Miksi nykyihmiset uupuvat töissä, vaikka viikossa on vain viisi työpäivää ja työ on fyysisesti kevyttä? Ennenhän Suomessa tehtiin töitä kuusi päivää viikossa, kun lauantaikin oli työpäivä.
Ennen Suomessa oli kuusi työpäivää yhtä vapaapäivää kohti. Nykyään on alle puolet tuosta eli vain 2,5. Silti jengi nykyään "uupuu" ja "väsyy" töissä. :O
Itse epäilen hyvin vahvasti että "työuupumus" on jonkinlainen ay:n keksimä juttu, työntekijöille järkätty konsti hankkia ylimääräistä vapaata.
Terve työkykyinen ihminen ei uuvu nykyajan työelämässä, koska työ on fyysisesti kevyttä.
Kommentit (192)
En ymmärtä. Monet saa vielä kohtuu palkkaa. Joissain tapauksissa voi olla kyseessä tylsistyminen, eikä uupuminen.
Ei kaikki liiku paljon, vaikka ei ole mitään tuki ja liikuntaelinten sairauksia.
Eihän fyysinen rasite olekkaan se mikä saa ihmisen uupumaan, vaan psyykkinen rasite ja sitä riittää nykytyön teossa aivan eri tavalla kuin maatilaa hoitaessa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän fyysinen rasite olekkaan se mikä saa ihmisen uupumaan, vaan psyykkinen rasite ja sitä riittää nykytyön teossa aivan eri tavalla kuin maatilaa hoitaessa.
Tämä. Kolmenkymmenen vuoden työkokemuksella fyysiset hommat ovat olleet helpoimpia, ja niistä on päässyt eroon, kun on laittanut työpaikan oven perässään kiinni, ja lomien tai sairasaikojen kuluessa töiden järjestäminen on ollut jonkun muun päänsärky. Asiantuntijatehtävissä työt ovat seuranneet myös vapaa-ajalle, ja ihan itse on lomat ja sairasajat saanut kuroa kiinni, minkä lisäksi hommia on kroonisesti enemmän kuin ehtii tehdä. Paradoksaalisinta on, että eniten olen uupunut siinä työssä, jossa oli paras palkka, koska sekä työilmapiiri että johtaminen olivat totaalisen surkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No menepä kokeilemaan kuljetusalaa, jossa työpäivät ovat n. 15-tuntisia, kuinka kivaa on, että töitä on vain viitenä päivänä viikossa. Kaikki työt eivät tänä päivänäkään tapahdu toimistossa klo 8-17 välisenä aikana
Raskasta työtä tekevät duunarit eivät nimenomaan uuvu(kuin ehkä lähempänä eläkeikää terveyden pettäessä). Sen sijaan maailma näyttää olevan liian kova paikka siistiä toimistotyötä tekeville naisille, jotka joutuvat jäämään sairaslomalle, koska eivät tule toimeen työpaikan muiden naisten kanssa. Toinen ryhmä näyttää olevan lukiolaiset tai ensimmäisten vuosien yliopisto-opiskelijat. Onko mitään typerämpää kuin stressata jostain arvosanoista, joilla ei ole loppuviimeksi yhtikäs mitään väliä.
Suomalainen yhteiskunta näyttää tuottavan oman napansa ympärillä pyöriviä säälittäviä lapasia, joiden resilienssikyky on täydellisen olematon. Melkein toivoo että imperialistiryssä tulee vierailulle, niin kermaperseet saavat vähän perspektiiviä ongelmiinsa.
Höpsis. Rekkakuskit, rakennusalan työntekijät yms. harvat jaksavat eläkeikään, vaan he jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle. Ja mitä ihmeen raskasta työtä tekevät rekkakuskit tai raksamiehet, kun koneet ja teknologia hoitavat työt. Rekkakuskien työ suurimmaksi osaksi istumista ja raksamiehen jaloilla seisomista.
Sinulla varmaan löytyy tutkimustietoa noista naisten toimistotöistä, kun he eivät tule toimeen keskenään?
Ei teknologia aja rekkaa tai rakenna taloja. Rekkakuski joutuu edelleen ihan samalla tavalla kuin ennenkin itse ajamaan. Aikataulut vain ovat tiukemmat.
Rakkaalla duunari joutuu edelleen ihan yhtälailla rakentamaan kuin ennen. Teknologia on tuonut vain enemmän koneita, joilla rakentaa.
Ennen myös kuolema vapautti siinä 50-60 jälkeen ja elämä ei ollut digitalisoitunut joten asiat etenivät omalla painollaan. Nykyään saa itsepalvella ja vauhti kiihtyy kun kaikki ovat aina tavoitettavissa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä. Monet saa vielä kohtuu palkkaa. Joissain tapauksissa voi olla kyseessä tylsistyminen, eikä uupuminen.
