HS: Espoon sosiaalityöntekijät uupuneet ja moni sairauslomalla
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009467884.html
Hesarin mukaan sosiaalityöntekijöillä on niin paljon työuupumuksesta johtuvia sairauslomia, että pahimmillaan vain pari heistä on ollut töissä. ja ja työt kasautuu niille, jotka on töissä. Yhdeksi syyksi uupumisiin mainitaan se, että työhuoneita ei enää ole vaan työ on ilmeisesti jonkunlaisessa avokonttorin tapaisessa, vaikka salassapitosääntöjen vuoksi työssä pitää koko ajan käsitellä asioita, joita muut henkilöt ei saa nähdä eikä kuulla. Joten työ on ilmeisesti muuttunut varsin vaikeaksi?
Vuosi tai kaksi sitten oli uutinen, että Espoon lastenpsykiatria tai joku vastaava on niin isossa henkilöstöpulassa, että sinne ei ole aikoihin voitu ottaa yhtään uutta lasta asiakkaaksi.
Mikä sote-alan töissä oikein mättää kun tämä on tällaista?
Kommentit (130)
Espoo taitaa olla heti Kauniaisten jälkeen Suomen kakkosena sekä kaupunkilaisten keskimääräisessä varallisuudessa että Kokoomuksen kannatusasteessa.
Vierailija kirjoitti:
Espoo taitaa olla heti Kauniaisten jälkeen Suomen kakkosena sekä kaupunkilaisten keskimääräisessä varallisuudessa että Kokoomuksen kannatusasteessa.
Kauniaisissa ei ole slummialueita.
Suututtaa tuo palvelinjajohtajan kommentointi. Alentuvasti: tässä nyt harjoitellaan ja totutellaan, sanoo hän yksityisestä työhuoneestaan käytävän päässä, ilman vaatimusta asiakaskontakteihin. Juuri näin.
Miksi ei voisi vaikuttaa vähemmän tyhmemmältä ja sanoa, että tilannetta arvioidaan jatkossa työtehtäviä tukevien resurssien kannalta tietosuojakysymykset huomioiden, tietenkin. Olisiko se lupaus, että asiaa pitäisi vähän pohtiakin sieltä työhuoneen suojista? Tuo kommentti varmisti, että alaisensa lähtevät, se on aivan selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
Veronmaksajana en ole innoissani ajatuksesta, että koulutetaan sossuja liukuhihnalta siinä missä hoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Enkä siitä, että näiden palkkaa nostetaan niin, että hihna vain nopeutuu.
Mieluummin maksetaan hiukan reilummin tukea tietyille tapauksille, ettei näiden tarvitse tulla soittamaan suutaan milloin mistäkin. Tai oikeasti paneudutaan heidän ongelmiinsa kunnolla ja satsataan rahaa, mutta eihän se luonnevikoja ja tyhmyyttä silti korjaa. Pitää olla sellaisia työllistämisratkaisuja, jotka oikeasti auttavat näitä saamaan jotain vaikutusvaltaa elämäänsä hyvän kautta. Palkkatuki esimerkiksi ei ole sellainen, liian jäykkä ja byrokraattinen.
En ymmärrä, miksi yksinkertaista ja heikkohermoista ihmistä yritetään hypyttää monimutkaisten temppuratojen läpi ensin koulussa ja sitten sossussa. Eihän sen henkiset ja sosiaaliset resurssit siinä prosessissa ainakaan kasva. Ainoa järkisyy tähän on niiden pelottelu, jotka ovat jotenkuten työn syrjässä kiinni tai lähellä sitä. Enkä pidä sitä kovin järkevänä syynä. Silloin on systeemissä vikaa. Kaikenlaiset huonot kontaktit lisäävät pahaa verta yhteiskunnassa, ja ne pitää minimoida.
Sosiaalityön kova ydin ei ole etsimässä työtä ja itsenäistä toimeentuloa, vaan lähinnä helppoja ratkaisuja hakemalla erilaisia etuuksia niin kelasta kuin sosiaalitoimistostakin. Vaikka näille ihmisille kaataisi rekkalasteilla rahaa, he eivät tulisi seisomaan omilla jaloillaan, vaan rahan loputtua vaatisivat uutta rekkalastia. Ikävä kyllä lapset kasvavat vanhempien antamaan elämän malliin näissä perheissä.
Kyllähän tämä on tiedossa. Mutta miksi sitten käytetään rekkalasteittain rahaa tämän kovan ytimen kiusaamiseen ja uusintamiseen? Saadaanko nuo jotenkin pakotettua sinne töihin? Tuleeko se sitten halvemmaksi? Mitä sitten, kun nuo masentavat työnantajansakin?
