Kannattaako rescue-kissaa ottaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyit tätä samaa myös pari päivää sitten täsmälleen samoilla sanoilla. Miksi taas? Siellä oli hyviä vastauksia, etkö lukenut niitä? Itsekin vastasin että rescue-kissoja on monenlaisia, osa täysin kesyjä, ja niiden taustasta annetaan tietoa kun kysyy

Niin ja itselläni on 3 rescuekissaa, 13, 5 ja 4-vuotiaat. Eivät ne juuri mitenkään poikkea siitä miten ennen vanhaan tehtiin kun kissa haluttiin eli haettiin se jostain navetasta. Tai siis poikkeaa siinä että ne on käytetty eläinlääkärissä yhdistysten toimesta siinä välissä.

Oliko ne pentuja/nuoria? Ne on yleensä vaihtoehtona ok. Sen sijaan iäkkäämpi kodinvaihtaja voi olla melkoinen ongelmatapaus.

13-vuotias oli n. 1v emokissa (kesy) joka oli saanut pennut

5-vuotias oli n. puolivuotias puolivilli ulos syntynyt pentu

4-vuotias oli 6-viikkoisena emonsa (kesy) ja sisarustensa kanssa yhdistykselle kotihoitoon tullut

Mitään ongelmia ei ole ilmennyt

Niistä saa ihanan kissaystävän, mutta koska genetiikka on hämärän peitossa, on rescue-kissa kuin kinder-muna. Sairaus-ja luonnehistoria on siis hämärän peitossa.

Kaikki 6 kissaani ovat olleet rescue-kissoja. Yksi kuoli hiviin, toinen diabetekseen. Viimeisin pissailee minne sattuu, kun on pahalla tuulella.

Mutta aivan suurenmoisia persoonia ovat olleet kaikki. Niihin on uponnut rahaa (eläinlääkärikulut), rakkautta, aikaa ja omistautumista. Jos tähän kaikkeen ja yllätyksellisyyteen olet valmis, anna palaa. <3

Off topic: Kissat ja kissaihmiset ovat ihania! Minusta monissa kissaihmisissä on jotain jännää, samaa. Omantienkulkijuutta. Herkkyyttä. Salaperäisyyttä..

Ikävä kyllä, ne 60-luvulla kesäkissoja tenavana ottaneet on nyt niitä ihan samoja ihmisiä - mutta nyt eläkeläisiä, joille on edelleen ihan normaalia hakea kevään kynnyksellä kissanpentu naapurin maatilalta, ja "palauttaa" se sitten sinne syksyllä kun venekin nostetaan rantaan. Eläkeläiset myös ovat koko kesän omilla mökeillään, kun joku edellä väitti ettei niin enää kukaan tee.

Muu Suomi on oppinut jo miten kissoja pidetään, Ritvan ja Sepon mielestä joka kesäinen kertakäyttö-kissanpentu on edelleen hassunhauska juttu.

t: ison keskisuomalaisen mökkikunnan eläinsuojelutyötä vierestä seurannut

Onhan se vähän tuurikauppaa. Itse etsin 4 vuotta sitten aikuista kodinvaihtajakissaa, ja kävin läpi löytölöiden kissatarjontaa. Joukossa on tosiaan kodinvaihtajia mutta harvakseltaan; suurin osa on metsästä löydettyjä villiintyneitä kissoja jotka eivät ole ehkä koskaan olleet ihmisen kanssa tekemisissä. Varmaan selvää kumman tyyppinen tapaus sopeutuu eloon ihmisen kanssa (ainakin nopeammin ja näppärämmin).

Otin sitten lopulta kaverin kaverin kissan josta omistaja halusi eroon. Aivan ihana tapaus.

Ehkei populaatiokissaa kannata ottaa, ne on yleensä sisäsiittoisia villikissoja jotka ei ole tottuneet ihnisiin. joku leppoisan oloinen kodinvaihtaja voisi olla hyvä. Meilläpäin paikallinen esy ei mielellään anna ainoaksi kissaksi kuin totaalisia erakkoja mutta en sitten tiedä miten semmoisen saa totutettua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me hankittiin onnentassusta 1 vuotias hylätty kesä kissa. Nyt on 15 vuotias ja kehräilee tässä minun vieressäni. :3 Suosittelen aina hankkimaan löytöeläintalosta, jotta ne saisivat uuden kodin.

Millä perusteella se oli kesäkissa? Eläinsuojeluyhdistykset sanoo että kesäkissat on myytti. Oikeasti kyse on esim. navettakissojen tai villipopulaatioiden jälkeläisistä. Ei kukaan oikeasti ota pentua pelkästään 4 viikon loman ajaksi.

Kyllä sitä aikanaan tapahtui. Kesämökkiläiset ottivat maalaisnaapurista kissanpennun kesän iloksi lapsille. Usein se sitten unohdettiin ottaa mukaan, kun mökkeilyaika syksyllä loppui.

Siitä oli isot kampanjat; "älä ota kesäkissaa" ja toivottavasti se on tehonnut.