Tääkin on totta, että joskus kyse on myös tylsistymisestä. Jos työ on liian virikeetöntä, voi ihminen väsyä siihen.
Pitäisi olla sopivasti
Nykyään henkisesti raskaampaa. Kun lukee 100 ihmisen valitukset. Ennen vanhaa oli kylällä se yksi hullu joka ei tullut kotiin asti valittamaan. Nyt kaikki hullut on näppituntumassa valittamassa ja ruikuttamassa. Millon pitäisi olla mitäkin ja pitäisi tehdä mitäkin. Ihmiset tästä elämästä raskasta paskaa tekee toisilleen. Varsinkin kun heidän valitukset ja arvostelemisen näkee joka päivä netissä.
Fyysisesti kevyttä?? Haista nyt kukkanen! Siivoojana sanon että se joka sanoo siivoustyötä kevyeksi on paukapää!! Sä teet ja juokset, teet ja juokset, aikaa kiristetään, mitoitukset päin peetä, kokoajan siivoojilta vaaditaan lisää ja vielä lisää tehoja, työaikaa ei kuitenkaan anneta lisää tai apukäsiä.
Ja johtoporras nauraa kun revitään taas kerran rikki porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä. Monet saa vielä kohtuu palkkaa. Joissain tapauksissa voi olla kyseessä tylsistyminen, eikä uupuminen.
Kuka tavan duunari saa muka "kohtuu palkkaa" kerroppa se mulle, harva duunari täysillä työtunneilla tienaa enempää kuin sen 1500-2000 e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Fyysisesti kevyttä?? Haista nyt kukkanen! Siivoojana sanon että se joka sanoo siivoustyötä kevyeksi on paukapää!! Sä teet ja juokset, teet ja juokset, aikaa kiristetään, mitoitukset päin peetä, kokoajan siivoojilta vaaditaan lisää ja vielä lisää tehoja, työaikaa ei kuitenkaan anneta lisää tai apukäsiä.
Ja johtoporras nauraa kun revitään taas kerran rikki porukkaa.
Näin on ja teollisuudessa ja varastoissakin on raskaita fyysisiä hommia. Itse olen tehnyt lähinnä niitä ja nyt vanhana (59 v.) alkavat olla liian rankkoja, keho rikki. Mihinkään muualle en oikein voi enää kouluttautua. Todella avuton olo näin vanhana ja kuitenkin vielä monta vuotta eläkkeeseen.
Ennen aikaan maanantaikappale, joka maanantai, oli ihan ok. Nykyään ei monet enää edes tiedä mitä maanantaikappale tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen aikaan maanantaikappale, joka maanantai, oli ihan ok. Nykyään ei monet enää edes tiedä mitä maanantaikappale tarkoittaa.
Se tarkoitti paskaa kappaletta.
Eikä tarvitse mennä edes kovin kauas ajassa taaksepäin, kun jokaiselle hommalle oli omat tekijänsä (oli sihteereitä, juoksupoikia, arkistonhoitajia jne) eikä tarvinnut ns oikean oman työn ohessa hoitaa kaikkia tukitoimiakin. Eikä tarvinnut jatkuvasti pelätä yyteitä ja potkuja, jos ei ihan tosi pahasti työpaikalla asioitaan sössinyt.
Oma isäni on erinäisiä kertoja kertonut, miten vielä 70-80-luvulla saattoi uhata pomoa työpaikan vaihdolla, jos esim. yritettiin työntää liikaa hommia ilman ylityökorvausta, eikä siis tarvinnut edes olla ammatiltaan mikään lentävä yksisarvinen. Nykyään se on pomo, joka sanoo, että oven takana on tulijoita jonoksi asti. Yritä siinä sitten keskustella työn määrästä ja kuormituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen aikaan maanantaikappale, joka maanantai, oli ihan ok. Nykyään ei monet enää edes tiedä mitä maanantaikappale tarkoittaa.
Se tarkoitti paskaa kappaletta.
Viikonlopun rälläys ja tärinät aiheuttaa sellaista. Vaan nykyään olisi hyvin äkkiä mono ahterissa.
Lumihiutaleet ei vaan pysty, kyynel
Nykyään on myös vapaa-ajalle aivan erilaiset odotukset ja sisällöt. Ennen käytiin töissä ja se oli ykkösprioriteetti. Vapaa-aika vietettiin perheen ja muiden läheisten kanssa.
Nykyään harrastukset ovat monen ykkösprioriteetti perheen ja työn kustannuksella, ja työ arvotetaan lähinnä välttämättömäksi pahaksi. Kyllähän se silloin ahdistaa.
Eroaa vanhaan aikaan miten?