Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että kellään muulla ei ole tällaista avioliittoa kuin meillä
20.03.2023 |
Tuntuu, kuin jokainen tuntemani pariskunta suoriutuu arjesta vähemmillä riidoilla ja jotenkin luontevammin. Säännöt on selvät, tai ei säännöt vaan asiat on sovittu ja niissä pysytään. Tai osataan neuvotella.
Tuntuu, että muilla on jotain romantiikkaa joskus. Tai sek_siä. Juuri viikonloppuna yksi kaveri valitti kun miehensä haluaa häntä. Omani ei juuri sek_sistä välitä, tai ei ainakaan lähentele kuin illalla nukkumaan mennessä sängyssä pimeässä. Päivällä, jos molemmat ollaan etätöissä, ei osaa kuvitellakaan että oltaisiin "sillain" kesken päivän.
Meillä ei ole väkivaltaa, kumpikaan ei petä. Ei ole peliongelmia, ei päihdeongelmia. On vain arkea, jossa toisen mielestä on mukavaa ja leppoisaa elää (kunhan vain ei riidellä, miehen mielestä ei ole edes syytä riidellä). Minä taas, no. Minä kaipaisin huomiota :(
En kuuta taivaalta, en kalliita lahjoja tai kallista tekemistä.
Ja kaipaisin sitä, että voitaisiin suunnitella lomia ja yhdessä oloa. Mies on usein perunut meidän kahdenkeskisiä juttuja, ja nykyään kuittaa kaiken vakio vastauksella, että ei hänellä ole rahaa sellaiseen.
Saman kommentin sanoi pariterapiaan: ei ole aikaa eikä rahaa.
Rahaa kuitenkin on niin, että jää säästöönkin. Lapset saa harrastaa ja mies saa harrastaa. Vain vaimolle ei enää riitä, ei aika eikä raha.
Kommentit (94)
Niin tuttua. Ei auta kuin ero. Harmittaa, että kärsin pitkään. Avioliittoni oli kyllä vielä pahempi. Ei huomiota, ei katsetta eikä minkäänlaista kosketusta vuosiin. Taloudellista hyväksikäyttöä ja pilkkaakin koin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että monelle naiselle tasaisen mukava arki on kauhistus, ja jotain tunnevuoristorataa, negatiivista tai positiivista olisi ihan väkipakolla saatava?
Mielenvikaiselta näyttää näin ulkopuolelta katsottuna.
Tasainen arki on tässä tapauksessa. Iloton, tekemätöntä ja ilman lämpöä ja huomiota oleva arki. Kotona nyhjäämistä ja säästöliekillä elämistä. Tehdään ihan mini, elettiin ihan mini, nautittiin ihan minimi. Ollaan vaan tasaisesti.
Elää voi hyvin ilman draamaa ja riitelyä ja silti tehdä kivoja, jänniä ja uusia asioita.
Mukava arki ei tarkoita seksittömyyttä, puhumattomuutta, kaikki lomat ja arkipäivät kotona tietokoneen edessä yksin ja syödään vaan eineksiä koko elämä kotona. Mutta siltä se mukava arki ja elämä vaikuttaa olevan monelle miehelle näköjään. Aina kotona, samat ruuat ja sama netti. Päivä toisensa perään, vuosi toisensa jälkeen.
Luepas ap:n aloitus uudelleen.
Ap draamailee, vertailee parisuhdettaan muihin täällä ja tasan varmasti mkes saa kotonakin kuunnella samaa vertailua ja suorastaan kettuilua, ap itkee tihruuttaa, haukkuu miehensä antaman lämmön ja seksin sekä hän haluaa myös, että mies pistää rahansa ap:n haluamiin matkoihin, vaikka mies sanoo, että hänellä ei ole ylimääräisiä rahoja.
Ap:lla on nyt ikäkriisi ja hän tempoilee joka suuntaan.