Viedään sitten vaikka ne lapset jonnekin sosiaalistamisleireille, jossa annetaan heille toinenkin kuva maailmasta. Voihan sen laittaa korkeamman tuen ehdoksi ihan suoraankin, jos lopetetaan paskanpuhuminen. Todetaan, että ymmärrämme että ette kykene huolehtimaan itsestänne, oli tärkein syy sitten se tai tämä, mutta emme halua, että lapsenne oppivat samaan.
Nythän sinne kovaan ytimeen kaadetaan aina uutta porukkaa, jotka ensin lannistetaan milloin minkäkin väärinkäytöksen ja virheen metsästyksessä ja sitten vastedes vielä muodon vuoksi potkitaan päähän, vaikka on ilmiselvää, ettei se enää tehoa - miksi sitä silti jatketaan?
Kyllähän täältä koko ajan huostaanotetaankin lapsia, mutta laki edellyttää sen käyttöä viimeisenä keinona. Siihen mennessä nämä ovat jo yleensä saaneet siirrettyä elämäntapansa myös jälkikasvulleen eikä joku 15v alkava sijaishuolto sitä enää ehdi korjata. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tälle porukalle kuuluisi muita korkeammat etuudet vain siksi, että heitä ei kiusattaisi viranomaisessa? Että ihminen, jonka elämä tilapäisesti on kriisiytynyt vaikkapa puolison kuoleman vuoksi, saisi vähemmän tukia kuin nämä elämäntapaelätit?
Tätähän minä juurikin pelkäsin, että näin sinä asian näet. En tarkoittanut sijaishuoltoa tmv, vaan ihan kertakaikkiaan jotain harrastustyyppisiä kesä- ja viikonloppuleirejä, niinkuin asiaa on ennen maailmassa käsittääkseni hoidettu. Oma äitini on toiminut sellaisilla vetäjänä oltuaan siellä itse ensin kohteena, avioton lapsi kun oli. Sellaisia, joissa tarjotaan lapsille laajempi maailmankuva ilman, että heitä revitään juuriltaan ja aiheutetaan paljon isommat ongelmat kuin mitä ikinä ehditään korjaamaan edes teoriassa. Sotavuosina syntynyt äitini oli lahjakas kakara, äitinsä köyhä ja sairas, mutta jos emoni olisi lähetetty sijaiskotiin, enpä usko että hänestä olisi tullut ylioppilasta, eikä minusta maisteria. Meistä tuli jotakin, koska isoäitini sai säilyttää ylpeytensä ja siirtää sen eteenpäin. Siihen aikaan myös pelkkää älykkyyttä arvostettiin ja se avasi ovia ihan toisin kuin nykyisin.
Minusta nämä lapset tarvitsevat jonkinlaisia kummeja, roolimalleja ja sparraajia. Äitini aikaan sellaisena toimi opettaja, he jeesasivat äitiäni koko matkan jopa niin pitkälle, että viimeinen heistä lainasi äidille rahaa mökin ostoon isoäidilleni. Nykymaailmassa opettajatkin on alennettu epäinhimilliseen paimennustyöhön. Ei ole ihme, että kuilu syvenee jälleen keskiluokan ja kurjien välillä, enkä pidä nykyisestä mukahuoltomallista lainkaan. Se loukkaa ihmisarvoa kaikin mahdollisin tavoin ja syleilee kohteensa hengiltä.
Kyllä minä tosiaan näen asian niin, että on turhaa kiusata ja nöyryyttää sitä kovaa ydintä tarpeettomasti. Jos nöyryyttäminen ei tuota mitään hyvää, se pitää lopettaa. Ja antaa sitä rahaa enemmän, koska tunarin elämä on kalliimpaa kuin sellaisen, joka on säilyttänyt itsekunnioituksensa ja omanarvontuntonsa. On toki myös tärkeää, ettei niitä riistetä siltä leskeltäkään, jolla ne vielä on. Häntä voidaan tukea vielä enemmän, koska hänhän ei jää tukiensa varaan keikkumaan pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se mättää että rahaa ei ole.
Työntekijävaje ei ole rahalla ratkaistava asia. Psykiatreja tai sosiaalityöntekijöitä ei vaan ole tässä maassa riittävästi ja uusia ei ehditä kouluttaa sitä mukaa kun entiset vaihtavat muihin töihin.
