Lääkärin tulee osata tunnistaa peppuangiina ja aivokalvontulehdus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa huomaa, että asiaan kouluttautumattomat luulevat tietävänsä kaiken terveydenhuollosta vaikka eivät mitenkään voi tietää. Samaan perustuu omien reseptien ja terveystietojen näkyvyyden rajaamisen oikeus. Ihmiset eivät tajua mitä terveysrumiskejä ottavat, kun rajaavat tietojen näkymistä. On paljon terveysasioita joihin vaikuttaa ihan toisen hoidettavan terveysasian jutut. Silloin tehdään päätöksiä vajailla tiedoilla ja pahimmillaan se voi johtaa turhaan kuolemaan tai vammautumiseen. Vaan eihän sillä ole väliä, kun pääasia om ettei vaitiolovelvoinen lääkäri tai hoitaja näe potilaan arkaluonteista terveysasiaa, jota potilas häpeää. Potilaalle se salattu terveysasia on maatakaatava juttu, mutta ei jatkuvasti työssään sellaisiin asioihin törmääville ammattilaisille. Tässä maassa potilas saa ilman asiantuntemusta salata terveystietojaan ja ottaa suhteettoman kovia riskejä tietämättään. Tärkeintä on itsemääräämisoikeus ja tietojen salaamisoikeus myös tietoja työssään välttämättä tarvitsevilta.

Hirveää, jos tällä asenteella oleva ihminen on lääkärinä. Mikä mättää lääkärikoukutuksessa, jos lääkäri ei näe itseään asiakaspalvelijana? Väärä ihminen väärissä tehtävissä.

Näitä tapauksia on nyt vaikka kuinka paljon, että lääkäri yrittää pestä kätensä virheistä väittämällä, että edellinenkään lääkäri ei tehnyt oikeaa diagnoosia ja hän vain seurasi edellisen lääkärin diagnoosia. Tällainen ajattelu altistaa potilaat jopa hengenvaaralle ja kun näitä kuolemia on nyt tämän syyn takia tullut liikaa niin luulisi lääkärin koulutuksella pystyvän enenmän itsenäiseen ajatteluun nykyistä.

Edellisen lääkärin diagnoosiin on lähtökohtaisesti suhtauduttava varauksella!! Voisiko tämän asian saada vaikka painettua jokaisen lääkärin seinälle suurin kirjaimin, että tämä hölmöily ja vastuun pakoilu loppuisi.

Niin tämä! Tiedän yhden, joka söi MS-tautiin lääkkeitä vuosikausia, ei toiminut ja oireet vaan paheni, mutta kukaan ei kyseenalaistanut alkuperäistä diagnoosia. Kerran tämä henkilö sai taas jonkun kohtauksen (migreeni/aivoinfarkti, en ole varma) ollessaan matkalla toisella puolella Suomea, ja siellä ensimmäistä kertaa lääkäri tutkaili ja uskalsi sanoa, että hän ei usko, että sinulla on MS-tauti. Siitä vyyhti lähti aukeamaan. Sai lopulta diagnoosin harvinaisesta hermostosairaudesta, mutta ne MS-tauti lääkkeet oli aiheuttaneet paljon haittaa (myös työkykyyn). Sai siitä kovat rahalliset korvaukset, mutta kuoli suhteellisen nuorena aivoinfarktiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi siirtyä sellaiseen ohjeistukseen, että kuumeiselle määrätään varmuuden vuoksi mieto antibioottikuuri.

Joo ja 10v päästä mikään antibiootti ei enää toimisi ja ihmisiä kuolisi PALJON lieviin tulehduksiin. Myös lapsia ja vastasyntyneitä. Ja vastasynnyttäneitä äitejä.

Kyllä, ja monet rutiinileikkaukset tulisivat mahdottomiksi. Resistenssi ei ole mikään vitsi. 

Meidän 1v päiväkodissa on joku ärhäkkä tauti liikkeellä. Lapselle nousi hetkessä pk:ssa kuume 40. Hakiessa työntekijät kertoi että pari päivää sitten samoilla oireilla oleva lapsi on nyt sairaalassa tipassa. Soitin heti päivystykseen ja kysyin voisiko olla sama tauti ja pitääkö tulla näytille, niin hoitaja puhelimessa käski olla kotona. neljä päivää oli kovassa kuumeessa ja käytännössä nukkui vaan. Ruiskulla annoin välillä vettä. Sitten lopulta onneksi helpotti, mutta pelotti hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi siirtyä sellaiseen ohjeistukseen, että kuumeiselle määrätään varmuuden vuoksi mieto antibioottikuuri.

