Minä en vaan ymmärrä, miten joku voi antaa lapsensa laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän. Naapuriperhe ei pärjännyt lapsensa kanssa fyysisesti enää sen jälkeen, kun hän oli noin 3-vuotias.

Mahtoi olla aika skrode 3-vuotias!

Jos olet yrittänyt pitää riehuvaa kolmevuotiasta aisoissa esim. sylissä, niin tiedät että se alkaa käydä työstä jossain vaiheessa ja lapsi käy kierroksilla kuin viimeistä päivää. Voin kuvitella, että jos tuo on ihan päivittäistä ja lapsi tosissaan puree, sylkee, potkii eikä rauhoitu, niin keinot on vähissä varsinkin jos syynä kehitysvamma ja tilanne tulee vaan vaikeutumaan. Perheessä voi olla myös muita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän erittäin hyvin autistien/ vaikeasti kehitysvammaisten/ psykiatrisesti sairaiden lasten sijoittamista ammatillisiin hoitolaitoksiin. Vaikeasti vammmainen lapsi voi olla erittäin haasteellinen hoidettava kotona. 

Miksei puhuta enemmän vanhempien ravitsemuksesta ennen raskautta? Monia neurologisia sairauksia voi estää oikeilla elämäntavoilla.

Tsemppiä kaikille superäideille ja -isille,  jotka jaksavat vuosikymmeniä sitoutua parantumattomasti sairaaseen lapseen! Mutta oma valinta, koska ehkäisy ja sikiötutkimukset on jo keksitty.

Suomessa on myös hyvin paljon geenisairauksia, koska pieni geenipooli.

Näitä ei vältetä millään ruokavalioilla vaan geenipoolia monipuolistamalla.

Joo, mutta ei sitä geenipoolia monipuolisteta ainakaan lähi-id*n geeneillä. Niin kuin jotkut tuntuu mieltävän. 

Genetiikan näkökulmasta monipuolistaminen kannattaisi nimenomaan ottaa mahdollisimman erilaisesta geenipoolista, ei siis naapurikylästä tai edes naapurimaasta. Kulttuuri on yksi asia, biologia toinen. Älä sekoita niitä keskenään.

Joo, kyllähän lapsi voi vammautua synnytyksessä tai sairastua perimänsä vuoksi.

Sen sijaan ne vanhemmat ketkä jo raskausaikana saa kuulla lapsen olevan vaikeasti vammainen, tekee kyllä ihan tietoisen päätöksen siitä että heille syntyy vammainen lapsi, jos päättävät jatkaa raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllähän lapsi voi vammautua synnytyksessä tai sairastua perimänsä vuoksi.

Sen sijaan ne vanhemmat ketkä jo raskausaikana saa kuulla lapsen olevan vaikeasti vammainen, tekee kyllä ihan tietoisen päätöksen siitä että heille syntyy vammainen lapsi, jos päättävät jatkaa raskautta.

Sekään päätös ei tarkoita, etteikö tilanne voi vaatia lapsen laittamista laitokseen myöhemmin. Kehitysvamman tasoa ei voi ennalta tietää ja osan kanssa tulee toimeen hyvin. Myöhäinen abortti ei myöskään ole mikään läpihuutojuttu, naiselle voi olla siinä vaiheessa hyvin vaikea tehdä päätöstä ja tuskinpa häntä voi syyttää, jos hän päättää pitää toivotun lapsen kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on vaikeasti vammainen suurikokoinen lapsi, joka vaatii 24/7 tarkkailua (voi tukehtua sylkeensä, saa hengityskatkoksia, ruokailu letkun kautta kestää tuntikaupalla, koska on suurikokoinen, ne ravintoliuosmäärät ovat isoja), muita sairausoireita, joita tulee valvoa koko ajan, ei itse kykene edes istumaan saati että pystyisi käymään vessassa jne. Äiti ei fyysisesti pystynyt enää hoitamaan lastaan.

