Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan 2000-luvun alkua, jolloin elämä oli mukavaa
17.03.2023 |
Joo, olin tuolloin nuori ja moni nostalgisoi nuoruuttaan. Mutta ihan syystä:
+ Oli nousukausi, ostovoima oli parempi, ruoka ei maksanut kaupassa miljoonia ja arkisiin asioihin oli varaa.
+ Tekniikka oli sopivan kehittynyttä: oli kännykät ja tietokoneissa netti, mutta elämä ei pyörinyt noiden ympärillä
+ Ihmiset näkivät toisiaan vielä kasvotusten, yhteyttä pidettiin eri tavalla kuin nykyään
+Tapahtumia järjestettiin kohtuullisella hinnalla, konsertit, festarit ja muut eivät maksaneet satasia
+ Somen tuomia paineita ei ollut, "tavallisuus" riitti ja itseä verrattiin korkeintaan naapurin Tiinaan eikä johonkin leikeltyyn ja käsiteltyyn somevaikuttajaan
+ Elämässä tavoitteet olivat "arkisempia", ennen haaveiltiin vaikka fysioterapeutin tai opettajan ammatista, nykyisin haaveillaan of-urasta tai työstä somessa. Ennen riitti kiva omakotitalo Järvenpäässä, nyt pitäisi olla keskustakämppä Helsingissä jne.
+ Yhteiskunta pyöri paremmin, terveydenhuoltoon pääsi ja monet asiat olivat paljon paremmin kuin nyt
Kommentit (34)
Kyllä se nyt vaan on niin että kaipaat tuota aikaa koska olit silloin nuori. Esim mitä ihmettä se sinun elämääsi vaikuttaa jos jotkut haluaa perustaa only fans-tilin? Ei se nyt kovin yleinen uratoiveole, ihan samoista ammateista nuoret haaveilee kuin viimeiset 50 tai sata vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä telkkari, leffat ja lehdet oli keksitty jo tuolloin ja itse ainakin vertasin itseäni esim Angelina Jolieen ja Rihannaan sekä prinsessa Madeleineen, enkä vain johonkin naapurin Tiinaan.
Itse olin tuolloin angstinen esiteini, enkä elänyt todellakaan parasta aikaani. Mutta nyt kun sitä muistelee, tulee vaan lämmin ja kotoisa olo. Onneksi olen saanut elää tuon ajan.
Minulla sama juttu, ap.
Varmasti kyse on osittain siitä, että kaipaan noita aikoja, koska olin nuori. Mutta elämäni ei ollut mitenkään erityisen upeaa tuolloin, en elänyt mitään iloista hauskaa nuoruutta. Toki se oli parempaa kuin nyt ja kaikki läheiseni olivat vielä elossa. Tuo on itselleni ehkä tärkein osa sitä nostalgiaa. Elämäni oli vaatimatonta ja tylsää, mutta en ollut vielä menettänyt mitään minulle rakasta.
Onhan silti nykyään Y2K-nostalgia muotia sellaisillakin, jotka olivat vauvoja tai ei edes syntyneet vielä tuolloin. Olihan siinä ajassa juuri ennen somea jotain spesiaalia. Vapautta jota ei enää ole.
Itse huomaan tulevani nostalgiseksi asioista jotka eivät tuolloin elämääni edes kuuluneet, esim. musiikista jota en kuunnellut, TV-ohjelmista jota en seurannut, vaatteista joita en itse käyttänyt, jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä telkkari, leffat ja lehdet oli keksitty jo tuolloin ja itse ainakin vertasin itseäni esim Angelina Jolieen ja Rihannaan sekä prinsessa Madeleineen, enkä vain johonkin naapurin Tiinaan.
No joo. Kyllä minäkin vertasin itseäni julkkiksiin ja malleihin ja haaveilin mm. laulajan ja näyttelijän ammatista. MSN Messengerissäkin roikuin tuntikaupalla.
Mutta muusta olen samaa mieltä Ap:n kanssa. Olennaista on just se, että me nähtiin toisiamme paljon enemmän kasvotusten. Olen itse opettaja, ja kaiholla muistelen, miten hyvin me osattiin vaikkapa lukea ja keskittyä. Osallistuin Pisa-kokeeseen huippuvuonna 2006.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, ap.
Varmasti kyse on osittain siitä, että kaipaan noita aikoja, koska olin nuori. Mutta elämäni ei ollut mitenkään erityisen upeaa tuolloin, en elänyt mitään iloista hauskaa nuoruutta. Toki se oli parempaa kuin nyt ja kaikki läheiseni olivat vielä elossa. Tuo on itselleni ehkä tärkein osa sitä nostalgiaa. Elämäni oli vaatimatonta ja tylsää, mutta en ollut vielä menettänyt mitään minulle rakasta.
