Onkohan mulla ollut ortoreksia koko elämäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien oivallusten kautta ja tosiaan harjoittelemalla sallimista. Oma pää nää häiriöt aiheuttaa.

Samaan tapaan minä itsekin olen mielestäni parantunut ortoreksiasta, harjoittelemalla sallimista ihan omin avuin. Se vain mietitytti, että jutussa lueteltiin oireina asioita, joita pidän normaalina.

Ortoreksia on sikäli salakavala, että kaikki säännöt mitkä siihen kuuluvat, ovat erittäin järkeviä. Eihän ihminen tarvitse palmyöljyä ja fruktoosisiirappia mihinkään, vaan jokainen pisara niitä on suorastaan myrkkyä, vaikka joka paikka on niitä täynnä nykyään. Eikä ihminen tarvitse voita ja kuohukermaakaan tai metukkaa, vaan ravitsemuksen voi hoitaa pelkästään terveellisin ruoka-ainein.

Pointti on siis se, että terveellisten ainesten syöminen tuottaa mielihyvää ja tyytyväisyyden tunnetta, epäterveellisten ainesten syöminen taas tuottaa ikävää oloa, joka on tavallaan hyödyllistä. Minun ei tee mieli mitään epäterveellistä enkä erityisesti rakasta myöskään alkoholin juomisesta jälkikäteen koituvaa oloa, joten minusta tuskin tulee alkoholistia.

Toki raja sairauden ja terveyden välissä näissä asioissa on aina liukuva. Jos olenkin lievästi ortoreksinen, siitä tuskin on kovin suurta haittaa. Voihan käärmeitäkin pelkäävä elää normaalin elämän eli kaikkea ei tarvitse diagnosoida ja hoitaa. Tietty määrä neuroottisuutta on normaalia. Ap

Perustelet asiaa järkevyydellä. Sitä se ei silti ole. Ihmisen ruokavalioon kuuluu rasvaa. On terveellistä syödä kohtuudella rasvaa. Ihminen tarvitsee myös energiaa - joskus energia saadaan hyvistä ja terveellisistä valinnoista sekä toisinaan päädytään syömään helppouden takia suklaata.

Olisi hyvä, että ruoka ei rajoittaisi elämää. Ei pikaruuan syömisestä tarvitse tulla huono omatunto tai silloin tällöin herkkujen nauttimisesta myöskään. Hyvään ruokavalioon tulee pyrkiä, mutta ei sen pitäisi rajoittaa elämää.

Olen seurannut vierestä erilaisia dieettejä, maidon rasvan demonisointia ja vihaa rasvaista lihaa kohtaan. Lapsesta pitäen meillä on syöty rasvaisinta maitoa, rasvaisinta lihaa sekä monipuolisesti kasviksia. Toisinaan myös pikaruokaa ja herkkuja. Minä olen ollut painoindeksin mukaan aina alipainon lähellä. Muut sisarukset ovat olleet normaalipainoisia mutta solakoita. Suurin ero on ollut liikunnan määrässä. Minä liikuin vähän, muut liikkuvat enemmän, joskus aikanaan jopa sm-tasolla. Muuten ruokatottumukset ovat samat.

Nyt viimeisen vuoden aikana olen lähtenyt liikkumaan enemmän ja syömään säännöllisemmin sekä paremmin. Painoa on yhtäkkiä tullut +8 kg, mikä on ollut pääasiassa vain lihasta. Rasvaprosentti on todennäköisesti pysynyt samana, joten on sitä rasvaakin tullut.

Pointti on tässä se, että hyvään ruokavalioon tulee pyrkiä, mutta se ei ole koko totuus painon osalta. Todella paljon vaikuttaa paljonko liikut, minkälaiset geenit ja minkälaista ruokaa syö. Ihan hulluna ei kannata vältellä rasvaa, mutta keinotekoisia/käsiteltyjä ruokia välttelisin. Mutta ruokavalion ei pitäisi olla este elämiselle.

Totta, ruokailun ei pidä estää normaalia elämää ja itse katson sellaista eläväni siinä määrin kuin se nyt on mahdollista kenellekään. En vain kaipaa pikaruokaa tai epäterveellisiä juttuja, koska niistä ei ole muodostunut herkkujani. Tätä pidän positiisisena asiana eli kaikki on vöhän suhteellista.

