Mitä sitten, kun ei vaan enää pysty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Sun elämäsi on kurjaa, koska elät sitä uhritarinoiden kautta. Samaistat itsesi näihin kurjiin kokemuksiin ja olet tehnyt kurjuudesta identiteetin. Kukaan ei saa hyvää elämää, jokaisen pitää sellainen itse rakentaa. Olet vielä älyttömän nuori ja sulla on vielä kaikki kortit käytettävänä. Nyt mieti tarkkaan, mitä haluat tehdä työksesi. Ja jos et tiedä yhtään mitään yhtään mistään, niin keskity kehittämään itseäsi ihmisenä. Lue jotain mistä saat ajateltavaa, käy kursseilla, harrasta jne. Itseensä panostaminen kantaa aina hedelmää. 

Onpa jotenkin tosi kiva kun sie tiiät kaiken! Ja näköjään voit toimittaa ihan terapeutinkin virkaa, kun osaat tulkita miten ap elää elämäänsä muutaman kommentin perusteella. Tiesitkös, että masentuneena jo ihan hygieniasta huolehtiminen voi olla todella vaikeaa, saatika käydä kursseilla tai harrastuksissa.

Pidin tätä aiemmin boomerineuvona mutta oikeasti - puhelin, TV, ja pelaaminen mahdollisimman vähälle.

Oma hypoteesini on että se nk. instant gratification ja dopamiiniryöppy minkä laitteista saa tekee pahaa aivokemialle.

Tää ketju kannattaa oikeesti lukee, aikamoisii kommenttei

Voi ei lapsiparat, puhukaa pahasta olosta vanhempienne ja sukunne kanssa. Vai onko nykyään niin, että suvun kanssa ei olla missään tekemisissä. Paljon ainokaisia lapsia nykyään, mutta eikö tellä muodostu kaveripiiri joka tukee. Minun lapsillani, on ala-asteelta joitakin kavereita edelleen.

Me suuret ikäluokan ollaan HS:n mukaan tunneköyhiä, emme osanneet puhua. Itse olen yrittänyt päästä eteenpäin, minun lapseni puhuvat kipeimmistäkin asioista, vielä aikuisenakin. Olen miniältä pyytänyt jopa anteeksi paasaamistamme,  hänen lapsuutensa oli toisenlainen.

Me selvittiin aikanaan lapsuudessa tukemalla toinen toisiamme, hoitamalla pienempiä kun isällä ja äidillä ei ollut eväitä puhumiseen, oli vain kauhea työnteko.

Elämä kantaa, jo huomenna on paremmin. Jos autat toista, saat siitä itse enemmän, hyvyys tuo hyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinulla ap on nyt etsikkoaika? Rukoilen sinulle Herran johdatusta <3  Kannattaa tutustua Raamattuun tai katsoa tv7

Oon ateisti, painu helveettin

ap

Kyllä näkee,miten nuori olet. Jos neuvot eivät ole sinun vakaumuksesi mukaisia,ei ehdottajalle silti tarvitse olla törkeä. Ehkäpä olet ongelmissasi ihan omasta syystäsi ja nyt itket sitten täällä? Kasva aikuiseksi ja otsa vastuu omasta elämästäsi. Olet etuoikeutettu käydessäsi lukiota, sinulla on ruoka,vaatteet ja netti,jossa ulista itsesääliäsi. Tiedän niin monia joilla on asiat oikeasti sillä mallilla,että on vaikea ymmrätää,miten he enää jaksavat elää,mutta niin vain jaksavat,päivän kerrallaan-moni juurikin uskoen korkeimpaan voimaan,johdatukseen ym. Jos ihmisellä ei ole mitään itseään korkeampaa, hänellä ei pohjimiltaan ole myöskään syytä elää tai antaa muiden elää-niin mieletön on ja kylmä maailma. Joten ehkäpä sinut on tarkoitettu katoamaan tai kasvamaan ulos lapsellisuuksistasi-juuri nyt. T.eri

Kuka on sanonut, että minulla on vaatteita tai ruokaa? Olen ensinnäkin alaikäinen, mutta elätän itseni töillä eikä vanhempia kiinnosta vittuakaan miten minulla menee. Ukkini kuoli juuri syöpään. Paras ystäväni teki vuosi sitten itsemurhan. Lapsuuteni oli lasinen ja täynnä väkivaltaa ja olen joutunut kantamaan vastuuta sisaruksistani. Mutta hei kiitos, kun kerroit, että olen lapsellinen. En ole saanut olla lapsi kymmeneen vuoteen.

ap

Kommenttisi oli lapsellinen-siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ikävää että sinulla on ollut noin rankkaa,mutta tiedätkö mitä? Jopa itselläni oli vielä raskaampaa ainakin noiden asioiden suhteen,jotka luettelit,käynyt läpi aivan samoja juttuja lapsena/nuorena/varhaisaikuis-iällä ja niiden päälle tulee vielä sellaisia asioita joita en tässä voi/halua avata. Jos psyykkinen kuorma on kertakaikkiaan liian iso, niin silloin sinun on vain valittava- opiskelu vai mielenterveys ensin? Olisiko kuitenkin parempi vaikka mennä jonnekin osa-aikaisiin töihin nyt opiskelun sijaan? Hakea traumaterapiaa? Sairaslomaa? Kuka tahansa koulupsykologikin ymmärtää jo nuo luettelemasi asiat perusteeksi keskeyttää opinnot, mutta toisaalta opintojen pariin takaisinpaluu ei tule olemaan helppoa-monella jää lopulta koulut käymättä kokonaan. Tarvitset varmasti tukea, mutta ystäväsi eivät ole oikeita henkilöitä lopulta auttamaan-tarvitset ammattilaisen näkökulmaa ja pitkällistä keskusteluapua.

