Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että kellään muulla ei ole tällaista avioliittoa kuin meillä
20.03.2023 |
Tuntuu, kuin jokainen tuntemani pariskunta suoriutuu arjesta vähemmillä riidoilla ja jotenkin luontevammin. Säännöt on selvät, tai ei säännöt vaan asiat on sovittu ja niissä pysytään. Tai osataan neuvotella.
Tuntuu, että muilla on jotain romantiikkaa joskus. Tai sek_siä. Juuri viikonloppuna yksi kaveri valitti kun miehensä haluaa häntä. Omani ei juuri sek_sistä välitä, tai ei ainakaan lähentele kuin illalla nukkumaan mennessä sängyssä pimeässä. Päivällä, jos molemmat ollaan etätöissä, ei osaa kuvitellakaan että oltaisiin "sillain" kesken päivän.
Meillä ei ole väkivaltaa, kumpikaan ei petä. Ei ole peliongelmia, ei päihdeongelmia. On vain arkea, jossa toisen mielestä on mukavaa ja leppoisaa elää (kunhan vain ei riidellä, miehen mielestä ei ole edes syytä riidellä). Minä taas, no. Minä kaipaisin huomiota :(
En kuuta taivaalta, en kalliita lahjoja tai kallista tekemistä.
Ja kaipaisin sitä, että voitaisiin suunnitella lomia ja yhdessä oloa. Mies on usein perunut meidän kahdenkeskisiä juttuja, ja nykyään kuittaa kaiken vakio vastauksella, että ei hänellä ole rahaa sellaiseen.
Saman kommentin sanoi pariterapiaan: ei ole aikaa eikä rahaa.
Rahaa kuitenkin on niin, että jää säästöönkin. Lapset saa harrastaa ja mies saa harrastaa. Vain vaimolle ei enää riitä, ei aika eikä raha.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavutetuista eduista ei luovuta. Mies on pedannut itselleen mukavan elämän sun kustannuksella eikä tule antamaan piiruakaan periksi ikinä, koska ei tartte.
Tämä. Hän on saanut mitä halusi ja ap:n haluilla ei ole väliä.
Ap ei ole kertonut haluistaan kovin selkeästi ja hän ei ole myöskään sanonut miehelle, että arvostaa tätä muutenkin kuin lasten harrastusten maksajana.
Ja ei sitä kovin moni muukaan päivällä nai, ihan turha asiaa on itkeä varsinkaan jos itse ei tee aloitetta ikinä.
Tämä! Voisit ostaa vaikka jotkut nätit uudet alusvaatteet ja laittautua nätiksi. Eiköhän se mieskin innostu, kun teet itse aloitteen.
Maailman tyhmin kommentti.
Mulla on koko aikuisikäni ollut vain kauniita (silkkisiä, pitsisiä jne) alusvaatteita ja olen ollut nätti, huoliteltu ja puhdas eikä niillä ole oikeastaan ollut mitään merkitystä. Mitään pornoretkuja en todellakaan alkaisi edes leikilläni pukemaan ylleni.
Reikä kyllä kelpasi ja suihinotto mutta minä en saanut mitään mitä kaipasin
Pointti oli, että itsekin voi tehdä aloitteen. Hanki aivot!
Se muuten onkin todella mieltä ylentävää, kun siinä menee niissä kauniissa alusvaatteissa kiehnaamaan siihen miehen viereen ja sitten se alkaa tuskaisena ähisemään jotain vastaukseksi ja tuijottaa, kuin olisit vähän vajaa.
Minä viimeksi keikistelin alusvaatteissa sängyn vierellä. Mies tuli makuuhuoneeseen, sammutti valot ja meni peiton alle. Kun aloin itkeä, hän kertoi ettei tajunnut mikä homman nimi oli.
Naurakaa vain ja pilkatkaa, mutta näin kävi. Ap
Miesparka.
Voin vain kuvitella tilanteen ja sen nolouden molempien osalta. Seksikkyys on muutakin kuin nättejä vaatteita ja keikistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kalenteri käyttöön. Kysy suoraan kuinka monta kertaa vuodessa mies haluaa mitäkin ja sitten laitat ne kaikki sinne vuosikalenteriin.
