Lue keskustelun säännöt.
Nuori muuttaa korkeakoulun jälkeen takaisin kotiin?
19.03.2023 |
Onko kokemuksia ja mitä ajatuksia herättää? Eli lukion jälkeen muutti opiskelemaan ja tänä vuonna valmistuu ja aikoo palata kotiin pikkupaikkakunnalle, tänä vuonna 24v.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Sehän kuulostaa kivalta. Tunnen paljon yliopistokouluttautuneita, jotka ovat palanneet töihin kotipaikkakunnalleen. Heitä palkataankin mielellään, koska tuntevat paikkakunnan ja saattavat jäädä pitkäksi aikaa.
Ja jos nuori muuttaa ihan kotiin tässä saumakohdassa, niin sehän on hyvä juttu, jos tilaa on. Asiat järjestyvät sitten pikkuhiljaa eteenpäin.
Niin, ongelma vain se että sen alan töitä ei oikein täällä pikkupaikkakunnalla ole eikä sen suurempia suunnitelmia töiden suhteen taida olla. Ei ollut viime kesänäkään töissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitten ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon niin hyvin pian on varmasti pakottamassa lähihoitajan koulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos sitten ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon niin hyvin pian on varmasti pakottamassa lähihoitajan koulutukseen.
Minäkin luulen että ei ole tajunnut tätä ettei työkkäri anna tuon ikäisen jäädä kauaa "laakereille lepäämään" tai että ylipäätään joutuu hakemaan niitä työpaikkoja. Olisi paljon mukavempaa hänelle itselleen jos edes yrittäisi hakeutua johonkin mieleiseen työhön, kuin pakotettuna hakemaan sattuu sitten pääsemään(joutumaan) johonkin.. Ap
Voit hyvin sanoa ei.
Onko nuorella masennusta vai mikä on syynä siihen, ettei työelämä kiinnosta?
Eli ilmeisesti ongelma ei ole kotiin muuttaminen vaan se, että jää työttömäksi eikä paikkakunnalla ole töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja eniten olen siis huolissani siitä että kokee kotiin muuton vain hyvänä vaihtoehtona ja mahdollisuutena, eikä ns. varasuunnitelmana, johon joutuisi turvautumaan kunnes löytää työn ja oman asunnon. Tuntuu ettei ole halua pyrkiä itsenäiseen elämään ja omillaan toimeentulemiseen. Tottakai kotiin saa tulla mutta minusta sen pitäisi olla varasuunnitelma eikä suunnitelma nro1. Ap
En minäkään olisi muuttanut pois kotoa mutta vanhemmat pakottivat.
-Pera K. Amari, 61v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eniten olen siis huolissani siitä että kokee kotiin muuton vain hyvänä vaihtoehtona ja mahdollisuutena, eikä ns. varasuunnitelmana, johon joutuisi turvautumaan kunnes löytää työn ja oman asunnon. Tuntuu ettei ole halua pyrkiä itsenäiseen elämään ja omillaan toimeentulemiseen. Tottakai kotiin saa tulla mutta minusta sen pitäisi olla varasuunnitelma eikä suunnitelma nro1. Ap
Omasta mielestäni kotiin muuttaminen itsessään ei ole ongelma vähäksi aikaa. Mutta toki pitäisi olla suunnitelmia työllistymiseen. Kai hänellä joitain suunnitelmia on? Oletteko keskustelleet aiheesta miten paljon? Ja jos ei ole, niin siitäkin olisi hyvä keskustella. Pelottaako työelämä tai se, ettei saisi töitä? Vai haluaisiko asua kotipaikkakunnallaan? Siinä tapauksessa voisi miettiä olisiko mitään mitä voisi tehdä etänä jos paikkakunnalla ei ole töitä.
Kyllä hän joka tapaukessa joutuu hakemaan töitä aktiivisesti vaikka jäisikin työttömäksi, joten tuskin yhteiskunta antaa edes mahdollisuutta syrjäytyä.
Sinänsö en näkisi ongelmana sitä, että 24-vuotias muuttaa väliaikaisesti takaisin lapsuudenkotiin. Siinä ehtii vähän miettiä tulevaisuudensuunnitelmia ilman, että iso vuokra kummittelee jatkuvasti mielessä. Espanjassa nuoret asuvat monesti kotona 30-vuotiaaksi asti ja ihan hyvä sekin joskus on.
Vierailija kirjoitti:
Sehän kuulostaa kivalta. Tunnen paljon yliopistokouluttautuneita, jotka ovat palanneet töihin kotipaikkakunnalleen. Heitä palkataankin mielellään, koska tuntevat paikkakunnan ja saattavat jäädä pitkäksi aikaa.
