Miten saisin pois mielestäni sen, että mieheni pahoinpiteli minua 25 vuotta sitten?

Entä jos lyöt takaisin? Ihan vaan kyselemättä ja selittämättä paukautat. Sittenhän olette tasoissa ja homma ok!

Minä en ehkä suosittelisi pariterapiaa vaan sinulle omaa terapiaa, jossa miettisit, miksi et voi antaa asiaa oikeasti anteeksi ja jättää sitä taaksesi. Jos kyseessä on trauma, sitä voisi yrittää ensin käsitellä tavoilla, jotka purkavat kehosta trauman tuomaa stressiä ja ohjaavat sinut kohtaamaan kaikki asiaan liittyvät tunteesi ja tulkintasi. Jos taas kyseessä onkin esimerkiksi se, että teillä on edelleen jonkinlaista henkistä väkivaltaa, joka estää sinua luottamasta miehesi väkivallattomuuteen, se olisi elintärkeää tunnistaa. Siis ensin sinun itse terapeutin tuella.

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta väkivallasta alun alkaen oli kyse? Onhan se nyt täysin eri asia joku pikku läpsy (en vähättele) kuin sairaalakuntoon murjominen.

Onko henkistä väkivaltaa ollut? Oletko kynnysmatto, joka sopeuttaa omat tunteensa kumppanin tunteisiin eli jos toisella on hyvä päivä, sinullakin on hyvä päivä. Jos toinen on ollut 25 vuotta alistettu ja uhrannut koko elämänsä toiselle, niin eikö tosiaan "alistetulla" ole mitään vastuuta omasta elämästään?

Ymmärrätköhän mitään siitä, mitä on elää henkisen ja fyysisen väkivallan uhan alla? Vastuutat uhria hänen kohtaamastaan rikoksesta? Et voi tietää, mitkä vaikuttimet aikaansaavat sen, ettei uhri pääse pois väkivaltaisesta suhteesta. Talous, lapset, tukiverkottomuus, viranomaisten pelko, tappouhkaukset, vainoaminen jne. Miettikää välillä te, jotka aina olette sitä uhria syyttämässä, miksi teette niin? Syyllistäminen on yksi henkisen väkivallan muoto, jos mitään konkreettista ratkaisua ja apua ei ole tarjota.

Mitä sä AP sanoit/teit provosoidaksesi miestä silloin kun hakkasi? Flirttailit jonkun toisen kanssa? Nalkutit jatkuvasti?