Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään, joka on eronnut todella pitkästä liitosta?
22.03.2023 |
Oma liitto kestänyt yli 30 v ja nyt tuntuu, että ero on tulossa. Olen tajunnut, että olemme täysin erilaisia ihmisiä ja sen takia emme ole koskaan olleet oikeasti onnellisia. Kun ikää on yli 50 v, niin tuntuu, että nyt jos koskaan on aika alkaa elää niin että nauttisi elämästään. Olen yrittänyt kaikkeni, puhunut, kertonut toiveistani, kysellyt miehen toiveista ja yrittänyt niitä parhaani mukaan toteuttaa. Viime vuosina en ole enää jaksanut, tuntuu, että olen loppuunväsynyt.
Hirveän vaikeaa myöntää tämä itselleen, että ero on ainoa vaihtoehto. Miten siitä voisi edes puhua puolisolle? Mistä saisi voimia alkaa hoitamaan asiaa? Kukaan ei tiedä tilanteestamme, en tiedä kenelle puhuisin siitä. Olen erittäin ahdistunut tilanteesta, itken päivittäin, enkä saa juuri nukuttua. En tiedä, miten tulisin taloudellisesti toimeen. Meillä on talo- ja yritysvelkaa, miten niillekin kävisi. Kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta, että usein ajattelen, että kunpa en aamulla enää heräisi. Mutta aikuiset lapset pitävät jotenkin hengissä.
Miten olette selvinneet erosta ja onko elämä muuttunut sen jälkeen paremmaksi? Oletteko löytäneet uuden kumppanin ja onnistuneet luomaan onnellisen parisuhteen vielä näin vanhempana? Kaipaan niin hirveästi kumppania ja rakkautta, että kohta näännyn tähän henkiseen ja fyysiseen yksinäisyyteen.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tarkkaan. Nykyään kuvitellaan, että elämän prinssejä löytää tuosta vain. Useimmiten ei. Jos on kriisi päällä, ota aikalisä.
Millainen aikalisä? Mitä minun pitäisi tehdä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä, että ero taitaa olla viisasta. Jos ei ole mitään läheisyyttä, niin minkä takia ollaan yhdessä? Ethän olisi yksinäisempi eron jälkeenkään. Ja jos oot onnekas, löydät vielä rakkauden. Kyllä niitä hyviä miehiäkin on vapaana ja ei kaikki etsi nuorempaa naista. Itseasiassa mun tutut, jotka on löytäneet toisensa myöhemmällä iällä, on melkein kaikki aikalailla samanikäisiä. Ja jos mies etsii nimenomaan nuorempaa, niin ette varmaan muutenkaan ois sopiva pari.
Ellei ole trolliprovo, niin ap vaikuttaa kyllä todella avuttomalta. Jonkun pitäisi nyt roudata hänet terapiaan, selvittää omaisuus., velka- ja asumisasiat ja vielä kertoa millainen aikalisä hänen pitäisi ottaa. Ja hankkia uutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä. Millaisessa unelmaliitossa hän on elänyt, kun ei tunnu tajuan ihan perustoimenpiteitä. Ja vänkyttää ettei voi mennä kirkon neuvontaan koska ei kuulu kirkkoon. Itsepäistä.
Minulla melkein sama kuin sulla ap. Ajattelin erota sitten, kun saan omia tuloja eli eläkkeellä. Ei kukaan minua vajaakuntoista palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ellei ole trolliprovo, niin ap vaikuttaa kyllä todella avuttomalta. Jonkun pitäisi nyt roudata hänet terapiaan, selvittää omaisuus., velka- ja asumisasiat ja vielä kertoa millainen aikalisä hänen pitäisi ottaa. Ja hankkia uutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä. Millaisessa unelmaliitossa hän on elänyt, kun ei tunnu tajuan ihan perustoimenpiteitä. Ja vänkyttää ettei voi mennä kirkon neuvontaan koska ei kuulu kirkkoon. Itsepäistä.