En tiedä mistä sait käsityksen että välttelisin rasvaa, ei, en ole koskaan vältellyt, sloituksessakin kerroin lotraavani oliiviöljyllä. Sen vuoksi olen hieman ylipainoinen tällä herkellä. Pehmeät rasvat ovat sina olleet sydänystävällisen ruokavalion kulmakiviä, jo 70-luvulta asti.

En ole sillä tavoin sairas ettenkö ymmäetäisi että joillekin suuria nautintoja ovat vaikka hampirilaiset ja sipsit eivätkä ne ole haitallisia silloin tällöin. Juonhan itsekin alkoholia naurinnon takia, vaikka se ei varsinaisesti terveellistä olekaan. Mutta hyödyt voivat ohittaa joskus haitat. Ap

Rasvan välttely tuli vain siitä mieleen, kun kerroit välttäneesi voita ja juustoa. Mitä öljyyn tulee, tuskin on lihoamisen syy. Ja kun katson vastauksia, kehonkuvasi saattaa olla vääristynyt ja ajattelet olevasi lievästi ylipainoinen, vaikka todellisuus on toinen. 

Ulkomailla asuessani kämppikseni oli saanut päähänsä tuon, että tietyt ruuat ovat pahoja. Ja erityisesti syyllisti rasvaa. Oppi siinä kanssani asuessani syömään suhteellisen normaalisti. Oikeasti todella sairaalloisen näköisestä pojasta tuli normaali. Halusi olla todella terveellinen - oikeasti näännytti itseänsä vain ja kehonkuva oli vääristynyt. Ongelma oli ollut selkeästi pitkään, koska jotenkin näytti siltä kuin olisi kasvanut vähän kieroon. Aivan kuin kropalla ei olisi ollut riittävästi kasvuaineita silloin kun niitä olisi tarvinnut.

Ja kaiken kirjoittamasi perusteella voisin väittää vähätteleväsi omakohtaista ongelmaa tai saat sen ainakin kuulostamaan ongelmalta. "Minulla ei ole ongelmaa, koska en syö epäterveellisesti, niin en koe pahaa oloa siitä paitsi alkoholi ja oliiviöljy". Kannattaisi käydä ravitsemusterapeutilla juttelemasta sinulle sopivasta ruokavaliosta. Itsekin haaveilen siitä, vaikka en haluakaan syödä superterveellisesti, mutta haluan tehdä pieniä parannuksia. 

Aloitukseni tarkoitus oli lehtijutun herättämien ajatusten tiimoilta tiedustella miten ortoreksiaa hoidetaan ja miten muut sen kokevat. Luulen, että se on alidiagnosoitu syömishäiriö, koska terveellisyyttä painotetaan niin paljon ja syömisestä on tullut identiteettiä määrittelevä asia vielä enemmän kuin se oli minun teini- ja nuoruusaikoinani 80-luvulla. Hyvin harva oli kasvissyöjä esimerkiksi, mutta itselleni tällainen ruokavalio taas oli normaalia äitini takia. Me söimme aivan eri tavalla kuin muut, superterveellisesti. 

Ravitsemusterapeutin tekemä ruoka-aineanalyysi on todella mielenkiintoinen, kannattaa mennä. Minun äitini paras kaveri on ravitsemusterapeutti ja olen aikoinaan osallistunut hänen väikkäriinsä liittyvään kyselyyn, missä sai analyysin omista syömisistään. Syön ihanteellisesti, mutta jo silloin ruuassa oli liikaa rasvaa (oliiviöljyä, nykyisin myös muita öljyjä, koska rypsiöljy on myös erittäin terveellistä). Ruokavalioni on pysynyt suht samana eli tiedän varmuudella syöväni terveellisesti enkä ole millään lailla nääntynyt. Ruokahalu on vähän liiankin hyvä, jolloin ylipainoa herkästi kertyy, kun herkkujani on mm. leipä, jota dipataan öliiviöljyssä ja balsamicossa. Siinähän on valtavasti energiaa.

