Nuori muuttaa korkeakoulun jälkeen takaisin kotiin?
Onko kokemuksia ja mitä ajatuksia herättää? Eli lukion jälkeen muutti opiskelemaan ja tänä vuonna valmistuu ja aikoo palata kotiin pikkupaikkakunnalle, tänä vuonna 24v.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin sanoa ei.
Onko nuorella masennusta vai mikä on syynä siihen, ettei työelämä kiinnosta?
Onpa tyly ja - anteeksi - ajattelematon mielipide.
Apn nuori on vielä nuori. Hän on valmistunut nopeammin kuin moni muu. Se on hienoa. Jos tutkinto ei ole selkeästi mihinkään ammattiin johtava, niin voi olla hankalaa hahmottaa, mitä kaikkea voi ryhtyä työkseen tekemään. Nyt on aika kartoittaa työmarkkinoita. Ja ehkä hän tarvitsee myös pienen hengähdystauon opiskeluputken perään. Itse pidän kotia turvasatamana, josta käsin voi etsiä paikkaansa, jonka suojiin voi tarvittaessa palata vähäksi aikaa. Sitäkin varten läheiset ihmiset ovat. Omassa lähipiirissäni, itse mukaan lukien, monet opiskelijat ovat muuttaneet lapsuuskotiinsa opiskelujen loppuvaiheessa kirjoittamaan gradua yms. Kun asiat ovat sitten loksahtaneet paikalleen, niin on lähdetty taas omaan elämään. Jokaisella olisi hyvä olla tällainen läheisistä koostuva turvaverkko yhteiskunnan tarjoaman lisäksi.
Ihanan armelias kirjoitus. Tulin kirjoittaan jotain nasevaa kommenttia purkaakseni olojani mutta jätin kirjoittamatta koska tuli hyvä olo tästä kommentista. Tämäntyylistä tämä yhteiskunta oikeasti tarvisi. Armeliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
On niitäkin, joita narsistivanhempi manipuloi muuttamaan takaisin äidin turvaksi.
Eteläpohojalaanen erityispiirre. Kakaroolle tontti naapurista , tai vähintään ostettava kotitalo. Itikanristiä kauemmas ei muuteta ku opiskelemahan korkeintaan. Sitten kiireenvilkkaa kotikylähän nottei maailma pilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin sanoa ei.
Onko nuorella masennusta vai mikä on syynä siihen, ettei työelämä kiinnosta?
Työeläm ei kiinnosta kuin sadisteja ja masokisteja.
Niin, tosiaan ei kiinnosta minuakaan mutta se on vähän niinkuin pakko. Tietysti olisin mielummin jonkun elätettävänä ilman että tarvitsisi mistään kantaa vastuuta tai huolehtia eikä rahaakaan tarvitsisi kun mitään laskuja ei tulisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tehtävä on neuvoa ja opastaa nuorta.
Tässäkin tilanteessa. Suuremmissa kaupungeissa on aina paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin pienissä kaupungeissa ja maaseutukunnissa.
Tämä nuori ei ole itsenäistynyt.
Hän hakee henkistä turvaa kotoaan, kun nyt opiskelija yhteisö hajoaa. Hän on yksin.Ja nuori menettää opiskelija-asuntosnsa, opintotuen ja opintolainakin loppuu.
Nyt pitäs hankkia oma asunto, tarvikkeineen kaikkineen.
Pitäis olla ja elää yksin.Vuokran, sähkön, netin, puhelime maksut, vakuutukset ym.
Ei töitä, ei rahaa.Nuori ei vielä käsitä elämän realiteetteja.
Keskustelkaa. Huonoin vaihtoehto on jäädä kotiin, odottamaan että TE toimisto vinkkaikee työpaikoista, joita voi hakea.
Onko nuori myös ujo / introventti....?
On ujo ja introvertti. Keskusteltu on monet kerrat muttei se johda mihinkään. Toivoo että saisi jäädä vanhaan omakotitaloomme vuokralle kun me olemme puhuneet joskus muuttamisesta pienempään asuntoon. Muita suunnitelmia ei siis ole. Ei viitsisi olla kovakaan ja pakottaa omaan asuntoon, jos oikeasti on vaikeaa jo nyt niin tekeekö sellainen "oman onnen nojaan" tyrkkääminen hyvää. Ei se kotiin juurtuminenkaan kyllä hyvää tee eikä yhtään helpommaksi myöhemmin siitä lähtemistä.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tehtävä on neuvoa ja opastaa nuorta.
Tässäkin tilanteessa. Suuremmissa kaupungeissa on aina paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin pienissä kaupungeissa ja maaseutukunnissa.
Tämä nuori ei ole itsenäistynyt.
Hän hakee henkistä turvaa kotoaan, kun nyt opiskelija yhteisö hajoaa. Hän on yksin.Ja nuori menettää opiskelija-asuntosnsa, opintotuen ja opintolainakin loppuu.
Nyt pitäs hankkia oma asunto, tarvikkeineen kaikkineen.
Pitäis olla ja elää yksin.Vuokran, sähkön, netin, puhelime maksut, vakuutukset ym.
Ei töitä, ei rahaa.Nuori ei vielä käsitä elämän realiteetteja.