Joo ja 10v päästä mikään antibiootti ei enää toimisi ja ihmisiä kuolisi PALJON lieviin tulehduksiin. Myös lapsia ja vastasyntyneitä. Ja vastasynnyttäneitä äitejä.

Kyllä, ja monet rutiinileikkaukset tulisivat mahdottomiksi. Resistenssi ei ole mikään vitsi. 

Siis antibiootteja pantataan siksi, että ne toimisivat sitten, kun tarve on(koska jotkut jenkkitutkimukset, mulla on kaksi lasta ja he ovat kumpikin syöneet tyyliin pari kuuria ja ovat jo kouluikäisiä, että onkohan edes oikea ongelma Suomessa?), mutta kuitenkin niitä pantataan silloinkin, kun joku oikeasti kuolee siihen tulehdukseen, ihan vaan koska ai hirveetä kun antibiootit on pahasta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi siirtyä sellaiseen ohjeistukseen, että kuumeiselle määrätään varmuuden vuoksi mieto antibioottikuuri.

Joo ja 10v päästä mikään antibiootti ei enää toimisi ja ihmisiä kuolisi PALJON lieviin tulehduksiin. Myös lapsia ja vastasyntyneitä. Ja vastasynnyttäneitä äitejä.

Kyllä, ja monet rutiinileikkaukset tulisivat mahdottomiksi. Resistenssi ei ole mikään vitsi. 

Sellainen märääys olisi hyvä olla että otetaan testejä herkästi niin ei tarvitse arpoa antibioottiasian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 1v päiväkodissa on joku ärhäkkä tauti liikkeellä. Lapselle nousi hetkessä pk:ssa kuume 40. Hakiessa työntekijät kertoi että pari päivää sitten samoilla oireilla oleva lapsi on nyt sairaalassa tipassa. Soitin heti päivystykseen ja kysyin voisiko olla sama tauti ja pitääkö tulla näytille, niin hoitaja puhelimessa käski olla kotona. neljä päivää oli kovassa kuumeessa ja käytännössä nukkui vaan. Ruiskulla annoin välillä vettä. Sitten lopulta onneksi helpotti, mutta pelotti hirveästi.

Ihan vaan fellow-äitinä sanon, että varmaan joku RS-virus. Osa joutuu sairaalaan, kaikille pienille paha ja kaikki käy läpi. Olen itsekin joskus soittanut päivystysapuun ja käskivät ns. yliannostaa tiettyjen käsikauppasärkylääkkeiden suhteen ja meni sillä. Pää kylmänä. Näitä tilanteita muksujen kanssa tulee. Unettomia öitä. Toivotaan parasta.

Vierailija kirjoitti:

mitään peppuangiinaa ei ole olemassakaan. Tiedostan kyllä, että joillakin mammuleilla on halu peputella kaikkia, mutta strpetokokkitartunnassa pitäisi käyttää oikeaa nimitystä. Se on perianaalidermatiitti eikä mikään peppuangiina.

Tai miksei voi vaan puhua että märkärupi anaalin alueella. Samaa ihoa se siellä on.

Iholta voi ottaa pikatestin, joka näyttää heti onko kyseessä streptokokki A.

Mitään peppuangiinaa ei ole olemassakaan, miren se voisi tunnistaa?

Vierailija kirjoitti:

Käyttää siitä jotkut lääkäritkin nimitystä peppuangiina. Kai se nyt on sanomattakin selvää, ettei se ole taudin virallinen nimi.

No ei käytä kukaan lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa huomaa, että asiaan kouluttautumattomat luulevat tietävänsä kaiken terveydenhuollosta vaikka eivät mitenkään voi tietää. Samaan perustuu omien reseptien ja terveystietojen näkyvyyden rajaamisen oikeus. Ihmiset eivät tajua mitä terveysrumiskejä ottavat, kun rajaavat tietojen näkymistä. On paljon terveysasioita joihin vaikuttaa ihan toisen hoidettavan terveysasian jutut. Silloin tehdään päätöksiä vajailla tiedoilla ja pahimmillaan se voi johtaa turhaan kuolemaan tai vammautumiseen. Vaan eihän sillä ole väliä, kun pääasia om ettei vaitiolovelvoinen lääkäri tai hoitaja näe potilaan arkaluonteista terveysasiaa, jota potilas häpeää. Potilaalle se salattu terveysasia on maatakaatava juttu, mutta ei jatkuvasti työssään sellaisiin asioihin törmääville ammattilaisille. Tässä maassa potilas saa ilman asiantuntemusta salata terveystietojaan ja ottaa suhteettoman kovia riskejä tietämättään. Tärkeintä on itsemääräämisoikeus ja tietojen salaamisoikeus myös tietoja työssään välttämättä tarvitsevilta.

