Kuljetko vaatimattomamman näköisenä kuin varallisuudestasi voisi päätellä?

Siis mitä, näyttääkö jonkun mielestä meikkaaminen varakkaalta ? Tai merkkivaatteet. Nehän kertovat vain sen, että nuo asiat ovat ihmiselle tärkeitä. Nuoret useimmiten ovat luonnollisesti kiinnostuneempia ulkonäöstään kuin vanhemmat ihmiset, yksilökohtaiset erot ovat tietysti suuret, mutta itseäni ei näin viisikymppisenä varakkaana naisena tuo oma ulkonäkö paljon enää kiinnosta(mikä ei kyllä ole vain positiivinen asia).

Vierailija kirjoitti:

Minut saattaa nähdä melkein kuinka tahansa pukeutuneena. Jalassa saattaa olla vanhat ja hieman kuraiset coretex-lenkkarit, vanhat farkut, joku pojalta pieneksi jäänyt toppatakki päällä ja tukka kietaistu pikaponnarille.

Onhan mulla kaapissa pitkä rivi mitä vaan takkeja ja sama pätee kenkiin. Pukeudun hyvin, jos tilanne sitä vaatii, mutta jokin ruokakauppareissu tai piipahtaminen kauppakeskuksessa ei sitä ole.

Mun käsilaukku ei kiinnosta vaatimattomimmissa pukineissa ketään. Se on hyvä.

Jatkan. Kävin oikein laskemassa. Löysin 14 erilaista talvitakkia, joita käytän. Uusin on viime talvelta ja vanhin 90-luvulta.

Kyllä. Varaa olisi pukeutua huomattavasti "paremmin", mutta se ei ole tärkeyslistani kärjessä.

Olen muutenkin hiton laiska ostamaan vaatteita. En nauti siitä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käsittämättömän pinnallisia ja ylimielisiä, erityisesti pk-seudulla myyjät. Olen tietoisesti jo vuosia sitten lakannut käyttämästä merkkivaatteita ja panostamasta huoliteltuun ulkonäköön. Syy? Totaalinen kyllästyminen siihen ylimieliseen asenteeseen, jolla "köyhän" näköisiä ihmisiä täällä kohdellaan. Eli kirppisvaatteet, verkkarit, hupparit, vanhat ei-kalliit vaatteet käytössä. Todellisuudessa minulla olisi varaa pukeutua paljon paremmin (kuten nuorempana teinkin ja voi sitä asiakaspalvelijoiden nuoleskelun määrää silloin ja nykyäänkin, jos joskus päätän hiukankaan laittautua), mutta saan kai kieroutunutta nautintoa aina kohdatessani tällaisen nenävarttaan pitkin köyhäksi minut luokittelevan idiootin ja vetäessäni paksun rahanipun sopivalla hetkellä esiin. Kun myyjällä alkaa kuola valua totean, että asiakaspalvelussa on huomattavasti parantamisen varaa ja poistun rahoineni liikkeestä. Te myyjät ette voi päätellä ihmisten tulotasoa tai varallisuutta heidän ulkoisen habituksensa kautta. Tämä on todella yleistä ja koskee kyllä ihan teitä muitakin kansalaisia. Ylemmyydentunto, kateus, toisten alaspäin polkeminen.. miten ihanaa kansaa olemmekaan.

Hyvä meininki! Mutta missä kohtaat tuollaisia asiakaspalvelijoita? En ikinä muista törmänneeni minkäänlaiseen ulkonäöstä johtuvaan luokitteluun (edes autokaupassa). En kuitenkaan usko että poikkean muista suomalaisista mitenkään pukeutumisellani.

Vierailija kirjoitti:

Risat byysat ja bläägät, rotsi auki, pitkä fleda ja resu skegge. Aikamoinen hämy, vaikka fyffeä löytyy.

Kuvasit just mut! :D

M52

Vaatteissa pyrin ajattomuuteen ja mahdollisimman korkeaan laatuun, juhlapukeutuminen on sitten asia erikseen ja silloin tilaisuuden mukaan. Mutta en siis kulje vaatimattomamman näköisenä mutta en myöskään korosta itseäni erilaisilla ns. logomerkkien vaatteilla, yritän jopa välttää niitä. Minulla on aika vähän päällysvaatteita ja monet niistä kestävät vuosikymmeniä kun ovat riittävän laadukkaita. Vinkkinä voisi sanoa, että nykyään monet virkavaatteet on lähestyneet siviilimuotoilua mutta niissä on paljon kestävämmät materiaalit. Ja toinen vinkki on se, että monissa huonekaluissa ne kestävimmät löytyvät sieltä huonekaluliikkeen yrityspuolelta.

M34 kirjoitti:

Olen varakas mutten mikään rikas (150ke/v tulot, varallisuutta 1.5me+) ja kuljen mielestäni laadukkaissa ja hyvältä näyttävissä vaatteissa. En usko, että satunnainen kulkija kadulla huomaa mun outfitin arvon kadulla, mutta yleensä outfitin hinta on samaa luokkaa kun PAM:in työntekijän kuukauden keskiliksa. 

Eli kyllä ja ei. 

Rahalla ei saa tyyliä, tyylikäs köyhäkin kyllä huomataan aina.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä, näyttääkö jonkun mielestä meikkaaminen varakkaalta ? Tai merkkivaatteet. Nehän kertovat vain sen, että nuo asiat ovat ihmiselle tärkeitä. Nuoret useimmiten ovat luonnollisesti kiinnostuneempia ulkonäöstään kuin vanhemmat ihmiset, yksilökohtaiset erot ovat tietysti suuret, mutta itseäni ei näin viisikymppisenä varakkaana naisena tuo oma ulkonäkö paljon enää kiinnosta(mikä ei kyllä ole vain positiivinen asia).

