Vetoomus itsemurhaa harkitseville: älä tee sitä, se ei ratkaise mitään

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun joku ihminen erkaantuu läheisistä ihmisistä omiin oloihin ja hän katkaisee välit ystäviinsä niin se on usein merkki ettei kaikki ole hyvin. Hyvin usein masentuneet ihmiset erkaantuu muista ja silloin alkaa ne pahat ajatukset juoksemaan päässä.

Silloin asiat on jo mennyt huonoksi jos ihminen joka ennen on ollut sosiaalinen vetäytyy täysin omiin oloihinsa.

Juuri näin. Tuossa tilanteessa jokainen oikeasti ihmisestä välittävä ihminen huomaaa HETI että nyt on asiat todella pahasti. Mutta yleensä edes läheisiä ei kiinnosta tippaakaan.

Minua etoo kun menehtyneiden läheiset valittelee krokotiilin kyyneleitä sairaan poismenosta, vaikka sen eläessä ne eivät tehneet mitään auttaakseen häntä!

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun joku ihminen erkaantuu läheisistä ihmisistä omiin oloihin ja hän katkaisee välit ystäviinsä niin se on usein merkki ettei kaikki ole hyvin. Hyvin usein masentuneet ihmiset erkaantuu muista ja silloin alkaa ne pahat ajatukset juoksemaan päässä.

Silloin asiat on jo mennyt huonoksi jos ihminen joka ennen on ollut sosiaalinen vetäytyy täysin omiin oloihinsa.

Näin omatkin tutut kauhisteli. Todellisuudessa voin parhaiten omissa oloissani.

Ehkä törkeästi sanuttu mutta välillä ratkaisee. Nyt on helpompi elää kun ei tarvitse jatkuvasti katsella läheisen henkilön perään ja miettiä missä ja mitä hän tekee. Onko tehnyt itselle tai toiselle jotakin, onko jäätynyt lumihankeen tai hukkunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun joku ihminen erkaantuu läheisistä ihmisistä omiin oloihin ja hän katkaisee välit ystäviinsä niin se on usein merkki ettei kaikki ole hyvin. Hyvin usein masentuneet ihmiset erkaantuu muista ja silloin alkaa ne pahat ajatukset juoksemaan päässä.

Silloin asiat on jo mennyt huonoksi jos ihminen joka ennen on ollut sosiaalinen vetäytyy täysin omiin oloihinsa.

Juuri näin. Tuossa tilanteessa jokainen oikeasti ihmisestä välittävä ihminen huomaaa HETI että nyt on asiat todella pahasti. Mutta yleensä edes läheisiä ei kiinnosta tippaakaan.

Minua etoo kun menehtyneiden läheiset valittelee krokotiilin kyyneleitä sairaan poismenosta, vaikka sen eläessä ne eivät tehneet mitään auttaakseen häntä!

Sehän on ihan normaalia että jos jollakin menee huonosti niin sitten ystävät jättää hänet.

Sanonta on olemassa että ne on niitä aitoja ystäviä ketkä ei jätä kun menee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeus päättää päivänsä.

Jos olet mennyt hankkimaan lapsia, silloin sulla ei ole oikeutta. Elämäsi ei enää kuulu itsellesi vaan lapsellesi, ainakin siihen asti että lapsi on täysi-ikäinen. 

Joskus lapselle voi olla helpotus päästä eroon huonosta vanhemmasta. Jos on yhden huoltajan perheestä kyse niin voi päästä jopa parempaan perheeseen adoptoitavaksi. Mutta täytyy olla tosi pahoja ongelmia, esim. vakava huumeriippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni teki itsemurhan. Syytin itseäni tapahtuneesta pitkään. Miksen voinut auttaa? Miksen soittanut useammin? Itsemurhan tekijä jättää omaisille pitkän ja valtavan murheen. Ja tämä ei koskenut minua läheskään niin paljon kuin serkkuni äitiä, lasta ja siskoa. Liekkö sitten isän kuolema ollut lopullinen niitti. Miettikää edes läheisiänne ennenkuin teette lopullisen ratkaisun.

Monet siihen ratkaisuun päätyvät ovat uuvuttaneet itsensä aina vain miettimällä muita, jatkuvasti vain muita.

Mitä jos käännettäisiin toisin päin: voisivatko muut ajatella tätä lopulliseen  ratkaisuunsa päätyvää?? Voisiko hetken miettiä häntä, jonka siivet eivät enää kanna, jolla ei ole enää hitustakaan selviytymistahtoa ja -voimia jäljellä??

Haluaisit vielä yhä vain velvoittaa tämän ihmisen elämään muiden takia?

Kuinka itsekäs voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa ja se on ikävä tosiasia että suomessa on valtavasti ihmisiä jotka voi pahoin. Miksi näin on?

