Kuljetko vaatimattomamman näköisenä kuin varallisuudestasi voisi päätellä?

En.

Miksi pitäisi? Ei se mikään hyve ole näyttää vaatimattomalta.

Todellakin.

En piittaa laittautumisesta ja lisäksi pidän rahan säästämistä tärkeänä. Oma nettovarallisuus on n. 500k ja miehellä varmaankin saman verran tai yli. Ei sitä meidän ulkonäöstä uskoisi kukaan. Auto on 1900-luvun puolelta..

Vierailija kirjoitti:

Se että jollain on omistusasunto ei kyllä kerro varakkuudesta. Monet asunnon omistajat ovat just persaukisia ku kaikki rahat menee siihen kämppään.

Minulla on kolme velatonta asuntoa. Niistä ei ole tällä hetkellä euroakaan lainaa. Päinvastoin kahdesta saan vuokratuloa, jolla katan omat asumiskuluni (hyvin maltilliset nekin) ja säästöönkin jää.

Vaikka kuljenkin pitkälti ryysyissä, tykkään myös näyttää että rahaakin on. Risaverkkareiden taskusta kaivelen uusinta omenaa ja aurinkolaseista näkyy varmasti merkki. Joskus laitan Omegan ranteeseen ja lompakossa on usein paksu tukko seteleitä. Jos maksan kortilla, niin se valitaan isoin elkein että kaikki näkevät vaihtoehtoja olevan muutakin kuin electron. Ilta-aletuotteet on hyvä maksaa isoilla seteleillä, tai Amexilla.

En käytä arkena juurikaan meikkiä, olen ikäistäni nuoremman näköinen (kuulen paljon tytöttelyä) ja monesti ihmetellää miten olen niin nuorena päässyt asemaani työelämässä vaikka olen siis kolmekymppinen eli ihan aikuinen ihminen vaikkakin omassa ammatissani yleensä aina nuorin jos olen esim. koulutuksissa tai seminaareissa. Ammatti on arvostettu ja hyvin palkattu. Olen huomannut saavani esim. vaatekaupassa huonoa palvelua kun minun ei selvästi ajatella pystyvän maksamaan esim. merkkivaatteista. Olin talvilomalla katselemassa iltapukua tulevaan tilaisuuteen ja budjetti oli ihan tuntuva mutta kun tuntui että myyjät katsoivat nenänvartta pitkin eikä löytynyt minkäälaista palveluasennetta. Vein sitten rahani muualle. Lähtiessä teki mieli huomauttaa, että tienaan yli kaksinkertaisesti heidän omaan palkkaansa nähden ja olisin mielelläni käyttänyt rahani heillä mutta myyjien asenteen takia jäi siltä yritykseltä rahat saamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käsittämättömän pinnallisia ja ylimielisiä, erityisesti pk-seudulla myyjät. Olen tietoisesti jo vuosia sitten lakannut käyttämästä merkkivaatteita ja panostamasta huoliteltuun ulkonäköön. Syy? Totaalinen kyllästyminen siihen ylimieliseen asenteeseen, jolla "köyhän" näköisiä ihmisiä täällä kohdellaan. Eli kirppisvaatteet, verkkarit, hupparit, vanhat ei-kalliit vaatteet käytössä. Todellisuudessa minulla olisi varaa pukeutua paljon paremmin (kuten nuorempana teinkin ja voi sitä asiakaspalvelijoiden nuoleskelun määrää silloin ja nykyäänkin, jos joskus päätän hiukankaan laittautua), mutta saan kai kieroutunutta nautintoa aina kohdatessani tällaisen nenävarttaan pitkin köyhäksi minut luokittelevan idiootin ja vetäessäni paksun rahanipun sopivalla hetkellä esiin. Kun myyjällä alkaa kuola valua totean, että asiakaspalvelussa on huomattavasti parantamisen varaa ja poistun rahoineni liikkeestä. Te myyjät ette voi päätellä ihmisten tulotasoa tai varallisuutta heidän ulkoisen habituksensa kautta. Tämä on todella yleistä ja koskee kyllä ihan teitä muitakin kansalaisia. Ylemmyydentunto, kateus, toisten alaspäin polkeminen.. miten ihanaa kansaa olemmekaan.

