Lue keskustelun säännöt.
HS: Espoon sosiaalityöntekijät uupuneet ja moni sairauslomalla
23.03.2023 |
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009467884.html
Hesarin mukaan sosiaalityöntekijöillä on niin paljon työuupumuksesta johtuvia sairauslomia, että pahimmillaan vain pari heistä on ollut töissä. ja ja työt kasautuu niille, jotka on töissä. Yhdeksi syyksi uupumisiin mainitaan se, että työhuoneita ei enää ole vaan työ on ilmeisesti jonkunlaisessa avokonttorin tapaisessa, vaikka salassapitosääntöjen vuoksi työssä pitää koko ajan käsitellä asioita, joita muut henkilöt ei saa nähdä eikä kuulla. Joten työ on ilmeisesti muuttunut varsin vaikeaksi?
Vuosi tai kaksi sitten oli uutinen, että Espoon lastenpsykiatria tai joku vastaava on niin isossa henkilöstöpulassa, että sinne ei ole aikoihin voitu ottaa yhtään uutta lasta asiakkaaksi.
Mikä sote-alan töissä oikein mättää kun tämä on tällaista?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Sukkulana pyöräilevät nuoret miehet saavat lisää pyöräteitäja ja siltoja niiltä vihreltä Helsingin valtuustossa. Kyllä ne tiet myös maksaa, ja ihan turhaan. Ei heitä kiinnosta huono-osaiset lapset. Seuraava rahareikä on taide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät voisivat katsoa peiliin ja ottaa vastuun itse itselleen aiheuttamista ongelmista ja valitsemastaan työmenetelmistä ja asiakasvihamielisyydestä. Tämä uutinen oli vain ajan kysymys.
Kommenttisi herättää minussa valtavaa myötätuntoa sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Jos sinunlaisia täytyy jatkuvasti sietää, ei kukaan voi pysyä terveenä.
Tervetuloa miesten maailmaan. Täällä se terveys ja henki vasta meneekin. Kuuletko valitusta miehiltä? En minäkään. Näetkö naisia näillä aloilla? En minäkään.
eri
Kerro ihmeessä mikä siellä niin raskasta on? Olen itse tehnyt todella fyysistä työtä erittäin huonolla palkalla. Nyt teen ns. aivotyötä huomattavasti paremmalla palkalla, mutta olen alkanut harkita vakavasti siirtymistä vanhoihin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Saatat ollakin. Ahneimmat eivät noihin hommiin lähde alun perinkään. Mites itse, jos olisit tienannut jo 150.00 sinä vuonna etkä enää keksisi, mihin rahasi tunget muualle kuin sijoituksiin, niin miksi ihmeessä menisit inhottaviin töihin, kun ei ole pakko?
Niin pitäisikö meidän miettiä onko meillä oltava yhteiskunnallisia palveluita, joissa ihmiset eivät halua työskennellä? Miksi meillä on joku aikuissosiaalityö edes olemassa, jos siellä ei osata käyttäytyä siten, että työntekijät suostuisivat olemaan siellä työssä.
Kun siellä ei olla käytöskoulussa töissä. Jos sen niin kokee, on väärässä paikassa töissä. Se on sitten toinen ongelma, että sosiaalisia ongelmia on liikaa, jos niitä ei pystytä hoidattamaan niillä, joilla riittäisi aivot ja elämänkokemus auttamiseen.
Eli sun mielestä huorittelija ja väkivallalla uhkaaja ansaitsee harkinnanvaraisia etuuksia? Luulisin veronmaksajien olevan eri mieltä.
Et sinä ole hänen äitinsä, eikä hän ole vaatimassa karkkirahaa.
Ymmärtänet ettei harkinnanvarainen etuus myöskään ole mikään oikeus.
Totta kai se on oikeus, siksihän se on ylipäätään olemassa. Se ei ole oikeus, että saa maksimaalisesti mitä tahansa, mutta sulla on häiriintynyt käsitys työstäsi, jos teet sitä sillä ajatuksella, että susta mä en tykkää joten et saa mitään.
Se on mahdollisuus eikä oikeus. Mikäli sosiaalityöntekijä näkee, että sillä olisi mahdollisuus vaikuttaa edistävästi sinun asioihisi, että pääsisit jaloillesi ja tukien piiristä pois, hän voi sinulle myöntää harkinnanvaraisen edun. Mikään pakko sitä ei ole myöntää.