Päin vastoin, tässähän olisi ilmeisesti lapsen äidin pitänyt ymmärtää, ettei se ihottuma/kutina takapuolessa mene ohi Bepanthenilla, vaikka lääkäri niin sanoo, ja riehuttava lääkärille, että tee nyt tarvittavat tutkimukset! On menty siihen, että maallikoiden täytyy itse ottaa selvää kaikesta, kun lääkärit ei ota mitään tosissaan ja kustannussäästöä vaan kaikesta (vaikka niistä labrakokeista). Jälkimmäinen ei tietenkään ole kaikkien lääkäreiden syytä, mutta kyllä siellä vaikuttavissa elimissäkin on lääkäreitä johtoasemissa, ketkä pääsee ohjaamaan poliittisia päätöksiä.

Lisään vielä, että toki olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei tietoja kannata pimittää ja erityisen huolissaan olen teinien oikeudesta pimittää terveystietojaan vanhemmiltaan (heillä ei taatusti itsellään ole riittävät tiedot oman terveytensä itsenäiseen hoitamiseen). Mutten kuitenkaan usko, että esim. akuutissa asiassa sairaanhoitoon hakeutuvan taustoja juurikaan kukaan ehtii lukea (viitaten em. näennäisiin kustannussäästöihin, jotka varmasti aiheuttaa vaan järkyttävän määrän lisäkustannuksia).

Esim. tiedän tapauksen, jossa henkilöllä kertyi nestettä keuhkoihin sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Tiedoissa olisi näkynyt eteisvärinähistoria, mutta koska oireena oli siis yskä, hänet vaan passitettiin koronatestiin näkemättä potilasta. Lopputulos tuli yhteiskunnalle todella kalliiksi aivoleikkaukset ja helikopterisiirrot mukaan lukien. Olisi voinut välttää, jos lääkäri olisi viitsinyt lukea taustatiedot, kun potilas soittaa ja kertoo kärsivänsä pahenevasta yskästä, joka ei ollut mennyt muutamassa päivässä ohi. Potilas itse ei ymmärtänyt, että yskä voi johtua sydämeen liittyvistä asioista.

Niin ja tuossakin tapauksessa potilas on voinut estää sydänhistoriansa näkymisen muissa yksiköissä kuin missä sitä on hoidettu. Silloin potilas olisi ottanut ison riskin. Mistä maalikko voi tietää yskän voivan olla myös sydän oireen. Lääkäri on voinut lukea aiemmat tiedot, mutta niitä ei ole ollut, koska potilas on estänyt tietojen näkyvyyden. Siksi nykyisin pitäisi kysyä kaikki mahdollinen terveyshistoria potilaalta itseltään, kun ei voi tietää mitä kaikkea terveystietoa hän on laittanut asioitaan hoitavien ammattilaisten näkymättömiin.Välttämättä sairas potilas ei muista kertoa kaikkea, kun sairaus vie voimat sillä hetkellä.

Hän ei ollut kyllä estänyt mitään, vaan harkitsee potilasasiamieheen yhteyden ottamista. Itse olen enemmänkin huolissaan siitä, ettei lääkäreillä ole aikaa tutustua niihin taustatietoihin, vaan potilaita joutuu vetämään liukuhihnalla äkkiä seuraavaan. Se ei ole kestävää ja sillä tosiaan saadaan kustannukset vain nousuun, vaikka mukamas siinä potilaskohtaamisessa säästetään.

Lääkärinä koen että mitä enemmän erilaisia tietojärjestelmiä on niin sitä hankalampaa on tietojen löytäminen. Apotti toimii tyydyttävästi mutta kantatietojen läpi kahlaaminen on mahdotonta jos on satoja tai tuhansia merkintöjä joita yksi kerrallaan pitäisi klikkailla auki.

