Montako vuotta tervehtisitte ihmistä, joka ei tervehdi takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Onko tää jokin Aspergerien kokoontuminen? Mulla kun ei sitä valitettavasti ole niin tervehdin ihan joka kerta ja jokaista ja yleensä ne tervehtivät takaisin. Pysyvät välit hyvinä ja asiat sujuvina naapurien kesken, mikä on se paras tapa ennaltaehkäistä ongelmat taloyhtiössä ja naapurustossa (myös työpaikalla, koulussa, harrastuksissa ja parisuhteessa).

Mutta olkaapa te vuorovaikutusongelmaiset sitten hiljaa, jos kerran ette toimintaterapiassakaan normaalia käytöstä oppineet.

Sä olet se tyyppi jonka takia seistään hiljaa eteisessä ja odotetaan että häivyt rappukäytävästä jotta pääsee ilman pakko sosiaalistumista ulos

En ryhdy itse moukaksi vaikka jotkut ympärillä sellaisia olisivatkin. Pidän siis kiinni hyvistä käytöstavoista riippumatta siitä, millaisia ihmisiä kohtaan. Jos he ovat tökeröitä, se on heidän häpeänsä, ei minun.

Eli aikarajaa ei ole. Noudatan tapoja ajasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää jokin Aspergerien kokoontuminen? Mulla kun ei sitä valitettavasti ole niin tervehdin ihan joka kerta ja jokaista ja yleensä ne tervehtivät takaisin. Pysyvät välit hyvinä ja asiat sujuvina naapurien kesken, mikä on se paras tapa ennaltaehkäistä ongelmat taloyhtiössä ja naapurustossa (myös työpaikalla, koulussa, harrastuksissa ja parisuhteessa).

Mutta olkaapa te vuorovaikutusongelmaiset sitten hiljaa, jos kerran ette toimintaterapiassakaan normaalia käytöstä oppineet.

Sä olet se tyyppi jonka takia seistään hiljaa eteisessä ja odotetaan että häivyt rappukäytävästä jotta pääsee ilman pakko sosiaalistumista ulos

Ei me reippaat ja normaalit siellä päällekkäistaloissa viihdytä, älä huoli! Rappukäytävissä saa lymyillä jatkossakin huoletta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä jaksan niin kauan kuin tarvitsee. Yksi juroimmista naapureista lämpeni kuudessa vuodessa hymyily- ja päivättelykuntoon.

Tuohan on pakottamista.  Entäs sitten? 

Jos se toinen kuuluu yhteisöön, jossa meidän periaatteessa kuuluu tervehtiä toisiamme, kyllä varmaan aika pitkään tervehtisin yksipuolisesti edes nyökkäämällä tai hymyllä. Ei ole kokemusta pitkään jatkuvasta tuollaisesta tilanteesta eli en tiedä, alkaisiko tilanne jossain vaiheessa tuntua vain kiusalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää jokin Aspergerien kokoontuminen? Mulla kun ei sitä valitettavasti ole niin tervehdin ihan joka kerta ja jokaista ja yleensä ne tervehtivät takaisin. Pysyvät välit hyvinä ja asiat sujuvina naapurien kesken, mikä on se paras tapa ennaltaehkäistä ongelmat taloyhtiössä ja naapurustossa (myös työpaikalla, koulussa, harrastuksissa ja parisuhteessa).

Mutta olkaapa te vuorovaikutusongelmaiset sitten hiljaa, jos kerran ette toimintaterapiassakaan normaalia käytöstä oppineet.

Sä olet se tyyppi jonka takia seistään hiljaa eteisessä ja odotetaan että häivyt rappukäytävästä jotta pääsee ilman pakko sosiaalistumista ulos

Varmaan aika rankkaa olla noin arka. Alkoiko se jo lapsena?