Hyvä meininki! Mutta missä kohtaat tuollaisia asiakaspalvelijoita? En ikinä muista törmänneeni minkäänlaiseen ulkonäöstä johtuvaan luokitteluun (edes autokaupassa). En kuitenkaan usko että poikkean muista suomalaisista mitenkään pukeutumisellani.

Tee testi joku päivä? Minustakin tämä on mielenkiintoinen keskustelu, mutta itse olen kokenut niin päin, että kun on siistit päällä, ja sanotaan nyt vaikka näin että mallin näköinen, niin saa tylympää kohtelua, jonotusvuoroissa voidaan jopa yrittää skipata, ihmiset ovat ystävällisempiä kauttaaltaan kun olen pukeutunut ns mihin tahansa mitä löytyi. Olisi kiva kuulla kumpi on yleisempää ihmosten kokemuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat käsittämättömän pinnallisia ja ylimielisiä, erityisesti pk-seudulla myyjät. Olen tietoisesti jo vuosia sitten lakannut käyttämästä merkkivaatteita ja panostamasta huoliteltuun ulkonäköön. Syy? Totaalinen kyllästyminen siihen ylimieliseen asenteeseen, jolla "köyhän" näköisiä ihmisiä täällä kohdellaan. Eli kirppisvaatteet, verkkarit, hupparit, vanhat ei-kalliit vaatteet käytössä. Todellisuudessa minulla olisi varaa pukeutua paljon paremmin (kuten nuorempana teinkin ja voi sitä asiakaspalvelijoiden nuoleskelun määrää silloin ja nykyäänkin, jos joskus päätän hiukankaan laittautua), mutta saan kai kieroutunutta nautintoa aina kohdatessani tällaisen nenävarttaan pitkin köyhäksi minut luokittelevan idiootin ja vetäessäni paksun rahanipun sopivalla hetkellä esiin. Kun myyjällä alkaa kuola valua totean, että asiakaspalvelussa on huomattavasti parantamisen varaa ja poistun rahoineni liikkeestä. Te myyjät ette voi päätellä ihmisten tulotasoa tai varallisuutta heidän ulkoisen habituksensa kautta. Tämä on todella yleistä ja koskee kyllä ihan teitä muitakin kansalaisia. Ylemmyydentunto, kateus, toisten alaspäin polkeminen.. miten ihanaa kansaa olemmekaan.

Joo, kaupan kassana varakkaalla seudulla omistusasunnossa asuvana ja käyttörahaa +100 000€ tilillä omaavana ihmettelen samaa.

Jotkut ihmiset on todella töykeitä kaupan kassoille, kun kokevat ylemmyydentuntoa heihin. Hymyilen entistä isommin ja olen extra mairea näille vähä-älyisille ääliöille, jotka tulevat toisten työpaikalle pahaa oloaan levittämään. Korkeasti koulutettu olen ja varaa olisi valita muukin työ, mutta teen sitä minkä itse olen valinnut toisen työuran jälkeen.

Kun olin nuori siis kauan sitten, tuli serkkuni  vierailemaan meille. Hänen kanssaan liikkuessa huomasi selvästi erot siinä, millä innolla tultiin palvelemaan. Esim. taksimies hyppäsi avaamaan oven ja kaupassa ja myymälöissä saimme erityisen huomaavaista palvelua.

Kysyin serkultani syytä, ja hän iski silmää ja sanoi että "Hattu, ystäväiseni, hattu on se salaisuus". En tiedä vieläkö hattupäiset (siis oikea hattu, ei mikään pipo tai huivi) katsotaan vähän "paremmaksi väeksi".

