansyöntiin, kasvavista tuloeroista kouluongelmiin tai työttömien kohtelusta eläkeläisten indeksi korotuksiin.
Siis tämä kaiken politisoiminen, poliittisen keskustan puuttuminen, kaikenlaisen keskustelevan/ filosofisen otteen puuttuminen on todellakin kuvaavaa Suomelle noin suunnilleen vuoden 2011 jälkeen. Ja joo, 2011 oli vaalit, mutta en viittaa siihen. Kaikkihan tässä hommassa viittaa pikemminkin vuoteen 2008 ja finanssikriisiin. Ennen 2008 finanssikriisiä Suomi oli erilainen paikka. Vuoden 2007 Suomella oli enemmän yhteistä vuoden 1985 Suomen kanssa kuin 2015 Suomen kanssa.
Finanssikriisi tuhosi sen mukavan Suomen, jossa oli keskustelua poliittisessa keskustassa, ja jossa esim. työpaikoillakin sallittiin pohdiskeleva ote. Finanssikriisin jälkeen tuli n. 3 vuoden etsintäaika; tämä oli oikeastaan aika hyvääkin aika vielä, vaikka työttömyys oli suurta, sillä ilmassa oli paljon poliittista keskustelua, uusien ajatusten heittelyä, toiminnan ilmapiiriä ( miten päästään lamasta ylös). Mutta sen jälkeen. Ajoittaisin muutoshetken vuoteen 2011. Yhtäkkiä 2/3 kansasta muuttui kusipäiksi, jotka tuomitsevat sinut heti, jos olet eri mieltä. Ja tämä jatkuu. Ja näkyy myös työpaikoilla, työasioitakaan ei saa pohdiskella, vaan olet joko meidän kanssa samaa mieltä 100% tai olet meitä vastaan.
Muistan kun lapsena haukuttiin aikuisten tiukkapipoisuutta 90-luvulla. Nyt ne lapset itse ovat tiukkapipoisempia kuin ketkään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun lapsena haukuttiin aikuisten tiukkapipoisuutta 90-luvulla. Nyt ne lapset itse ovat tiukkapipoisempia kuin ketkään koskaan.
:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomiota tälle, minusta aika aiheellinen ja paikkaansa pitävä asia
Niinpä niinpä. Itse kun ei kuulu tiukasti mihinkään poliittiseen leiriin vaan olen sellaisen kultaisen keskitien kannattaja niin on vaikeaa ottaa osaa kiihkeäksi käytyihin keskusteluihin. Tuntuu, että keskustelukumppani vetää heti johtopäätöksen, että olen joko samaa tai erimieltä. Asiat on niin mustavalkoisia.
Esimerkiksi keskustelu sukupuolivähemmistöistä on sellainen sekametelisoppa, että jos en ole suorittanut tutkintoa siitä niin joku varmasti raivostuu. Olen väärässä jos sanon, että kaikki olkoon mitä sukupuolta haluaa, mutta jos et syntynyt naisena niin naisten urheiluun, vessoihin ja pukukoppeihin ei ole asiaa.
Cancelointi ja kiusaamiskulttuuri on vakiinnuttanut asemansa politiikkaan ja keskusteluihin sen sijaan, että sanottaisiin, että kuulen sinut ja sinun asiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niinpä. Itse kun ei kuulu tiukasti mihinkään poliittiseen leiriin vaan olen sellaisen kultaisen keskitien kannattaja niin on vaikeaa ottaa osaa kiihkeäksi käytyihin keskusteluihin. Tuntuu, että keskustelukumppani vetää heti johtopäätöksen, että olen joko samaa tai erimieltä. Asiat on niin mustavalkoisia.
Esimerkiksi keskustelu sukupuolivähemmistöistä on sellainen sekametelisoppa, että jos en ole suorittanut tutkintoa siitä niin joku varmasti raivostuu. Olen väärässä jos sanon, että kaikki olkoon mitä sukupuolta haluaa, mutta jos et syntynyt naisena niin naisten urheiluun, vessoihin ja pukukoppeihin ei ole asiaa.
Cancelointi ja kiusaamiskulttuuri on vakiinnuttanut asemansa politiikkaan ja keskusteluihin sen sijaan, että sanottaisiin, että kuulen sinut ja sinun asiasi.
Joo sama! Siis kun ite koen että asioita voi katsella ikään kuin ulkopuolelta, ettei ole voimakkaasti puolesta tai vastaan. Vaan silleen neutraali. Mutta herkästi se kanta ei tule keskusteluissa ymmärretyksi, vaan heitetään heti vastustajaksi tms. Ja muutenkin tällä palstalla on tullu huomattua, että ihmiset saattaa tulkita kirjoitetun asian jotenkin tosi oudollakin tavalla, silleen miten sitä ei olis kyllä tarkoittanu. Onhan tämä epäinhimmillistä "kanssakäyntiä", jos edes sellaiseksi voi kutsua
Siitä nimenomaan on kysymys. USA:n suunnassa mielensäpahoittamisella on hallittu pelikenttää jo pitkään. Sitten ensin PC ja sitten woke rantautuivat tänne ja loppu onkin nähtävissä katselemalla ympärilleen.