Vatsan tähystys "rauhoituksessa?"

39 jatkaa.

Olen ollut myös gastroskopiassa. Se oli vaan epämiellyttävä toimenpide kakomisen takia. On niin herkkä kurkku.

Koepalat ottivat jne. Kipua ei missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään muualla maailmassa ei kukaan edes kehtaisi pyytää mitään rauhoittavia saati nukutuksia pientä rutiinitoimenpidettä varten. Vain täällä pullamössömammat eivät siedä pienintäkään epämukavuutta vaan heti ollaan itkemässä kun vähän tuntuu epämiellyttävävältä. Muualla hampaan poistot, juurihoidot ja jopa pienet kirurgiset operaatiot tehdään ilman mitään lääkityksiä.

Tää on aina niin hienoa, kun tullaan pätemään, vaikkei asiasta ole oikeaa tietoa.

Gastroskopia ja etenkin kolonoskopia tehdään muissa maissa lähtökohtaisesti humautuksessa, koska ovat monen mielestä niin epämielyttäviä toimenpiteitä, kolonoskopia voi olla myös hyvin kivulias.

Kun kerroin gastroenterologilleni toisessa maassa, ettei Suomessa yleensä suostuta näitä toimenpiteitä varten humauttamaan, hän oli aivan järkyttynyt. Hänen mielestään se on barbaarista.

Mutta ap:lle tsemppiä! Kokemusta on gastroskopiasta Suomessa rauhoittavan lääkkeen kanssa, joskaan ei suonensisäisen. Uskon, että toimenpide menee hyvin!

Juuri näin, kyllä se on suomi joka on näissä asioissa ihan kehitysmaa. Kun mulle tehtiin siellä gastroskopia ei annettu mitään ja toimenpiteeseen oli sidottu tarpeettoman monta hoitajaa - toiset piteli päästä ja toiset jaloista.

Nykyisessä asuinmaassani humautetaan kaikki ilman mitään kyselyitä eikä siihen tuhlata anestesialääkärin resursseja. Hoitaja valmistelee kanyylit sun muut ja toimenpiteen tekevä lääkäri humauttaa. Vartin jälkeen kun heräilee on vierellä odottamassa juotavaa ja pientä välipalaa, lääkäri käy tsekkaamassa ja sitten lähdetään kotiin. Kivutonta, nopeaa ja tehokasta!

Koin että se oli aika helppo ja nopea toimenpide. Olin 22-vuotias silloin. Pelotti kauheasti mennä siihen, mutta se oli tosi nopea ja aika helppokin. Alle 10 minuuttia ja toimenpide oli ohi. Koko päivän tietysti kurkku oli kipeä ja vain kylmän maidon juonti tuntui hyvältä. Kipua ei ollut ollenkaan.

Mun vatsalaukku ja erityisesti ruokatorvi täytyisi taas tähystää, mutta ilman sedaatiota en kyllä pysty toimenpiteeseen menemään. En ole millään tapaa arka, pelkää tai ahdistu, mutta mulla on mm. hirveän herkkä oksennusrefleksi enkä pysty tai suostu tähystykseen enää sellaisenaan. Kysyisinkin saitteko te muut sedaation kuinka helposti vai pitikö siitä vääntää? Kuinka asiaan suhtauduttiin? Tähystys olisi mulle kriittisen tärkeä, mutta pelkään, ettei mua kuunnella eikä uskota ja kävellään taas täysin yli. Miten tuo kaikki meni teillä muilla?

- ei ap, mutta vähän sama juttu

Vierailija kirjoitti:

Mun vatsalaukku ja erityisesti ruokatorvi täytyisi taas tähystää, mutta ilman sedaatiota en kyllä pysty toimenpiteeseen menemään. En ole millään tapaa arka, pelkää tai ahdistu, mutta mulla on mm. hirveän herkkä oksennusrefleksi enkä pysty tai suostu tähystykseen enää sellaisenaan. Kysyisinkin saitteko te muut sedaation kuinka helposti vai pitikö siitä vääntää? Kuinka asiaan suhtauduttiin? Tähystys olisi mulle kriittisen tärkeä, mutta pelkään, ettei mua kuunnella eikä uskota ja kävellään taas täysin yli. Miten tuo kaikki meni teillä muilla?

- ei ap, mutta vähän sama juttu

Ai niin se vielä, että jos viitsisitte ystävällisesti kuvailla noita toimenpiteitä. Mietin siis toimenpiteiden eroja riippuen siitä, onko se tehty kanyylillä vai humautuksella, että tietäisin mikä olisi itselleni sopivin vaihtoehto. Millaisia kokemuksia teillä muilla siis näistä on?

Eikö kellään ole enää mitään sanottavaa näistä toimenpiteistä? Onpa harmi, sillä olisin kaivannut vähän lisää tietoa etenkin juuri siitä, kuinka pyyntöön suhtauduttiin ja suostuttiin.