Hoitoavustajienkaan kanssa kotielämästä ei vaan tullut mitään, heillä oli käytännössä yksi huone sairaalahuoneena. Oli se pitkä ja tuskallinen henkinen prosessi, että päätyivät lopulta etsimään lapselleen laitospaikkaa. Sellaista kun ei kauhean helposti löydy sen jälkeenkään, kun on se ensimmäinen askel päätetty ottaa. Ensin lapsi vietti muutamia päiviä viikossa siellä, mutta siinä vaiheessa todettiin, että se siirtyminen hoitopaikasta kotiin ja takaisin oli liian rasittavaa lapselle, joten muutti pysyvästi sinne. Käyvät siellä lähes päivittäin, korona-aikana se oli todella hankalaa, kun vierailut yritettiin estää kokonaan (äiti käytännössä eristi itsensä muulta maailmalta)

Mutta tämän lapsen muutto laitokseen mahdollisti sen, että perheen muut lapset pystyvät elämään normaalia elämää, käymään kavereilla kylässä, käymään koulua, joka käymään harrastuksissa.

Mikä tuolla lapsella on?

En kerro, koska se identifioisi lapsen liian tarkasti. Sen voin sanoa, että sillä EI ole mitään tekemistä äidin ennen raskautta tai raskausaikana käyttämien lääkkeiden, sairastamien sairauksien tai syömien ruokien kanssa, lapsen sairautta/tilaa ei myöskään ollut mahdollista havaita raskausaikana eikä vastasyntyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllähän lapsi voi vammautua synnytyksessä tai sairastua perimänsä vuoksi.

Sen sijaan ne vanhemmat ketkä jo raskausaikana saa kuulla lapsen olevan vaikeasti vammainen, tekee kyllä ihan tietoisen päätöksen siitä että heille syntyy vammainen lapsi, jos päättävät jatkaa raskautta.

Aika moni ei ole valmis lopettamaan lapsensa elämää vaikkei lapsi olisi täydellinen

Psykoottistasoisesti masentunut nuori on vaaraksi itselleen ja vaatii 24/7 valvontaa, ettei vahingoita itseään. Erikoissairaanhoito antaa lääkkeet ja sen jälkeen nuori on omillaan. Vanhemmat käy töissä. Missäpä muualla nuori on vuorokauden ympäri turvassa kuin laitoksessa

Harvemmin sinne annetaan lasta, enemmän niihin haetaan/joudutaan, jos ei kotona selviä. Minä ymmärrän, että vanhemmat hakevat apua sieltä mistä saavat ja joskus se on se laitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän erittäin hyvin autistien/ vaikeasti kehitysvammaisten/ psykiatrisesti sairaiden lasten sijoittamista ammatillisiin hoitolaitoksiin. Vaikeasti vammmainen lapsi voi olla erittäin haasteellinen hoidettava kotona. 

Miksei puhuta enemmän vanhempien ravitsemuksesta ennen raskautta? Monia neurologisia sairauksia voi estää oikeilla elämäntavoilla.

Tsemppiä kaikille superäideille ja -isille,  jotka jaksavat vuosikymmeniä sitoutua parantumattomasti sairaaseen lapseen! Mutta oma valinta, koska ehkäisy ja sikiötutkimukset on jo keksitty.

Suomessa on myös hyvin paljon geenisairauksia, koska pieni geenipooli.

Näitä ei vältetä millään ruokavalioilla vaan geenipoolia monipuolistamalla.

Tähän ei tarvita avuksi toisella puolella maailmaa syntyneitä ihmisiä, riittäisi, ettei kukaan enää menisi naimisiin ja lisääntyisi serkkunsa kanssa.