Olenko ihan väärässä, että jos heidän palkkansa olisi esim. 20 000 euroa kuussa, niin se hillitsisi edes jonkin verran vaihtoa muihin töihin?
Todennäköisesti. Nyt sillä pikkasen alle neljällä tonnilla ei ainakaan sossuja saada töihin tai pysymään töissä.
neljä tonniako siis huono palkka? Miten joku päivätyötä tekevä edes kehtaa sanoa noin ellei sitten ole hyväosainen ja jo kotona pilalle hemmoteltu kermaperse. Ilmankos se työ vähäosaisten parissa ei maistu, kun on tuollainen keisarinna ego.
Maisterin palkaksi se on kehnonlainen. Siksi töihin ei saada väkeä.
On huomattavasti pienipalkkaisempiakin maistereita, eikä se maisterius ole mikään itseisarvo, josta pelkästään tulisi maksaa. Maisterin täytyy kyetä tekemään sitä työtä, johon on tutkintonsa perusteella valittu, tässä tapauksessa tuottaa yksilölle ja yhteiskunnalle hyvinvointia, voimavaroja ja sitä kautta vakautta. Tämä on näille sossumaistereille usein täysin ylitsepääsemätön ajatus ja siksi sitten kismittää ja väsyttää, provosoidaan asiakkaita ja sitten kummastellaan, kun ei saada henkilöpalvontaa, vaikka ihan tässä maistereita ollaan.
Mutta kun tolla asenteella ei neljällä tonnilla saa tekijöitä. Jompikumpi pitää muuttua, joko asiakkaat tai palkka.
Tai sinun hankala asenteesi. Alat vain itse käyttäytyä ammatillisesti, kohtaat ihmiset ihmisinä, niin huomaat, että kaikki on itsellesi niin paljon helpompaa ha kevyempää. Todennäköisesti et kuule (lue) tätä nyt ihan ensimäistä kertaa.
Ei tämä minusta kiinni ole. Se vaan on niin huutava työvoimapula alalla, että jossain muussa se vika on. Alalle ei hakeudu riittävästi työntekijöitä, koska palkka on kehno verrattuna työhön ja asiakkaisiin.
Palkkasi ei ole millään mittarilla kehno. Mm. sote alalla on huomattavasti vastuullisempia ja vaativampia tehtäviä matalammalla- ja samalla palkkatasolla yliopistokoulutuksella. Koko ajatuksesi on kohtuuton. Toki jos elät tuollaisessa palkkaristiriidassa ja vielä hankalan asenteen kanssa, niin kyllähän siinä sitten vähitellen uupuu ja sairastuu.
Totta hemmetissä se on kehno, jos sillä rahalla ei saada alalle työntekijöitä tai siellä jaksamaan yhtään pidempään. Ei siihen tarvitse minkäänlaista vertailua. Alalle joko hakeutuu ihmisiä tai ei. Joko toimenkuvaa tai palkkaa muutetaan, että alalle hakeutuisi nykyistä paremmin työntekijöitä.
Veronmaksajana en ole innoissani ajatuksesta, että koulutetaan sossuja liukuhihnalta siinä missä hoitajia, lääkäreitä, opettajia jne. Enkä siitä, että näiden palkkaa nostetaan niin, että hihna vain nopeutuu.
Mieluummin maksetaan hiukan reilummin tukea tietyille tapauksille, ettei näiden tarvitse tulla soittamaan suutaan milloin mistäkin. Tai oikeasti paneudutaan heidän ongelmiinsa kunnolla ja satsataan rahaa, mutta eihän se luonnevikoja ja tyhmyyttä silti korjaa. Pitää olla sellaisia työllistämisratkaisuja, jotka oikeasti auttavat näitä saamaan jotain vaikutusvaltaa elämäänsä hyvän kautta. Palkkatuki esimerkiksi ei ole sellainen, liian jäykkä ja byrokraattinen.
En ymmärrä, miksi yksinkertaista ja heikkohermoista ihmistä yritetään hypyttää monimutkaisten temppuratojen läpi ensin koulussa ja sitten sossussa. Eihän sen henkiset ja sosiaaliset resurssit siinä prosessissa ainakaan kasva. Ainoa järkisyy tähän on niiden pelottelu, jotka ovat jotenkuten työn syrjässä kiinni tai lähellä sitä. Enkä pidä sitä kovin järkevänä syynä. Silloin on systeemissä vikaa. Kaikenlaiset huonot kontaktit lisäävät pahaa verta yhteiskunnassa, ja ne pitää minimoida.