Ja jos nuori muuttaa ihan kotiin tässä saumakohdassa, niin sehän on hyvä juttu, jos tilaa on. Asiat järjestyvät sitten pikkuhiljaa eteenpäin.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iha järkevää..kunnes löytää vakityön,perheen yms mihin asettuu. Tai sit jää kotii,mikäs siinä
Itse kun mietin itseäni tuon ikäisenä, niin oli hirveä kiire itsenäistyä. Valmistuin maisteriksi 22-vuotiaana ja aloitin täysipäiväisen työelämän koulutustani vastaavassa työssä, hankin ensimmäisen oman asunnon, sitten valmistuin tuplamaisteriksi 23-vuotiaana. 25-vuotiaana aloitin jo väikkärin.
Nyt kun katsoo taaksepäin, niin ihan hyvin olisi voinut olla armeliaampi itselleen. Sitä minulle aikuiset (siis itseäni vanhemmat) silloin yrittivät sanoa, että ei tarvitse olla niin kiire eikä kaikkea tarvitse saavuttaa niin nuorena ja vaatia niin paljon itseltään, mutta en uskonut. Mutta nyt kun katson taaksepäin, niin ihan hyvin olisin voinut välillä ottaa löysemmin ja miettiä asioita.
Joten sanoisin, että ihan hyvä voi olla ottaa pieni tuumaustauko kotona. Sitä työelämää kuitenkin riittää ja isoissa kaupungeissa asumiskulut ovat myös niin isot, että aiheuttavat paineita itsessäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eniten olen siis huolissani siitä että kokee kotiin muuton vain hyvänä vaihtoehtona ja mahdollisuutena, eikä ns. varasuunnitelmana, johon joutuisi turvautumaan kunnes löytää työn ja oman asunnon. Tuntuu ettei ole halua pyrkiä itsenäiseen elämään ja omillaan toimeentulemiseen. Tottakai kotiin saa tulla mutta minusta sen pitäisi olla varasuunnitelma eikä suunnitelma nro1. Ap
Omasta mielestäni kotiin muuttaminen itsessään ei ole ongelma vähäksi aikaa. Mutta toki pitäisi olla suunnitelmia työllistymiseen. Kai hänellä joitain suunnitelmia on? Oletteko keskustelleet aiheesta miten paljon? Ja jos ei ole, niin siitäkin olisi hyvä keskustella. Pelottaako työelämä tai se, ettei saisi töitä? Vai haluaisiko asua kotipaikkakunnallaan? Siinä tapauksessa voisi miettiä olisiko mitään mitä voisi tehdä etänä jos paikkakunnalla ei ole töitä.
Kyllä hän joka tapaukessa joutuu hakemaan töitä aktiivisesti vaikka jäisikin työttömäksi, joten tuskin yhteiskunta antaa edes mahdollisuutta syrjäytyä.
Sinänsö en näkisi ongelmana sitä, että 24-vuotias muuttaa väliaikaisesti takaisin lapsuudenkotiin. Siinä ehtii vähän miettiä tulevaisuudensuunnitelmia ilman, että iso vuokra kummittelee jatkuvasti mielessä. Espanjassa nuoret asuvat monesti kotona 30-vuotiaaksi asti ja ihan hyvä sekin joskus on.
No on kyllä ihan kohtuutonta vanhemmille, että jälkikasvu roikkuu kotona kolmekymppiseksi. Jotkut harvat voivat tykätä, mutta uskon, että suurin osa vanhemmista haluaa lapsukaisensa maailmalle ja oman elämänsä takaisin.
Ei fiksua jos ei ole työpaikkaa, jos nyt tippuu urakehityksestä niin huono homma koko loppuelämää ajatellen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitäkin, joita narsistivanhempi manipuloi muuttamaan takaisin äidin turvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eniten olen siis huolissani siitä että kokee kotiin muuton vain hyvänä vaihtoehtona ja mahdollisuutena, eikä ns. varasuunnitelmana, johon joutuisi turvautumaan kunnes löytää työn ja oman asunnon. Tuntuu ettei ole halua pyrkiä itsenäiseen elämään ja omillaan toimeentulemiseen. Tottakai kotiin saa tulla mutta minusta sen pitäisi olla varasuunnitelma eikä suunnitelma nro1. Ap
Omasta mielestäni kotiin muuttaminen itsessään ei ole ongelma vähäksi aikaa. Mutta toki pitäisi olla suunnitelmia työllistymiseen. Kai hänellä joitain suunnitelmia on? Oletteko keskustelleet aiheesta miten paljon? Ja jos ei ole, niin siitäkin olisi hyvä keskustella. Pelottaako työelämä tai se, ettei saisi töitä? Vai haluaisiko asua kotipaikkakunnallaan? Siinä tapauksessa voisi miettiä olisiko mitään mitä voisi tehdä etänä jos paikkakunnalla ei ole töitä.
