Mitä sitten, kun ei vaan enää pysty?

Ammattiapua tarvitset. Ei niistä kouluhommista pääse yli eikä ympäri, ne pitää hoitaa.

k

Otat itseäsi niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Todella tyhmää tehdä oletuksia toisesta sen perusteella, mitä hän on kirjoittanut vauva.fi paltsalle. Et voi tietää mitä henkilö on joutunut kokemaan. Ehkä sinun pitäisi kadota tai kasvaa ulos tuosta lapsellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Oho, menin sanattomaksi. Olet joutunut kokemaan ihan liikaa noin nuoreen ikään mennessä. Löytyykö elämästäsi turvallisia aikuisia, joille purkaa huolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Kommenttisi oli lapsellinen-siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ikävää että sinulla on ollut noin rankkaa,mutta tiedätkö mitä? Jopa itselläni oli vielä raskaampaa ainakin noiden asioiden suhteen,jotka luettelit,käynyt läpi aivan samoja juttuja lapsena/nuorena/varhaisaikuis-iällä ja niiden päälle tulee vielä sellaisia asioita joita en tässä voi/halua avata. Jos psyykkinen kuorma on kertakaikkiaan liian iso, niin silloin sinun on vain valittava- opiskelu vai mielenterveys ensin? Olisiko kuitenkin parempi vaikka mennä jonnekin osa-aikaisiin töihin nyt opiskelun sijaan? Hakea traumaterapiaa? Sairaslomaa? Kuka tahansa koulupsykologikin ymmärtää jo nuo luettelemasi asiat perusteeksi keskeyttää opinnot, mutta toisaalta opintojen pariin takaisinpaluu ei tule olemaan helppoa-monella jää lopulta koulut käymättä kokonaan. Tarvitset varmasti tukea, mutta ystäväsi eivät ole oikeita henkilöitä lopulta auttamaan-tarvitset ammattilaisen näkökulmaa ja pitkällistä keskusteluapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

No tämä ei ollut kovin kiva toivotus ihmiselle joka sinua halusi auttaa. En ole itse tuo kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Kommenttisi oli lapsellinen-siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ikävää että sinulla on ollut noin rankkaa,mutta tiedätkö mitä? Jopa itselläni oli vielä raskaampaa ainakin noiden asioiden suhteen,jotka luettelit,käynyt läpi aivan samoja juttuja lapsena/nuorena/varhaisaikuis-iällä ja niiden päälle tulee vielä sellaisia asioita joita en tässä voi/halua avata. Jos psyykkinen kuorma on kertakaikkiaan liian iso, niin silloin sinun on vain valittava- opiskelu vai mielenterveys ensin? Olisiko kuitenkin parempi vaikka mennä jonnekin osa-aikaisiin töihin nyt opiskelun sijaan? Hakea traumaterapiaa? Sairaslomaa? Kuka tahansa koulupsykologikin ymmärtää jo nuo luettelemasi asiat perusteeksi keskeyttää opinnot, mutta toisaalta opintojen pariin takaisinpaluu ei tule olemaan helppoa-monella jää lopulta koulut käymättä kokonaan. Tarvitset varmasti tukea, mutta ystäväsi eivät ole oikeita henkilöitä lopulta auttamaan-tarvitset ammattilaisen näkökulmaa ja pitkällistä keskusteluapua.

Olen oppivelvollinen eli opintojen keskeyttäminen ei onnistu. Sairaslomaa varmastikin saisin, mutta koulu on yksi niistä asioista (jos nyt kokeita, projekteja yms lasketa), jotka pitää miut pinnalla. Onpa jotenkin typerää verrata omia ongelmiasi minun ongelmiini ja kertoa, kuinka olet kokenut paljon pahempaa, vaikket todellisuudessa tiedä elämästäni mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

No tämä ei ollut kovin kiva toivotus ihmiselle joka sinua halusi auttaa. En ole itse tuo kirjoittaja.

Lähtökohtaisesti todella typerää tulla tälläiseen ketjuun paasaamaan Jeesuksesta tai ehdottelemaan raamatun lukemista. Ap:llä on ihan todellisia ongelmia, jotka vaativat ammattiapua, ei siinä rukoileminen auta.