Mulla on kokemusta sekä kolonoskopiasta että gastroskopiasta ja näiden lisäksi vielä ercp:stä, jossa mennään suun kautta sappi- ja maksateihin saakka. Tuo viimeinen tehdään automaattisesti kevyessä nukutuksessa tutkimuksen keston takia, muut menee ilman lääkitystä, koska haluan heti pois ja auton rattiin.

Mulla on herkkä kurkunpää ja olen gastroskopiaan halunnut vain kurkunpään puudutuksen. Se suihke on oikeasti pahin osuus koko tutkimuksessa, joten lääkärin suosituksesta jätin senkin väliin viime kerralla. Koin tutkimuksen helpommaksi kuin puudutussuihkeen kanssa. Suihke aiheutti tunteen, että en saa hengitettyä kunnolla. Ilman suihketta sitä tunnetta ei tullut koko tutkimusen aikana, vaikka putki oli kurkussa. Oksennusrefleksi on ihan yhtä herkkä sekä sen puudutuksen kanssa että ilman. Onneksi ei ole pitkä tutkimus ja ihana lääkäri + hoitaja muistutteli hengittämisestä koko ajan, ja hoitaja piti vielä kädestä ja silitti selästä. Sekin rauhoitti mukavasti.

Aiheen vierestä, kolonoskopiasta mulla on kokemuksia kivuttomasta ja tosi kivuliaasta tutkimuksesta. Siinä on ihan valtava merkitys lääkärin "käsialalla" ja sillä, miten paljon kaasua käyttää. Voin suoraan sanoa, että Taysissa on yksi lääkäri, joka ei tule koskemaan mun p.läpeeni enää koskaan. Viime kerralla täysin tulehduksettoman suolen tähystys oli niin tuskallinen, että meinasin pyörtyä ja kylmä hiki valui suorilla otsalta. Tuota edeltävällä kerralla eri lääkärin tekemänä tähystys meni niin kivuttomasti, että kiitin lääkäriä jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Missään muualla maailmassa ei kukaan edes kehtaisi pyytää mitään rauhoittavia saati nukutuksia pientä rutiinitoimenpidettä varten. Vain täällä pullamössömammat eivät siedä pienintäkään epämukavuutta vaan heti ollaan itkemässä kun vähän tuntuu epämiellyttävävältä. Muualla hampaan poistot, juurihoidot ja jopa pienet kirurgiset operaatiot tehdään ilman mitään lääkityksiä.

Nimenomaan toisinpäin. Täällä tehdään paljon tutkimuksia hereillä ja ilman mitään esilääkitystä. Muualla taas saa kaikki mömmöt.

Ystävälleni tehtiin erittäin kivulias ja epämiellyttävä toimenpide ilman lääkitystä. Pelkäsi jo etukäteen kovasti ja oli ihan paniikissa. Hoitaja oli kovasti tsempannut vieressä ja oli sanonut jälkeenpäin, että muualla tämä tehdään nukutuksessa ja hän on päättänyt, ettei antaisi koskaan tehdä tuota itselleen ilman nukutusta.

Kaiken lisäksi tuo toimenpide oli epäonnistunut, että ystäväni kärsi turhaan kuolemansairaana tuollaisesta hoitokidutuksesta

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tehty mutta nimi taisi olla humautus. Olin kyllä aivan taju kankaalla ja heräsin kuin nukutuksesta. Ei mitään muistikuvia itse prosessista.

Jos on tämä sama niin en olisi yhtään huolissani.

Ei ole välttämättä sama. Eikös tuohon tarvitse yleensä sen anestesialääkärin paikan päälle?

Itse en suostu gastroskopiaan muuten kuin humautuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sekä kolonoskopiasta että gastroskopiasta ja näiden lisäksi vielä ercp:stä, jossa mennään suun kautta sappi- ja maksateihin saakka. Tuo viimeinen tehdään automaattisesti kevyessä nukutuksessa tutkimuksen keston takia, muut menee ilman lääkitystä, koska haluan heti pois ja auton rattiin.

Mulla on herkkä kurkunpää ja olen gastroskopiaan halunnut vain kurkunpään puudutuksen. Se suihke on oikeasti pahin osuus koko tutkimuksessa, joten lääkärin suosituksesta jätin senkin väliin viime kerralla. Koin tutkimuksen helpommaksi kuin puudutussuihkeen kanssa. Suihke aiheutti tunteen, että en saa hengitettyä kunnolla. Ilman suihketta sitä tunnetta ei tullut koko tutkimusen aikana, vaikka putki oli kurkussa. Oksennusrefleksi on ihan yhtä herkkä sekä sen puudutuksen kanssa että ilman. Onneksi ei ole pitkä tutkimus ja ihana lääkäri + hoitaja muistutteli hengittämisestä koko ajan, ja hoitaja piti vielä kädestä ja silitti selästä. Sekin rauhoitti mukavasti.