Koska ihmisten annetaan jättäytyä kotiin rypemään onnettomuudessaa, sitten ne erakoituvat ja kokevat, täydestä syystä, itsensä tarpeettomiksi ja kelvottomiksi,

Näkeehän palstalla paljon näitä kirjoituksia, että joku jolla on ongelmia ja sattuu puhumaan niistä tutuilleen, niin palstalla ihmiset komppaavat ap:tä jättämään ihmisen yksin ongelmineen, koska onhan se rasittavaa jos joutuu kuuntelemaan ystävänsä valittavan ongelmistaan. Paljon itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä.

Toki on ammattiauttajia, joita moni tarvitsee todella, mutta ammattiauttajatkin korostavat läheisten ihmissuhteiden merkitystä. Kukaan ulkopuolinen ei voi pelastaa ihmistä, joka on jätetty yksin.

Jos on omasta tahdostaan jäänyt yksin, on asia hieman erilainen, vaikkakin lopputulos voi olla sama.

En henkilökohtaisesti muuten usko, että ketään syrjäytynyttä, mt-ongelmaista, tai muuten vaan yksinasuvaa tarvitsisi kannatella 24/7. Oman kokemukseni mukaan riittää, että muistaa edes joskus ja on läsnä edes sen tunnin pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tehdä itsemurhan viime torstaina. Järjestin jo asiat niin, että lapsi on pidempään hoidossa. Olisin ilmoittanut miehelle, että teen itsemurhan, jotta löytää minut varmasti ja tulee töistä suoraan kotiin. Sitten tajusin, että jos soittaa ambulanssin niin voin jäädä henkiin, joutua vegetatiiviseen tilaan tai vähintäänkin joutua suljetulle selviytymisen jälkeen. En siis ottanut yliannostusta lääkkeitä, mutta seuraavaa ajankohtaa jo mietin. Mulla on rakas lapsi, mutta välillä senkään olemassa olo ei kanna. P. S olen mielestäni hyvä äiti.

Miksi sinulla on tuollaisia ajatuksia? Kun sinulla on lapsikin, joka tarvitsee äitiään?

Kärsin lähes jatkuvasti ahdistuksesta, yleisestä ahdistuksesta ja jatkuvasta asioiden aiheuttamista ahdistuksista. Minulla on lääkkeet, mutta ne eivät poista ahdistusta varsinkaan eri asioiden suhteen.

Lapsi lievittää ahdistusta ja hänen kanssaan se ei näy. Ihmisten kanssa oleminen helpottaa hieman, mutta ahdistus on aina jossain taka-alalla.olen luvannut itselleni pysyä hengissä lapsen aikuisuuteen saakka, mutta siitä on välillä vaikea pitää kiinni. Ihan näin lähellä itsemurhaa en ole silti aikaisemmin käynyt.

Ehkä tästä nyt taas ajatukset hieman selviää. En halua vammautua vaan onnistua. Ehkä tämä pelko estää minua jatkossakin vaikka uusi ajankohta onkin "päätetty".

Minulla on ihanaa lapseni kanssa, mutta tämä ahdistus on kärsimys.

Luultavasti lapsesi kaiken kukkuraksi perii sinun heikon mielenterveytesi ja tulee kamppailemaan samojen ajatusten kanssa. 

Toivottavasti hän on tarpeeksi empaattinen katkaisemaan ketjun, eikä hanki lapsia. 

Suomi on maailman onnellisin maa ja sen kyllä huomaa tästäkin ketjusta.

Mitäs jos auttaisitte läheisiänne silloin kun ovat vielä elossa?

Älkää tehkö sitä ettei muille tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun joku ihminen erkaantuu läheisistä ihmisistä omiin oloihin ja hän katkaisee välit ystäviinsä niin se on usein merkki ettei kaikki ole hyvin. Hyvin usein masentuneet ihmiset erkaantuu muista ja silloin alkaa ne pahat ajatukset juoksemaan päässä.

Silloin asiat on jo mennyt huonoksi jos ihminen joka ennen on ollut sosiaalinen vetäytyy täysin omiin oloihinsa.

Oman hyvinvoinnin kannalta oli ratkaisevaa kun katkaisin kaikki suhteet sukulaisiin ja "kotiseudun ihmisiin".

Oman lapsen kanssa olen tekemisissä ja (silloin kun on pakko hänen toisen vanhempansa kanssa. Työkavereita näkee töissä ja ne jää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän itsemurhan tekeviä. He haluavat monesti vain lepoa ja rauhaa, ja odottavat ennemminkin kammolla sitä mitä elämä seuraavaksi keksii tarjota. Sitä ei vain kestä yhtään enempää. Ei sitä tajua ihminen joka suhtautuu elämään uteliaasti ja positiivisesti.

Tuskinpa he haluaisivat itseään tappaa, jos eläisivät jotain leppoisaa lammasfarmarin elämää alpeilla.