Minullakin on ollut ikäkriisi ja tunnistan tempoilun, mutta minä en kuitenkaan alkanut haukkumaan miestäni, vaan muutuin itse paremmaksi vaimoksi. Aloin harrastamaan muutakin kuin av:n lukemista ja mies innostui harrastamaan kanssani myös. Nyt maastopyöräily on meidän kummankin laji ja usein mukaan lähtee myös 1-2 lastamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa olet ap heittänyt erokortin pöytään?
Samaa mietin. Jos kerran ap heittää erokorttia pöytään tuon tuostakin, niin se ei ole kovin rakentava tapa saada parisuhdetta kuntoon.
Onko ap kysynyt mitä miehelle kuuluu? Vai onko hän vain lapsista ja heidän hyvinvoinnista välittävä? Ja jos ap on kerran käynyt yksin reissuilla, niin ilmeisesti mies kantaa vastuunsa perheestä ihan kivasti, mutta tuleeko siitä kiitosta vai pelkkää märinää siitä, kun mies ei ollut mukana?
Tämä ap:n juttu haiskahtaa nyt rumalta.
Ei haiskahda, vaan AP ymmärtänyt, että elämä kuluu täysin säästöliekillä, koska mies tyytyy vaan olemaan. Voisi sanoa, että mies on kuin huonekalu. Hänelle riittää siinä kulmassa paikalla oleminen.
Joo, se lemuaa, ei haise vain hieman.
Ap alkaa elämään ja lopettaa kitinän turhista. Mies hoitaa perheen miehen ja isän tehtävät ilmeisesti oikein hyvin silloinkin, kun ap lepattaa reissuillaan.
Jos tämäkin juttu käännettäisiin toisin päin, eli mies välittäisi samoin sanoin vaimostaan, niin hän saisi pelkkää sontaa niskaansa, nyt suurin osa mammoista vain nyökyttelee hyväksyvästi ap:n nalkutukselle ja todella ikävälle miehen syyllistämiselle.
Toivon tosiaan, että mies pistäisi ap:n pellolle ja saisi ihanan lämpöisen ja leppoisan naisen, joka välittää miehestä aidosti.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa olet ap heittänyt erokortin pöytään?
Samaa mietin. Jos kerran ap heittää erokorttia pöytään tuon tuostakin, niin se ei ole kovin rakentava tapa saada parisuhdetta kuntoon.
Onko ap kysynyt mitä miehelle kuuluu? Vai onko hän vain lapsista ja heidän hyvinvoinnista välittävä? Ja jos ap on kerran käynyt yksin reissuilla, niin ilmeisesti mies kantaa vastuunsa perheestä ihan kivasti, mutta tuleeko siitä kiitosta vai pelkkää märinää siitä, kun mies ei ollut mukana?
Tämä ap:n juttu haiskahtaa nyt rumalta.
Ei haiskahda, vaan AP ymmärtänyt, että elämä kuluu täysin säästöliekillä, koska mies tyytyy vaan olemaan. Voisi sanoa, että mies on kuin huonekalu. Hänelle riittää siinä kulmassa paikalla oleminen.
Ap voi ottaa miehestä eron ja lopettaa valittamisen. Ei eroon tarvita miehen lupaa. Jos ap:lla on kerran niin huonosti kaikki asiat ja mies on täydellinen paskapää, niin miksi ihmeessä liittoon pitäisi jäädä?
Jos ap ei ota eroa, niin sitten pitää valittaminen lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että monelle naiselle tasaisen mukava arki on kauhistus, ja jotain tunnevuoristorataa, negatiivista tai positiivista olisi ihan väkipakolla saatava?
Mielenvikaiselta näyttää näin ulkopuolelta katsottuna.
Niin näyttää. Lapsiparat myös, ei ole heillekään helppoa katsoa äitiään, joka on välillä äkäinen ja pian taas itkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota kalenteri käyttöön. Kysy suoraan kuinka monta kertaa vuodessa mies haluaa mitäkin ja sitten laitat ne kaikki sinne vuosikalenteriin.
Merkkaat kaikki ne jo etukäteen sinne, seksikerrat, lomat lasten kanssa, lomat kahdestaan, teatterireissut, syntymäpäiväkukat ym.