Aiheen vierestä, kolonoskopiasta mulla on kokemuksia kivuttomasta ja tosi kivuliaasta tutkimuksesta. Siinä on ihan valtava merkitys lääkärin "käsialalla" ja sillä, miten paljon kaasua käyttää. Voin suoraan sanoa, että Taysissa on yksi lääkäri, joka ei tule koskemaan mun p.läpeeni enää koskaan. Viime kerralla täysin tulehduksettoman suolen tähystys oli niin tuskallinen, että meinasin pyörtyä ja kylmä hiki valui suorilla otsalta. Tuota edeltävällä kerralla eri lääkärin tekemänä tähystys meni niin kivuttomasti, että kiitin lääkäriä jälkeenpäin.

Kiitos paljon perusteellisesta vastauksestasi! Tuosta on varmasti muille hyötyä, vaikkei itselleni niinkään. Minulle on siis tehty tähystys noin 10 vuotta sitten ja sen kokomuksen myötä en pysty enää ilman sedaatiota tehtävään toimenpiteeseen. Kirjoitinkin, että olisi taas tähystettävä, mutta ymmärrän, että tuollainen yksi pieni sana menee helposti ohi. Tuo aiempi tähystys oli siis huomattavan hankala, sillä putkea ei menannut saada oikein millään eteenpäin, koska oksennusrefleksi aktivoitui koko ajan supistaen kurkun kiinni ja jumittaen putken. Toimenpide kesti siis kauan ja oli kivuliaskin. Tyyny oli ihan märkä kuolasta ja limasta, joiden eritys aktivoitui siitä jatkuvasta kakomisesta ja ärsytyksestä. Välillä tuntui myös, että tukehdun. En pelännyt tai ahdistunut, mutta eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Kurkkukin oli muutaman päivän kipeä sen kaiken rassaamisen jälkeen. En siis missään nimessä suostu enää toimenpiteeseen ilman sedaatiota ja siksi haluaisin erityisesti juuri niistä tietoa. Kiitos kuitenkin tosiaan sinulle vaivannäöstäsi ja kuten sanoin, on vastauksestasi varmasti muille hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta sekä kolonoskopiasta että gastroskopiasta ja näiden lisäksi vielä ercp:stä, jossa mennään suun kautta sappi- ja maksateihin saakka. Tuo viimeinen tehdään automaattisesti kevyessä nukutuksessa tutkimuksen keston takia, muut menee ilman lääkitystä, koska haluan heti pois ja auton rattiin.

Mulla on herkkä kurkunpää ja olen gastroskopiaan halunnut vain kurkunpään puudutuksen. Se suihke on oikeasti pahin osuus koko tutkimuksessa, joten lääkärin suosituksesta jätin senkin väliin viime kerralla. Koin tutkimuksen helpommaksi kuin puudutussuihkeen kanssa. Suihke aiheutti tunteen, että en saa hengitettyä kunnolla. Ilman suihketta sitä tunnetta ei tullut koko tutkimusen aikana, vaikka putki oli kurkussa. Oksennusrefleksi on ihan yhtä herkkä sekä sen puudutuksen kanssa että ilman. Onneksi ei ole pitkä tutkimus ja ihana lääkäri + hoitaja muistutteli hengittämisestä koko ajan, ja hoitaja piti vielä kädestä ja silitti selästä. Sekin rauhoitti mukavasti.

Aiheen vierestä, kolonoskopiasta mulla on kokemuksia kivuttomasta ja tosi kivuliaasta tutkimuksesta. Siinä on ihan valtava merkitys lääkärin "käsialalla" ja sillä, miten paljon kaasua käyttää. Voin suoraan sanoa, että Taysissa on yksi lääkäri, joka ei tule koskemaan mun p.läpeeni enää koskaan. Viime kerralla täysin tulehduksettoman suolen tähystys oli niin tuskallinen, että meinasin pyörtyä ja kylmä hiki valui suorilla otsalta. Tuota edeltävällä kerralla eri lääkärin tekemänä tähystys meni niin kivuttomasti, että kiitin lääkäriä jälkeenpäin.