Pukeudun tilanteen mukaan, ehkä aavistuksen edullisemmin kuin mitä olisi varaa. Kuitenkin tämän ketjun myötä tuli mieleen yksi kokemus, kun olin ulkoilu-/rönttäkuteissa, niin kävin siinä sitten ensin ruokakaupassa ja vieressä oli Kultajousi-kauppa. Ajattelin siinä samalla poiketa, kun oli tarvetta lahjaa katsella kaverille. Jotain kaulakorua mietin. Noh, ensin ne myyjät jotain supatti ja katseli mua. Jonkin ajan päästä toinen heistä kysyi nopeasti, että etsinkö jotain. Kun kerroin mitä etsin, niin vastaus oli tympeäkö "aha" ja se siitä ns palvelualttiudesta. Haluaisin kuvitella, etteivät he muka tuomineet mua ulkonäön perusteella, mutta kyllä siitä vaan sellainen tunne tuli. Tarkkailivat vain alta kulmien menoani ja kuiskutti siinä vielä kerran jotain. Tosi tökeröä asiakaspalvelua. En sitten ostanut mitään.

Kyllä . Olen varakas mutta ei kukaan arvaisi. 

Vierailija kirjoitti:

En.

Miksi pitäisi? Ei se mikään hyve ole näyttää vaatimattomalta.

Sekoitat asioita. Minä näytän köyhältä, mutta en vaatimattomalta.

Ihminen voi taas toisaalta näyttää hyvin vaatimattomalta ja massaan sulautuvalta, vaikka olisi pukeutunut kalliisti.

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun tilanteen mukaan, ehkä aavistuksen edullisemmin kuin mitä olisi varaa. Kuitenkin tämän ketjun myötä tuli mieleen yksi kokemus, kun olin ulkoilu-/rönttäkuteissa, niin kävin siinä sitten ensin ruokakaupassa ja vieressä oli Kultajousi-kauppa. Ajattelin siinä samalla poiketa, kun oli tarvetta lahjaa katsella kaverille. Jotain kaulakorua mietin. Noh, ensin ne myyjät jotain supatti ja katseli mua. Jonkin ajan päästä toinen heistä kysyi nopeasti, että etsinkö jotain. Kun kerroin mitä etsin, niin vastaus oli tympeäkö "aha" ja se siitä ns palvelualttiudesta. Haluaisin kuvitella, etteivät he muka tuomineet mua ulkonäön perusteella, mutta kyllä siitä vaan sellainen tunne tuli. Tarkkailivat vain alta kulmien menoani ja kuiskutti siinä vielä kerran jotain. Tosi tökeröä asiakaspalvelua. En sitten ostanut mitään.

Samaa olen kokenut. Minä liikun lähes aina ulkoiluvaatteissa, koska se nyt on Suomessa vaan järkevämpää. En ole yhtään sellainen autolla ovelta ovelle-tyyppi vaan tykkään liikkua pyörällä tai kävellen.

Kaupoilla käydessä olen siis varsin erähenkisen näköinen. Mieheni pyysi minua katsomaan itselleni lahjaideoita ja menin kultasepänliikkeeseen. Ei siitä tullut mitään kun sain toistella moneen kertaan, mitä haluan katsoa, kenelle ja millä budjetilla. Vielä kun sanoin, etten ole ostamassa vaan haluan valita itselleni lahjaa, niin ihan kuin olisin jotain ryöstökeikkaa heidän mielestään suunnitellut.

Osaan pukeutua siististi ja kokemus palveltavana olemisesta on aivan eri. Etenkin jos mieheni on mukana. Useinkaan niissä siisteissä vaatteissa emme juoksentele kaupoilla vaan käymme illallisella.

Taas joku inisee täällä. Herran vuonna 2023 joku vielä tälläisiä miettii???

Sain perinnöksi asunnon, jossa vuokralainen. Säästöjä kun on hieman. Asun vuokralla. Vaatteita ostan harvakseltaan. Löysin kirpputorilta pari takkia, yhteensä 17 e. Kengät ostan uutena ja puseroita tarjouksesta.

En halua palvelua, joten tarkoituksella pukeudun aina kaupungille lähtiessäni 10 vuotta vanhaan rispaantuneeseen takkiin. Saan olla rauhassa.

En muutenkaan osta enkä käytä merkkivaatteita enkä -laukkuja koska en arvosta sellaisia ja monet varsinkin merkkilaukuista ovat omaan makuuni jopa niin rumia etten senkään vuoksi halua käyttää niitä.

Ei todellakaan tule mieleeni vaatteilla tai muuten ulkoisesti korostaa varakkuutta.