Ero alle kolmekymppisenä ja kaksi alle kouluikäistä lasta
Olen 29-vuotias nainen ja tyytymätön parisuhteeseeni. Minulla on mieheni kanssa myös kaksi pientä lasta. Usein kuitenkin sanotaan, ettei lapset saa olla syynä siihen, etteikö voisi päättää epätyydyttävää suhdetta.
Silti mietin, että jos eroan, niin mitä sitten? Elänkö seuraavat 20 vuotta yksin ilman miestä ja minulla olisi realistinen mahdollisuus hyvään parisuhteeseen seuraavan kerran vasta kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Se on valtavan pitkä aika elämästä. Tuntuu ettei hyviä vaihtoehtoja olekaan. Nykyisin en ole onnellinenja jälkimmäisessä skenaariossa eläisin todennäköisesti vuosikausia yksin stressaantuneena lapsiarjen keskellä. Tuskin silloinkaan olisin vähääkään onnellinen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kai olet lapsesi pitänyt erossa näistä vähemmän mukavista?
Yksi heistä asui myös luonani, kun ensin vaikutti ihan asialliselta mieheltä. Sitten paljastui huumeongelmaa ja väkivaltaisia piirteitä. Kerran kävikamapäissään käsiksi jopa lapsiini. Siinä vaiheessa ymmärsin viimeistään laittaa asioille stopin.
Miten tuo on muka parempi kuin että olet itse ilman parittelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kai olet lapsesi pitänyt erossa näistä vähemmän mukavista?
Yksi heistä asui myös luonani, kun ensin vaikutti ihan asialliselta mieheltä. Sitten paljastui huumeongelmaa ja väkivaltaisia piirteitä. Kerran kävikamapäissään käsiksi jopa lapsiini. Siinä vaiheessa ymmärsin viimeistään laittaa asioille stopin.
Miten tuo on muka parempi kuin että olet itse ilman parittelua?
Siinä joku inccclei taas harhauttaa p-puheillaan. Hellanlettas!
Oletko tyytymätön parisuhteeseen vai enemmän elämääsi yleisesti? Että elämäsi sisältö on lähinnä pyykkäystä, muiden jälkien korjausta jne. ja olet väsynyt tai kyllästynyt siihen? Ensin kannattaa miettiä missä on vika ja vasta sitten toimia.
Onnea ei voi odottaa jonkun toisen tuovan ulkopuolelta vaan se on ensisijaisesti sisäinen tunne, jonka eteen voi usein itse tehdä eniten. Mikä tekisi sinut onnelliseksi nykytilanteessa? Mikä tekisi sinut onnelliseksi jos eroaisit?
Kannattaa myös miettiä kuinka realistista olisi näiden toteutuminen. Harva mies taitaa olla valmis pistämään paljon vaivaa jonkun toisen henkilön jälkikasvun eteen eli jos eroat tällä mielellä, tulet ehkä pettymään. Erota "kannattaa" itsensä vuoksi ja joissakin tapauksissa lastensa vuoksi, ei jonkun teoreettisen miehen vuoksi, joka maagisesti tekisi elämästä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytymätön parisuhteeseen vai enemmän elämääsi yleisesti? Että elämäsi sisältö on lähinnä pyykkäystä, muiden jälkien korjausta jne. ja olet väsynyt tai kyllästynyt siihen? Ensin kannattaa miettiä missä on vika ja vasta sitten toimia.
Onnea ei voi odottaa jonkun toisen tuovan ulkopuolelta vaan se on ensisijaisesti sisäinen tunne, jonka eteen voi usein itse tehdä eniten. Mikä tekisi sinut onnelliseksi nykytilanteessa? Mikä tekisi sinut onnelliseksi jos eroaisit?