Kyllä hän joka tapaukessa joutuu hakemaan töitä aktiivisesti vaikka jäisikin työttömäksi, joten tuskin yhteiskunta antaa edes mahdollisuutta syrjäytyä.
Sinänsö en näkisi ongelmana sitä, että 24-vuotias muuttaa väliaikaisesti takaisin lapsuudenkotiin. Siinä ehtii vähän miettiä tulevaisuudensuunnitelmia ilman, että iso vuokra kummittelee jatkuvasti mielessä. Espanjassa nuoret asuvat monesti kotona 30-vuotiaaksi asti ja ihan hyvä sekin joskus on.
No on kyllä ihan kohtuutonta vanhemmille, että jälkikasvu roikkuu kotona kolmekymppiseksi. Jotkut harvat voivat tykätä, mutta uskon, että suurin osa vanhemmista haluaa lapsukaisensa maailmalle ja oman elämänsä takaisin.
Mainitsin vain, mikä on tavallista Espanjassa. Muistan kun ihmettelin tuttujani jotka tekivät noin ja he ihmettelivät, mitä ihmettelemistä siinä oli. Iso talo ja vanhemmat tykkäsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitten ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon niin hyvin pian on varmasti pakottamassa lähihoitajan koulutukseen.
Minäkin luulen että ei ole tajunnut tätä ettei työkkäri anna tuon ikäisen jäädä kauaa "laakereille lepäämään" tai että ylipäätään joutuu hakemaan niitä työpaikkoja. Olisi paljon mukavempaa hänelle itselleen jos edes yrittäisi hakeutua johonkin mieleiseen työhön, kuin pakotettuna hakemaan sattuu sitten pääsemään(joutumaan) johonkin.. Ap
Onkohan tää nyt joku provo koska kai nyt tiedät mitä lapsesi ajattelee. Kai te nyt keskustelette asioista.
Oletko kysynyt nuorelta miksi hän aikoo muuttaa takaisin jos ei töitä ole tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin sanoa ei.
Onko nuorella masennusta vai mikä on syynä siihen, ettei työelämä kiinnosta?
Onpa tyly ja - anteeksi - ajattelematon mielipide.
Apn nuori on vielä nuori. Hän on valmistunut nopeammin kuin moni muu. Se on hienoa. Jos tutkinto ei ole selkeästi mihinkään ammattiin johtava, niin voi olla hankalaa hahmottaa, mitä kaikkea voi ryhtyä työkseen tekemään. Nyt on aika kartoittaa työmarkkinoita. Ja ehkä hän tarvitsee myös pienen hengähdystauon opiskeluputken perään. Itse pidän kotia turvasatamana, josta käsin voi etsiä paikkaansa, jonka suojiin voi tarvittaessa palata vähäksi aikaa. Sitäkin varten läheiset ihmiset ovat. Omassa lähipiirissäni, itse mukaan lukien, monet opiskelijat ovat muuttaneet lapsuuskotiinsa opiskelujen loppuvaiheessa kirjoittamaan gradua yms. Kun asiat ovat sitten loksahtaneet paikalleen, niin on lähdetty taas omaan elämään. Jokaisella olisi hyvä olla tällainen läheisistä koostuva turvaverkko yhteiskunnan tarjoaman lisäksi.
Vanhempien tehtävä on neuvoa ja opastaa nuorta.
Tässäkin tilanteessa. Suuremmissa kaupungeissa on aina paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin pienissä kaupungeissa ja maaseutukunnissa.
Tämä nuori ei ole itsenäistynyt.
Hän hakee henkistä turvaa kotoaan, kun nyt opiskelija yhteisö hajoaa. Hän on yksin.
Ja nuori menettää opiskelija-asuntosnsa, opintotuen ja opintolainakin loppuu.
Nyt pitäs hankkia oma asunto, tarvikkeineen kaikkineen.
Pitäis olla ja elää yksin.
Vuokran, sähkön, netin, puhelime maksut, vakuutukset ym.
Ei töitä, ei rahaa.
Nuori ei vielä käsitä elämän realiteetteja.
Keskustelkaa. Huonoin vaihtoehto on jäädä kotiin, odottamaan että TE toimisto vinkkaikee työpaikoista, joita voi hakea.
Onko nuori myös ujo / introventti....?
Sehän kuulostaa kivalta. Tunnen paljon yliopistokouluttautuneita, jotka ovat palanneet töihin kotipaikkakunnalleen. Heitä palkataankin mielellään, koska tuntevat paikkakunnan ja saattavat jäädä pitkäksi aikaa.
Ja jos nuori muuttaa ihan kotiin tässä saumakohdassa, niin sehän on hyvä juttu, jos tilaa on. Asiat järjestyvät sitten pikkuhiljaa eteenpäin.