Jos jotain siirretään, se siirretään taas johonkin tiettyyn päivämäärään, ei johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Merkkaat siihen myös ne päivämäärät milloin miehen pitää vaikka kysyä se lapsenvahti, milloin se matka tilataan jne. Reilusti ennen, jotta sitten vaikka se yksi päivä menee ohi, voit siirtää sen seuraavaksi päiväksi. Älä anna periksi ja et tee muita asioita ennen kuin mies on tehnyt omansa. Kuten laita pesukonetta päälle, tee ruokaa tai käy kaupassa.
Tee näistä asioista kalusteita. Ne niinkuin kuuluvat siihen pakettiin ja elämään.
Äläkä anna hänen katsoa pornoa. Vietä aikaa siinä hänen lähellä, ettei hän voi katsoa sitä ilman, että sinä huomaisit sen. Äläkä myöskään ala tekemään asioita yksin. Se johtaa lopulta joko vaan eroon tai siihen, että tulevaisuudessa todellakin teet aina yksin. Teette yhdessä tai sinä istut hänen vieressä, jos hän on vaikka tietokoneella. Hän kyllästyy siihen ja suostuu sinun kanssasi tekemiseen, jos saa taas vastapainoksi omaa aikaa.
Suostuisitko sinä elämään näin? Siis kumpana tahansa osapuolena? Minä en suostuisi parisuhteeseen, jossa joudun vaatimaan aikaa, hellyyttä tai seksiä. Ne on parisuhteen keskeisiä tarkoituksia, ei voi olla hoksaamisesta kiinni. Enkä myöskään suostuisi olemaan se osapuoli, joka pakotetaan noudattamaan parisuhdeaikataulua. Ihan järjetön ajatus ja nöyryyttävä idea kaikille osapuolille. Haluatko sinä miestä, jonka olet komentanut ja aikatauluttanut hellyyteen ja seksiin?
Itse tekisin sopimuksen, että parisuhde päättyy (tai sehän on päättynyt jo) ja asumis- sekä vanhemmuuskumppanuus jatkuisi kunnes lapset ovat hieman isompia. Tämähän ei muuttaisi mitenkään nykytilannetta kenenkään kannalta. Ja sopivan ajan kuluttua siisti, valmisteltu ero, missä kaikki pääsevät niin vähällä, kuin erossa on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa olet ap heittänyt erokortin pöytään?
Samaa mietin. Jos kerran ap heittää erokorttia pöytään tuon tuostakin, niin se ei ole kovin rakentava tapa saada parisuhdetta kuntoon.
Onko ap kysynyt mitä miehelle kuuluu? Vai onko hän vain lapsista ja heidän hyvinvoinnista välittävä? Ja jos ap on kerran käynyt yksin reissuilla, niin ilmeisesti mies kantaa vastuunsa perheestä ihan kivasti, mutta tuleeko siitä kiitosta vai pelkkää märinää siitä, kun mies ei ollut mukana?
Tämä ap:n juttu haiskahtaa nyt rumalta.
Ei haiskahda, vaan AP ymmärtänyt, että elämä kuluu täysin säästöliekillä, koska mies tyytyy vaan olemaan. Voisi sanoa, että mies on kuin huonekalu. Hänelle riittää siinä kulmassa paikalla oleminen.
Joo, se lemuaa, ei haise vain hieman.
Ap alkaa elämään ja lopettaa kitinän turhista. Mies hoitaa perheen miehen ja isän tehtävät ilmeisesti oikein hyvin silloinkin, kun ap lepattaa reissuillaan.
Jos tämäkin juttu käännettäisiin toisin päin, eli mies välittäisi samoin sanoin vaimostaan, niin hän saisi pelkkää sontaa niskaansa, nyt suurin osa mammoista vain nyökyttelee hyväksyvästi ap:n nalkutukselle ja todella ikävälle miehen syyllistämiselle.
Toivon tosiaan, että mies pistäisi ap:n pellolle ja saisi ihanan lämpöisen ja leppoisan naisen, joka välittää miehestä aidosti.