Kannattaa myös miettiä kuinka realistista olisi näiden toteutuminen. Harva mies taitaa olla valmis pistämään paljon vaivaa jonkun toisen henkilön jälkikasvun eteen eli jos eroat tällä mielellä, tulet ehkä pettymään. Erota "kannattaa" itsensä vuoksi ja joissakin tapauksissa lastensa vuoksi, ei jonkun teoreettisen miehen vuoksi, joka maagisesti tekisi elämästä parempaa.
Ensimmäinen täyspäinen vastaus, jota ei ohjaa ensisijaisesti kiihko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kauanko kesti, että sait uuden ja vakaan suhteen, jossa muutitte yhteen?
Ap
Kyllä oot lapsellinen. Nautin vapaudesta ja rauhasta. Muutaman vuoden jälkeen aloin opiskella työn ohessa kaikkea kiinnostavaa. Tapailin miehiäkin. Ei kiinnostanut yhteen muuttaminen, koska meillä arki sujui niin hyvin lasten kanssa. Oli myös hyviä ystäviä ja harrastuksia. Tarjolla olisi ollut yhteen muuttajia; en halunnut enkä kaivannut sellaista pitkään aikaan.
Saattaisit piristyä, kun menisit töihin. Ja löydät itsellesi aikaa ja kivaa tekemistä ja ystäviä. Eron jälkeen on ollut yksi pitkä suhde, jossa asuimmekin yhdessä. Ihan ok, koska tyyppi joustava.
Hyvä jos tunnet itsesi niin paljon paremmaksi ihmiseksi. Minulla ei ole mikään laaja ystäväpiiri ja vanhemmistakin toinen on kuollut ja toinen asuu 150 kilometrin päässä. Lisäksi totesin jo aiemmin, ettei minua kiinnosta tuollainen kukasta kukkaan lentely.
Ap
Miten niin paremmaksi, kun kerron, että on oikeesti lapsellista miettii eroa noin erikoisesti. MInulla ei ollut vanhempia enää ollenkaan. Ystäviä saa kun haluaa ja on mukava. Kukasta kukkaan lentely - mee nyt in celi mummoos.
Menikö perseenjakajalla ihon alle 🤭
Minusta kuulostaa siltä, että ap on vain kyllästynyt kotiäitinä olemiseen ja olettaa uuden miehen korjaavan tilanteen. Itsekin hoitovapaalla mökkihöperöidyin täysin ja oma ukko ärsytti koko ajan. Töihin meno auttoi paljon kun oli muutakin ajateltavaa kun oma "surkea" elämä, joka ei näin jälkeenpäin ajateltuna ollut edes surkea.
Korjaa ensin elämäsi siihen kuntoon että voisit elää tyytyväisenä yksin. Todennäköisesti samalla huomaat että se tylsistyminen ei ollutkaan miehen vika.
Varmaan tuli jo selväksi mikä työttömän yh-äidin arvo on parisuhdemarkkinoilla. Kyllä joku Jarno 69 aina nappaa kainaloon, eli yksin et jää jos et aseta miehelle mitään vaatimuksia, mutta kuinka paljon olet oikeasti valmis tinkimään miehen tasosta vaihtelun vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ukko vaihtamalla parane.
Tässä tapauksessa todennäköisesti huononee. Jos oletuksena on, että se uusi mies sitten sujuvasti ottaa hoitaakseen isän roolin, paremmin kuin nykyinen oikea isä. Ja vielä osallistuisi lasten kustannuksiin ja perheen elättämiseen? Ei tule tapahtumaan. Lapset sitäpaitsi vaatii paljon huomiota ja aikaa, eron jälkeen vielä enemmän, jotta perusturvallisuuden tunne säilyy. Siihen systeemiin ei ihan helpolla uutta miestä kivuttomasti soviteta. Siitä kärsii lopulta kaikki. Parasta mitä ap voi tehdä, on miettiämitä voisi tehdä saadakseen nykyisen suheen toimimaan paremmin ja ydinperhen pidettyä kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Täältä luettua. Kaikille naisille on miehiä tulossa ihan jonossa. Nyt vaan valkkaamaan siitä jonosta se paras.
