Minkä haaveesi tiedät jäävän tapahtumatta?
Ja ei, lottovoitto ei nyt ehkä ole se, mitä tässä haetaan.
Olen jo 39-vuotias nainen ja tiedän, että lapsihaaveet saan unohtaa omasta elämästäni. En vain jostain syystä saa miestä pysymään rinnallani ja viimeisin 5 vuotta kestänyt suhde kariutui joulun aikaan. Seuraava suhde pitäisi saada alkamaan kiireellä ja silti olisin jo ehkä liian vanha. Yksin en missään nimessä halua lapsia.
Ehkä hieman "vertaistukea" tässä kaipaan. Saisin hieman perspektiiviä siihen, miten yleistä haaveiden kaatuminen kuitenkin on.
Kommentit (74)
Rakkaus, parisuhde ja perhe. Ei ole miehiä elämässä näkynyt. Juu, naisena voi saada lapsia yksinkin, mutta näistä nyt kuitenkin haaveilin.
En pääse siihen lapsuuden haave ammattiin. Mutta noh, ihan hyvän ammatin olen löytänyt siltikin.
Asuminen ulkomailla perheen kanssa. En kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea repäistäkseni itseä ja lapsia kaikesta tutusta. Ehkä sitten miehen kanssa eläkkeellä... sitku...
Vierailija kirjoitti:
En koskaan saa rakastamaani naista.
Miksi tätä on alapeukutettu? Kuulostiko liikaa teiniangstailulta?
Rakastamani nainen on naimisissa ja hyvä mies hänellä onkin. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta vähän paskempi juttuhan tämä minun kannaltani on katsella vierestä toisten avio-onnea. Olen rakastanut häntä jo useamman vuoden. Tuskin tulee enää toista. Kukaan ei voi olla niinkuin hän.
Olen joutunut luopumaan haaveista tehdä unelmatyötäni, saada toinen lapsi, hankkia lemmikki, nykyään myös ylipäätään kyetä tekemään töitä. Itse asiassa elämä on yhtä luopumista, ihan kaikesta. Kaikkihan meiltä viedään lopun tullessa ja kaikkea tuota minulla on joskus ollut mutta olisihan tuo ollut mukava saada pitempään kaikista noista nauttia.
Vierailija kirjoitti:
En varmaankaan tule koskaan saamaan lapsenlapsia, koska kummastakaan lapsestani ei ole vanhemmaksi. Tämä särkee sydämeni, koska haluaisin niin kovasti olla mummo.
Tämän takia itse olen hankkinut useamman lapsen, että edes joku niistä lisääntyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan saa rakastamaani naista.
Miksi tätä on alapeukutettu? Kuulostiko liikaa teiniangstailulta?
Rakastamani nainen on naimisissa ja hyvä mies hänellä onkin. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta vähän paskempi juttuhan tämä minun kannaltani on katsella vierestä toisten avio-onnea. Olen rakastanut häntä jo useamman vuoden. Tuskin tulee enää toista. Kukaan ei voi olla niinkuin hän.
Älä koskaan nosta ihmistä jalustalle ja kuvittele että toista hänen kaltaistaan ei ole eikä tule. Olet tainnut ihastua enemmän ihastumisen tunteeseen tai ulkonäköön, kuten teineille usein käy.
Joskus kun saa sen mitä on pitkään halunnut, silmät avautuu ja tajuaa kuinka hölmö on ollut. Kyseinen ihminen on ihminen, virheineen ja ärsyttävine tapoineen.
En tiedä. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, aion tavoitella unelmiani. Siksi täällä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde.
Olen 40v ja viimeiset 10 vuotta ollut yksin ja niin tulee jatkumaan. Minulla on 2 lasta ja huolisin parisuhteeseen hyvän muehen. Hyvät miehet on joko varattuja, tai eivät kelpuuta yh:ta.
Kasvat lapsiani ja teen uraa. Kaipaan kumppania, mutta pakko tottua yksinoloon.
Saisiko hyvällä miehellä itsellään olla lapsia?
Saisi, mutta ei saisi olla seinähullua exää joka tekee kaikkien elämästä ihan hlvettiä.
/sivusta
En laihdu normaalipainoon.
En saa ihanaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, aion tavoitella unelmiani. Siksi täällä eletään.
Mutta jos unelmat perustuvat siihen että pakottaa toisen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta itse saa tarpeilleen tyydytystä ja jonkun kannattelemaan merkityksellisyyden tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus, parisuhde ja perhe. Ei ole miehiä elämässä näkynyt. Juu, naisena voi saada lapsia yksinkin, mutta näistä nyt kuitenkin haaveilin.
Sama. Ja nimenomaan en ikinä ole haaveillut lapsesta yksin vaan ydinperheestä.
Haaveilen että asuisin lähellä luontoa ja metsää, olisi pieni omakotitalo/mökki ja voisin juoda aamukahvit oman talon portailla. Ei ikinä tule olemaan niin paljon rahaa että voisin ostaa talon Helsingistä, eikä mies halua muuttaa täältä pois. Se oma piha.
En tule koskaan saamaan omia lapsia. Haaskasin hedelmälliset vuoteni luottamalla siihen että "kyllä se oikea tulee vielä vastaan". Eipä tullut.
En kadu mitään niin paljon kuin omaa passiivisuuttani tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus, parisuhde ja perhe. Ei ole miehiä elämässä näkynyt. Juu, naisena voi saada lapsia yksinkin, mutta näistä nyt kuitenkin haaveilin.
No ilmeisesti se rakkaus vaan ei ole sinulle luotu.
Koita elää sen tiedon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varmaankaan tule koskaan saamaan lapsenlapsia, koska kummastakaan lapsestani ei ole vanhemmaksi. Tämä särkee sydämeni, koska haluaisin niin kovasti olla mummo.
Tämän takia itse olen hankkinut useamman lapsen, että edes joku niistä lisääntyisi.
Onko tärkeää, että voit kuvitella auringon sammumisesta kitumaan ja kärsimään pääsevien olevan etäistä sukua sinulle? Eivät he ole, sillä geenit ovat sekoittuneet siinä vaiheessa jo niin moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde.
Olen 40v ja viimeiset 10 vuotta ollut yksin ja niin tulee jatkumaan. Minulla on 2 lasta ja huolisin parisuhteeseen hyvän muehen. Hyvät miehet on joko varattuja, tai eivät kelpuuta yh:ta.
Kasvat lapsiani ja teen uraa. Kaipaan kumppania, mutta pakko tottua yksinoloon.
Saisiko hyvällä miehellä itsellään olla lapsia?
Saisi, mutta ei saisi olla seinähullua exää joka tekee kaikkien elämästä ihan hlvettiä.
/sivusta
Miksi se olisi eksä, jos ei olisi seinähullu?
Vierailija kirjoitti:
Aika varma olen etten ikinä löydä elämäni rakkautta. Ikää nyt 45. Tosin en uskalla etsiäkään netistä, pelkään huijatuksi ja ghostatuksi tulemista.
Melkein minkä tahansa arvokkaan asian hankkiminen edellyttää riskin ottamista.
Koulutus, ura,koti,työt,perhe,ystävät..
Ja kyllä, olen muotitapaus, siis nepsy.
Ikää sen verran että ei tässä ehdi mitään enää. Eikä pystyiskään.