N46
Miksi ihmiset menevät naimisiin, jos tarkoitus on elää kuin kämpis ja tehdä tai siis olla tekemättä kaikki yksin? Voihan näitä juttuja kääntää vaikka miten päin, mutta nyt puhutaan tästä, eikä seksitön, välinpitämätön ja vaimo joutuu kaikki reissut reissaamaan yksin, jos meinaa joskus jonnekin päästä ole mikään hyvän avioliiton esimerkki. Ei, vaikka löytäisin millaisia tahansa esimerkkejä avioliitoista, joissa mies on onneton. Ongelma ei ole, ettikö ap ole lämmin, vaan se, ettei se mies ole lämmin. Mies ei ole leppoinen ja tekee kaikkea leppoista ja kivaa, vaan se ettei mies tee mitään kivaa ja leppoista. Tuollaisten miesten ei tule pilata uuden naisen elämäå, vaan jäädä yksin, koska niin hän selvästi haluaa elää. Yksin, tekemättä mitään ja huomioimatta muita tai ainakaan naistaan.
Sillä ei ap:n avioliiton kannalta ole mitään merkitystä millainen työkaveri, isä tai talonmies tämä mies on, vaan siitä millainen puoliso hän on vaimolleen ja siinä hommassa hän on kaikilla mittareilla surkea ja ap näkee sen selkeästi, kun hän vertaa ympäristössä oleviin muiden aviomiehiin. Toki niissä saattaa olla vielä surkeampia tapauksia, kuten myös ap:tä parempia vaimoja.
Oikeastaan ei ihme, että aikanaan on jopa kirjattu ylös näitä aviovelvollisuuksia. Ehkä ne pitäisi vaan päivittää, koska nykyisin aika samat asiat tekevät parisuhteista onnellisia. Hyvä seksi, yhdessä tekeminen ja puhuminen ja toisen huomioiminen ja tehdä toiselle ja toisen kanssa asioita, jota tämä kokee tärkeäksi ja tuo iloa. Senkin uhalla, että se oma aika siinä netin edessä vähenee.
Ap ansaitsee miehen, joka välittää hänestä aidosti. Tämä nykyinen välittää korkeintaan itsestään, jos sitäkään,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kalenteri käyttöön. Kysy suoraan kuinka monta kertaa vuodessa mies haluaa mitäkin ja sitten laitat ne kaikki sinne vuosikalenteriin.
Merkkaat kaikki ne jo etukäteen sinne, seksikerrat, lomat lasten kanssa, lomat kahdestaan, teatterireissut, syntymäpäiväkukat ym.
Jos jotain siirretään, se siirretään taas johonkin tiettyyn päivämäärään, ei johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Merkkaat siihen myös ne päivämäärät milloin miehen pitää vaikka kysyä se lapsenvahti, milloin se matka tilataan jne. Reilusti ennen, jotta sitten vaikka se yksi päivä menee ohi, voit siirtää sen seuraavaksi päiväksi. Älä anna periksi ja et tee muita asioita ennen kuin mies on tehnyt omansa. Kuten laita pesukonetta päälle, tee ruokaa tai käy kaupassa.
Tee näistä asioista kalusteita. Ne niinkuin kuuluvat siihen pakettiin ja elämään.
Äläkä anna hänen katsoa pornoa. Vietä aikaa siinä hänen lähellä, ettei hän voi katsoa sitä ilman, että sinä huomaisit sen. Äläkä myöskään ala tekemään asioita yksin. Se johtaa lopulta joko vaan eroon tai siihen, että tulevaisuudessa todellakin teet aina yksin. Teette yhdessä tai sinä istut hänen vieressä, jos hän on vaikka tietokoneella. Hän kyllästyy siihen ja suostuu sinun kanssasi tekemiseen, jos saa taas vastapainoksi omaa aikaa.Suostuisitko sinä elämään näin? Siis kumpana tahansa osapuolena? Minä en suostuisi parisuhteeseen, jossa joudun vaatimaan aikaa, hellyyttä tai seksiä. Ne on parisuhteen keskeisiä tarkoituksia, ei voi olla hoksaamisesta kiinni. Enkä myöskään suostuisi olemaan se osapuoli, joka pakotetaan noudattamaan parisuhdeaikataulua. Ihan järjetön ajatus ja nöyryyttävä idea kaikille osapuolille. Haluatko sinä miestä, jonka olet komentanut ja aikatauluttanut hellyyteen ja seksiin?