T:eri

huhhuh

jep jep

Ymmärrän, että tuossa iässä on valtavasti paineita ja sitä kautta ahdistusta. Vaikea sanoa, mikä juuri sua helpottaa, mutta nyt kannattaa mennä päivä kerrallaan. Jokaiseen synkkään ajatukseen sanot omalle mielellesi että ei ja ajattelet sen sijaan jotain kivaa. Pakotat itsesi ajattelemaan vaikka mandariineja, jos ne on sinusta hyviä. Jos antaa huonoille ajatuksille valtaa, niitä tulee koko ajan lisää. 

Päivä kerrallaan teet parhaasi koulun eteen ja et ajattele tulevaisuutta, keskityt vain tekemään parhaasi joka päivä. Aikanaan kun pääset tästä olosta yli, voit sentään kiittää itseäsi, että suoritit koulun hyvin, mikä avaa mahdollisuuksia.

Kaikki olotilat on väliaikaisia, sinä selviät, sinä jaksat ja vielä tulee ihmeellisen hyviä aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että tuossa iässä on valtavasti paineita ja sitä kautta ahdistusta. Vaikea sanoa, mikä juuri sua helpottaa, mutta nyt kannattaa mennä päivä kerrallaan. Jokaiseen synkkään ajatukseen sanot omalle mielellesi että ei ja ajattelet sen sijaan jotain kivaa. Pakotat itsesi ajattelemaan vaikka mandariineja, jos ne on sinusta hyviä. Jos antaa huonoille ajatuksille valtaa, niitä tulee koko ajan lisää. 

Päivä kerrallaan teet parhaasi koulun eteen ja et ajattele tulevaisuutta, keskityt vain tekemään parhaasi joka päivä. Aikanaan kun pääset tästä olosta yli, voit sentään kiittää itseäsi, että suoritit koulun hyvin, mikä avaa mahdollisuuksia.

Kaikki olotilat on väliaikaisia, sinä selviät, sinä jaksat ja vielä tulee ihmeellisen hyviä aikoja. 

Kiitos<3

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Sun elämäsi on kurjaa, koska elät sitä uhritarinoiden kautta. Samaistat itsesi näihin kurjiin kokemuksiin ja olet tehnyt kurjuudesta identiteetin. Kukaan ei saa hyvää elämää, jokaisen pitää sellainen itse rakentaa. Olet vielä älyttömän nuori ja sulla on vielä kaikki kortit käytettävänä. Nyt mieti tarkkaan, mitä haluat tehdä työksesi. Ja jos et tiedä yhtään mitään yhtään mistään, niin keskity kehittämään itseäsi ihmisenä. Lue jotain mistä saat ajateltavaa, käy kursseilla, harrasta jne. Itseensä panostaminen kantaa aina hedelmää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Kommenttisi oli lapsellinen-siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ikävää että sinulla on ollut noin rankkaa,mutta tiedätkö mitä? Jopa itselläni oli vielä raskaampaa ainakin noiden asioiden suhteen,jotka luettelit,käynyt läpi aivan samoja juttuja lapsena/nuorena/varhaisaikuis-iällä ja niiden päälle tulee vielä sellaisia asioita joita en tässä voi/halua avata. Jos psyykkinen kuorma on kertakaikkiaan liian iso, niin silloin sinun on vain valittava- opiskelu vai mielenterveys ensin? Olisiko kuitenkin parempi vaikka mennä jonnekin osa-aikaisiin töihin nyt opiskelun sijaan? Hakea traumaterapiaa? Sairaslomaa? Kuka tahansa koulupsykologikin ymmärtää jo nuo luettelemasi asiat perusteeksi keskeyttää opinnot, mutta toisaalta opintojen pariin takaisinpaluu ei tule olemaan helppoa-monella jää lopulta koulut käymättä kokonaan. Tarvitset varmasti tukea, mutta ystäväsi eivät ole oikeita henkilöitä lopulta auttamaan-tarvitset ammattilaisen näkökulmaa ja pitkällistä keskusteluapua.

Kärsimystä ei voi verrata, eikä sillä voi kilpailla. Vaikka ap:llä ei olisi mitään "oikeaa" syytä olla allapäin, hänen kokemuksensa on täysin validi, eikä sitä kukaan voi muuttaa toteamalla, että ethän sä voi olla masentunut. Ei siihen tarvitse aihetta tai syytä. Eikä ainakaan sitä pidä todistella! Anna toisen olla ja mene marttyroimaan jonnekkin muualle.