Sosiaalityön kova ydin ei ole etsimässä työtä ja itsenäistä toimeentuloa, vaan lähinnä helppoja ratkaisuja hakemalla erilaisia etuuksia niin kelasta kuin sosiaalitoimistostakin. Vaikka näille ihmisille kaataisi rekkalasteilla rahaa, he eivät tulisi seisomaan omilla jaloillaan, vaan rahan loputtua vaatisivat uutta rekkalastia. Ikävä kyllä lapset kasvavat vanhempien antamaan elämän malliin näissä perheissä.
Kyllähän tämä on tiedossa. Mutta miksi sitten käytetään rekkalasteittain rahaa tämän kovan ytimen kiusaamiseen ja uusintamiseen? Saadaanko nuo jotenkin pakotettua sinne töihin? Tuleeko se sitten halvemmaksi? Mitä sitten, kun nuo masentavat työnantajansakin?
Viedään sitten vaikka ne lapset jonnekin sosiaalistamisleireille, jossa annetaan heille toinenkin kuva maailmasta. Voihan sen laittaa korkeamman tuen ehdoksi ihan suoraankin, jos lopetetaan paskanpuhuminen. Todetaan, että ymmärrämme että ette kykene huolehtimaan itsestänne, oli tärkein syy sitten se tai tämä, mutta emme halua, että lapsenne oppivat samaan.
Nythän sinne kovaan ytimeen kaadetaan aina uutta porukkaa, jotka ensin lannistetaan milloin minkäkin väärinkäytöksen ja virheen metsästyksessä ja sitten vastedes vielä muodon vuoksi potkitaan päähän, vaikka on ilmiselvää, ettei se enää tehoa - miksi sitä silti jatketaan?
Kyllähän täältä koko ajan huostaanotetaankin lapsia, mutta laki edellyttää sen käyttöä viimeisenä keinona. Siihen mennessä nämä ovat jo yleensä saaneet siirrettyä elämäntapansa myös jälkikasvulleen eikä joku 15v alkava sijaishuolto sitä enää ehdi korjata. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tälle porukalle kuuluisi muita korkeammat etuudet vain siksi, että heitä ei kiusattaisi viranomaisessa? Että ihminen, jonka elämä tilapäisesti on kriisiytynyt vaikkapa puolison kuoleman vuoksi, saisi vähemmän tukia kuin nämä elämäntapaelätit?
Tätähän minä juurikin pelkäsin, että näin sinä asian näet. En tarkoittanut sijaishuoltoa tmv, vaan ihan kertakaikkiaan jotain harrastustyyppisiä kesä- ja viikonloppuleirejä, niinkuin asiaa on ennen maailmassa käsittääkseni hoidettu. Oma äitini on toiminut sellaisilla vetäjänä oltuaan siellä itse ensin kohteena, avioton lapsi kun oli. Sellaisia, joissa tarjotaan lapsille laajempi maailmankuva ilman, että heitä revitään juuriltaan ja aiheutetaan paljon isommat ongelmat kuin mitä ikinä ehditään korjaamaan edes teoriassa. Sotavuosina syntynyt äitini oli lahjakas kakara, äitinsä köyhä ja sairas, mutta jos emoni olisi lähetetty sijaiskotiin, enpä usko että hänestä olisi tullut ylioppilasta, eikä minusta maisteria. Meistä tuli jotakin, koska isoäitini sai säilyttää ylpeytensä ja siirtää sen eteenpäin. Siihen aikaan myös pelkkää älykkyyttä arvostettiin ja se avasi ovia ihan toisin kuin nykyisin.
Minusta nämä lapset tarvitsevat jonkinlaisia kummeja, roolimalleja ja sparraajia. Äitini aikaan sellaisena toimi opettaja, he jeesasivat äitiäni koko matkan jopa niin pitkälle, että viimeinen heistä lainasi äidille rahaa mökin ostoon isoäidilleni. Nykymaailmassa opettajatkin on alennettu epäinhimilliseen paimennustyöhön. Ei ole ihme, että kuilu syvenee jälleen keskiluokan ja kurjien välillä, enkä pidä nykyisestä mukahuoltomallista lainkaan. Se loukkaa ihmisarvoa kaikin mahdollisin tavoin ja syleilee kohteensa hengiltä.