Suomessa on selkeä ja tarkkarajainen raja, joka erottaa suomalaisten geeniperimän toisistaan jyrkemmin kuin esimerkiksi ruotsalaisten ja korsikalaisten geeniperimän. Tämä raja on Pähkinäsaaren rauhan raja. Sen eri puolilla (itä/pohjoispuoli ja etelä/länsipuoli) ihmiset ovat poikkeuksellisen kaukana geneettisesti toisistaan. Kuitenkin molemmin puolin rajaa on suomalaisia perinnöllisiä sairauksia, olikohan niitä 36, joista noin 20 esiintyy pääsääntöisesti tuolla idässä ja 16 sitten enemmän vain lännessä. Tämä johtuu siitä, että tänne on tullut ihmisiä kahdesta suunnasta, eivätkä he ole juurikaan sekoittuneet keskenään. Lisäksi ne tulleet populaatiot ovat sitten jääneet niihin umpiperiinsä, ja tiivistäneet nämä perinnölliset sairautensa geenipooliin.

Kippis sille (sekin on muuten suomalainen erikoisuus, että alkoholin nauttiminen lisää niin roimasti aggressiivisuutta, tämäkin on geeneistä johtuvaa)

Ei riitä. Suomi on ja on ollut niin vähäväkinen maa, että ihmiset on geneettisestä näkökulmasta hyvin läheistä sukua toisilleen, vaikkei mitään serkkuja olisikaan.

Se on ihan hyvä jos et ymmärrrä. Se kertoo siitä, että sinulla ei ole mitään käsitystä siitä järkyttävästä todellisuudesta, jossa moni lapsi joutuu elämään. Sinun onnesi.

T. 10v lastensuojelutyöntekijänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on vaikeasti vammainen suurikokoinen lapsi, joka vaatii 24/7 tarkkailua (voi tukehtua sylkeensä, saa hengityskatkoksia, ruokailu letkun kautta kestää tuntikaupalla, koska on suurikokoinen, ne ravintoliuosmäärät ovat isoja), muita sairausoireita, joita tulee valvoa koko ajan, ei itse kykene edes istumaan saati että pystyisi käymään vessassa jne. Äiti ei fyysisesti pystynyt enää hoitamaan lastaan.

Hoitoavustajienkaan kanssa kotielämästä ei vaan tullut mitään, heillä oli käytännössä yksi huone sairaalahuoneena. Oli se pitkä ja tuskallinen henkinen prosessi, että päätyivät lopulta etsimään lapselleen laitospaikkaa. Sellaista kun ei kauhean helposti löydy sen jälkeenkään, kun on se ensimmäinen askel päätetty ottaa. Ensin lapsi vietti muutamia päiviä viikossa siellä, mutta siinä vaiheessa todettiin, että se siirtyminen hoitopaikasta kotiin ja takaisin oli liian rasittavaa lapselle, joten muutti pysyvästi sinne. Käyvät siellä lähes päivittäin, korona-aikana se oli todella hankalaa, kun vierailut yritettiin estää kokonaan (äiti käytännössä eristi itsensä muulta maailmalta)

Mutta tämän lapsen muutto laitokseen mahdollisti sen, että perheen muut lapset pystyvät elämään normaalia elämää, käymään kavereilla kylässä, käymään koulua, joka käymään harrastuksissa.

Mikä tuolla lapsella on?

En kerro, koska se identifioisi lapsen liian tarkasti. Sen voin sanoa, että sillä EI ole mitään tekemistä äidin ennen raskautta tai raskausaikana käyttämien lääkkeiden, sairastamien sairauksien tai syömien ruokien kanssa, lapsen sairautta/tilaa ei myöskään ollut mahdollista havaita raskausaikana eikä vastasyntyneenä.

Siis geenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on vaikeasti vammainen suurikokoinen lapsi, joka vaatii 24/7 tarkkailua (voi tukehtua sylkeensä, saa hengityskatkoksia, ruokailu letkun kautta kestää tuntikaupalla, koska on suurikokoinen, ne ravintoliuosmäärät ovat isoja), muita sairausoireita, joita tulee valvoa koko ajan, ei itse kykene edes istumaan saati että pystyisi käymään vessassa jne. Äiti ei fyysisesti pystynyt enää hoitamaan lastaan.