No en nyt kyllä odota, että kukaan mun puolesta mitään tekee. Mutta olet oikeassa, että olen vähän avuton tämän asian kanssa. Olen niin väsynyt, masentunut ja surullinen, että en tiedä mistä aloittaisin. Lähinnä kai toivoin täältä tukea ja neuvoja ja kokemuksia muilta kokeneemmilta. Ja oikeasti ajattelin, että kirkon palvelut eivät ole minulle, kun en maksa kirkollisveroakaan. Mutta jos ne ovat kunnan ostamia, niin sehän on eri juttu. Siitä varmaan aloitan, koska tarvitsen selvyyttä ja ihan puhumistakin.
Sainkin täältä ihan hyviä neuvoja, kiitos niistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla melkein sama kuin sulla ap. Ajattelin erota sitten, kun saan omia tuloja eli eläkkeellä. Ei kukaan minua vajaakuntoista palkkaa.
Toivottavasti sulla ei ole siihen liian pitkä aika. Toivon sulle jaksamista.Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla melkein sama kuin sulla ap. Ajattelin erota sitten, kun saan omia tuloja eli eläkkeellä. Ei kukaan minua vajaakuntoista palkkaa.
Toivottavasti sulla ei ole siihen liian pitkä aika. Toivon sulle jaksamista.Ap
Kiitos. 50v olen vasta että onhan siihen pitkä aika. Ei vaan ole varaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellei ole trolliprovo, niin ap vaikuttaa kyllä todella avuttomalta. Jonkun pitäisi nyt roudata hänet terapiaan, selvittää omaisuus., velka- ja asumisasiat ja vielä kertoa millainen aikalisä hänen pitäisi ottaa. Ja hankkia uutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä. Millaisessa unelmaliitossa hän on elänyt, kun ei tunnu tajuan ihan perustoimenpiteitä. Ja vänkyttää ettei voi mennä kirkon neuvontaan koska ei kuulu kirkkoon. Itsepäistä.
No en nyt kyllä odota, että kukaan mun puolesta mitään tekee. Mutta olet oikeassa, että olen vähän avuton tämän asian kanssa. Olen niin väsynyt, masentunut ja surullinen, että en tiedä mistä aloittaisin. Lähinnä kai toivoin täältä tukea ja neuvoja ja kokemuksia muilta kokeneemmilta. Ja oikeasti ajattelin, että kirkon palvelut eivät ole minulle, kun en maksa kirkollisveroakaan. Mutta jos ne ovat kunnan ostamia, niin sehän on eri juttu. Siitä varmaan aloitan, koska tarvitsen selvyyttä ja ihan puhumistakin.
Sainkin täältä ihan hyviä neuvoja, kiitos niistä. Ap
En sano ilkeilläkseni vaan omista rankoista kokemuksistani lähtien, että on todella ristiriitaista kertoa olevansa niin väsynyt, masentunut ja surullinen ja silti haluavansa yhä enemmän seksiä. Siis oikeesti masentunut ei kaipaa seksiä lainkaan. Ja jos on toiminut yrittäjänä, niin silloin yleensä löytää keinoja eri tilanteisiin. Että onko tilanne sitten niin, että liitossa onkin mies tehnyt kaiken ja on vain menty mukana. Sori. Toivotan sulle hyvää jatkoa.
Onko järkeä vanhana erota? Yksinäinen vanhuus kulman takana ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tarkkaan. Nykyään kuvitellaan, että elämän prinssejä löytää tuosta vain. Useimmiten ei. Jos on kriisi päällä, ota aikalisä.
Millainen aikalisä? Mitä minun pitäisi tehdä? Ap
Voimaantua ja jakaa tussua pitkin kyliä
Puoliso olisi aina valittava alunperin huolella, ettei tulisi koskaan eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti minäkin mietin samoja asioita. Noin 30 v yhdessä oltu. Et ole yksin.
Joskus ero on vaan ainoa vaihtoehto. Toista ei voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin eroa myös. Yksi ystävä totesi, että yksinäinen vanhuus on minua vastassa. Ihan kuin olisin vanha, ruma ja vastenmielinen, joka ei kelpaa enää kenellekään. Ihan sama mitä muut ajattelevat. Mieluummin asun yksin kuin elän rakkaudettomassa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ellei ole trolliprovo, niin ap vaikuttaa kyllä todella avuttomalta. Jonkun pitäisi nyt roudata hänet terapiaan, selvittää omaisuus., velka- ja asumisasiat ja vielä kertoa millainen aikalisä hänen pitäisi ottaa. Ja hankkia uutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä. Millaisessa unelmaliitossa hän on elänyt, kun ei tunnu tajuan ihan perustoimenpiteitä. Ja vänkyttää ettei voi mennä kirkon neuvontaan koska ei kuulu kirkkoon. Itsepäistä.