Onhan silti nykyään Y2K-nostalgia muotia sellaisillakin, jotka olivat vauvoja tai ei edes syntyneet vielä tuolloin. Olihan siinä ajassa juuri ennen somea jotain spesiaalia. Vapautta jota ei enää ole.
Itse huomaan tulevani nostalgiseksi asioista jotka eivät tuolloin elämääni edes kuuluneet, esim. musiikista jota en kuunnellut, TV-ohjelmista jota en seurannut, vaatteista joita en itse käyttänyt, jne.
Aina on ollut menneisiin vuosikymmeniin tai -satoihin kohdistuvaa nostalgiaa, jota harjoittaa ne jotka eivät eläneet ko aikana. Kohta tulee muotiin 2010- ja 2020- luku, kunhan näistä ajoista mitään muistamattomat aikuistuvat. Menneisyys nähdään aina jotenkin parempana ja "viattomampana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä telkkari, leffat ja lehdet oli keksitty jo tuolloin ja itse ainakin vertasin itseäni esim Angelina Jolieen ja Rihannaan sekä prinsessa Madeleineen, enkä vain johonkin naapurin Tiinaan.
No joo. Kyllä minäkin vertasin itseäni julkkiksiin ja malleihin ja haaveilin mm. laulajan ja näyttelijän ammatista. MSN Messengerissäkin roikuin tuntikaupalla.
Mutta muusta olen samaa mieltä Ap:n kanssa. Olennaista on just se, että me nähtiin toisiamme paljon enemmän kasvotusten. Olen itse opettaja, ja kaiholla muistelen, miten hyvin me osattiin vaikkapa lukea ja keskittyä. Osallistuin Pisa-kokeeseen huippuvuonna 2006.
Kyllähän nykynuoretkin näkee toisiaan kasvotusten, aikuiset sen sijaan kiitää ruuhkavuosissaan ja näkevät vain perhettään, ystävien sijaan, kuten aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, ap.
Varmasti kyse on osittain siitä, että kaipaan noita aikoja, koska olin nuori. Mutta elämäni ei ollut mitenkään erityisen upeaa tuolloin, en elänyt mitään iloista hauskaa nuoruutta. Toki se oli parempaa kuin nyt ja kaikki läheiseni olivat vielä elossa. Tuo on itselleni ehkä tärkein osa sitä nostalgiaa. Elämäni oli vaatimatonta ja tylsää, mutta en ollut vielä menettänyt mitään minulle rakasta.
Onhan silti nykyään Y2K-nostalgia muotia sellaisillakin, jotka olivat vauvoja tai ei edes syntyneet vielä tuolloin. Olihan siinä ajassa juuri ennen somea jotain spesiaalia. Vapautta jota ei enää ole.
Itse huomaan tulevani nostalgiseksi asioista jotka eivät tuolloin elämääni edes kuuluneet, esim. musiikista jota en kuunnellut, TV-ohjelmista jota en seurannut, vaatteista joita en itse käyttänyt, jne.
Aina on ollut menneisiin vuosikymmeniin tai -satoihin kohdistuvaa nostalgiaa, jota harjoittaa ne jotka eivät eläneet ko aikana. Kohta tulee muotiin 2010- ja 2020- luku, kunhan näistä ajoista mitään muistamattomat aikuistuvat. Menneisyys nähdään aina jotenkin parempana ja "viattomampana".
On tosiasia, että ennen luettiin kirjoja enemmän ja ihmiset pystyivät keskittymään. Tämä ei ole nostalgiaa vaan oikeasti huolestuttavaan kehitykseen havahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, ap.
Varmasti kyse on osittain siitä, että kaipaan noita aikoja, koska olin nuori. Mutta elämäni ei ollut mitenkään erityisen upeaa tuolloin, en elänyt mitään iloista hauskaa nuoruutta. Toki se oli parempaa kuin nyt ja kaikki läheiseni olivat vielä elossa. Tuo on itselleni ehkä tärkein osa sitä nostalgiaa. Elämäni oli vaatimatonta ja tylsää, mutta en ollut vielä menettänyt mitään minulle rakasta.
Onhan silti nykyään Y2K-nostalgia muotia sellaisillakin, jotka olivat vauvoja tai ei edes syntyneet vielä tuolloin. Olihan siinä ajassa juuri ennen somea jotain spesiaalia. Vapautta jota ei enää ole.
Itse huomaan tulevani nostalgiseksi asioista jotka eivät tuolloin elämääni edes kuuluneet, esim. musiikista jota en kuunnellut, TV-ohjelmista jota en seurannut, vaatteista joita en itse käyttänyt, jne.
Aina on ollut menneisiin vuosikymmeniin tai -satoihin kohdistuvaa nostalgiaa, jota harjoittaa ne jotka eivät eläneet ko aikana. Kohta tulee muotiin 2010- ja 2020- luku, kunhan näistä ajoista mitään muistamattomat aikuistuvat. Menneisyys nähdään aina jotenkin parempana ja "viattomampana".