Merkkaat kaikki ne jo etukäteen sinne, seksikerrat, lomat lasten kanssa, lomat kahdestaan, teatterireissut, syntymäpäiväkukat ym.
Jos jotain siirretään, se siirretään taas johonkin tiettyyn päivämäärään, ei johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Merkkaat siihen myös ne päivämäärät milloin miehen pitää vaikka kysyä se lapsenvahti, milloin se matka tilataan jne. Reilusti ennen, jotta sitten vaikka se yksi päivä menee ohi, voit siirtää sen seuraavaksi päiväksi. Älä anna periksi ja et tee muita asioita ennen kuin mies on tehnyt omansa. Kuten laita pesukonetta päälle, tee ruokaa tai käy kaupassa.
Tee näistä asioista kalusteita. Ne niinkuin kuuluvat siihen pakettiin ja elämään.
Äläkä anna hänen katsoa pornoa. Vietä aikaa siinä hänen lähellä, ettei hän voi katsoa sitä ilman, että sinä huomaisit sen. Äläkä myöskään ala tekemään asioita yksin. Se johtaa lopulta joko vaan eroon tai siihen, että tulevaisuudessa todellakin teet aina yksin. Teette yhdessä tai sinä istut hänen vieressä, jos hän on vaikka tietokoneella. Hän kyllästyy siihen ja suostuu sinun kanssasi tekemiseen, jos saa taas vastapainoksi omaa aikaa.Ei helvata! Onko ihmiset kimpassa jonkun lobotomian läpi käyneen kanssa, vai lapsen/ idiootin, vai minkä? Ei kait kukaan täysipäinen ihminen sietäisi sitä, että hänen tekemisiään vahditaan 24/7, kielletään ja käsketään? Tai kuka normaalissa parisuhteessa elävä lähtisi tommosta tekemään, että vahtii toista 24/7. Voi hyvää päivää 🙈. ( lähinnä tarkoitan tota lausetta: äläkä anna hänen katsoa pornoa!! Onko ap sanonut miehensä edes katsovan pornoa? ). Jos tommosia vahtijoita on liitoissa, niin en kyllä ihmettele avioerotilastoja.
Mikään ei muutu, jos asioita tehdään samalla tavalla kun tähän asti on tehty. Nyt on selvästi menty sillä spontaani odottelu tyylillä. No siinä voi sitten todellakin jatkaa sitä odottelua tai tehdä jotain. Tietenkin kalenteria ei edes tarvita heille, joille homma toimii ilman sitä. Mitä tulee pornoon, niin kyllä se tuhoaa aika monen ihmisen seksielämän tai siis puolison seksielämän. Vai onko näitä ilman minkäänlaista seksuaalista toimintaa olevia miehiä parisuhteissa paljonkin. Ei seksiä vaimon kanssa, ei petetä, eikä edes itsetyydytystä tai pornoa?
Ymmärrän että ehdotukseni kuulostaa radikaalilta, jos homma toimii. Mutta kun se homma ei toimi, eikä puhe auta, eikä edelliset yritykset ole tuottaneet mitään tulosta.
Jotain on tehtävä tai sitten voi vaan odottaa ettei mikään muutu, mutta sitä Ap ei halunnut.
Mikä oli se sinun ehdotuksesi? Keskustelu? Joka ei ole tuottanut mitään tulosta tähän asti? Yksin meneminen? Senkin tulokset on taidettu jo nähdä? Suunnittelu ja sitten vaan antaa olla, jos se ei onnistu? Sekin on kokeiltu ja tulokset nähty?
Ero on vain sitten tosiaan kokonaan lopettaminen se ei ole minkään ratkaisun yrittämistä ongelmaan, vaan ongelman jättäminen kokonaan.
Joten kerro joku toimiva ratkaisuehdotus, jolla sinusta voidaan saavuttaa edes jotain tulosta, eikä avioeroa ja ehkä pysyvää yksinäisyyttä, jos uutta miestä ei löytyisikään.