Hoitoavustajienkaan kanssa kotielämästä ei vaan tullut mitään, heillä oli käytännössä yksi huone sairaalahuoneena. Oli se pitkä ja tuskallinen henkinen prosessi, että päätyivät lopulta etsimään lapselleen laitospaikkaa. Sellaista kun ei kauhean helposti löydy sen jälkeenkään, kun on se ensimmäinen askel päätetty ottaa. Ensin lapsi vietti muutamia päiviä viikossa siellä, mutta siinä vaiheessa todettiin, että se siirtyminen hoitopaikasta kotiin ja takaisin oli liian rasittavaa lapselle, joten muutti pysyvästi sinne. Käyvät siellä lähes päivittäin, korona-aikana se oli todella hankalaa, kun vierailut yritettiin estää kokonaan (äiti käytännössä eristi itsensä muulta maailmalta)

Mutta tämän lapsen muutto laitokseen mahdollisti sen, että perheen muut lapset pystyvät elämään normaalia elämää, käymään kavereilla kylässä, käymään koulua, joka käymään harrastuksissa.

Mikä tuolla lapsella on?

En kerro, koska se identifioisi lapsen liian tarkasti. Sen voin sanoa, että sillä EI ole mitään tekemistä äidin ennen raskautta tai raskausaikana käyttämien lääkkeiden, sairastamien sairauksien tai syömien ruokien kanssa, lapsen sairautta/tilaa ei myöskään ollut mahdollista havaita raskausaikana eikä vastasyntyneenä.

Siis geenit.

Ei ole. Jos olisi, olisi ollut mahdollista todeta jo raskausaikana tai vastasyntyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse annoin oman poikani 12vuotiaana laitokseen,ei kerta kaikkiaan tullut mitään..poika hakkasi muita lapsiani jopa niin pahasti että yö oltiin sairaalassa tarkkailussa kun ei jalat enää liikkuneet, poikani myös poltti ladon,imppasi dödöjä,valehteli ja varasti..kyllä voimani loppu..ja pystyin hengittää kun lähti pois..noh,hän oli suurimman osan hatkoilla siihen asti kunnes täytti 18,nyt on koditon nist..ikää on jo 26vuotta..ei saatu todellakaan apua mitä oltais tarvittu

Ihan perus ADHD-tapaus tämä. Valitettavasti et voi itse enää auttaa.

Ystäväni (tyttö) oli samanlainen ja laitosnuori. Välit menivät kun oltiin parikymppisiä ja varasti multa kotoa koruja ja käteistä rahaa.

Otti minuun yhteyttä parikymmentä vuotta myöhemmin. Oli vankilassa huumausainerikoksista ja törkeästä pahoinpitelystä, ja siellä saanut ADHD-diagnoosin ja apua. Ikää tuolloin melkein 40...

Kyllä olen samaa mieltä ja noita testejä pyydettiin koko ajan mutta ikinä niitä ei tehty,sanoin jo ensimmäisen kerran kun poikani olo 4vuotias että varmasti adhd mutta ei kukaan ei tarttunut siihen

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on vaikeasti vammainen suurikokoinen lapsi, joka vaatii 24/7 tarkkailua (voi tukehtua sylkeensä, saa hengityskatkoksia, ruokailu letkun kautta kestää tuntikaupalla, koska on suurikokoinen, ne ravintoliuosmäärät ovat isoja), muita sairausoireita, joita tulee valvoa koko ajan, ei itse kykene edes istumaan saati että pystyisi käymään vessassa jne. Äiti ei fyysisesti pystynyt enää hoitamaan lastaan.