No en nyt kyllä odota, että kukaan mun puolesta mitään tekee. Mutta olet oikeassa, että olen vähän avuton tämän asian kanssa. Olen niin väsynyt, masentunut ja surullinen, että en tiedä mistä aloittaisin. Lähinnä kai toivoin täältä tukea ja neuvoja ja kokemuksia muilta kokeneemmilta. Ja oikeasti ajattelin, että kirkon palvelut eivät ole minulle, kun en maksa kirkollisveroakaan. Mutta jos ne ovat kunnan ostamia, niin sehän on eri juttu. Siitä varmaan aloitan, koska tarvitsen selvyyttä ja ihan puhumistakin.
Sainkin täältä ihan hyviä neuvoja, kiitos niistä. Ap
Isosti tsemppiä, Ap! Jotkut osat kirjoituksestasi tuntuu kuin omasta elämästäni kirjoittaisit.
Itse oon aatellut pysyä tässä liitossa, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ei oo helppoa, mutta onko elämä yleensäkään? Yhteinen historia, lapset ja yleisestikin elämä. Haluan kuiteskin elää sen ihmisen kanssa, jonka kanssa yhdessä tahdottiin vuonna -89.
Kaikkea hyvää toivon sulle
Ap, kun mainitsit, että "yritys jää miehelle, itse en osaa sitä hoitaa", niin jos teillä ei ole avioehtoa, kyllä sulle kuuluu osuus yrityksestä ja sen varoista. Suurin virhe eron hetkellä on nostaa kädet pystyyn ja sanoa miehelle (ehkä vielä tunnontuskissa jättämisen vuoksi), että ei halua mitään yhteisestä omaisuudesta. Etsi ilmaista lakiapua, vertaistukea/eroseminaareja, soita pankkiin ja pyydä jutteluaikaa. Selvitä yhteisen omaisuuden arvo ja velat. Älä jättäydy tyhjän päälle. Hyvässä lykyssä saat asuntovelan kuitattua osituksella ja voit aloittaa tyhjältä pöydältä.
Mies saattaa lähteä terapiaan, jos sinä menet ensin. Kirkon perheasianneuvottelukeskus on ilmainen ja voi mennä, vaikkei kuuluisi kirkkoon (en itsekään kuulu). Mies saattaa olla masentunut ja sen vuoksi vetäytynyt itseensä, samoin voi olla omalla kohdallasi (ainakin kuulostaa siltä). Juttelu ulkopuolisen kanssa tekee hyvää ja selkiyttää tilannetta. Onko enää mahdollista jatkaa yhdessä? Miten ero käytännössä menee?
Jos teillä ei ole avioehtoa, niin omaisuutenne ja velkanne lasketaan yhteen ja varakkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle. Jos velka on miehen nimisssä ja sitä on paljon, ei omaisuudestanne (talo) välttämättä jää mitään jaettavaa. Jos velka on myös sinun nimissäsi, joudut maksamaan sitä pois myös jatkossa, mutta pääset varmasti velkaneuvontaan, missä asiat selvitetään.
Köyhän ei tarvitse olla pakkoavioliitossa, sitä varten meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka turvaa toimeentulon teille molemmille. Ensin mielestäni teidän välillenne pitää kuitenkin avata keskusteluyhteys siitä mitä aiotte elämällänne tehdä. Se onnistuu parhaiten terapiassa. Jos mies ei lähde, mene yksin.
Kyllä suosittelen että ensin menette johonkin avioliittoterapiaan tms ja yritätte avata niitä solmukohtia.
Jos mikään ei auta ja haluat edelleen erota, muista että eroat itsesi takia etkä minkään hypoteettisen uuden ja paremman parisuhteen. Sillä ehkä tapaat jonkun tai ehkä et. Toisen varaan et voi kuitenkaan elämääsi rakentaa.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa miettiä tarkkaan. Nykyään kuvitellaan, että elämän prinssejä löytää tuosta vain. Useimmiten ei. Jos on kriisi päällä, ota aikalisä.