Ei tule mieleen, että ärhenteleminen on ihmisen itsesuojelua? Varmasti joukossa on myös paljon niitä, jotka olisivat samanlaisia mulkkuja millä tulotasolla hyvänsä, mutta vaikuttaa, että sinä vedät yhtäläisyysmerkit kiltin ja potentiaalisesti pärjäävän asiakkaan välille. Ja kommenttisi tuoksahtaa myös itsetehostukselta.
Se, että mikään pakko ei ole myöntää, ei tarkoita, että oikeuden jumalattaren rooli on ensisijassa sinun oikeutesi jakaa moraalisia palkkioita. Jos sinulla ei ole mitään mielenkiintoa pohtia ärripurrin todellisia tarpeita, niin teet systemaattisesti oikeusmurhaa työksesi. Yhä edelleen, ihmisellä on oikeus saada osakseen harkintaa, ei mielivaltaa tai ennakkoluuloista kostoa.
Itse olen kerran jonottanut sossussa lamavuosina. Ihmettelin, miksi fiksun oloisena jonossa seisseet alkavat rähistä luukulla. Kunnes rähisin itse luukulla. Niin tympeää oli kohtelu, että en ole takaisin suostunut menemään, vaikka olisi pariin kertaan ollut tarvettakin. Sitähän siinä varmaan tavoitellaankin, mutta se ylpeys on tullut itselleni todella kalliiksi. Olen keskittynyt selviytymään sen sijaan, että olisin laittanut todelliset kykyni hyötykäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Saatat ollakin. Ahneimmat eivät noihin hommiin lähde alun perinkään. Mites itse, jos olisit tienannut jo 150.00 sinä vuonna etkä enää keksisi, mihin rahasi tunget muualle kuin sijoituksiin, niin miksi ihmeessä menisit inhottaviin töihin, kun ei ole pakko?
Niin pitäisikö meidän miettiä onko meillä oltava yhteiskunnallisia palveluita, joissa ihmiset eivät halua työskennellä? Miksi meillä on joku aikuissosiaalityö edes olemassa, jos siellä ei osata käyttäytyä siten, että työntekijät suostuisivat olemaan siellä työssä.
Kun siellä ei olla käytöskoulussa töissä. Jos sen niin kokee, on väärässä paikassa töissä. Se on sitten toinen ongelma, että sosiaalisia ongelmia on liikaa, jos niitä ei pystytä hoidattamaan niillä, joilla riittäisi aivot ja elämänkokemus auttamiseen.
Eli sun mielestä huorittelija ja väkivallalla uhkaaja ansaitsee harkinnanvaraisia etuuksia? Luulisin veronmaksajien olevan eri mieltä.
Et sinä ole hänen äitinsä, eikä hän ole vaatimassa karkkirahaa.
Ymmärtänet ettei harkinnanvarainen etuus myöskään ole mikään oikeus.
Totta kai se on oikeus, siksihän se on ylipäätään olemassa. Se ei ole oikeus, että saa maksimaalisesti mitä tahansa, mutta sulla on häiriintynyt käsitys työstäsi, jos teet sitä sillä ajatuksella, että susta mä en tykkää joten et saa mitään.
Se on mahdollisuus eikä oikeus. Mikäli sosiaalityöntekijä näkee, että sillä olisi mahdollisuus vaikuttaa edistävästi sinun asioihisi, että pääsisit jaloillesi ja tukien piiristä pois, hän voi sinulle myöntää harkinnanvaraisen edun. Mikään pakko sitä ei ole myöntää.
Ei tule mieleen, että ärhenteleminen on ihmisen itsesuojelua? Varmasti joukossa on myös paljon niitä, jotka olisivat samanlaisia mulkkuja millä tulotasolla hyvänsä, mutta vaikuttaa, että sinä vedät yhtäläisyysmerkit kiltin ja potentiaalisesti pärjäävän asiakkaan välille. Ja kommenttisi tuoksahtaa myös itsetehostukselta.
Se, että mikään pakko ei ole myöntää, ei tarkoita, että oikeuden jumalattaren rooli on ensisijassa sinun oikeutesi jakaa moraalisia palkkioita. Jos sinulla ei ole mitään mielenkiintoa pohtia ärripurrin todellisia tarpeita, niin teet systemaattisesti oikeusmurhaa työksesi. Yhä edelleen, ihmisellä on oikeus saada osakseen harkintaa, ei mielivaltaa tai ennakkoluuloista kostoa.