Mikä siinä on että monelle naiselle tasaisen mukava arki on kauhistus, ja jotain tunnevuoristorataa, negatiivista tai positiivista olisi ihan väkipakolla saatava?
Mielenvikaiselta näyttää näin ulkopuolelta katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku somen tuijottamisen uhri taas. Kaikilla muilla on asiat paremmin kuin meillä, byhyhyy. Haluan ihanan Harlekiini-prinssin joka rakastelee minua Napolissa kartanonsa kattoterassilla, byhyhyy.
Mitään tuollaista ap ei kaivannut. Mitä joku saa tahallisesta vääristelystä?
En ole edellinen, mutta valitettavasti sain hieman saman fiiliksen ap:n kirjoituksista. Muilla on ihanasti ja rakkautta riittää, mutta meillä yhyy yhyy ei.
Onko kukaan muuten kysynyt mikä on miehen vointi ja terveys? Jos miehellä on vaikka matalat testosteronarvot ja elämä sen takia sekaisin? Tai huolia ja stressiä työn tai muuden asioiden takia, ehkä ikäkriisi?
Välittääkö ap miehestä ollenkaan vai ovatko omat itkut rankempia ja pahempia kuin toisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi av on täynnä ilkeilijöitä?
Ihmiset ovat liian monta kertaa lukeneet täältäkin kuinka joku vain haukkuu puolisoaan, mutta ei näe itsessään ja omissa tekemisissään mitään väärää. Tässäkin olisi kiva kuulla miehen versio ja se voisi olla erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saavutetuista eduista ei luovuta. Mies on pedannut itselleen mukavan elämän sun kustannuksella eikä tule antamaan piiruakaan periksi ikinä, koska ei tartte.
Tämä. Hän on saanut mitä halusi ja ap:n haluilla ei ole väliä.
Ap ei ole kertonut haluistaan kovin selkeästi ja hän ei ole myöskään sanonut miehelle, että arvostaa tätä muutenkin kuin lasten harrastusten maksajana.
Ja ei sitä kovin moni muukaan päivällä nai, ihan turha asiaa on itkeä varsinkaan jos itse ei tee aloitetta ikinä.
Tämä! Voisit ostaa vaikka jotkut nätit uudet alusvaatteet ja laittautua nätiksi. Eiköhän se mieskin innostu, kun teet itse aloitteen.
Maailman tyhmin kommentti.
Mulla on koko aikuisikäni ollut vain kauniita (silkkisiä, pitsisiä jne) alusvaatteita ja olen ollut nätti, huoliteltu ja puhdas eikä niillä ole oikeastaan ollut mitään merkitystä. Mitään pornoretkuja en todellakaan alkaisi edes leikilläni pukemaan ylleni.
Reikä kyllä kelpasi ja suihinotto mutta minä en saanut mitään mitä kaipasin
Pointti oli, että itsekin voi tehdä aloitteen. Hanki aivot!
Se muuten onkin todella mieltä ylentävää, kun siinä menee niissä kauniissa alusvaatteissa kiehnaamaan siihen miehen viereen ja sitten se alkaa tuskaisena ähisemään jotain vastaukseksi ja tuijottaa, kuin olisit vähän vajaa.
Minä viimeksi keikistelin alusvaatteissa sängyn vierellä. Mies tuli makuuhuoneeseen, sammutti valot ja meni peiton alle. Kun aloin itkeä, hän kertoi ettei tajunnut mikä homman nimi oli.
Naurakaa vain ja pilkatkaa, mutta näin kävi. Ap
Miesparka.
Voin vain kuvitella tilanteen ja sen nolouden molempien osalta. Seksikkyys on muutakin kuin nättejä vaatteita ja keikistelyä.
Todellakin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta kertaa olet ap heittänyt erokortin pöytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siirtynyt henkilöstä kalusteeksi. Repäise itsesi irti.
Tämä!
Mulla oli hyvä 1. avioliitto. Ei isoja riitoja, ei pettämistä/alkoa/väkivaltaa. Tasainen toimiva arki, töitä ja lasten kanssa eloa.