Itse tekisin sopimuksen, että parisuhde päättyy (tai sehän on päättynyt jo) ja asumis- sekä vanhemmuuskumppanuus jatkuisi kunnes lapset ovat hieman isompia. Tämähän ei muuttaisi mitenkään nykytilannetta kenenkään kannalta. Ja sopivan ajan kuluttua siisti, valmisteltu ero, missä kaikki pääsevät niin vähällä, kuin erossa on mahdollista.
Mitä olisin valmis kokeilemaan kaikenlaista, jos haluaisin vielä pysyä avioliitossa. Jos taas minua ei enää kiinnostaisi, niin siinä vaiheessa en välittäisi mistään kalenterista tai muustakaan.
Tulkitset tuon komentamiseksi ja sitä se ehkä jossain määrin on, mutta ei aikatauluttaminen missään muussakaan elämän osa-alueessa nyt niin julmaa ole. Monelle se rutiini sopii vallan mainiosti. Tietävät ja oppivat jopa pitämään siitä. Seksiä lauantaina saunan jälkeen on ollut suorastaan sanonta aikanaan. Ehkä moni avioliitto on pelastunut jopa sillä.
Avioliitto on sopimus ja siihen mentäessä voi odottaa asioita, puolin ja toisin. Tietenkin nykyisin ero nähdään jotenkin hienompana vaihtoehtona kuin vaikka kalenterin käyttäminen. Nyt kun mennään tunteiden mukaan. Kun ei tunnu, niin ei tunnu ja jos ei tunnu, niin eroa kehiin. Väliäkö sillä jos on lapset tms. Ensin kokeillaan ja otetaan ero ja sitten todetaan ettei muuta vaan voisi edes kokeilla, koska ei se liitto nyt niin tärkeää ole.
Kyllä, minä suostuisi elämään täysin niin, että tiedän, että minä ostan joka vuosi syntymäpäivä lahjan miehelleni ja hän joka vuosi minulle lahjan. Myös se sopisi, että kerran vuodessa kesäkuussa matkustetaan lasten kanssa ja joka ikinen hääpäivä matkustetaan kahdestaan. Sekin sopisi, että joka ilta on annettava hyvänyön suukko ja sekin, että perjantai iltana käydään kävelyllä ja jos hän harrastaisi jotain urheilua menisin aina katsomaan hänen pelin tai kisan. Eikä sekään olisi ongelma, että joka sunnuntain käytäisiin vaikka hänen vanhempien luona lounaalla ja joka maanantai yhdessä kävelylenkillä. Eikä sekään olisi ongelma, että joka päivä etätöissä pidettäisiin kotona yhteinen kahvipaussi, missä minä keitän kahvit ja hän voitelee leivät.
Katsos, ei niiden sovittujen ja toisiamme huomioivien rutiineiden tarvitse olla mitään inhottavia asioita. Niin ja varmasti löytäsimme molempia tyydyttävän rutiinin siihen seksiinkin.
Tämä ketju kertoo hyvin miksi ero tulee monelle miehelle täysin puun takaa. Ei ollut riitoja eikä pettämisiä. Silti lusikat jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa olet ap heittänyt erokortin pöytään?
Samaa mietin. Jos kerran ap heittää erokorttia pöytään tuon tuostakin, niin se ei ole kovin rakentava tapa saada parisuhdetta kuntoon.
Onko ap kysynyt mitä miehelle kuuluu? Vai onko hän vain lapsista ja heidän hyvinvoinnista välittävä? Ja jos ap on kerran käynyt yksin reissuilla, niin ilmeisesti mies kantaa vastuunsa perheestä ihan kivasti, mutta tuleeko siitä kiitosta vai pelkkää märinää siitä, kun mies ei ollut mukana?