Itse olen kerran jonottanut sossussa lamavuosina. Ihmettelin, miksi fiksun oloisena jonossa seisseet alkavat rähistä luukulla. Kunnes rähisin itse luukulla. Niin tympeää oli kohtelu, että en ole takaisin suostunut menemään, vaikka olisi pariin kertaan ollut tarvettakin. Sitähän siinä varmaan tavoitellaankin, mutta se ylpeys on tullut itselleni todella kalliiksi. Olen keskittynyt selviytymään sen sijaan, että olisin laittanut todelliset kykyni hyötykäyttöön.
Mietipä itse työntekijää, joka joutuu miettimään asiakastapaamisensa siten, että vartija on saatavilla viereisessä huoneessa ja turvanappi kaulassa väkivallan uhan takia, että kiinnostaako sitä miettiä jonkun todellisia motiiveja ja tarpeita? Jos sieltä suuvärkistä ei saa ulos niitä todellisia tarpeitaan, kun on niin kiire huoritella ja uhkailla, niin olkoon ne tarpeet täyttymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Saatat ollakin. Ahneimmat eivät noihin hommiin lähde alun perinkään. Mites itse, jos olisit tienannut jo 150.00 sinä vuonna etkä enää keksisi, mihin rahasi tunget muualle kuin sijoituksiin, niin miksi ihmeessä menisit inhottaviin töihin, kun ei ole pakko?
Niin pitäisikö meidän miettiä onko meillä oltava yhteiskunnallisia palveluita, joissa ihmiset eivät halua työskennellä? Miksi meillä on joku aikuissosiaalityö edes olemassa, jos siellä ei osata käyttäytyä siten, että työntekijät suostuisivat olemaan siellä työssä.
Kun siellä ei olla käytöskoulussa töissä. Jos sen niin kokee, on väärässä paikassa töissä. Se on sitten toinen ongelma, että sosiaalisia ongelmia on liikaa, jos niitä ei pystytä hoidattamaan niillä, joilla riittäisi aivot ja elämänkokemus auttamiseen.
Eli sun mielestä huorittelija ja väkivallalla uhkaaja ansaitsee harkinnanvaraisia etuuksia? Luulisin veronmaksajien olevan eri mieltä.
Et sinä ole hänen äitinsä, eikä hän ole vaatimassa karkkirahaa.
Ymmärtänet ettei harkinnanvarainen etuus myöskään ole mikään oikeus.
Totta kai se on oikeus, siksihän se on ylipäätään olemassa. Se ei ole oikeus, että saa maksimaalisesti mitä tahansa, mutta sulla on häiriintynyt käsitys työstäsi, jos teet sitä sillä ajatuksella, että susta mä en tykkää joten et saa mitään.
Se on mahdollisuus eikä oikeus. Mikäli sosiaalityöntekijä näkee, että sillä olisi mahdollisuus vaikuttaa edistävästi sinun asioihisi, että pääsisit jaloillesi ja tukien piiristä pois, hän voi sinulle myöntää harkinnanvaraisen edun. Mikään pakko sitä ei ole myöntää.
Ei tule mieleen, että ärhenteleminen on ihmisen itsesuojelua? Varmasti joukossa on myös paljon niitä, jotka olisivat samanlaisia mulkkuja millä tulotasolla hyvänsä, mutta vaikuttaa, että sinä vedät yhtäläisyysmerkit kiltin ja potentiaalisesti pärjäävän asiakkaan välille. Ja kommenttisi tuoksahtaa myös itsetehostukselta.
Se, että mikään pakko ei ole myöntää, ei tarkoita, että oikeuden jumalattaren rooli on ensisijassa sinun oikeutesi jakaa moraalisia palkkioita. Jos sinulla ei ole mitään mielenkiintoa pohtia ärripurrin todellisia tarpeita, niin teet systemaattisesti oikeusmurhaa työksesi. Yhä edelleen, ihmisellä on oikeus saada osakseen harkintaa, ei mielivaltaa tai ennakkoluuloista kostoa.
Itse olen kerran jonottanut sossussa lamavuosina. Ihmettelin, miksi fiksun oloisena jonossa seisseet alkavat rähistä luukulla. Kunnes rähisin itse luukulla. Niin tympeää oli kohtelu, että en ole takaisin suostunut menemään, vaikka olisi pariin kertaan ollut tarvettakin. Sitähän siinä varmaan tavoitellaankin, mutta se ylpeys on tullut itselleni todella kalliiksi. Olen keskittynyt selviytymään sen sijaan, että olisin laittanut todelliset kykyni hyötykäyttöön.