Äitini, joka mielestäni myös on ortoreksinen ei myöskään ole nääntynyt, vaikka on nyt lähes 80v. laihtunut, ruoka ei enää vanhuksilla samalla tavalla imeydy. Hän tarvitsisi proteiinia lisää. Mutta on aina ollut terveyden perikuva ja on vieläkin, siis rajoitetummalla ruokavaliolla kuin itse olen. Kiitos kuitenkin huolenpidostasi! Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tyypillinen rasvanpelkääjähullu, jolla aivot ovat jo näivettyneet. Luulee nytkin lihoneensa oliiviöljyllä, vaikka syy on viljoissa ja muissa hiilareissa. Ja voi ja liha tietenkin vaarallista, hohhoijaa. Onnea osteoporoosin ja Alzheimerin kanssa elämiseen.

Ei liha ole vaarallista tai epäterveellistä (riippuu määristä ja laadusta), vaan epäeettistä, ellei se ole riistaa tai luomulihaa. Proteiinia voi tietysti saada muustakin kuin lihasta, itse pidän tofusta ja olen aina syönyt sitä paljon, mutta lihasta en juurikaan välitä, koska en ole tottunut siihen lapsenakaan. Osteoporoosi voi kyllä tylla, olen vasta muutama vuosi sitten alkanut syödä kalkkia. En ole ikinä pitänyt mistään maitotuotteista (maun takia) paitsi juustoista, joten en ole niitä käyttänyt. Mutta eiväthän japanilaisetkaan käytä mitään maitotuotteita eikä heillä ole sen enempää osteoporoosia kuin muillakaan eli tuo asiahan riippuu osittain geeneistä tuleeko sitä vai ei. Ap

Anopillani on myös käsittääkseni ortoreksia. Hänellä on todella paljon ruokaan liittyviä rajoitteita, ja joskus se on todella hankalaa. Itse rakastan hyvää ruokaa ja vaikka tykkään yleensä syödä terveellisesti, minun ruokavaliooni kuuluvat myös herkut kuten sipsit, karkit, suklaa, alkoholi yms. Olen siitä huolimatta hyvin terve, normaalipainossa ja onnellinen, ja veriarvoni ovat ihanteelliset.

Ortorektikko siis tosiaan voi perustella ruokavalintansa terveellisyydellä, mutta totuus on se, että ihan koko ajan ei tarvitse elää terveellisesti. Elämästä itsensä ja muiden ihmisten kanssa tulee todella paljon rennompaa ja mukavampaa, kun vähän löysää hihnaa.

Anoppini kanssa on äärimmäisen rasittavaa olla. Ruoka kuuluu aika olennaisesti suvun väliseen kanssakäymiseen, ja kun jollakulla on todella paljon rajoittavia sääntöjä, joita aina ei muista tai osaa ennakoida, se on hirveän ärsyttävää. On myös kurjaa kuunnella, miten anoppi siirtää "osaamistaan" seuraaville sukupolville ja jopa kommentoi mielestään rakentavasti muiden syömistä. Inhoan viettää aikaa hänen kanssaan näistä syistä. Itse tykkään hirveästi pitkistä ja ihanista ruokailuhetkistä, joissa panostan ruoan laatuun, mutta ne lässähtävät aina, kun tietää että joku laskee koko ajan rasvaa, vitamiineja, gluteenia, allergeeneja jne. ja jättää lautasen sivuun jonkun sopimattoman osan ruoasta.

Ruoka on rakkautta ja huolenpitoa, ei kontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ortoreksikoiden kohdalla on niin, että he KUVITTELEVAT ruokasääntöjensä olevan terveellisiä ja järkeviä - mutta oikeasti heidän ymmärryksensä terveellisyydestä on yksipuolinen ja puutteellinen, ja niin siitä ravinnon kokonaisuudesta tuleekin itse asiassa epäterveellinen.

