Kiroileva ystävä
Minun ystävällä on sellainen puhetyyli, mihin kiroilu olennaisesti kuuluu Ollaan siis molemmat naispuolisia. Minua hävettää, sellainen on mielestäni moukkamaista. Myös miesten kohdalla. Miten voi jotenkin hienovaraisesti sanoa asiasta? Hän on myös vähän herkkä ja voi helposti pahastua.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Sama henkilö kiroileva ja herkkä? Salli mun nauraa!
Moni herkkä peittää herkkyyttään kovistelemalla ja kiroilemalla. Minä tein sitä vielä alle kolmekymppisenä... Sitten alkoi oma kiroilu nolottaa, kun aloin ymmärtää ja myöntää olevani pohjimmiltani todela herkkä ja arka, tyttömäinen tyttö. Puheeni kuulosti omiinkin korviini ihan joltain sätkä huulessa heiluvalta pubiruusulta, joka näyttää takapuolta kaupan kulmalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on rasittavaa kuunnella kiroilua. En ole kova kiroilemaan, mutta joskus kun ottaa päähän oikein kovasti niin saatan kirota, ainakin mielessä, ja muiden kuullenkin, tosin silloin tulee huono omatunto. Kyllä se helpottaa joskus. Mutta leppoisassa puhekielessä, en tykkää yhtään, pitemmän päälle alkaa rasittamaan.
Voitko sä kertoa sille kaverillesi että miltä kiroilu susta tuntuu? Älä pyydä lopettamaan. Jokaisen oma asia miten puhuu.
Minäkin joskus kiroilen. Silloin kun "on aihetta". En yleensä julkisella paikalla, ja useimmin päässäni, niinkuin sinäkin. Ne on minusta voimasanoja, ei yleispuheeheeseen kuuluvaa.
Ystäväni kiroilu on sellaista, että joskus bussissakin jotkut ovat luoneet pitkiä silmäyksiä. Hankala sanoa toiselle, että häpeän häntä. Muuten tykkään hänestä paljon.
ap
Lukuisissa tutkimuksissa on löydetty linkki kiroilun ja älykkyyden kesken.
Älykkäämmät siis kiroilevat enemmän puhuessaan.
Nyt teitä helvetin siivosuita harmittaa tietenkin oma tyhmyytenne (:
Miksi se siis häiritsee sua? Tosta bussijutusta tuli mieleen et sua siis hävettää? Et kuulosta hyvältä ystävältä kun et anna hänen olla oma itsensä.
Mitä pahaa kiroilussa on? Oletko joku uskovainen? :D M28
Vierailija kirjoitti:
Lukuisissa tutkimuksissa on löydetty linkki kiroilun ja älykkyyden kesken.
Älykkäämmät siis kiroilevat enemmän puhuessaan.Nyt teitä helvetin siivosuita harmittaa tietenkin oma tyhmyytenne (:
Ei ne jatkuvasti kiroile ,se olisi typerää jo alkukantaisen kaupan käynnin mielessä mikä karkottaisi asiakkaat. Pitää osata suhtauttaa kiroilua ja tilannetta.
Älykkyyden lisäksi kiroilu on yhdistetty tutkimuksissa myös rehellisyyteen.
Minä kerran kysyin kaverilta kovaäänisen ja kirosanoja sisältäneen kahvilakeskustelun jälkeen, että käytätkö samanlaista kieltä äitisi kanssa keskustellessa. Väitti käyttävänsä, mutta on sittemmin kielenkäyttö siistiytynyt. 😎👍
Vaikka naapuripöydän nuori tyttö kuunteli kaveriani kasvot punaisena, en kehdannut ripittää kaveriani siinä pöydässä, vaan vasta kahvilan ulkopuolella.
Älä nyt ainakaan sitä virhettä tee, että asetut kaverisi yläpuolelle ja alat sormi pystyssä valistaa kuinka kiroileminen rumaa hyi hyi. Lähtee sulta se viimeinenkin kaveri siinä. Niin, saatana!
Minusta on rasittavaa kuunnella kiroilua. En ole kova kiroilemaan, mutta joskus kun ottaa päähän oikein kovasti niin saatan kirota, ainakin mielessä, ja muiden kuullenkin, tosin silloin tulee huono omatunto. Kyllä se helpottaa joskus. Mutta leppoisassa puhekielessä, en tykkää yhtään, pitemmän päälle alkaa rasittamaan.
Voitko sä kertoa sille kaverillesi että miltä kiroilu susta tuntuu? Älä pyydä lopettamaan. Jokaisen oma asia miten puhuu.