Olen oppivelvollinen eli opintojen keskeyttäminen ei onnistu. Sairaslomaa varmastikin saisin, mutta koulu on yksi niistä asioista (jos nyt kokeita, projekteja yms lasketa), jotka pitää miut pinnalla. Onpa jotenkin typerää verrata omia ongelmiasi minun ongelmiini ja kertoa, kuinka olet kokenut paljon pahempaa, vaikket todellisuudessa tiedä elämästäni mitään.

ap

Täti kertoo sinulle tarinan: Olin 15 v,kun isäni lähti tästä maailmasta oman kätensä kautta. Tämän seurauksena ryhdyin itse käyttämään huumeita, mutta ei siitä pitkästä tarinasta sen enempää. Olen elänyt koko lapsuuteni alkoholisoituneen yh-äitini kanssa,minkä johdosta pidin huolta myös itseäni n. 7 vuotta nuoremmasta velipuolestani ja itsestäni jo hyvin varhain. Isää tai isäpuolta ei elämässämme ollut, lukuunottamatta psyykkisesti sairasta isääni varhaisimpina vuosinani, jolloin mm. usein pakenimme häntä äitini kanssa ulos pakkaseen yöpuvuissamme muun mukavan lisäksi tai toisissa naisissa hyppäävää poissaolevaa "isäpuolta",jonka kanssa en luonnollisestikaan ole missään tekemisissä ollut koko aikuis-ikänäni.

Ollut koulukiusattu mukaan lukien amisaika, eli helvetin pitkä rasti. 16 täytettyäni lähdin välittömästi omilleni,huonojen seurustelusuhteiden vuoksi päihteiden käyttö lisääntyi hengenvaarallisiin mittoihin-monet silloiset ystäväni ovat kuolleet joko huumeisiin tai oman käden kautta.

Monien mutkien kautta päädyin avioliittoon hlön kanssa, joka esittäytyi uskovaisena, mutta olikin mieleltään sairas narsisti/psykopaatti/elämäntaparikollinen ja tykkäsi hakata ja raiskata minua säännöllisesti, kunnes tilanteet eskaloituivat tapon yrityksiksi,joita oli useita-mukana tapahtumissa oli myös lapsi.

Syyt, miksi jäin liittoon lähes vuosikymmeneksi, ovat liian yksityisiä avata (eivät koske vain minua), mutta sinulla ei aloittaja oikeasti ole vielä mitään hätää, kunhan vain avaat tietoisuutesi sille tosiasialle, että tämä elämä on pohjimmiltaan verta, paskaa ja kuolemaa. Jos ihminen ei löydä mitään itseään korkeampaa tahoa ja merkitystä jaksaakseen, hän ei todennäköisesti jaksakaan. Se on tosiasia etkä pääse siltä pakoon.

Alapeukuttajat voivat mennä itseensä- hehän juuri ovat niitä, jotka vertaavat toisten tarinoita muiden kokemuksiin, en minä-te olette niitä jotka ette tiedä ihmisten taustoja-varpaan murtaminen ei ole verrannollinen murhaan.

Apn on haettava  ongelmiinsa apua ammattipuolelta, ei vauva-palstoilta-lasinen lapsuus,väkivalta,masennus,itsemurhayritykset,läheisten menettäminen jne. eivät ole pieniä asioita, vaikka niitä usein yhteiskunnassamme vain vähätellään ja käteen lyödään pilleriresepti ja seuraava vo-aika,joista ei ole mitään hyötyä,lähinnä haittaa.

Siksi sanoin sinulle ap: ota itseäsi niskasta kiinni, aikuistu vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta-jos selviät siitä, mitä olet läpikäynyt(joku jo sanoikin, että aikansa on kaikella),voit jonain päivänä olla todella arvokas auttaja heille, jotka ovat samaa kokeneet. Jaksa lukio läpi millä tahansa tavalla, jotta sinulla olisi (yhteiskuntamme paskanormien vuoksi) mahdollisuus käyttää johonkin hyvään se, mitä olet itse joutunut kärsimään. Muista kuitenkin, että kun/jos vain olet saanut opinnot luovittua, et lähde suoraan ihmisläheisille aloille, vaan käyt läpi oman traumaterapiasi-se on ehdottoman tärkeää muistaa. 

Älä stressaa-oppivelvollisuus ei ole koko elämä. Kuka sinua vaatii tilille, jos pahimmassa tapauksessa et jaksakaan opiskella? Kuraattori? Rehtori? Poliisi? Tuomari? Kuka? 

Jos opinnot eivät nyt terveydellisistä syistä suju, sinä saat kyllä niistä vapautuksen, ihan oppivelvollisuudesta riippumatta, jos perusteet ovat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Pidin tätä aiemmin boomerineuvona mutta oikeasti - puhelin, TV, ja pelaaminen mahdollisimman vähälle.

Oma hypoteesini on että se nk. instant gratification ja dopamiiniryöppy minkä laitteista saa tekee pahaa aivokemialle.

Mun hypoteesi on että instant gratification on ihan yhtä pahaa oli ihminen sitten laitteen toisella puolella tai kyljessä kiinni. Ensin mainittu on demonisoitu ja toiseen kannustetaan, vaikka ihan samoja hormoneja saa molemmista.