Tämä on täysin totta ja oli totta omallakin kohdalla teiniaikoina ja nuoruudessa. Siinä kohtaa kun ravintoterapeutti teki analyysin väikkäriään varten olin jo parantunut ortoreksiasta. Nykyään esimerkiksi ei ole vaikeuksia syödä ravintolassa voissa paistettua kalaa tai jotain hyvää kastiketta missä on voita. Viinilasillisen kanssa se on nautinto. Ap

Vierailija kirjoitti:

Anopillani on myös käsittääkseni ortoreksia. Hänellä on todella paljon ruokaan liittyviä rajoitteita, ja joskus se on todella hankalaa. Itse rakastan hyvää ruokaa ja vaikka tykkään yleensä syödä terveellisesti, minun ruokavaliooni kuuluvat myös herkut kuten sipsit, karkit, suklaa, alkoholi yms. Olen siitä huolimatta hyvin terve, normaalipainossa ja onnellinen, ja veriarvoni ovat ihanteelliset.

Ortorektikko siis tosiaan voi perustella ruokavalintansa terveellisyydellä, mutta totuus on se, että ihan koko ajan ei tarvitse elää terveellisesti. Elämästä itsensä ja muiden ihmisten kanssa tulee todella paljon rennompaa ja mukavampaa, kun vähän löysää hihnaa.

Anoppini kanssa on äärimmäisen rasittavaa olla. Ruoka kuuluu aika olennaisesti suvun väliseen kanssakäymiseen, ja kun jollakulla on todella paljon rajoittavia sääntöjä, joita aina ei muista tai osaa ennakoida, se on hirveän ärsyttävää. On myös kurjaa kuunnella, miten anoppi siirtää "osaamistaan" seuraaville sukupolville ja jopa kommentoi mielestään rakentavasti muiden syömistä. Inhoan viettää aikaa hänen kanssaan näistä syistä. Itse tykkään hirveästi pitkistä ja ihanista ruokailuhetkistä, joissa panostan ruoan laatuun, mutta ne lässähtävät aina, kun tietää että joku laskee koko ajan rasvaa, vitamiineja, gluteenia, allergeeneja jne. ja jättää lautasen sivuun jonkun sopimattoman osan ruoasta.

Ruoka on rakkautta ja huolenpitoa, ei kontrollia.

Hyvä kommentti. Ortoreksia on varmasti alidiagnosoitu, mutta vaikeahan se varmasti on tuostakin sanoa anopille, että hei, ei ole normaalia. Ja tunnistan kyllä joitakin tuossa mainittuja asioita, johon olen syyllistynyt, en kuitenkaan anoppina, vaan perheenjäsenten kesken. Koetan perustella sen siten, että esimerkiksi mieheni terveys on minulle ykkösasia ja nautin siitä, kun hän syö terveellisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopillani on myös käsittääkseni ortoreksia. Hänellä on todella paljon ruokaan liittyviä rajoitteita, ja joskus se on todella hankalaa. Itse rakastan hyvää ruokaa ja vaikka tykkään yleensä syödä terveellisesti, minun ruokavaliooni kuuluvat myös herkut kuten sipsit, karkit, suklaa, alkoholi yms. Olen siitä huolimatta hyvin terve, normaalipainossa ja onnellinen, ja veriarvoni ovat ihanteelliset.

Ortorektikko siis tosiaan voi perustella ruokavalintansa terveellisyydellä, mutta totuus on se, että ihan koko ajan ei tarvitse elää terveellisesti. Elämästä itsensä ja muiden ihmisten kanssa tulee todella paljon rennompaa ja mukavampaa, kun vähän löysää hihnaa.

Anoppini kanssa on äärimmäisen rasittavaa olla. Ruoka kuuluu aika olennaisesti suvun väliseen kanssakäymiseen, ja kun jollakulla on todella paljon rajoittavia sääntöjä, joita aina ei muista tai osaa ennakoida, se on hirveän ärsyttävää. On myös kurjaa kuunnella, miten anoppi siirtää "osaamistaan" seuraaville sukupolville ja jopa kommentoi mielestään rakentavasti muiden syömistä. Inhoan viettää aikaa hänen kanssaan näistä syistä. Itse tykkään hirveästi pitkistä ja ihanista ruokailuhetkistä, joissa panostan ruoan laatuun, mutta ne lässähtävät aina, kun tietää että joku laskee koko ajan rasvaa, vitamiineja, gluteenia, allergeeneja jne. ja jättää lautasen sivuun jonkun sopimattoman osan ruoasta.