Meilahden sairaalaan tulee päivystyspotilaita Päijät-Hämeestä, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalan seuduilta joskus erittäin vajavaisilla tiedoilla varustettuna eikä ole mitään mahdollisuutta saada tarkempaa taustatietoa helposti. Jos potilaalla on perussairauksia enemmän niin voi olla hyvä pitää uusimpia epikriisejä kotona josta ne voisi napata mukaan tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on kuollut ja täällä ilkeillään.

Aloitus oli järjetön ja ilmaan heitetty ajatus ilman mitään linkkiä. Ihmisiä kuolee joka hiton hetki.

Järjetön? Suomen terveydenhuollossa on jotain pahasti pielessä kun jatkuvasti diagnosoidaan väärin. Tässä äiti menetti lapsensa.

Hoitovirheitä valitettavasti tapahtuu aina. Missään maassa ei ole täydellistä terveydenhuoltoa.

Vierailija kirjoitti:

Iholta voi ottaa pikatestin, joka näyttää heti onko kyseessä streptokokki A.

Pikatestit on pääsääntöisesti tarkoitettu nielunäytteelle. Jos tiedät markkinoilla olevan iholta otettuun näytteeseen tarkoitetun pikatestin tarkoitetun niin laita toki linkkiä. Yleensä iholta otettu näyte menee viiljelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi siirtyä sellaiseen ohjeistukseen, että kuumeiselle määrätään varmuuden vuoksi mieto antibioottikuuri.

Tämä nyt on kaikista typerin ehdotus. Antibiottien teho alkaa muutenki hävitä, kun niitä käytetään liikkaa ja usein ihan turhaan. 

Helpompaa on hoitaa terveyttään/sairauttaan Virossa, jopa toimeentulotuella ollessa. Suomen pää on tutkinut ja hutkinut selkäni kanssa kuusi vuotta vailla selvyyttä, naapurimaat hoitaa muutamalla kympillä kaiken resepteistä kuntoutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa huomaa, että asiaan kouluttautumattomat luulevat tietävänsä kaiken terveydenhuollosta vaikka eivät mitenkään voi tietää. Samaan perustuu omien reseptien ja terveystietojen näkyvyyden rajaamisen oikeus. Ihmiset eivät tajua mitä terveysrumiskejä ottavat, kun rajaavat tietojen näkymistä. On paljon terveysasioita joihin vaikuttaa ihan toisen hoidettavan terveysasian jutut. Silloin tehdään päätöksiä vajailla tiedoilla ja pahimmillaan se voi johtaa turhaan kuolemaan tai vammautumiseen. Vaan eihän sillä ole väliä, kun pääasia om ettei vaitiolovelvoinen lääkäri tai hoitaja näe potilaan arkaluonteista terveysasiaa, jota potilas häpeää. Potilaalle se salattu terveysasia on maatakaatava juttu, mutta ei jatkuvasti työssään sellaisiin asioihin törmääville ammattilaisille. Tässä maassa potilas saa ilman asiantuntemusta salata terveystietojaan ja ottaa suhteettoman kovia riskejä tietämättään. Tärkeintä on itsemääräämisoikeus ja tietojen salaamisoikeus myös tietoja työssään välttämättä tarvitsevilta.

Päin vastoin, tässähän olisi ilmeisesti lapsen äidin pitänyt ymmärtää, ettei se ihottuma/kutina takapuolessa mene ohi Bepanthenilla, vaikka lääkäri niin sanoo, ja riehuttava lääkärille, että tee nyt tarvittavat tutkimukset! On menty siihen, että maallikoiden täytyy itse ottaa selvää kaikesta, kun lääkärit ei ota mitään tosissaan ja kustannussäästöä vaan kaikesta (vaikka niistä labrakokeista). Jälkimmäinen ei tietenkään ole kaikkien lääkäreiden syytä, mutta kyllä siellä vaikuttavissa elimissäkin on lääkäreitä johtoasemissa, ketkä pääsee ohjaamaan poliittisia päätöksiä.

Lisään vielä, että toki olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei tietoja kannata pimittää ja erityisen huolissaan olen teinien oikeudesta pimittää terveystietojaan vanhemmiltaan (heillä ei taatusti itsellään ole riittävät tiedot oman terveytensä itsenäiseen hoitamiseen). Mutten kuitenkaan usko, että esim. akuutissa asiassa sairaanhoitoon hakeutuvan taustoja juurikaan kukaan ehtii lukea (viitaten em. näennäisiin kustannussäästöihin, jotka varmasti aiheuttaa vaan järkyttävän määrän lisäkustannuksia).

