Vetoomus itsemurhaa harkitseville: älä tee sitä, se ei ratkaise mitään

Vierailija kirjoitti:

Noin juuri asiat näkee vakavasti masentunut, sairas ihminen. Ei valoa, ei toivoa. Kaikki on surkeaa ja menetettyä. Itsensä arvostaminen ja rakastaminen sekä toiveikkuus ovat sammuneet. He kuvittelevat tietävänsä, että elämänsä on surkeaa vielä 30 vuodenkin kuluttua, mikä nyt on täysin epärealistinen ajattelutapa kenenkään osalta.

Todellisuutta on se, että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.

Ei, vaan mikä tahansa on mahdollista. Myös ne paskemmat vaihtoehdot. Tätä ei moni tunnu hyväksyvän. Itse ymmärrän, ettei joku jaksa enää vuosikymmenten jälkeen katsella, mitä elämästä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tiedä, vaikka kuoleman jälkeen joutuisikin peräti jonkinlaiseen henkiolentojen paratiisiin. Silloin se todellakin ratkaisisi kaiken.

Sellainen tieto on mulla. että itsemurhan tehneet joutuu eri planeetalle, ei siis taivaisiin.

Yhteiskuntaa ajetaan sellaiseen ahdistukseen ja v*tutukseen, ettei täällä vain ole kovin iloisia näkymiä tiedossa vanhaksi elääkseen.

Itsemurhan ihanuutta ei voi käsittää, sääli että suurin osa tekee sen liian vanhana ja impakti ei ole enää sama.

Itsemurhia voitaisiin ehkäistä, jos olisi eutanasia. Jo tieto siitä, että sen saa tarvittaessa, auttaisi.

Älkää kiusatko ihmisiä.

Edes kateudesta.

Ei tuollainen lässytys ketään auta, kun ihmisellä on niin paha olla, että se ylittää järjen, eloonjäämisvietin, kaiken.

Mitään muuta toimivaa keinoa ei ole, kuin kannatella niitä, jotka ovat itsemurhan partaalla ja huomata ja reagoida heidän avunhuutonsa, ne hieman epäselkeät tai verhotutkin. Ja hoitoon on päästävä, siis se on kertakaikkiaan vaan järjestettävä sivistys- ja hyvinvointivaltiossa niin.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tehdä itsemurhan viime torstaina. Järjestin jo asiat niin, että lapsi on pidempään hoidossa. Olisin ilmoittanut miehelle, että teen itsemurhan, jotta löytää minut varmasti ja tulee töistä suoraan kotiin. Sitten tajusin, että jos soittaa ambulanssin niin voin jäädä henkiin, joutua vegetatiiviseen tilaan tai vähintäänkin joutua suljetulle selviytymisen jälkeen. En siis ottanut yliannostusta lääkkeitä, mutta seuraavaa ajankohtaa jo mietin. Mulla on rakas lapsi, mutta välillä senkään olemassa olo ei kanna. P. S olen mielestäni hyvä äiti.

Älä tee sitä, että jätät lapsen ilman äitiä. Vaikeaa on sinulla ja kaikki maailman enkelit suojamaan sinua ja poistmaan tuollaiset ajatukset. Yritä sinnitellä. Päivä kerrallan. 

Joku pivä saatat huomata, että se kannatti.

Jos ei jaksa kaikkea loputonta paskaa, pitää vaan jaksaa muiden takia ja kärsiä?

Miksi nämä itsemurha-alttiit ihmiset jätetään yksin kotiin? Miksi ei määrätä tukihenkilöä kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei jaksa kaikkea loputonta paskaa, pitää vaan jaksaa muiden takia ja kärsiä?

Etenkin kun niille muille näyttää riittävän, että hengität jossain kopissasi yksin. Hauskaa seuraahan et kipuinesi ole, silti hirveä raivo, jos kehtaat todeta, ettei elämä ole elämisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tiedä, vaikka kuoleman jälkeen joutuisikin peräti jonkinlaiseen henkiolentojen paratiisiin. Silloin se todellakin ratkaisisi kaiken.

Sellainen tieto on mulla. että itsemurhan tehneet joutuu eri planeetalle, ei siis taivaisiin.

Niinkö? Olen aina halunnut tietää millaista elämä toisella planeetalla on. Tässä siis tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

" Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus!"

Jaa, mitenkä kun mulla on se tulevaisuuskin jo kohta takanapäin? Odotanko reinkarnaatiota?

Kyllä se vaan ratkaisee jos onnistuu vaan. Nämä ns. "Ammattiauttajat" on taas ihan täysi vitsi. Psykiatria ei toimi.

m_51 kirjoitti:

Itse en halua läheisilleni itsemurhan aiheuttamaa syyllisyyttä.

Muuten kyllä toivon, että kuolen mahdollisimman pian.

Läheisesi eivät tunne syyllisyyttä tai surua jos kuolet muuten kuin itsemurhan kautta?

Ei auta juttelu "ammattilaisen" kanssa. Todellisia ammattilaisia joo.

Mikään rekkakuski ei mitään traumoja saa vaikka keulaan tömähtää. Ainoa ongelma niille on kun tule pieni viivästys reissuun. Sieluttomia tyyppejä muutenkin.

Some? Mites ois ihan vaan läsnäolo.

Oikea apu on itsensä kehittäminen ja itsetutkiminen. Tämä on auttanut ihan valtavasti omaan masennukseeni ja voin oikeastaan sanoa, etten ole enää vakavasti masentunut.

Asioiden ymmärtämiseen tarvitaan todella paljon älyä, viisautta ja kykyä kehittää itseäänsä, sekä että kykenee näkemään asiat myös muiden näkökulmista.

Itsemurha on oikeastaan ainut ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Mitä sitä turhaan kituuttamaan muutamaa extra vuotta jos kovasti kärsii. Eutanasia lailliseksi.