Tämä ap:n juttu haiskahtaa nyt rumalta.
Ei haiskahda, vaan AP ymmärtänyt, että elämä kuluu täysin säästöliekillä, koska mies tyytyy vaan olemaan. Voisi sanoa, että mies on kuin huonekalu. Hänelle riittää siinä kulmassa paikalla oleminen.
Ap voi ottaa miehestä eron ja lopettaa valittamisen. Ei eroon tarvita miehen lupaa. Jos ap:lla on kerran niin huonosti kaikki asiat ja mies on täydellinen paskapää, niin miksi ihmeessä liittoon pitäisi jäädä?
Jos ap ei ota eroa, niin sitten pitää valittaminen lopettaa.
Koska hänellä on lapsia? Koska ehkä hän rakastaa miestään? Koska hän haluaa olla parisuhteessa? Koska hän haluaa, että lapset voivat elää isänsä kanssa, joka päivä?
Mies ei välttämättä ole paskapää, mutta ei kovin vaimoaan huomioiva puoliso. Näiden miesten, jotka ovat tällaisia ei koskaan kuuluisi hankkia puolisoa. Se on vaan julmaa, kun toiset kiintyy ja yksi vaan käyttäytyy kun etäinen työkaveri siellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo hyvin miksi ero tulee monelle miehelle täysin puun takaa. Ei ollut riitoja eikä pettämisiä. Silti lusikat jakoon.
Tietenkin, koska kaikki ongelmat ratkaistaan erolla. Mies ei puhu? Eroa. Mies ei pussaa? Eroa. Mies ei suostu tekemään yhdessä kivoja asioita? Eroa. Miestä ei seksi kiinnosta? Eroa. Mies ei suostu tulemaan matkoille kanssasi? Eroa. Hän ei muista syntymäpäivääsi? Eroa
Nuo kaikki olisi ratkaistavissa muutenkin kuin eroamalla. Varsinkin miehen ei paljoa tarvitsisi vuodessa tehdä toisin. Mutta ei, mielummin erotaan kun vietetään romanttinen viikonloppu Pariisissa ilman lapsia.
Näin ajattelee moni ja korkeintaan eron jälkeen mietitään, että oliko se nyt sitten oikeastaan se paras ajattelumalli. Kymmenen seksikertaa vuodessa ja viikonloppu hotellissa ja monelta pahalta avioriidalta ja erolta oltaisiin säästytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule. On samallaista. Tosin vaimo on se joka on ainakin 10v. Nalkuttanut kaikesta mm. Rahasta mutta aina on pärjätty. Mulle riitti vuoden alussa nalkutus jo sovitusta asioista ja 3/4 pariterapiaa / kurssia en keskeytynyt.
Pistin akan tammikuussa pihalle.
T. Onnellinen mies
Itselle oli vähällä käydä näin. Mies piti itsestäänselvänä ja kuuluin kalustoon. Olin vähällä erota, mutta sanoin ensin asiasta myös miehelle- kerroin mitä kaipaan ja mitä parisuhteelta odotan. Sitten annoin asian olla ja mietin myös eroa.
Lasten takia kuitenkin pysyimme yhdessä. Tein kuitenkin muutoksen itsessäni: aloin tehdä mitä haluan, harrastan, opiskelen, vaihdoin työpaikkaa, kävin kampaajalla, vietin aikaa ystävien kanssa, vietin lastenkin kanssa aikaa ilman miestäni. Toki kysyin aina häneltä jos tarvitsi sopia aikatauluja jne.
Lopputulema: olin oman onneni seppä- voin hyvin ja lopulta miehenikin alkoi osoittaa uudestaan kiinnostustaan minuun. Se mitä ei helposti voinut saavuttaa, oli houkutteleva.
Vinkkini: tee asioita joista itse nautit, panosta omaan hyvinvointiisi.
Ei haiskahda, vaan AP ymmärtänyt, että elämä kuluu täysin säästöliekillä, koska mies tyytyy vaan olemaan. Voisi sanoa, että mies on kuin huonekalu. Hänelle riittää siinä kulmassa paikalla oleminen.