Kiitos paljon perusteellisesta vastauksestasi! Tuosta on varmasti muille hyötyä, vaikkei itselleni niinkään. Minulle on siis tehty tähystys noin 10 vuotta sitten ja sen kokomuksen myötä en pysty enää ilman sedaatiota tehtävään toimenpiteeseen. Kirjoitinkin, että olisi taas tähystettävä, mutta ymmärrän, että tuollainen yksi pieni sana menee helposti ohi. Tuo aiempi tähystys oli siis huomattavan hankala, sillä putkea ei menannut saada oikein millään eteenpäin, koska oksennusrefleksi aktivoitui koko ajan supistaen kurkun kiinni ja jumittaen putken. Toimenpide kesti siis kauan ja oli kivuliaskin. Tyyny oli ihan märkä kuolasta ja limasta, joiden eritys aktivoitui siitä jatkuvasta kakomisesta ja ärsytyksestä. Välillä tuntui myös, että tukehdun. En pelännyt tai ahdistunut, mutta eihän tuollaisessa ole mitään järkeä. Kurkkukin oli muutaman päivän kipeä sen kaiken rassaamisen jälkeen. En siis missään nimessä suostu enää toimenpiteeseen ilman sedaatiota ja siksi haluaisin erityisesti juuri niistä tietoa. Kiitos kuitenkin tosiaan sinulle vaivannäöstäsi ja kuten sanoin, on vastauksestasi varmasti muille hyötyä.

Niin ja älkää nyt siis muut pelästykö tuosta kirjoituksesta, sillä ei se läheskään kaikilla ole onneksi ihan noin hankalaa. Minulla on vaan kurkun kanssa muutenkin vaivaa ja oksentelu aidosti älyttömän herkässä, joten reagointi on siksi niin voimakasta. Kukaan ei vaan edes puhunut silloin aikoinaan sedaation mahdollisuudesta eikä minulla ollut kokemusta toimenpiteestä. Pelkään nyt vaan juuri tuota, että minua ei kuunnella eikä uskota, sillä Suomi on tosiaan tässä mielessä ihan täysi kehitysmaa, kuten täälläkin on todettu. En luota siihen, että saisin oikeanlaista ja riittävää tietoa hoitajilta ja lääkäreiltä ja haluaisin muutenkin kuulla kokemuksia, että osaisin valmistautua mahdollisimman hyvin ja pyytää itselleni sopivinta tapaa tehdä tutkimus.

Sedaatio, humautus, mitä nämä on? Näyttäisi että toinen tehdään nukutuksessa, toinen vain rauhoituksessa. Harmi ettei noita nimityksiä käytetä koska ne sentään kertoo mistä kyse.

Sedaatio ja humautus voi kumpikin olla vain rauhoitusta ihmisten mielissä vaikka humautus on kai varsinaisesti nukuttamista joka vaatii nukutuslääkärin

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan pelkää, minulle tehtiin juuri noin eli kanyylin kautta rauhoittavaa. Vajosin ihanaan tilaan jossa en tiennyt mistään mitään, onnistui hyvin.

Oliko paikalla anestesialääkäri?

Pohdin vain, oliko kokemuksesi eri kuin se sedaatio joka siis on vain rauhoittavaa lääkettä kanyylin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään muualla maailmassa ei kukaan edes kehtaisi pyytää mitään rauhoittavia saati nukutuksia pientä rutiinitoimenpidettä varten. Vain täällä pullamössömammat eivät siedä pienintäkään epämukavuutta vaan heti ollaan itkemässä kun vähän tuntuu epämiellyttävävältä. Muualla hampaan poistot, juurihoidot ja jopa pienet kirurgiset operaatiot tehdään ilman mitään lääkityksiä.

Molemmista ranteista leikattu ahtaumat puudutettuina. Ei mitään rauhoittavia tai muita.

Ei tietenkään kun rauhoittavat sujahtaa hoitajan taskuun. Niinhän se vanhainkodeissakin menee. Sairailta vanhuksilta viedään panacodit ja annetaan panadolia tilalle. Mullekin sanottiin että en voi enää ikinä saada mitään esilääkitystä koska mutta on lääkeriippuvuustausta. Ei kuulemma ole mitään väliä vaikka olen lopettanut ne jutut jo 20 vuotta sitten.

Sillä ei ole mitään väliä että olet lopettanut ne jo 20 vuotta sitten. Entinen vaimoni (joka on korvaushoidossa) ei saanut syödä tiettyä lääkettä vuosiin (seula joka kerralla eli kerta viikossa ja korvaushoito parin viikon välein) koskaan kysynyt minulta tätä tiettyä lääkettä vuosikausiin koska tiesi sen antavan positiivisen seulan joka kerta. Pari kuukautta sitten hän sai takaisin sen reseptin ja viimeksi tänään yritti saada lisää lääkkeitä minulta (tietää etten syö läheskään niin paljon kun saisin). Kieltäydyn aina (tätä on jatkunut jo pari kuukautta eli siitä saakka kun sai reseptin takaisin) koska minun reseptillä ei juhlita vaikka itsellä niitä onkin. Miksi minulla on on seuraava kysymys: siksi että poden kurkkusyöpää. Hänen elämänsä pyörii nyt ainoastaan noiden lääkkeiden (mietoa kamaa, vahvempiakin löytyy. Paljon vahvempia) ympärillä koska seulassa saavat näkyä.