Siinäpä se. Niin kauan kun oli ruokaa ja katto pään päällä muuta ei tarvittu. Olin aika näkymätön siinä kuviossa. Koska vastasin perheen raha-asioista järjestys meni aina mies - lapset - kissa ja jos jotain jäi niin minulle. Ja tiedän olleeni hyvä vaimo tuon 14v.
SItten vain kypsyin. Totesin että minulla on vain 1 elämä ja ansaitsen rakkautta, läheisyyttä, arvostusta ja kumppanin. Pakkasin lapset ja heidän tavaransa mukaani ja lähdin omaan elämään. Enkä ole katunut!
Meillä oli lasten kanssa ihana vapaa nauruntäyteinen 3v keskenämme ja sitten mahtava uusperhe jota on eletty jo 27v (no nyt tietty kaikki jo aikuisia, myös 2. mieheni ja mun yhteinen lapsi).
On ollut ihanaa elää kumppanuussuhteessa missä molemmat ajattelee toisen hyvää kaikessa!
Yritin peukuttaa monta kertaa! Vaihtamalla voi todellakin saada parempaa.
Samaa mieltä, vaihtamalla voi tilanne parantua! Ei tarvitse enää kuunnella solvauksia eikä nimittelyä, vaan nykyinen mies sanoo rakastavansa ja kohtelee kuin ihmistä. Ei tarvitse pelätä haukkumisia, kun mies tulee kotiin, ei tarvitse olla manipuloinnin ja painostuksen kohde, ei tarvitse kuunnella raivokohtauksia milloin mistäkin pikku asiasta eikä siivota kännisen oksennuksia tai katsella jokapäiväistä kaljan lipittelyä. Vaihtamalla paranee eikä turhan kauaa kannata kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että juttelisit miehelle... pitäisikö miehen olla ajatustenlukija taas kerran?
Juttele, juttele ja juttele. Kerro ajatuksistasi ja ehdota asioita. Mitä todennäköisimmin olet miehelle tällä hetkellä vain tosiaan se kalustoon kuuluva tyyppi, yhtä mielenkiintoinen kuin vaikka lipasto.
Myös sinä olet vastuussa avioliittosi tilasta, joten sinulla on velvollisuus tehdä ainakin oma osuutesi mukavan parisuhteen eteen. Jos et tee muita kuin valitat, niin ymmärrän, että mies ei ole innoissaan sinusta.
Mulle tuli kans mieleen ensiks, eikö tässä avioliitossa olla totuttu puhumaan alusta lähtien. Kun asiat jutellaan sopuisasti, kompromissi löytyy, jos ihmiset oikeasti rakastaa. Tässä tapauksessa luulen, että mies luulee, että kaikki kunnossa, vaimo on sopeutunut pikkuhiljaa ja sitten kirjoittaa tänne.
Meillä on puhuttu ihan alusta lähtien aivan järjettömän paljon, nyt 8v jälkeen ei enää jaksa koko ajan puhua :D
Puhuminen ja keskustelu ja sopiminen ei ole myöskään muuttanut miestäni millään tavalla, vaan hän on ihan samanlainen samoissa asioissa kuin ennenkin.
Kun hänelle sanoo jostain, niin hän hetken ajan muistaa sen ,ja palaa sitten vanhoihin uomiinsa. Eli muutosta on tapahtuvinaan, mutta ei kuitenkaan tapahdu, vaan se on pinnisteltyä eri tavoin toimimista.
Tästäkin on puhuttu monet kerrat, kuten myös siitä että jos mies haluaa viriilimmän suhteen, niin sitä ei tule tapahtumaan ellei mies kiinnitä niihin asioihin huomiota jota eroottinen virittäytymiseni vaatii. Mies ymmärtää tämän, ja valitsee vähemmän seksiä sisältävän parishuteen koska ei jaksa panostaa jatkuvasti.
Tilanne on siis molemmille meille ok, juuri siksi että asioista on puhuttu, mutta puhumalla ei mikään kuitenkaan ole muuttunut kuin se että molemmat tietävät missä mennään.