Mietipä itse työntekijää, joka joutuu miettimään asiakastapaamisensa siten, että vartija on saatavilla viereisessä huoneessa ja turvanappi kaulassa väkivallan uhan takia, että kiinnostaako sitä miettiä jonkun todellisia motiiveja ja tarpeita? Jos sieltä suuvärkistä ei saa ulos niitä todellisia tarpeitaan, kun on niin kiire huoritella ja uhkailla, niin olkoon ne tarpeet täyttymättä.
Ymmärrätkö olevasi pelkoaggressiivinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Oikeasti ongelma on se että liian moni lapsi, nuori ja aikuinen ja vanhus on sosiaalipalveluita vailla.
Tuollahan hoidetaan pahoinvoinnin lopputulosta. Sitä että perheillä on sosiaalisia ongelmia, työttömyyttä, päihdeongelmia, uupumusta, vanhuksilla ei toimintakykyä tai omaisia.
Jos koulut ja päiväkodit toimisivat, vanhemmat jaksaisi töissä, vanhusten asiat olisi kunnossa niin työtä tarvittaisiin paljon vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avokonttorit ja monitoimitilat joutaisivat pois!
Miksi niitä tehdään kouluihin, joissa tarvitaan työrauha, ja töihin joissa on salassapitovelvollisuus?
Nyt viimeistään kannattaa lopettaa se kostolasujen tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
"Mikä sote-alan töissä oikein mättää kun tämä on tällaista?" Maailman onnellisemmassa maassa on nyt vain tälläista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
Veronmaksajana en ole innoissani ajatuksesta, että koulutetaan sossuja liukuhihnalta siinä missä hoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Enkä siitä, että näiden palkkaa nostetaan niin, että hihna vain nopeutuu.
Mieluummin maksetaan hiukan reilummin tukea tietyille tapauksille, ettei näiden tarvitse tulla soittamaan suutaan milloin mistäkin. Tai oikeasti paneudutaan heidän ongelmiinsa kunnolla ja satsataan rahaa, mutta eihän se luonnevikoja ja tyhmyyttä silti korjaa. Pitää olla sellaisia työllistämisratkaisuja, jotka oikeasti auttavat näitä saamaan jotain vaikutusvaltaa elämäänsä hyvän kautta. Palkkatuki esimerkiksi ei ole sellainen, liian jäykkä ja byrokraattinen.
En ymmärrä, miksi yksinkertaista ja heikkohermoista ihmistä yritetään hypyttää monimutkaisten temppuratojen läpi ensin koulussa ja sitten sossussa. Eihän sen henkiset ja sosiaaliset resurssit siinä prosessissa ainakaan kasva. Ainoa järkisyy tähän on niiden pelottelu, jotka ovat jotenkuten työn syrjässä kiinni tai lähellä sitä. Enkä pidä sitä kovin järkevänä syynä. Silloin on systeemissä vikaa. Kaikenlaiset huonot kontaktit lisäävät pahaa verta yhteiskunnassa, ja ne pitää minimoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Työntekijäpula on tosiasia, mutta sitä ei varmaan auta se, että jo töissä olevat lähtevät pois. Koska työnteon mahdollisuuksia ei ole. On hyvin vaikeaa luoda asiakkaalle turvallinen, arvostavan kohtaava ympäristö, jos ollaan jossain käytävällä. Tiesuojakysymysten vähättely loukkaa myös asiakkaiden oikeuksia yksityisyyteen ja sensitiiviisyyteen. Lisäksi työntekijöiden aikaa perehtymisestä asiakkaiden tilanteisiin viedään poistamalla ennakoinnin mahdollisuus, aikaa kuluu tilojen ja työvälineiden käytettävyyden kyttäämiseen. Sovitaan tapaaminen ja sitten työntekijä juoksee ympäri taloa etsimässä rauhallista tapaamistilaa. Tuo työhän ei ole mitään harrastelua, vaan siinä on substanssiosaamisen lisäksi paljon huomioitavia reunaehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
Veronmaksajana en ole innoissani ajatuksesta, että koulutetaan sossuja liukuhihnalta siinä missä hoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Enkä siitä, että näiden palkkaa nostetaan niin, että hihna vain nopeutuu.