Väkisin tervehtiminen voi olla ahdistelua ja tunkeutumista väkisin toisen tietoisuuteen, alueelle. Siksi ei kannata väkisin, ellei ole jotain asiaa joskus, mikä on välttämätön hoitaa - esimerkiksi heitit avaimen roskikseen ja pyydät siihen jonkun apua että pääset sisälle kotiisi. Kannattaa olla hienotunteinen. Jos haluaa olla kohtelias joskus se on tervehtimättömyyttä ja katsoo mistä kukin pitää. Kaksi innokasta voi tervehtiä toisiaan. Jollakin voi olla huonoja kokemuksia ihmisistä tai väärä kellonaika, haluaa piiloutua, tervehtiminen rasittaa. Niin moni hokee tyhjää moi:ta vieraalle, ei ole tarkoitus tutustua edes, mikä sen tarkoitus on. Ellei tosiaan haeta hyvää ilmapiiriä ja se toimisi niin.

Vierailija kirjoitti:

En ryhdy itse moukaksi vaikka jotkut ympärillä sellaisia olisivatkin. Pidän siis kiinni hyvistä käytöstavoista riippumatta siitä, millaisia ihmisiä kohtaan. Jos he ovat tökeröitä, se on heidän häpeänsä, ei minun.

Eli aikarajaa ei ole. Noudatan tapoja ajasta riippumatta.

Toinen hyvä tapa on hyväksyä toisen halu olla tervehtimättä.  

0,00274 kertaa vuodessa

Jos jatkaisin vuosia, alkaisi varmaan hymyilyttää ha alkaisin pitää,tahtomattanikin tuosta ihmisestä pikku hiljaa enemmän, jollain jurolla tavalla hauska olisi.

Mä asuin 4 vuotta kerrostalossa Punavuoressa. Moikkailin kaikki naapurit, vaikka osa ei koskaan vastannut tervehdykseen.

Kun sitten olin kantamassa muuttolaatikoita pakuun neljän vuoden jälkeen, yksi mykistä rouvista osui paikalle ja kysyi, joko olen muuttamassa. Myönsin yllättyneenä kuullessani ekaa kertaa hänen äänensä.

Kaikki mukavat muuttaa pois, hän tokaisi ja lähti.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää jokin Aspergerien kokoontuminen? Mulla kun ei sitä valitettavasti ole niin tervehdin ihan joka kerta ja jokaista ja yleensä ne tervehtivät takaisin. Pysyvät välit hyvinä ja asiat sujuvina naapurien kesken, mikä on se paras tapa ennaltaehkäistä ongelmat taloyhtiössä ja naapurustossa (myös työpaikalla, koulussa, harrastuksissa ja parisuhteessa).

Mutta olkaapa te vuorovaikutusongelmaiset sitten hiljaa, jos kerran ette toimintaterapiassakaan normaalia käytöstä oppineet.

Kukahan tässä se ihan asperger on . . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ryhdy itse moukaksi vaikka jotkut ympärillä sellaisia olisivatkin. Pidän siis kiinni hyvistä käytöstavoista riippumatta siitä, millaisia ihmisiä kohtaan. Jos he ovat tökeröitä, se on heidän häpeänsä, ei minun.

Eli aikarajaa ei ole. Noudatan tapoja ajasta riippumatta.

Toinen hyvä tapa on hyväksyä toisen halu olla tervehtimättä.  

Toki hyväksyn! Eihän mykkää saa väkisin puhumaan!

Pointti onkin siinä, etten omia käytöstapojani silti hylkää. Toinen vastaa itse omistaan.

Yhden kerran, jonka jälkeen jättäisin kyseisen ihmisen rauhaan. Ei kaikki ole sosiaalisia.

minun naapurini osaa kyllä huutaa ja kirota sekä huoritella kaikki maailman ihmiset ja naiset.

Eipä osaa tervehtiä.

On kuulemma sivistynyt mitä me muut emme ole hänen puheidensa mukaan.

melko sekopäinen naapuri.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdin rivitalonaapuria viisi vuotta saamatta vastausta takaisin. Kerran sitten päätin, että tällä kertaa en tervehdin minäkään. Naapuri pysähtyi ja jäi tuijottamaan jälkeeni. Että näin täällä!

Ilmeisesti naapuri oletti, että häntä tulee tervehtiä, mutta itsensä ei moiseen tarvitse alentua. Kunnon Queen.

Tervehdin naapuriani viisi vuotta ennen kuin hän tervehti takaisin. Oli vaan ujo. Ilahduin kovasti että uskalsi moikata.