Olen hyvin skeptinen sen suhteen että ihminen muuttuisi mistään muusta syystä kuin pakosta, tai omasta halusta, ja se oma halu muuttumiseen vaatii kyllä melkomoisen kannusteen. Harvoin kukaan toinen ihminen on tällainen kannuste, vaan kannuste on sisäsyntyinen, ja omasta itsestä ja haluista lähtevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa olet ap heittänyt erokortin pöytään?
Samaa mietin. Jos kerran ap heittää erokorttia pöytään tuon tuostakin, niin se ei ole kovin rakentava tapa saada parisuhdetta kuntoon.
Onko ap kysynyt mitä miehelle kuuluu? Vai onko hän vain lapsista ja heidän hyvinvoinnista välittävä? Ja jos ap on kerran käynyt yksin reissuilla, niin ilmeisesti mies kantaa vastuunsa perheestä ihan kivasti, mutta tuleeko siitä kiitosta vai pelkkää märinää siitä, kun mies ei ollut mukana?
Tämä ap:n juttu haiskahtaa nyt rumalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku somen tuijottamisen uhri taas. Kaikilla muilla on asiat paremmin kuin meillä, byhyhyy. Haluan ihanan Harlekiini-prinssin joka rakastelee minua Napolissa kartanonsa kattoterassilla, byhyhyy.
Mitään tuollaista ap ei kaivannut. Mitä joku saa tahallisesta vääristelystä?
En ole edellinen, mutta valitettavasti sain hieman saman fiiliksen ap:n kirjoituksista. Muilla on ihanasti ja rakkautta riittää, mutta meillä yhyy yhyy ei.
Onko kukaan muuten kysynyt mikä on miehen vointi ja terveys? Jos miehellä on vaikka matalat testosteronarvot ja elämä sen takia sekaisin? Tai huolia ja stressiä työn tai muuden asioiden takia, ehkä ikäkriisi?
Välittääkö ap miehestä ollenkaan vai ovatko omat itkut rankempia ja pahempia kuin toisen?
Miehelläni oli joskus kymmenisen vuotta sitten matalat testosteroniarvot. Lapset olivat silloin alakouluikäisiä ja en ollut koskaan edes kuullut sellaisesta asiasta, mutta ihmettelin todella mieheni muuttumista. Hän lihoi, haluja ei ollut, oli ärtynyt ja jopa vihainen ja äkkipikainen, ei nukkunut hyvin ja kaikki oli vaikeaa. Tottakai töissäkin oli silloin stressiä ja samaan aikaan osui muitakin vastoinkäymisiä.
Onneksi mies tajusi mennä työterveyshuollon kautta kertomaan huolistaan ja sai apua sieltä. Mies päätti tehdä elämänmuutoksen hoidon myötä ja perheemme elämä muuttui huomattavasti paremmaksi. Sitä myöten muuttui myös parisuhteemme paljon. Opimme kantapään kautta puhumaan muistakin asioista kuin arjen pyörityksestä ja lasten tekemisistä, järjestimme meille aikaa ja kaikki parani paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että tällainen valitus tällä kertaa.
Ap haluaisi miehen palvovan itseään ja kehuvan joka päivä ja hetki maasta taivaisiin. Miehen pitäisi myös innostua kesken päivän panemaan ja ennen nukkumaan menoa tapahtuvat rakastelut eivät ap:lle kelpaa.
Miehen pitäisi myös laittaa rahansa matkoihin, joihin ei halua mennä. Se on ap:n mielestä ehdottoman väärin. Ap haluaa suunnitella reissuja, mutta koska mies ei reissuista innostu, niin mies on pahapahapaha.
Ap haluaa riidellä ja haastaa riitaa kotona väkisilläkin, mutta suuttuu, kun mies ei halua riidellä. Mies haluaa vakaata normaalia elämää, ap haluaa villiä seksiä ja riitoja.
Ap vertailee miestään ja parisuhdetta kavereittensa miehiin ja parisuhteisiin. Sen hän avoimesti kertoi moneen kertaan aloituksessaan.
Ap haluaisi laittaa miehen rahoja pariterapiaan, mutta omilla rahoilla hän ei halua terapioihin mennä.