Elämä ei aina ole arvokasta, enkä käsitä miksi se on jokin tabu - elämä on välillä halpaa. Ja mitä sitten? Broilereiden elämä on halpaa ja arvotonta, siellähän kasvavat sen 3kk yhdessä ja samassa paikassa. Kaikkia elämiä ei ole tarkoitettu elettäviksi.

Minut on ahdistettu nurkkaan enimmäkseen valtion toimesta. En mitään muuta halua kuin vapautta ja rauhaa, en _mitään _muuta, tunnen syvää kauhua itsemääräämisoikeuden ollessa uhattuna. Silloin koen että kuolema on enää _ainoa_pelastus. Eli en halua kuolla, haluan olla rauhassa ja vapaa.

Aika narsistista ajatella että itsemurhaaja tekee tekonsa aiheuttaakseen muille mielipahaa!

m_51 kirjoitti:

Itse en halua läheisilleni itsemurhan aiheuttamaa syyllisyyttä.

Muuten kyllä toivon, että kuolen mahdollisimman pian.

Jos kuolet muuten, läheisesi eivät tunne siitä surua tai syyllisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Aika narsistista ajatella että itsemurhaaja tekee tekonsa aiheuttaakseen muille mielipahaa!

Onhan näitäkin, jotka vahingoittavat itseään ajatuksena, "sittenpähän katuvat, kun olen poissa." Sitähän käytetään toisinaan kiristyskeinona parisuhteen erotilanteessa.

Pitääkö lääkkeet murskata, kun tekee lääkkeillä sen? Meneekö ne paremmin jos sekoittaa esim. jugurttiin tai rahkaan?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman onnellisin maa ja sen kyllä huomaa tästäkin ketjusta.

Eikös joku meemi kerro että "Koska kaikki onnettomat ovat tappaneet itsensä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tehdä itsemurhan viime torstaina. Järjestin jo asiat niin, että lapsi on pidempään hoidossa. Olisin ilmoittanut miehelle, että teen itsemurhan, jotta löytää minut varmasti ja tulee töistä suoraan kotiin. Sitten tajusin, että jos soittaa ambulanssin niin voin jäädä henkiin, joutua vegetatiiviseen tilaan tai vähintäänkin joutua suljetulle selviytymisen jälkeen. En siis ottanut yliannostusta lääkkeitä, mutta seuraavaa ajankohtaa jo mietin. Mulla on rakas lapsi, mutta välillä senkään olemassa olo ei kanna. P. S olen mielestäni hyvä äiti.

Lääkkeillä on todella vaikea tehdä itsemurhaa. Todennäköisesti rupeat oksentamaan paljon ennen kuin ehdit kuolla. Mahdollisesti saat aikaan jotain pysyvää vaurioita kehossasi, mutta melko varmasti et onnistu tap pamaan itseäsi lääkkeillä.

Lääkkeitä ja viina napaa. Ja ennen kuin alkaa kunnolla vaikuttamaan haulikolla kitalakeen. Vieläpä mökissä josta on tety paloarka ja ajastin odottaa laukeamistaan. Miten tuosta vois selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin vähän paremmin ymmärtämään ahdistuksen takia itsemurhan tekeviä, kun sain lääkkeen joka aiheutti minulle lyhyitä aikoja sivuoireena selittämätöntä ahdistusta, johon ei auta mikään. Pahimpina tunteina ei pystynyt tekemään muuta kuin kyhjöttämään ja keskittymään vain siihen, että hengittää tasaisesti eikä pinnallisesti ja nopeasti kuin paniikissa. Kun pahin ahdistus meni ohi, olo oli mahtava. Tunne oli todella sellainen että ellen olisi tajunnut sen johtuvan viikkoa aiemmin alkaneesta vuosia kestävästä lääkekuurista, olisin tehnyt mitä tahansa sen loppumiseksi. Lääkkeeni sisältää keltarauhashormonia ja ilmeisesti ahdistus iskee aina silloin, kun tuo hormonitaso on tavoitetta matalampi.

Mutta siis nyt uskon tuon oman lääkkeeni sivuvaikutuksena takia, että ahdistuksen taustalla voi olla arvattua useammin jotkut hormonit. Kannattaa siis ajatella että vika on aivojen kemian toiminnassa ja jokin lääke voi auttaa siihen, kunhan hakee apua lääkäriltä. Antakaa ennemmin lääkäreille mahdollisuus saada aivojenne kemia toimimaan ennen kuin teette mitään peruuttamatonta.

Näinhän se on. Masennuksen aiheuttaa yleensä aivojen kemiallinen epätasapainotila. Sairaus se on siinä kuin muutkin fyysiset sairaudet ja oikealla lääkityksellä täysin hoidettavissa kunhan yhdistetään terapiaan.

Suurin osa masentuneista ei edes yritä itsemurhaa ja suurin osa itsemurhaa yrittäneistä tai itsemurhan tehneistä ei ole masentuneita.