Jaksan joka kerta mennä sanattomaksi tästä nykylukiolaisten ahdingosta. Eihän se, mitä se opiskelu nykyään on, ole nuoren elämää! 😢 

Itse olin lukiossa 2006-9, elämäni toiseksi paras ajanjakso. Opiskeltiin kyllä ahkerasti, mutta emme stressanneet tulevasta. Itse vietin useamman välivuoden ulkomailla, ja tää oli sitä parasta aikaa. Elämä tuntui seikkailulle. Ei ollut stressiä ensikertalaiskiintiöistä tai pitkän matikan painotusta historian pääsykokeissa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on totta ihan kaikissa tilanteissa: tämäkin menee ohi. Ihan kaikki nimittäin menee. Asiat muuttuvat aina, halusit sitä tai et. Ja jos et ole nyt tyytyväinen, tämä on sinulle hyvä uutinen.

Ahdistukseen auttaa yleensä liikkuminen ja ulkoilu sekä somen jättäminen minimiin. Keskustele jonkun mukavan ihmisen kanssa. Noudata hyviä arjen rutiineja. Syö terveellisesti ja sopivasti ja yritä lisätä yöunen määrää.

Ei ne ajatukset välttämättä mene ohi, mistä sen oikein keksit?

Minulla oli ap:n ikäisenä vastaavia ajatuksia ja edelleen nyt 42v tunnen samoin. Mikään ei ole muuttunut. Ainoastaan se, että nykyisin ajattelen myös sitä, että ihanko oikeasti tämä on ollut elämääni? Jatkuva ahdistus, pelko ja epäonnistumisen tunne on ollut aina osa elämääni. Olisin ihan hyvin voinut jättää elämättäkin. 

Itse ainakin koen, että on jokseenkin naiivia todeta toiselle, että tämän tunteet varmasti menevät ohi. Se on mielenterveyden ongelmien vakavuuden ohittamista. Joillakin ne voi olla niin perustavanlaatuisesti osa itseä, että niistä ei pääse pois. Voi tulla parempia kausia, mutta lopulta ongelmat ovat ainakin osittain osa minua. 

Voisi vain ystävällisesti todeta, että on tosi kurjaa, jos toisesta tuntuu noin pahalta. Avun saamisen jälkeen olo voi parantua, mutta mitään varmaa ei voi luvata. Tärkeintä on kokeilla erilaisia tapoja lievittää omaa pahaa oloa ja ottaa apua vastaan. Päätös esimerkiksi itsemurhasta kannattaa tehdä vasta niiden toimenpiteiden jälkeen, kun on kokeillut kaikkea apua useampaan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Sun elämäsi on kurjaa, koska elät sitä uhritarinoiden kautta. Samaistat itsesi näihin kurjiin kokemuksiin ja olet tehnyt kurjuudesta identiteetin. Kukaan ei saa hyvää elämää, jokaisen pitää sellainen itse rakentaa. Olet vielä älyttömän nuori ja sulla on vielä kaikki kortit käytettävänä. Nyt mieti tarkkaan, mitä haluat tehdä työksesi. Ja jos et tiedä yhtään mitään yhtään mistään, niin keskity kehittämään itseäsi ihmisenä. Lue jotain mistä saat ajateltavaa, käy kursseilla, harrasta jne. Itseensä panostaminen kantaa aina hedelmää. 

En koe eläväni uhritarinoiden kautta, mutta myönnän, että kun masennus on kestänyt pari viikkoa, on vaikea tuntea iloa tai nähdä edes lähitulevaisuuteen. Minua suututtaa, jos ihmiset (esim netissä) olettavat minun olevan etuoikeutettu. Jotkut ovat etuoikeutetussa asemassa yhteiskunnassa, jos syntyvät tasapainoiseen perheeseen. Minä en tätä etuoikeutta saanut. Kurjuus ei ole identiteettini enkä minä ole yhtä kuin kurjuus. Elämässäni on tapahtunut kyllä paljon paskaa, joten ei ole ihme, jos olen surullinen siitä, mitä minulle on tapahtunut. 

ap