Missä vika? Ap:n mielestä kaikki on miehen syytä, minun mielestä ei ole. Mies on tyytyväinen arkeen, ap haluaa menoa ja meininkiä, matkoja ja munaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi av on täynnä ilkeilijöitä?
Ap on ilkeilijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku somen tuijottamisen uhri taas. Kaikilla muilla on asiat paremmin kuin meillä, byhyhyy. Haluan ihanan Harlekiini-prinssin joka rakastelee minua Napolissa kartanonsa kattoterassilla, byhyhyy.
Mitään tuollaista ap ei kaivannut. Mitä joku saa tahallisesta vääristelystä?
En ole edellinen, mutta valitettavasti sain hieman saman fiiliksen ap:n kirjoituksista. Muilla on ihanasti ja rakkautta riittää, mutta meillä yhyy yhyy ei.
Onko kukaan muuten kysynyt mikä on miehen vointi ja terveys? Jos miehellä on vaikka matalat testosteronarvot ja elämä sen takia sekaisin? Tai huolia ja stressiä työn tai muuden asioiden takia, ehkä ikäkriisi?
Välittääkö ap miehestä ollenkaan vai ovatko omat itkut rankempia ja pahempia kuin toisen?
Miehelläni oli joskus kymmenisen vuotta sitten matalat testosteroniarvot. Lapset olivat silloin alakouluikäisiä ja en ollut koskaan edes kuullut sellaisesta asiasta, mutta ihmettelin todella mieheni muuttumista. Hän lihoi, haluja ei ollut, oli ärtynyt ja jopa vihainen ja äkkipikainen, ei nukkunut hyvin ja kaikki oli vaikeaa. Tottakai töissäkin oli silloin stressiä ja samaan aikaan osui muitakin vastoinkäymisiä.
Onneksi mies tajusi mennä työterveyshuollon kautta kertomaan huolistaan ja sai apua sieltä. Mies päätti tehdä elämänmuutoksen hoidon myötä ja perheemme elämä muuttui huomattavasti paremmaksi. Sitä myöten muuttui myös parisuhteemme paljon. Opimme kantapään kautta puhumaan muistakin asioista kuin arjen pyörityksestä ja lasten tekemisistä, järjestimme meille aikaa ja kaikki parani paljon.
Oho, onnea teille! Ilmeisesti joskus puhuminen tuottaa tulosta. Eksäni kiukutteli myös työterveyshuollossa, heitti ikäkausiterveystarkastuksen kutsukirjeen teatraalisesti roskiin ja suorastaan suuttui, kun kehtasin ehdottaa testoarvojen tarkistamista. Väsyin lopulta minäkin parisuhteen huoltoon ihan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että monelle naiselle tasaisen mukava arki on kauhistus, ja jotain tunnevuoristorataa, negatiivista tai positiivista olisi ihan väkipakolla saatava?
Mielenvikaiselta näyttää näin ulkopuolelta katsottuna.
Olet ymmärtänyt jotain aivan väärin?? Ei mitään vuoristorataa kukaan kaipaa vaan ihan normaalia vuorovaikutusta ja huomaavaisuutta suhteessa arkenakin.
Esim pari esimerkkiä ihan omasta elämästä: naapurin rouva käy yksin kaupassa ja raahaa perheen ruokakassit autosta kotiin - iso perhe ja paljon ostettavaa. Mies ei koskaan eväänsä liikauta, ainoat kerran kun hän käy ostamassa jotain se on vain hänelle itselleen (esim hakee vain 1 pizzan....)
Mun mieheni tuli tänään (etätöissä) mukaan kauppaan kun tiesi että oli isot ostokset, yleensä jos käyn yksin hän tulee heti pihalle vastaan kantamaan kassit.
Toinen esimerkki: mun mies tuo mulle joka lauantai kukat näin talvella, kesällä ei tarvitse koska pihassa on satoja kukkia. Mutta tietää miten paljon niitä rakastan ja haluaa ilahduttaa mua. Pikkuraha, iso ilo.
