Miksi monet iäkkäämmät keskustelevat vanhoja muistelemalla?

Ei kaikkia ihmisiä kiinnosta toisten elämä, kertoi toinen menneestä tai tulevasta. Psykopaatteja kiinnostaa hyväksikäyttömahdollisuutta ajatellen, Skitoideja ei senkään vertaa?

Heillä on jotain mitä muistella toisin kuin näillä nuorilla, joilla ei oo mitään elämänkokemusta.

Nuorilla ei ole vielä menneisyyttä, josta puhua. On vain tämä somehömppä ja biletys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska niillä ei ole enää tulevaisuutta eivätkä ilmeisesti nytkään oikeastaan enää elä, ovat vain olemassa. Juuri tämän takia en jaksaisi tavata vanhoja sukulaisia, joka kerta ne samat kaakatukset jostain umpitylsästä lapsuuden muistelosta ihan kuin en olisi tehnyt enää mitään sen jälkeen viimeisiin 20 vuoteen koska hekin ovat vain sammaloituneet paikoilleen. Itse olen 45 ja haluan elää, nähdä, tehdä ja kokea vielä ainakin 20, 30, 40 vuotta enkä elää menneisyydessä.

40 vuoden päästä, kun olet 85 vuotta (jos olet elossa), saatat hyvinkin kaakattaa sukulaisillesi umpitylsästä lapsuudestasi/ elämästäsi ylipäätään. Ehkäpä oletkin monisairas, ennenkuin olet täyttänyt edes 50 vuotta; pääasia, ettet sammaloidu paikallesi, etkä kaakata sairauksistasi nuoremmille sukulaisillesi.

Kaikki me vanhenemme ...päivä päivältä, vuosi vuodelta

No varmasti olen silloin yhtä tylsä, mutta sen verran fiksu etten oleta kenenkään nuoren menevän ihmisten olevan tippaakaan kiinnostunut istumaan kuuntelemassa sadatta kertaa, miten he istuivat lapsena potalla ja lallattivat kökköröö ja se oli niin ihanaa ja söpöä ja hauskaa, että kaakatetaan samalle jutulle vielä viisi kertaa, eikä anneta nuorelle suunvuoroa kertoa mistään mitä hänen elämässään nyt tapahtuu, koska ei sillä ole mitään väliä kun MINÄ en ole sen jutun kertoja.

Tää mummo puhuu enää lapsenlapsille vaan kun mummo lähtee poikiin ja aikoo etsii nuoren pojan jolle antaa koko perinnön, muutenkin heidän kanssa tulee puhuttua tuhmia, kun alkoi tää mummon puheiden halveerausvaihe. No yrittävät nytten olla ystävällisempii, mutta tiedämpä mitä ajattelevat, no saakoon vaan sitä mitä tilaavat.

Mitä vikaa äänikirjojen kuuntelemisessa? Monet kuuntelevat niitä ihan vapaaehtoisesti, miksi ei sitten vanhojen muistelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska niillä ei ole enää tulevaisuutta eivätkä ilmeisesti nytkään oikeastaan enää elä, ovat vain olemassa. Juuri tämän takia en jaksaisi tavata vanhoja sukulaisia, joka kerta ne samat kaakatukset jostain umpitylsästä lapsuuden muistelosta ihan kuin en olisi tehnyt enää mitään sen jälkeen viimeisiin 20 vuoteen koska hekin ovat vain sammaloituneet paikoilleen. Itse olen 45 ja haluan elää, nähdä, tehdä ja kokea vielä ainakin 20, 30, 40 vuotta enkä elää menneisyydessä.

40 vuoden päästä, kun olet 85 vuotta (jos olet elossa), saatat hyvinkin kaakattaa sukulaisillesi umpitylsästä lapsuudestasi/ elämästäsi ylipäätään. Ehkäpä oletkin monisairas, ennenkuin olet täyttänyt edes 50 vuotta; pääasia, ettet sammaloidu paikallesi, etkä kaakata sairauksistasi nuoremmille sukulaisillesi.

Kaikki me vanhenemme ...päivä päivältä, vuosi vuodelta

No varmasti olen silloin yhtä tylsä, mutta sen verran fiksu etten oleta kenenkään nuoren menevän ihmisten olevan tippaakaan kiinnostunut istumaan kuuntelemassa sadatta kertaa, miten he istuivat lapsena potalla ja lallattivat kökköröö ja se oli niin ihanaa ja söpöä ja hauskaa, että kaakatetaan samalle jutulle vielä viisi kertaa, eikä anneta nuorelle suunvuoroa kertoa mistään mitä hänen elämässään nyt tapahtuu, koska ei sillä ole mitään väliä kun MINÄ en ole sen jutun kertoja.

Vielä vähemmän vanhaa kiinnostavat sinun biletys- ja somejutut.