Ruoka on rakkautta ja huolenpitoa, ei kontrollia.

Hyvä kommentti. Ortoreksia on varmasti alidiagnosoitu, mutta vaikeahan se varmasti on tuostakin sanoa anopille, että hei, ei ole normaalia. Ja tunnistan kyllä joitakin tuossa mainittuja asioita, johon olen syyllistynyt, en kuitenkaan anoppina, vaan perheenjäsenten kesken. Koetan perustella sen siten, että esimerkiksi mieheni terveys on minulle ykkösasia ja nautin siitä, kun hän syö terveellisesti. Ap

Huh! Liikut todella vaarallisilla vesillä, ap! Toisen aikuisen ihmisen syömisen kommentointi ei KOSKAAN ole ok. Tuo on juurikin ortoreksian ydinongelma: vaikka se ei ehkä pilaa omaa terveyttä kuten anoreksia tai bulimia, se pilaa todella tehokkaasti sosiaaliset suhteet. Ruoka ei ole pikkujuttu ihmissuhteissa.

Lisään vielä ettei lapsenkaan syömisiä pitäisi kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopillani on myös käsittääkseni ortoreksia. Hänellä on todella paljon ruokaan liittyviä rajoitteita, ja joskus se on todella hankalaa. Itse rakastan hyvää ruokaa ja vaikka tykkään yleensä syödä terveellisesti, minun ruokavaliooni kuuluvat myös herkut kuten sipsit, karkit, suklaa, alkoholi yms. Olen siitä huolimatta hyvin terve, normaalipainossa ja onnellinen, ja veriarvoni ovat ihanteelliset.

Ortorektikko siis tosiaan voi perustella ruokavalintansa terveellisyydellä, mutta totuus on se, että ihan koko ajan ei tarvitse elää terveellisesti. Elämästä itsensä ja muiden ihmisten kanssa tulee todella paljon rennompaa ja mukavampaa, kun vähän löysää hihnaa.

Anoppini kanssa on äärimmäisen rasittavaa olla. Ruoka kuuluu aika olennaisesti suvun väliseen kanssakäymiseen, ja kun jollakulla on todella paljon rajoittavia sääntöjä, joita aina ei muista tai osaa ennakoida, se on hirveän ärsyttävää. On myös kurjaa kuunnella, miten anoppi siirtää "osaamistaan" seuraaville sukupolville ja jopa kommentoi mielestään rakentavasti muiden syömistä. Inhoan viettää aikaa hänen kanssaan näistä syistä. Itse tykkään hirveästi pitkistä ja ihanista ruokailuhetkistä, joissa panostan ruoan laatuun, mutta ne lässähtävät aina, kun tietää että joku laskee koko ajan rasvaa, vitamiineja, gluteenia, allergeeneja jne. ja jättää lautasen sivuun jonkun sopimattoman osan ruoasta.

Ruoka on rakkautta ja huolenpitoa, ei kontrollia.

Hyvä kommentti. Ortoreksia on varmasti alidiagnosoitu, mutta vaikeahan se varmasti on tuostakin sanoa anopille, että hei, ei ole normaalia. Ja tunnistan kyllä joitakin tuossa mainittuja asioita, johon olen syyllistynyt, en kuitenkaan anoppina, vaan perheenjäsenten kesken. Koetan perustella sen siten, että esimerkiksi mieheni terveys on minulle ykkösasia ja nautin siitä, kun hän syö terveellisesti. Ap

Huh! Liikut todella vaarallisilla vesillä, ap! Toisen aikuisen ihmisen syömisen kommentointi ei KOSKAAN ole ok. Tuo on juurikin ortoreksian ydinongelma: vaikka se ei ehkä pilaa omaa terveyttä kuten anoreksia tai bulimia, se pilaa todella tehokkaasti sosiaaliset suhteet. Ruoka ei ole pikkujuttu ihmissuhteissa.

No, en voi tuohon muuta sanoa kuin että hyvä kun huomautit. En ole täysin tiedostanut tuota eli järjelläni tajuan sinun olevan täysin oikeassa. Olipa hyvä kun avasin ketjun, kiitos sinulle. Ap