Keskustelkaa. Huonoin vaihtoehto on jäädä kotiin, odottamaan että TE toimisto vinkkaikee työpaikoista, joita voi hakea.
Onko nuori myös ujo / introventti....?
On ujo ja introvertti. Keskusteltu on monet kerrat muttei se johda mihinkään. Toivoo että saisi jäädä vanhaan omakotitaloomme vuokralle kun me olemme puhuneet joskus muuttamisesta pienempään asuntoon. Muita suunnitelmia ei siis ole. Ei viitsisi olla kovakaan ja pakottaa omaan asuntoon, jos oikeasti on vaikeaa jo nyt niin tekeekö sellainen "oman onnen nojaan" tyrkkääminen hyvää. Ei se kotiin juurtuminenkaan kyllä hyvää tee eikä yhtään helpommaksi myöhemmin siitä lähtemistä.. Ap
Mitä hän on sanonut, kun olette pohtineet mistä päin löytyy parhaiten koulutusta vastaavia työpaikkoja ja kotipaikkakunnalla niitä ei ole?
Se opiskeluasunto ei varmaan ole tuntunut kodilta, joten tietysti nyt on ihanaa palata.
Hän tarvitsee aikaa rakentaakseen elämänsä palikoita. Todennäköisesti hetken päästä huomaa itsekin, että hän tarvitsee a) työtä ja tuloja b) harrastuksia c) ystäviä
No eihän tuon ikäinen nyt enää mikään nuori ole! Miten hän osasi hankkia opiskeluasunnon? Mihin se osaaminen on nyt unohtunut? Itse jouduin lopettamaan opinnot kesken, ja menin töihin. Eipä edes tullut mieleen mennä äidilleni elätiksi! Nyt ovi lukkoon ja heti, muuten et saa loista ikinä ulos!!!
Vierailija kirjoitti:
Se opiskeluasunto ei varmaan ole tuntunut kodilta, joten tietysti nyt on ihanaa palata.
Hän tarvitsee aikaa rakentaakseen elämänsä palikoita. Todennäköisesti hetken päästä huomaa itsekin, että hän tarvitsee a) työtä ja tuloja b) harrastuksia c) ystäviä
Ei varmasti ihme jos koko pandemia-ajan kököttänyt pienessä opiskelija-asunnossa yksin. Todennäköisesti ei ole kavereitakaan ja äidin luona on seuraa
Kstsokaa yhdessä avoimia työpaikkoja te tston sivuilta ja eri yritysten sivuilta. Mikä häntä kiinnostaa? Eikö halua asua kaupungissa? Toisaalta vaikka Lapista voi löytää koulutusta vastaavan työn ja jopa paremmin kuin ruuhka Suomesta.
Mä toivoisin, että meidän aikuinen lapsi muuttaisi kotiin siksi aikaa, että saa töitä. Me asumme Helsingissä, hän muutti vuosia sitten pohjoisemmaksi opiskelemaan. Valmistui maisteriksi elokuussa, muttei ole saanut vielä töitä, vaikka haastatteluihin onkin päässyt. Opiskelija-asunnosta pitää luopua jossain kohtaa, ja meillä taas on tilaa kotona. Täällä pk-seudulla kuitenkin ehkä helpompi löytää töitä..
Kyllä vanhempien tehtävä on myös vähän tyrkkiä eteenpäin ja kannustaa pärjäämään. Jos omat haaveet on noin vähissä niin tukisin vahvasti niiden löytämisessä ja omilleen muuttamisessa, se tekisi myös lapsen omalle pystyvyydelle ja itsetunnolle hyvää.
Koti säilyisi tietenkin edelleen turvasatamana pahan paikan tullen, mutta jos ei just nyt ole se paha paikka, niin voi ihan hyvin jo asua omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin sanoa ei.
Onko nuorella masennusta vai mikä on syynä siihen, ettei työelämä kiinnosta?
Työeläm ei kiinnosta kuin sadisteja ja masokisteja.
Anna kun arvaan:
Tukiaisilla eletään töissä ei ole ollut ikinä??!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän joka tapaukessa joutuu hakemaan töitä aktiivisesti vaikka jäisikin työttömäksi, joten [b]tuskin yhteiskunta antaa edes mahdollisuutta syrjäytyä.[/b]
Huutista
Muistan hyvällä äitiäni ettei koskaan jättänyt pulaan vaan aina sai kotiin mennä. Äiti jo kuollut mutta kiitollinen olen avusta jota sain äidiltä ja isäpuoleltani, Nyt jatkan heidän tavallaan ja autan omia poikiani.
Kyllä kotiin takaisin muuttaminen on takapakkia. Elämässä pitää mennä eteenpäin omaa polkua. Sinne sitä jässähtää pelaamaan peräkamariin ja huomaa olevansa 35-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Iha järkevää..kunnes löytää vakityön,perheen yms mihin asettuu. Tai sit jää kotii,mikäs siinä
No ei kai kukaan aikuinen asu vanhempien luona niin kauan, että saa vakituisen työpaikan ja perustaa perheen. Valmistumisen jälkeen tehdään pätkätöitä ja mitä vaan töitä, jos oman alan töitä ei ole. Ei tosiaankaan palata lapsuudenkotiin loisimaan.
Työeläm ei kiinnosta kuin sadisteja ja masokisteja.