Mieluummin maksetaan hiukan reilummin tukea tietyille tapauksille, ettei näiden tarvitse tulla soittamaan suutaan milloin mistäkin. Tai oikeasti paneudutaan heidän ongelmiinsa kunnolla ja satsataan rahaa, mutta eihän se luonnevikoja ja tyhmyyttä silti korjaa. Pitää olla sellaisia työllistämisratkaisuja, jotka oikeasti auttavat näitä saamaan jotain vaikutusvaltaa elämäänsä hyvän kautta. Palkkatuki esimerkiksi ei ole sellainen, liian jäykkä ja byrokraattinen.
En ymmärrä, miksi yksinkertaista ja heikkohermoista ihmistä yritetään hypyttää monimutkaisten temppuratojen läpi ensin koulussa ja sitten sossussa. Eihän sen henkiset ja sosiaaliset resurssit siinä prosessissa ainakaan kasva. Ainoa järkisyy tähän on niiden pelottelu, jotka ovat jotenkuten työn syrjässä kiinni tai lähellä sitä. Enkä pidä sitä kovin järkevänä syynä. Silloin on systeemissä vikaa. Kaikenlaiset huonot kontaktit lisäävät pahaa verta yhteiskunnassa, ja ne pitää minimoida.
Sosiaalityön kova ydin ei ole etsimässä työtä ja itsenäistä toimeentuloa, vaan lähinnä helppoja ratkaisuja hakemalla erilaisia etuuksia niin kelasta kuin sosiaalitoimistostakin. Vaikka näille ihmisille kaataisi rekkalasteilla rahaa, he eivät tulisi seisomaan omilla jaloillaan, vaan rahan loputtua vaatisivat uutta rekkalastia. Ikävä kyllä lapset kasvavat vanhempien antamaan elämän malliin näissä perheissä.
Säälikäämme nyt kaikki lasten kalsarinhaistelijoita, yhyy, on niin rankkaa ja raskasta tää, kumileimasimen ja mielivallan käyttö, nyyh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
Veronmaksajana en ole innoissani ajatuksesta, että koulutetaan sossuja liukuhihnalta siinä missä hoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Enkä siitä, että näiden palkkaa nostetaan niin, että hihna vain nopeutuu.
Mieluummin maksetaan hiukan reilummin tukea tietyille tapauksille, ettei näiden tarvitse tulla soittamaan suutaan milloin mistäkin. Tai oikeasti paneudutaan heidän ongelmiinsa kunnolla ja satsataan rahaa, mutta eihän se luonnevikoja ja tyhmyyttä silti korjaa. Pitää olla sellaisia työllistämisratkaisuja, jotka oikeasti auttavat näitä saamaan jotain vaikutusvaltaa elämäänsä hyvän kautta. Palkkatuki esimerkiksi ei ole sellainen, liian jäykkä ja byrokraattinen.
En ymmärrä, miksi yksinkertaista ja heikkohermoista ihmistä yritetään hypyttää monimutkaisten temppuratojen läpi ensin koulussa ja sitten sossussa. Eihän sen henkiset ja sosiaaliset resurssit siinä prosessissa ainakaan kasva. Ainoa järkisyy tähän on niiden pelottelu, jotka ovat jotenkuten työn syrjässä kiinni tai lähellä sitä. Enkä pidä sitä kovin järkevänä syynä. Silloin on systeemissä vikaa. Kaikenlaiset huonot kontaktit lisäävät pahaa verta yhteiskunnassa, ja ne pitää minimoida.
Sosiaalityön kova ydin ei ole etsimässä työtä ja itsenäistä toimeentuloa, vaan lähinnä helppoja ratkaisuja hakemalla erilaisia etuuksia niin kelasta kuin sosiaalitoimistostakin. Vaikka näille ihmisille kaataisi rekkalasteilla rahaa, he eivät tulisi seisomaan omilla jaloillaan, vaan rahan loputtua vaatisivat uutta rekkalastia. Ikävä kyllä lapset kasvavat vanhempien antamaan elämän malliin näissä perheissä.
Kyllähän tämä on tiedossa. Mutta miksi sitten käytetään rekkalasteittain rahaa tämän kovan ytimen kiusaamiseen ja uusintamiseen? Saadaanko nuo jotenkin pakotettua sinne töihin? Tuleeko se sitten halvemmaksi? Mitä sitten, kun nuo masentavat työnantajansakin?