Tarkoitat varmaan rikkain.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytymätön parisuhteeseen vai enemmän elämääsi yleisesti? Että elämäsi sisältö on lähinnä pyykkäystä, muiden jälkien korjausta jne. ja olet väsynyt tai kyllästynyt siihen? Ensin kannattaa miettiä missä on vika ja vasta sitten toimia.
Onnea ei voi odottaa jonkun toisen tuovan ulkopuolelta vaan se on ensisijaisesti sisäinen tunne, jonka eteen voi usein itse tehdä eniten. Mikä tekisi sinut onnelliseksi nykytilanteessa? Mikä tekisi sinut onnelliseksi jos eroaisit?
Kannattaa myös miettiä kuinka realistista olisi näiden toteutuminen. Harva mies taitaa olla valmis pistämään paljon vaivaa jonkun toisen henkilön jälkikasvun eteen eli jos eroat tällä mielellä, tulet ehkä pettymään. Erota "kannattaa" itsensä vuoksi ja joissakin tapauksissa lastensa vuoksi, ei jonkun teoreettisen miehen vuoksi, joka maagisesti tekisi elämästä parempaa.
TÄMÄ!!! Todella hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ap miehessäsi on vikana?
Pähkinänkuoressa: en jaksa koko ajan olla sanomassa perusasioiden hoitamisesta. Teen muutoinkin jo kaiken kotiäitinä kodinhoidon ja lasten suhteen. Lisäksi mies hoitaa välillä työasioita työajan ulkopuolellakin. Saattaa esim näpytellä puhelimella työviestejä. Olen tähän kokonaisuuteen vaan niin lopen kyllästynyt.
Ap
\
Teillä on parisuhdeongelma, joka on korjattavissa.
Ei ole mitään syytä erota.
Ihan ensin, jos lakkaisit tekemästä miehen osuuksia ja lakkaat olemasta äiti miehellesi.
Aiheesta on valtama määrä kirjoja ja vastaavasti pariterapeutit ovat kokeneista ja osaavat auttaa, koska tilanteenne on niin tavallinen.
Hae apua teille jo huomenna, jo ihan lasten takia. Ero ei ole ratkaisu, koska toistaisit saman kuvion vain uudestaan.
Miten oma taakka lasten hoitamisen ja arjen pyörittämisen suhteen kevenee, kun siirtyy parisuhteesta yksinhuoltajaksi? Miten siinä elämänlaatu paranee ja oma taakka kevenee?
Vierailija kirjoitti:
Miten oma taakka lasten hoitamisen ja arjen pyörittämisen suhteen kevenee, kun siirtyy parisuhteesta yksinhuoltajaksi? Miten siinä elämänlaatu paranee ja oma taakka kevenee?
Sillä tavalla, ettei turhaudu enää miehen tekemättömyyteen ym. Kyllä tuli vapautunut uusi elämä mulle ja lapsille. Äkkiä tottuu pyörittämään rutiinit ja jää kaikki turha vänkääminen pois. Saa lukea ja kuunnella musiikkia, mitä haluaa. Ja kutsua ystäviä kahville ja jutella kaikkee. Ja lapsetkin rohkaistuvat pitämään itsestään ns. meteliä, kun ei tarvinnut varoa kireää isää.
Vierailija kirjoitti:
Miten oma taakka lasten hoitamisen ja arjen pyörittämisen suhteen kevenee, kun siirtyy parisuhteesta yksinhuoltajaksi? Miten siinä elämänlaatu paranee ja oma taakka kevenee?
Pääsee kokemaan vuosien tauon jälkeen uusia miehiä 😊
Tyytymättömyys ja onnettomuus näyttää olevan kohtalosi. Tyydy siihen. Miksi potkia tutkainta vastaan?
Älä nyt ainakaan lastesi elämää pilaa tuossa kiimassasi.