Esim. tiedän tapauksen, jossa henkilöllä kertyi nestettä keuhkoihin sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Tiedoissa olisi näkynyt eteisvärinähistoria, mutta koska oireena oli siis yskä, hänet vaan passitettiin koronatestiin näkemättä potilasta. Lopputulos tuli yhteiskunnalle todella kalliiksi aivoleikkaukset ja helikopterisiirrot mukaan lukien. Olisi voinut välttää, jos lääkäri olisi viitsinyt lukea taustatiedot, kun potilas soittaa ja kertoo kärsivänsä pahenevasta yskästä, joka ei ollut mennyt muutamassa päivässä ohi. Potilas itse ei ymmärtänyt, että yskä voi johtua sydämeen liittyvistä asioista.

Niin ja tuossakin tapauksessa potilas on voinut estää sydänhistoriansa näkymisen muissa yksiköissä kuin missä sitä on hoidettu. Silloin potilas olisi ottanut ison riskin. Mistä maalikko voi tietää yskän voivan olla myös sydän oireen. Lääkäri on voinut lukea aiemmat tiedot, mutta niitä ei ole ollut, koska potilas on estänyt tietojen näkyvyyden. Siksi nykyisin pitäisi kysyä kaikki mahdollinen terveyshistoria potilaalta itseltään, kun ei voi tietää mitä kaikkea terveystietoa hän on laittanut asioitaan hoitavien ammattilaisten näkymättömiin.Välttämättä sairas potilas ei muista kertoa kaikkea, kun sairaus vie voimat sillä hetkellä.

Hän ei ollut kyllä estänyt mitään, vaan harkitsee potilasasiamieheen yhteyden ottamista. Itse olen enemmänkin huolissaan siitä, ettei lääkäreillä ole aikaa tutustua niihin taustatietoihin, vaan potilaita joutuu vetämään liukuhihnalla äkkiä seuraavaan. Se ei ole kestävää ja sillä tosiaan saadaan kustannukset vain nousuun, vaikka mukamas siinä potilaskohtaamisessa säästetään.

Lääkärinä koen että mitä enemmän erilaisia tietojärjestelmiä on niin sitä hankalampaa on tietojen löytäminen. Apotti toimii tyydyttävästi mutta kantatietojen läpi kahlaaminen on mahdotonta jos on satoja tai tuhansia merkintöjä joita yksi kerrallaan pitäisi klikkailla auki.

Meilahden sairaalaan tulee päivystyspotilaita Päijät-Hämeestä, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalan seuduilta joskus erittäin vajavaisilla tiedoilla varustettuna eikä ole mitään mahdollisuutta saada tarkempaa taustatietoa helposti. Jos potilaalla on perussairauksia enemmän niin voi olla hyvä pitää uusimpia epikriisejä kotona josta ne voisi napata mukaan tarvittaessa.

Osui ja upposi alueen ja sairaalan valinta tuohon esimerkkitapaukseen ;) Noin ihan oikeasti, työskentelen itsekin järjestelmäkehityksessä (joskin teollisuudessa), mutta siinä olisi paljon parantamisen varaa sairaanhoidossa. Prosessit on liian byrokraattisia ja kankeita kehittämiseen. Siksi sinne on pakko ns. viedä huonoa käyttöön, koska kehityksessä ollaan niin hitaita, ettei hyvä tulisi ikinä valmiiksi. Ihan lähtien ostoprosessista. Lähettävät jotain pitkiä excel-taulukoita tarjoajille, joiden avulla on varmaan helppo tehdä hintavertailu, mutta joissa listataan pikkudetaljeja, joilla ei ole kokonaisuuden ja prosessin sujuvuuden kannalta mitään merkitystä. Tärkeämpää olisi saada kokonaisvaltainen ymmärrys tarpeista, ja se onnistuu paremminkin valitsemalla kumppani ja keskustelemalla työpajoissa, miten dataflow ja prosessinkulku tulee saa menemään. Ns. kokonaisprosessin ymmärrys jää toimittajilla vajaaksi, kun keskitytään helposti dokumentoitavaan ja todistettavissa olevaan detaljitasoon. Tällä joku pikkupäällikkö voi pelastaa oman takapuolensa (dokumentoinnin kautta), mutta se punainen lanka hommasta jää puuttumaan.