Viedään sitten vaikka ne lapset jonnekin sosiaalistamisleireille, jossa annetaan heille toinenkin kuva maailmasta. Voihan sen laittaa korkeamman tuen ehdoksi ihan suoraankin, jos lopetetaan paskanpuhuminen. Todetaan, että ymmärrämme että ette kykene huolehtimaan itsestänne, oli tärkein syy sitten se tai tämä, mutta emme halua, että lapsenne oppivat samaan.
Nythän sinne kovaan ytimeen kaadetaan aina uutta porukkaa, jotka ensin lannistetaan milloin minkäkin väärinkäytöksen ja virheen metsästyksessä ja sitten vastedes vielä muodon vuoksi potkitaan päähän, vaikka on ilmiselvää, ettei se enää tehoa - miksi sitä silti jatketaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
Veronmaksajana en ole innoissani ajatuksesta, että koulutetaan sossuja liukuhihnalta siinä missä hoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Enkä siitä, että näiden palkkaa nostetaan niin, että hihna vain nopeutuu.
Mieluummin maksetaan hiukan reilummin tukea tietyille tapauksille, ettei näiden tarvitse tulla soittamaan suutaan milloin mistäkin. Tai oikeasti paneudutaan heidän ongelmiinsa kunnolla ja satsataan rahaa, mutta eihän se luonnevikoja ja tyhmyyttä silti korjaa. Pitää olla sellaisia työllistämisratkaisuja, jotka oikeasti auttavat näitä saamaan jotain vaikutusvaltaa elämäänsä hyvän kautta. Palkkatuki esimerkiksi ei ole sellainen, liian jäykkä ja byrokraattinen.
En ymmärrä, miksi yksinkertaista ja heikkohermoista ihmistä yritetään hypyttää monimutkaisten temppuratojen läpi ensin koulussa ja sitten sossussa. Eihän sen henkiset ja sosiaaliset resurssit siinä prosessissa ainakaan kasva. Ainoa järkisyy tähän on niiden pelottelu, jotka ovat jotenkuten työn syrjässä kiinni tai lähellä sitä. Enkä pidä sitä kovin järkevänä syynä. Silloin on systeemissä vikaa. Kaikenlaiset huonot kontaktit lisäävät pahaa verta yhteiskunnassa, ja ne pitää minimoida.
Sosiaalityön kova ydin ei ole etsimässä työtä ja itsenäistä toimeentuloa, vaan lähinnä helppoja ratkaisuja hakemalla erilaisia etuuksia niin kelasta kuin sosiaalitoimistostakin. Vaikka näille ihmisille kaataisi rekkalasteilla rahaa, he eivät tulisi seisomaan omilla jaloillaan, vaan rahan loputtua vaatisivat uutta rekkalastia. Ikävä kyllä lapset kasvavat vanhempien antamaan elämän malliin näissä perheissä.
Kyllähän tämä on tiedossa. Mutta miksi sitten käytetään rekkalasteittain rahaa tämän kovan ytimen kiusaamiseen ja uusintamiseen? Saadaanko nuo jotenkin pakotettua sinne töihin? Tuleeko se sitten halvemmaksi? Mitä sitten, kun nuo masentavat työnantajansakin?
Viedään sitten vaikka ne lapset jonnekin sosiaalistamisleireille, jossa annetaan heille toinenkin kuva maailmasta. Voihan sen laittaa korkeamman tuen ehdoksi ihan suoraankin, jos lopetetaan paskanpuhuminen. Todetaan, että ymmärrämme että ette kykene huolehtimaan itsestänne, oli tärkein syy sitten se tai tämä, mutta emme halua, että lapsenne oppivat samaan.
Nythän sinne kovaan ytimeen kaadetaan aina uutta porukkaa, jotka ensin lannistetaan milloin minkäkin väärinkäytöksen ja virheen metsästyksessä ja sitten vastedes vielä muodon vuoksi potkitaan päähän, vaikka on ilmiselvää, ettei se enää tehoa - miksi sitä silti jatketaan?
Kyllähän täältä koko ajan huostaanotetaankin lapsia, mutta laki edellyttää sen käyttöä viimeisenä keinona. Siihen mennessä nämä ovat jo yleensä saaneet siirrettyä elämäntapansa myös jälkikasvulleen eikä joku 15v alkava sijaishuolto sitä enää ehdi korjata. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tälle porukalle kuuluisi muita korkeammat etuudet vain siksi, että heitä ei kiusattaisi viranomaisessa? Että ihminen, jonka elämä tilapäisesti on kriisiytynyt vaikkapa puolison kuoleman vuoksi, saisi vähemmän tukia kuin nämä elämäntapaelätit?
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.