Kyllä minä tosiaan näen asian niin, että on turhaa kiusata ja nöyryyttää sitä kovaa ydintä tarpeettomasti. Jos nöyryyttäminen ei tuota mitään hyvää, se pitää lopettaa. Ja antaa sitä rahaa enemmän, koska tunarin elämä on kalliimpaa kuin sellaisen, joka on säilyttänyt itsekunnioituksensa ja omanarvontuntonsa. On toki myös tärkeää, ettei niitä riistetä siltä leskeltäkään, jolla ne vielä on. Häntä voidaan tukea vielä enemmän, koska hänhän ei jää tukiensa varaan keikkumaan pitkään.
Sinä elät jossain ihmeellisessä menneisyyden fantasiassa, jossa ajattelet ne sossun asiakkaat jonain väärinymmärrettyinä Koskeloina. Niitä kesäleirejä on nykyisinkin pilvin pimein ja vähävaraiset saavat niitä vieläpä tuettuinakin, mutta eihän sellainen mitenkään poista sitä ongelmaan, että siellä kotona eletään pellossa. Jos koko eläminen perustuu puolirikolliseen toimintaan, kelapetoksiin, työn välttelyyn, sekakäyttöön, niin ei niitä millään kesäleireillä muuteta. Itse näkisin, että veronmaksajana sosiaalityö pitäisi nimenomaan olla apuna sen hetkellisesti polvilleen menneen tukena. Nythän se käytännössä on tämän pohjimmaisen sakan hyysäämistä sukupolvesta toiseen.
Kermaperse perheet valittaa lasu työntekijöiden ohi suuremmille pomoille, kun lasu työntekijät puuttuvat mt ongelmiin perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Kermaperse perheet valittaa lasu työntekijöiden ohi suuremmille pomoille, kun lasu työntekijät puuttuvat mt ongelmiin perheissä.
Hyihyi ei niin saa teh dä.
Avokonttorit ovat sielunvihollisen keksintöä. Olin itse toisaalla pk-seudulla vanhuspalveluissa ja meille tuli kaiken muun "mukavan" uudistuksen myötä sellaiset. Pomot hymyilivät maireasti, että "Nämä nyt ovat tarpeellisia uudistuksia sen, tuon ja tämän vuoksi". Hehän siis eivät joutuneet avokonttoriin, vaan saivat pitää mukavat työhuoneensa. No joo, kaiken tämän seurauksena porukkaa lähti pois, siirtyi toisiin tehtäviin ja esim. minä romahdin vaikean työuupumuksen vuoksi ja olin n. vuoden verran sairauslomalla. Asiakasjonot sen kun kasvoivat, yhä huonokuntoisemmat vanhukset joutuivat asumaan kotonaan ("koti on paras paikka" 🙄) ja homma kriisiytyi täysin. Että miten meni noin niinkun omasta mielestä?
Samalla opettajat tehtailevat huoli-ilmoituksia, jos lapsi on liikaa sairaana. Meillä nyt kuitenkin liikkuu tuo korona, jota osa sairastaa jo neljättä kierrosta.
Koulut haluavat nyt myös sairaat kouluun, joka vaan lisää poissaoloja.
Et taida ymmärtää mitään tietosuojatusta työstä. Kuinka lasikopissa vierailu mahdollistaa muistiinpanojen tekemisen, joita ei voi mille vain pdf:lle kirjoitella? Asiakkaiden asiakirjojen käsittelyn? Kaikkeen on tarkat protokollat ja niiden on oltava systemaattisia jotta virheiltä vältytään. Paperit säilytetään lukituissa arkistointikaapeissa, lukituissa tiloissa, ei niitä pitkin käytäviä kuljetella ja levitellä. On käytännössä mahdotonta liehuta ympäri taloa, ilman että on tietyt paikat joissa työvälineet, ja mahdollisuus järjestelmällisyyteen. Sosiaalityöntekijät käsittelevät paljon arkaluontoisia asiakirjoja. Tuota menoa ne löytyvät jostain aulan penkiltä, jos mitään ei strukturoida, etenkin kiireessä.
Eikä kyse ole siitä, jos on jotain erityistä salattavaa. Kaikki lähtökohtaisesti on, jopa asiakkuus. Täytyy olla oikeus luottaa, ettei tietojaan ja tilanteitaan käsitellä huolimattomasti, tyyliin mikä tossa nyt on niin salaista. Tietojen käsittelyyn liittyy myös järkkymätön vastuu niiden suojaamisesta. Sivullisten sosiaalityöntekijöiden ei tarvitse tietää heille kuulumattomista asioista, asiakkailla on oikeus tietää, kuka heidän tietojaan tarkastelee. Ei niistä puhuta tunnistettavasti missään kahvihuoneessakaan.