On tosiasia, että ennen luettiin kirjoja enemmän ja ihmiset pystyivät keskittymään. Tämä ei ole nostalgiaa vaan oikeasti huolestuttavaan kehitykseen havahtumista.
Nykyään luetaan e-kirjoja ja kuunnellaan äänokirjoja, eikä yhtä paljon paperikirjoja . En kuitenkaan usko että tämmöinen asia, että muut ihmiset lukee kirjoja eri välinein kuin ennen, heilauttaa muuten elämäänsä tyytyväisen ihmisen elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kaipaa. Läheiseni kuoli tuolloin huumeisiin ja kotona angstasi murrosikäinen isosisko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, ap.
Varmasti kyse on osittain siitä, että kaipaan noita aikoja, koska olin nuori. Mutta elämäni ei ollut mitenkään erityisen upeaa tuolloin, en elänyt mitään iloista hauskaa nuoruutta. Toki se oli parempaa kuin nyt ja kaikki läheiseni olivat vielä elossa. Tuo on itselleni ehkä tärkein osa sitä nostalgiaa. Elämäni oli vaatimatonta ja tylsää, mutta en ollut vielä menettänyt mitään minulle rakasta.
Onhan silti nykyään Y2K-nostalgia muotia sellaisillakin, jotka olivat vauvoja tai ei edes syntyneet vielä tuolloin. Olihan siinä ajassa juuri ennen somea jotain spesiaalia. Vapautta jota ei enää ole.
Itse huomaan tulevani nostalgiseksi asioista jotka eivät tuolloin elämääni edes kuuluneet, esim. musiikista jota en kuunnellut, TV-ohjelmista jota en seurannut, vaatteista joita en itse käyttänyt, jne.
Aina on ollut menneisiin vuosikymmeniin tai -satoihin kohdistuvaa nostalgiaa, jota harjoittaa ne jotka eivät eläneet ko aikana. Kohta tulee muotiin 2010- ja 2020- luku, kunhan näistä ajoista mitään muistamattomat aikuistuvat. Menneisyys nähdään aina jotenkin parempana ja "viattomampana".
On tosiasia, että ennen luettiin kirjoja enemmän ja ihmiset pystyivät keskittymään. Tämä ei ole nostalgiaa vaan oikeasti huolestuttavaan kehitykseen havahtumista.
Nykyään luetaan e-kirjoja ja kuunnellaan äänokirjoja, eikä yhtä paljon paperikirjoja . En kuitenkaan usko että tämmöinen asia, että muut ihmiset lukee kirjoja eri välinein kuin ennen, heilauttaa muuten elämäänsä tyytyväisen ihmisen elämänlaatua.
Kyllä se nyt on ihan tilastollinen tosiasia, että ihmiset lukevat vähemmän kirjoja kuin ennen, ja lukijakunta ikääntyy. Jotkut superlukijat lukevat vaikka yhden e-kirjan joka päivä ja kuuntelevat aina lenkillä äänikirjoja, mutta heitä on vain pieni osa ihmisistä. Parikymppisistäkin osa on himolukijoita jotka ahmivat vaikka paksuja fantasiakirjoja ja siinä välissä fanifiktiota netistä. Valtaosa nuorista ei ole. Innokkaista lukijoista suurin osa on 40+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ne ihan faktoja että 2000 luvun alusta on sekä fyysinen kunto että älykkyys laskenut. Lasku toki alkanut jo ennen vuotta 2000.
2000-luvun "älypuhelimia" olivat tv-chatit ja interaktiiviset pelit. Niitä katseltiin yöllä salaa kavereiden kanssa. Eipä sinne tosin viestejä lähetetty, kun tiedettiin että vanhemmat olisivat varmasti kironneet isosta puhelinlaskusta.
Nyt minä yli 30-vuotiaana kritisoin somea, joka on oikeasti pahempi verrattuna 2000-luvun alun nuoruuden juttuihin. Ei 2000-luvun alussa sentään tarvinnut olla koko maailman tavoitettavissa, ja ne IRC-Galleriat ja Windows Live Messengerit jäivät kotiin tietokoneelle sen sijaan, että olisivat kulkeneet mukana kouluun ja harrastuksiin. 2000-luvun alussa sentään nuorempana jaksoi keskittyä lukemaan nuorten lehtiä, tapailemaan kavereita nuorisotalolla ja viihdykettä olivat Playstation 1 & 2. Elokuvat vuokrattiin R-kioskilta.