Tämän vuoksi esim. teollisuudessa toiminnanohjausjärjestelmät usein toimii paremmin, kun luotetaan siihen asiantuntijoiden gut feeling:iin siitä, että nyt rullaa. Jos keskitytään yksittäisten asioiden dokumentointiin, mennään metsään kokonaisflow:n kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttää siitä jotkut lääkäritkin nimitystä peppuangiina. Kai se nyt on sanomattakin selvää, ettei se ole taudin virallinen nimi.

No ei käytä kukaan lääkäri.

Muutamat lääkäriasemat ja Tays mainitsevat kyseisen sanan sivuillaan. Pitääkö tuostakin tehdä ongelma. Ei ole sydänkohtaus tai aivohalvauskaan mitään virallisia nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap hoi! Vieläkö sattuu ylä- ja alapäähän ja onko muutenkin pipiolo?

Oletko itsekin tietämätön lääkäri ja nyt mennyt ihon alle?

Vierailija kirjoitti:

Aivokalvontulehdus näyttää jätäneen jälkensä ap:hen. Kaikkia ei vaan voi auttaa eikä ihan jokaista pidäkään.

Ja sulle jättänyt jälkensä sanojen oikeinkirjoitus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on vaikeita asioita.

Loppujen lopuksi vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten. Lääkäri tekee tutkimuksen lyhyen tapaamisen ja haastattelun perusteella. Jos herää pienikin epäilys, ettei oireita oteta tosissaan, niin pitää osata vaatia. Sellaiseksi on mennyt suomen terveydenhuolto. Lääkäreitäkin turha syyttää, tekevät parhaansa niillä resursseilla mitä on.

Laboratoriotutkimuksissa ja lääkityksissä ei saisi säästellä turhaa. Ymmärrän pelon antibioottiresistenssiin liittyen, mutta onhan tää niiden pihtaaminen jo aivan liikaa. Järki kadonnut kokonaan.

Tämä!!!

Oma lapseni oli toista päivää kuumeessa ad 40, kuume laski huonosti kuumetta alentavilla lääkkeillä. Hän oli voipunut, ei syönyt ja olisi vain nukkkunut.

Vein hänet päivystykseen, odotimme vuoroamme ensin 4 tuntia. Lääkäri totesi keuhkoja kuuntelematta, että virustautia on ja menkää kotiin sairastamaan. Ei vajaa kahden päivän kuumeilu ole vaarallista.

Minä sanoin, että tunnen lapseni emme lähde mihinkään ilman crp koetta. Hyvin pitkin hampain lääkäri pyysi sairaanhoitajaa sen crp mittaamaan piksmittarilla.

Pika crp näytti HI ja vielä tässä vaiheessa lääkäri ei tajunnut, että jotain on pielessä. Hän oli tarjoamassa suuun kautta annettavaa antibioottia. Johon minä taas sanoin ettemme kotiin lähde vaan sinä kirjoitat nyt lähetteen lastenosastolle.

Lähetteessä luki, että hyvävointinen kuumeinen lapsi ja äiti haluaa lapsen sairaalaan.

No sairaalaassa alkoi tapahtumaan. CRP oli 296 ja the-RTG kertoi, että kyseessä oli molemmin puoleinen pneumonia. Lapsi oli viikon sairaalassa i.v sai antibiootit.

Lastenlääkärin kanssa kun keskustelin hän sanoi, että hyvä kun vaadin lähetettä, sillä suun kautta annettavat antibiootit eivät olisi auttaneet.

Toisen lapsen kohdalla ei kohonnut verensokeri ollut merkki 1 tyypin diabeteksesta vaan alentuneesta munuaiskynnyksestä.

Tarkkana saa olla!!

Voimia äidille, joka lapsensa menetti.

Miksi ihmeessä tämän pitää olla tälläistä että kovasti vaatimalla uudestaan ja uudestaan saa lapselleen hoitoa. Kyllä vaatii sitkeyttä vanhemmilta! 

M. Annin En. Katso kirjoitti:

Niin tai sitten se on vain se utelias exä joka kaipailee niitä tietoja ja yrittää utsia uuden kumppanin väylien sekä kanavien avustuksella mutta harmi että he eivät Ky. Tietoja työnsä tekemisen toteuttamiseksi tarvitse.

Täytyy olla tarkkana kun polveenpotkija yrittää manipuloida uuden kumppanin verkostossa olevan lähipiirin " alan ammattilaiset" k ...urkkimaan.

Hyvin harva katsoo kenenkään muun kuin työssä hoidettavansa tietoja. Ei jää aikaa eikä kiinnosta.