Onko täällä ketään, joka on eronnut todella pitkästä liitosta?

Oma liitto kestänyt yli 30 v ja nyt tuntuu, että ero on tulossa. Olen tajunnut, että olemme täysin erilaisia ihmisiä ja sen takia emme ole koskaan olleet oikeasti onnellisia. Kun ikää on yli 50 v, niin tuntuu, että nyt jos koskaan on aika alkaa elää niin että nauttisi elämästään. Olen yrittänyt kaikkeni, puhunut, kertonut toiveistani, kysellyt miehen toiveista ja yrittänyt niitä parhaani mukaan toteuttaa. Viime vuosina en ole enää jaksanut, tuntuu, että olen loppuunväsynyt.

Hirveän vaikeaa myöntää tämä itselleen, että ero on ainoa vaihtoehto. Miten siitä voisi edes puhua puolisolle? Mistä saisi voimia alkaa hoitamaan asiaa? Kukaan ei tiedä tilanteestamme, en tiedä kenelle puhuisin siitä. Olen erittäin ahdistunut tilanteesta, itken päivittäin, enkä saa juuri nukuttua. En tiedä, miten tulisin taloudellisesti toimeen. Meillä on talo- ja yritysvelkaa, miten niillekin kävisi. Kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta, että usein ajattelen, että kunpa en aamulla enää heräisi. Mutta aikuiset lapset pitävät jotenkin hengissä.

Miten olette selvinneet erosta ja onko elämä muuttunut sen jälkeen paremmaksi? Oletteko löytäneet uuden kumppanin ja onnistuneet luomaan onnellisen parisuhteen vielä näin vanhempana? Kaipaan niin hirveästi kumppania ja rakkautta, että kohta näännyn tähän henkiseen ja fyysiseen yksinäisyyteen.