2010-luvun lapset on tehty ohjelmoitaviksi ja aivopestäviksi, mitä tulee somemaailmaan. Pahin on TikTok, jossa voi vain sormea liu'uttamalla etsiä kivemman ja vielä kivemman videon. Mikä pahinta, sieltä löytyy vaikka miten häiriintynyttä sisältöä, jota ei aikuinenkaan halua nähdä. Koko maailma hyvine ja huonoine puolineen on koko käden ulottuvilla. Lapsillekin aikuisten maailmaa tarjotaan liian varhain, vaikka lasten pitäisi keskittyä enemmän siihen huolettomuuteen ja leikkiin, jota kaiholla sitten muistelee.
Niin, on ihan totta että ihmisen fyysisen kunnon ja älykkyysosamäärän laskeminen alkoi jo ennen 2000-lukua. Nyt vuonna 2023 nähdään, miten syvemmälle ollaan vajottu. Kyllä vielä vuonna 2005 oli toivoa, että yläasteelta valmistui nuoria varustettuna hyvällä luku- ja kirjoitustaidolla. Nyt peruskoulusta valmistuu enemmistö heikolla luku- ja kirjoitustaidolla varustettuja nuoria. Ympäristötekijät ja niiden vaikutukset ovat tulleet nyt selkeämmin nähtäville, mitä tulee ajattelukyvyn ja sosiaalisen elämän köyhtymiseen. Tähän suurimpana syyllisenä on juurikin digitalisaation korostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta elämä on aina vain muuttunut mukavammaksi. Milloinkahan alan haikailemaan menneisyyden perään?
Etkä kaipaa. Sanot vain koska nostalgia on niiiin cool juttu ihmisten mielestä. Todellisuudessa vain sellaiset kaipaavat menneisyyteen jotka ovat tehneet peruuttamattoman virheen elämässään.
2000-luvun alku oli sellaista jälkiysäriä. Oli se vielä hyvä vuosiluku elää nuorena, kun ei ollut keskittymiskykyä pilaavia älypuhelimia. Moni ei kykene edes televisio-ohjelmaa katsomaan älypuhelimen vilkkuessa.
2000-luvun alussa ei tasankaan ollut sellaisia murheita mitä nyt 2020-lukua elävillä nuorilla. Nyt pinnalla ollut koronapandemia, Ukrainan kriisi ja huumekuolemat, joista jälkimmäinen on ihan nuorten arkea tänä päivänä. Nykyään tuijotetaan zombieina TikTokia ja lähdetään mitä vaarallisimpiin TikTok-haasteisiin mukaan. Kuten täällä on jo kommentoitu TikTok on lapsille tehty OnlyFans.
Luulin 2000-luvulla nuoria aikuisuuteen valventavana että miten pilalla nykylapset olivat. Nyt toista mieltä koska omat 90-luvun alkupuoliskolla syntyneet lapset sentään vielä ulkoili ja pleikkarit ja meset jäivät kotiin. Kyllä lapsillani riitti netin ulkopuolella tekemistä, mm. kokkikerho, näytelmäkerho, kuorossa laulaminen ja nuorisotalolla käyminen vaikka yksin. Pari lapsenlasta saaneena surettaa, millaisen lapsuuden he saavat digitaalisessa kasvatus- ja kouluympäristössä. Samaa mieltä tyttäreni on siitä, että miten epäreilussa asemassa hänen lapsensa ovat verrattuna 80- ja 90-luvulla syntyneisiin lapsiin. Koulujen luokkakoot ovat entistä suuremmat ja kuin avokonttoreita, joissa ihan jokainen lapsi kuormittuu. Nuorimmainen ei olisi koskaan selvinnyt keskivertona tuollaisesta kouluympäristöstä, vaan olisi pudonnut kärryiltä ja lukio olisi varmasti jäänyt haaveeksi, koska onhan hän "vain" keskinkertaisuus. Nykyään vaaditaan enemmän ja enemmän. Hyvä, kun ei vielä lapsen tarvitse miettiä että pitäisikö alakoulussa panostaa jo kovasti, jotta pääsee tulevaisuudessa parhaimpaan mahdolliseen lukioon.
Nykyään tulee "tähtiä" ovista ja ikkunoista. Ennen tähdeksi synnyttiin, ei tultu. Nyky"tähdet" tunnetaan OnlyFansista, TikTokista ja Youtubesta. Mitään virkaa heillä ei ole kuin pintapuolinen elämä. Ainoat 2000-luvun "tähtiä" olivat kolmosen chat-juontajat, mutta niiden juontamat chatitkin olivat hyvää seurattavaa verrattuna keskittymiskykyä tuhoavaan ja aivoja syövyttävään someen. Nykyään nuoretkaan eivät halua vaikkapa palvelualalle tai vaikkapa sairaanhoitajiksi, vaan halutaan olla jotain somejulkkiksia ja tubettajia.
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että elämäsi on paskaa muista kuin ulkoisista syistä. Siksi haikailet vanhaa.