Minkä haaveesi tiedät jäävän tapahtumatta?
Ja ei, lottovoitto ei nyt ehkä ole se, mitä tässä haetaan.
Olen jo 39-vuotias nainen ja tiedän, että lapsihaaveet saan unohtaa omasta elämästäni. En vain jostain syystä saa miestä pysymään rinnallani ja viimeisin 5 vuotta kestänyt suhde kariutui joulun aikaan. Seuraava suhde pitäisi saada alkamaan kiireellä ja silti olisin jo ehkä liian vanha. Yksin en missään nimessä halua lapsia.
Ehkä hieman "vertaistukea" tässä kaipaan. Saisin hieman perspektiiviä siihen, miten yleistä haaveiden kaatuminen kuitenkin on.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan saa rakastamaani naista.
Miksi tätä on alapeukutettu? Kuulostiko liikaa teiniangstailulta?
Rakastamani nainen on naimisissa ja hyvä mies hänellä onkin. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta vähän paskempi juttuhan tämä minun kannaltani on katsella vierestä toisten avio-onnea. Olen rakastanut häntä jo useamman vuoden. Tuskin tulee enää toista. Kukaan ei voi olla niinkuin hän.
Älä koskaan nosta ihmistä jalustalle ja kuvittele että toista hänen kaltaistaan ei ole eikä tule. Olet tainnut ihastua enemmän ihastumisen tunteeseen tai ulkonäköön, kuten teineille usein käy.
Joskus kun saa sen mitä on pitkään halunnut, silmät avautuu ja tajuaa kuinka hölmö on ollut. Kyseinen ihminen on ihminen, virheineen ja ärsyttävine tapoineen.
Ei ole kyse ulkonäöstä tai teinipelleilystä, vaan olen tuntenut naisen ystävänä lähes 10 vuotta. Tällä tavalla vaan saattaa käydä.
Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan saamaan omia lapsia. Haaskasin hedelmälliset vuoteni luottamalla siihen että "kyllä se oikea tulee vielä vastaan". Eipä tullut.
En kadu mitään niin paljon kuin omaa passiivisuuttani tässä asiassa.
Etkö siis osaa yhtään iloita lapsesi puolesta, ettei hänen tarvitse kärsiä, kuolla ja mädäntyä?
Itse jätän lapseni tietoisesti tekemättä, koska rakastan häntä niin paljon jo nyt. Oman lapsensa ei halua kuolevan, siksi en häntä siihen pakota <3
Vierailija kirjoitti:
En varmaankaan tule koskaan saamaan lapsenlapsia, koska kummastakaan lapsestani ei ole vanhemmaksi. Tämä särkee sydämeni, koska haluaisin niin kovasti olla mummo.
Ei se mummous mitään herkkua ole. Meillä ainakaan ei ole isovanhempia juuri näkynyt lasten syntymän jälkeen :D äitinkin ehti monta vuotta itkemään lastenlasten perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde.
Olen 40v ja viimeiset 10 vuotta ollut yksin ja niin tulee jatkumaan. Minulla on 2 lasta ja huolisin parisuhteeseen hyvän muehen. Hyvät miehet on joko varattuja, tai eivät kelpuuta yh:ta.
Kasvat lapsiani ja teen uraa. Kaipaan kumppania, mutta pakko tottua yksinoloon.
Saisiko hyvällä miehellä itsellään olla lapsia?
Saisi, mutta ei saisi olla seinähullua exää joka tekee kaikkien elämästä ihan hlvettiä.
/sivusta
Miksi se olisi eksä, jos ei olisi seinähullu?
Totta.
Rakkauden löytäminen, omien lapsien saaminen. Olen jo luopunut toivosta näiden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vielä toivoa on jäljellä että sota tulis ja tappaisi kaikki.
Muuta en toivo. Enää.
Ikää 32 vuotta, ajokorttia en saa. Epilepsia kohtauksineen ei tule poistumaan.
Ap, harkitse kumppanuusvanhemmuutta.
Oman näköistä elämää en tule saamaan enkä elämään ikinä. Monen asian suhteen on jo myöhäistä ja niidenkin joiden osalta ei vielä olisi, on saavuttaminen jo mahdotonta koska ensin olisi pitänyt toteutua sen ja tämän jonka suhteen on jo myöhäistä.
Itselle siis kaikki suurimmat/tärkeimmät haaveet on samaa ketjua jossa ihan kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Minusta ei tule ikinä pirteä, jaksava ihminen. En tule ikinä jaksamaan mitään. Loppuelämä villasukkia, aikaisia sänkyyn menoja ja huhhailua kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei tule ikinä pirteä, jaksava ihminen. En tule ikinä jaksamaan mitään. Loppuelämä villasukkia, aikaisia sänkyyn menoja ja huhhailua kotosalla.
Sama. Mielenterveysongelmat veivät työ- ja toimintakyvyn. En tule enää koskaan ennalleen jaksavaksi ihmiseksi, jolla oli sisältöä elämässään.
Rakkauden sellaisena kun sen kuvittelen.