Ei pelkkä meikkaaminen. Minä puhuin vain itsestäni, kuinka pandemia-aika muutti suhtautumistani laittautumiseen. Meikkaamattomuus itselläni korostaa tiettyä markettityyliä, koska minua ei ole siunattu kuulaalla oliivi-iholla kuten äitiäni vaan näytän kalvakalta ja väsyneeltä.

Markettivaatteet voivat olla hyvän näköisiä, köyhäkin voi hankkia kalliimman paitapuseron kun säästää.  En menisi edes ostariin verkkareissa.  Paljon köyhyyden takia kestetty mutta epäsiistejä emme koskaan olleet.

Tykkään uusista vaatteista kunhan löydän niin mukavia etteivät jää komeroon. En tykkää ihan kuluneissa iki vanhoissa kauhtanoissa kulkea. Loppuun pestyt vaatteet ovat kylmiä ja epämukavia kun lapsuudessa sai sellaisissa ihan tarpeeksi kulkea. Muodista viis veisaan ja materiaali on tärkeintä. Ei kiristäviä makkarankuoria eikä hiosta sekä mielellään joustavuutta. 

Ennemmin vaatimaton look.

Päinvastoin. Olen persaukinen mutta valentinon aurinkolasit tietty on.

Se että jollain on omistusasunto ei kyllä kerro varakkuudesta. Monet asunnon omistajat ovat just persaukisia ku kaikki rahat menee siihen kämppään.

En, sitten olisin kuluneissa ja rikkinäisissä vaatteissa.

Juu, olen kyllä keskimääräistä tallaajaa varakkaampi, mutta en todellakaan näytä siltä. Ajan myös vanhaa autoa, asunto on vanha luukku ja tyyli on lähinnä Tokmannin verkkarit ja t-paita. Olen myös introvertti niinkuin joku aiemmin myös kertoi itsestään, enkä halua minkäänlaista huomiota. Näin kyllä kukaan ei kahteen kertaan katso. Nautiskelen elämästä sitten esim. matkustamalla ja syömällä hyvin.

Pyrin niinsanotusti maastoutumaan, eli näyttämään mahdollisimman keskivertoiselle. En herätä kateutta, ei sääliä, ei yhtään mitään. Enkä käytä sosiaalisia medioita, tms mistä minun elämää voisi seurata. Asun ihan tavallisessa rt- kämpässä, ajan 10 vuotta vanhalla perusautolla, yms... Helpointa elämää.

En, koska en kärsi marttyyri- tai tinydick-syndroomasta.

Vierailija kirjoitti:

En käy kynsistudioissa tai kosmetologilla. Ei shokkivärejä, ei lattakenkiä.

Sossupummi

Minäkään en. Vaatteet hillittyjä ja ostain usein laadukkaampaa, tosin kirpputorilta. En meikkaa, mutta 2-3 kertaa vuodessa käyn värjäyttämässä ripset. 

En tosin halua identifioitua sossupummiksi. Olen tällä hetkellä työttämänä, mutta opiskelupaikka syksylle on jo ja odotan vastausta yhdestä kesätyöstä.

Kyllä. 

Olen miljonääri, mutta en sitä halua paljastaa "kenellekään". 

Sen verran tietenkin varallisuus näkyy, että asumme omakotitalossa Helsingissä, suosittu alue lapsiperheiden parissa. Automme on keskivertoa, vaatteet ovat keskivertoa yleensä. Kengissä varsinkin suosin laatua, kuten pukeutumisessakin, mutta niin ettei mitkään merkit mitenkään näy. Tuskin kukaan tänään töissäkään olis voinut kuvitellakaan, että paitani on maksanut 500 euroa, koska se on niin "tavallisen" näköinen eikä ole mitään logoja näkyvissä. 

Olemme välillä vähän hompsuinen perhe, lapset ja teinit varsinkin pukeutuu miten sattuu. Hiukset hapsottaa ja meikittä kuljen usein. 

Nuorempana koin sen ongelmaksi, että olin varakas (perin siskoni kanssa 4 erittäin varakasta isovanhempaa suoraan niin että vanhempamme jäivät välistä). Siinä mielessä, että onnenonkijoita ja hyväksikäyttäjiä oli ystäväpiirissä. Myöhemmin loin uuden ystäväpiirin enkä ole sinällään tuonut esille sitä miten varakas oikeasti olen, olen heille vähätellyt HUOMATTAVASTI sitä mitä omistan. Eli kaikki pitää keskiluokkaisena meitä. Ja tämä on ollut minusta ihanaa, tietää että ovat oikeasti ystäviä eikä vain rahan vuoksi. 

Muutenkin elämme melko tavallista elämää. Vaikka varallisuutta on huomattavasti, niin koen sen myös velvollisuudeksi antaa myös lapsille perinnöksi joskus ja että heillä myös säilyisi tietynlainen vaatimattomuus. Tottakai nautimme myös kaikesta mitä rahalla saa, mutta ei niin, että se olisi mitenkään nousukkaan typeryyttä. 

Menin Sokoksen meikkiosastolle asioimaan ohimenomatkalla meikittömänä, pipo päässä, toppatakissa, kulahtaneissa kengissä. Myyjän ylenkatse oli käsin kosketeltavaa.

Parin päivän päästä menin täysin laittautuneena, sama myyjä joka ei selvästi muistanut/tunnistanut minua ei tiennyt miten päin olisi ollut, tuli tuotenäytettä ja lähes kumartelua.

Naurettavaa.

Köyhät ne vaatteilla koreilee.