Hoitoavustajienkaan kanssa kotielämästä ei vaan tullut mitään, heillä oli käytännössä yksi huone sairaalahuoneena. Oli se pitkä ja tuskallinen henkinen prosessi, että päätyivät lopulta etsimään lapselleen laitospaikkaa. Sellaista kun ei kauhean helposti löydy sen jälkeenkään, kun on se ensimmäinen askel päätetty ottaa. Ensin lapsi vietti muutamia päiviä viikossa siellä, mutta siinä vaiheessa todettiin, että se siirtyminen hoitopaikasta kotiin ja takaisin oli liian rasittavaa lapselle, joten muutti pysyvästi sinne. Käyvät siellä lähes päivittäin, korona-aikana se oli todella hankalaa, kun vierailut yritettiin estää kokonaan (äiti käytännössä eristi itsensä muulta maailmalta)

Mutta tämän lapsen muutto laitokseen mahdollisti sen, että perheen muut lapset pystyvät elämään normaalia elämää, käymään kavereilla kylässä, käymään koulua, joka käymään harrastuksissa.

Hahah. Hienoa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllähän lapsi voi vammautua synnytyksessä tai sairastua perimänsä vuoksi.

Sen sijaan ne vanhemmat ketkä jo raskausaikana saa kuulla lapsen olevan vaikeasti vammainen, tekee kyllä ihan tietoisen päätöksen siitä että heille syntyy vammainen lapsi, jos päättävät jatkaa raskautta.

Aika moni ei ole valmis lopettamaan lapsensa elämää vaikkei lapsi olisi täydellinen

Mitä elämää?

Jos lapsi on vihannes, niin aika kaukana kyllä täydellisyydestä. Osa jättää vauvakuplassaan ihan tietoisesti abortin tekemättä, koska ajattelee sitä vihannesta vain vauvana. Sitten onkin vähän toinen homma, kun vihanneslapsinonkin 14v. ja painaa 80 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän. Naapuriperhe ei pärjännyt lapsensa kanssa fyysisesti enää sen jälkeen, kun hän oli noin 3-vuotias.

Mahtoi olla aika skrode 3-vuotias![/quote

Lapsi singahteli koko hereilläoloaikansa milloin ruohonleikkurin alle, ajotielle, hevosten eteen, putoamaan ikkunasta jne. Sanalliset ohjeet eivät toimineet. Jos pidettiin väkisin kiinni puri, raapi ja huusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllähän lapsi voi vammautua synnytyksessä tai sairastua perimänsä vuoksi.

Sen sijaan ne vanhemmat ketkä jo raskausaikana saa kuulla lapsen olevan vaikeasti vammainen, tekee kyllä ihan tietoisen päätöksen siitä että heille syntyy vammainen lapsi, jos päättävät jatkaa raskautta.

Aika moni ei ole valmis lopettamaan lapsensa elämää vaikkei lapsi olisi täydellinen

Mitä elämää?

Jos lapsi on vihannes, niin aika kaukana kyllä täydellisyydestä. Osa jättää vauvakuplassaan ihan tietoisesti abortin tekemättä, koska ajattelee sitä vihannesta vain vauvana. Sitten onkin vähän toinen homma, kun vihanneslapsinonkin 14v. ja painaa 80 kg.

Ja somessa hehkutetaan miten ihanaa elämää erityisen rakkaan vauvan kanssa on, ja että elämä on siis ihan niinku normaalii. Siis siihen asti, kun se vauva ei enää olekaan vauva vaan iso ja fyysisesti mahdoton hoitaa kotioloissa, se erityinen on jokaisen räkätaudin jälkeen teholla ja koko perheen elämä on sitä yhtä erityistä. Sitten itketään, kun yhteiskunta ei tarjoa kotiin 24/7 hoitopalvelua.

Somessa on kiva hehkuttaa ihanaa erityistä arkea kehitysvammaisen lapsen kanssa, kunnes se  lapsi kasvaa vauvasta lapseksi jolla on koululaisen  fyysinen olemus mutta parin  viikon ikäisen vauvan tai 2vuotiaan taaperon  toimintakyky.