Kolmas esimerkki: kun joku mun ystävättäristä on tulossa meille käymään mun mieheni touhuaa kuin paraskin isäntä - tekee juomat, tarjoilee ruuat (kattaa pöydän kauniisti) ja antaa mun nauttia ystäväni seurasta.
Toki meillä toimii nämä jutut molempiin suuntiin, on paljon asioita joilla itse voin ilahduttaa miestäni ja mielellään sen teenkin!
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että monelle naiselle tasaisen mukava arki on kauhistus, ja jotain tunnevuoristorataa, negatiivista tai positiivista olisi ihan väkipakolla saatava?
Mielenvikaiselta näyttää näin ulkopuolelta katsottuna.
Tasainen arki on tässä tapauksessa. Iloton, tekemätöntä ja ilman lämpöä ja huomiota oleva arki. Kotona nyhjäämistä ja säästöliekillä elämistä. Tehdään ihan mini, elettiin ihan mini, nautittiin ihan minimi. Ollaan vaan tasaisesti.
Elää voi hyvin ilman draamaa ja riitelyä ja silti tehdä kivoja, jänniä ja uusia asioita.
Mukava arki ei tarkoita seksittömyyttä, puhumattomuutta, kaikki lomat ja arkipäivät kotona tietokoneen edessä yksin ja syödään vaan eineksiä koko elämä kotona. Mutta siltä se mukava arki ja elämä vaikuttaa olevan monelle miehelle näköjään. Aina kotona, samat ruuat ja sama netti. Päivä toisensa perään, vuosi toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa että tällainen valitus tällä kertaa.
Ap haluaisi miehen palvovan itseään ja kehuvan joka päivä ja hetki maasta taivaisiin. Miehen pitäisi myös innostua kesken päivän panemaan ja ennen nukkumaan menoa tapahtuvat rakastelut eivät ap:lle kelpaa.
Miehen pitäisi myös laittaa rahansa matkoihin, joihin ei halua mennä. Se on ap:n mielestä ehdottoman väärin. Ap haluaa suunnitella reissuja, mutta koska mies ei reissuista innostu, niin mies on pahapahapaha.
Ap haluaa riidellä ja haastaa riitaa kotona väkisilläkin, mutta suuttuu, kun mies ei halua riidellä. Mies haluaa vakaata normaalia elämää, ap haluaa villiä seksiä ja riitoja.
Ap vertailee miestään ja parisuhdetta kavereittensa miehiin ja parisuhteisiin. Sen hän avoimesti kertoi moneen kertaan aloituksessaan.
Ap haluaisi laittaa miehen rahoja pariterapiaan, mutta omilla rahoilla hän ei halua terapioihin mennä.
Missä vika? Ap:n mielestä kaikki on miehen syytä, minun mielestä ei ole. Mies on tyytyväinen arkeen, ap haluaa menoa ja meininkiä, matkoja ja munaa.
Miehet tosiaan tyytyvät vähään ja elävät sen elämänsä mielellään näköjään vaan valumalla läpi.
No, voihan sen noinkin elää. Kotona neljän seinän sisällä, ruudun edessä, seksittömänä tai korkeintaan pornon kautta.
Ap tekee hyvin, koska vertailee ja haluaa elämältään jotain vähän enemmän kuin ihan minimin.
Joku minustakin ei ole kunnossa, jos oikeasti haluaa käyttää sen ainokaisen elämänsä noin ankeasti ja noin vähään tyytyen. Maailma on täynnä vaikka mitä ihanaa, siis oikeasti paljon ihanampaa kuin yksi tunkkainen kotona oleva huone, vaan ne lähikaupan samat ruuat ja aina se sama käyn sänkyyn ja nukahdan kymmenessä minuutissa iltarutiini.
Kyllä, miehessä se vika on jollain hän ymmärrä kuinka paljosta jää paitsi, eikä edes yritä muuttaa tilannetta.
Minusta ap ei halunnut riidellä, vaan elää elämää täysillä tai ainakin nyt elää vähän enemmän nauttien sitä mitä maailmassa ja muiden elämissä näyttää olevan ihmisille tarjolla.
Mitään tuollaista ap ei kaivannut. Mitä joku saa tahallisesta vääristelystä?