Miten saisin pois mielestäni sen, että mieheni pahoinpiteli minua 25 vuotta sitten?

No voi hyvänen aika. Puhukaa asiasta.

Kyseessä on ilmeisesti ollut jokin ylilyönti, jos ei ole toistunut. Sano, että asia vaivaa.

uskomatonta, että ihmiset eivät osaa keskustella.

Odotatko, että saat uudelleen turpaasi?

Se on nimittäin todennäköistä.

Väkivaltainen käytös on syvällä ihmisessä.

No kerro tarkemmin?

Miten pahoinpitely tapahtui? Missä? Mitä edelsi sitä ja mitä sen jälkeen?

Sinulla on jonkinasteinen traumaperäinen stressihäiriö asiasta. 

Aika ei sitä paranna, vaan asianmukainen hoito. Suosittelisin asian läpikäymisen aloittamista parisuhdeterapiasta.

Tuntuu vaikealta ottaa noin vanhaa asiaa esille, vaikka sen ajatteleminen satuttaa.

Meillä menee nyt niin kivasti, kun lapset ovat muuttaneet pois. Ilmeisesti meille ei sopinut lapsiperhe- elämä, koska nyt olemme sopuisa pari.t.ap

Keho muistaa. Anna muistojen tulla mieleen, käy ne läpi jollain tavalla.

Kyllähän sitä täytyisi jollain tapaa käsitellä ja paras olisi toki miehen kanssa. Voihan se olla, että asia vaivaa häntä yhtä lailla, joten molemmat voisitte hyötyä siitä. Jos ei hänen kanssaan, niin voisitko puhua jollekin muulle?

Lopeta henkinen väkivalta miestäsi kohtaan.

Miksi se pitäisi saada pois mielestä? Sun aivot on sitä mieltä, että asia on oleellinen ja sen takia se on jäänyt muistiin. Sun pitää käsitellä asia, mieluiten miehen kanssa keskustelemalla.

Pyytämällä mieheltäsi anteeksi.

Eikö niin, ettette ole keskustelleet asiasta koska pelkäät miehesi reaktiota ja pahoinpitelyn toistumista ja miehesi ei todellakaan haluaisi asiasta edes puhua. On siinä itsekunnioitus ja omanarvontunto varmasti aloittajalla kovilla. Terv. 5 vuotta väkivaltaisessa liitossa kärsinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Odotatko, että saat uudelleen turpaasi?

Se on nimittäin todennäköistä.

Väkivaltainen käytös on syvällä ihmisessä.

25 vuotta on jo odottanut, eiköhän kyse ole jostain yhdestä tilanteesta. Eivät kaikki väkivaltaiseen käytökseen syyllistyneet ole samanlaisia ja tee sitä samoista motiiveista. Elämä on monimuotoista, myös väkivaltaisuus ihmisessä. Meissä kaikissa.

Huh, raskas taakka. Miten ihmeessä olet voinut nukkua samassa sängyssä, jos ette ole avanneet asiaa ja puhuneet siitä?

No jos 25 vuotta lyömätöntä vuotta on takana, niin voisin vastaavassa tilanteessa lakata miettimästä menneitä tai murehtia huomisesta. Ole läsnä tässä hetkessä, se on nyt ainut mitä oikeasti on. Annat mielellesi liikaa valtaa.

Olkaa naiset nalkuttamatta niin ei tarttis hakata.

Vierailija kirjoitti:

No jos 25 vuotta lyömätöntä vuotta on takana, niin voisin vastaavassa tilanteessa lakata miettimästä menneitä tai murehtia huomisesta. Ole läsnä tässä hetkessä, se on nyt ainut mitä oikeasti on. Annat mielellesi liikaa valtaa.

Pahoinpitely on niin törkeä toisen henkistä ja fyysistä koskemattomuutta loukkaava rikos, jota en voisi koskaan antaa anteeksi.

AP on selvästi läheisriuppuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jonkinasteinen traumaperäinen stressihäiriö asiasta. 

Aika ei sitä paranna, vaan asianmukainen hoito. Suosittelisin asian läpikäymisen aloittamista parisuhdeterapiasta.

Mitä kaikkea tuollainen terapia voi pitää sisällään? Jos ei hirveästi tykkää selvitellä henkilökohtaisia asioita edes "ammattilaisten" kanssa, niin tokkopa on välttämättä hyväksi.

Ero olisi pitänyt ottaa 25 vuotta sitten. Itse lähtisin kysymään ensin itseltäni seuraavat asiat:

Miksi ei silloin erottu?

Jos annoin anteeksi, miksi kuitenkaan en?

Mitä hyvää miehessä nyt on?

Pelkäänkö miestä edelleen?

Sen jälkeen jos asia ei omassa päässä selviä lähtisin parisuhdeterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

No jos 25 vuotta lyömätöntä vuotta on takana, niin voisin vastaavassa tilanteessa lakata miettimästä menneitä tai murehtia huomisesta. Ole läsnä tässä hetkessä, se on nyt ainut mitä oikeasti on. Annat mielellesi liikaa valtaa.

Luulenpa että ehkä nyrkillä ei ole lyöty mutta henkisesti on. Tuo jättää joka tapauksessa pysyvän aukon suhteeseen. Turvatonta ja välttelevyyttä. Uhka leijuu huutona tai äänettömänä painostuksena. Ap tarkkailee kuin ilmapuntari ja säätää itseään lähestyvään myrskyyn.

Millaisesta väkivallasta alun alkaen oli kyse? Onhan se nyt täysin eri asia joku pikku läpsy (en vähättele) kuin sairaalakuntoon murjominen.

Onko henkistä väkivaltaa ollut? Oletko kynnysmatto, joka sopeuttaa omat tunteensa kumppanin tunteisiin eli jos toisella on hyvä päivä, sinullakin on hyvä päivä. Jos toinen on ollut 25 vuotta alistettu ja uhrannut koko elämänsä toiselle, niin eikö tosiaan "alistetulla" ole mitään vastuuta omasta elämästään?