Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ongelma: muut suuttuu, kun lopetan suhteen - työ ja parisuhteet

Vierailija
17.03.2023 |

Onko muilla kokemusta vastaavasta?

Tämä on seurannut mua aina.

Kerron, että meidän olisi aika lopettaa parisuhde ja toinen suuttuu siitä verisesti, eikä halua olla enää lainkaan missään tekemisissä kanssani ja osoittaa vihaa.
Hän ikään kuin suuttuu, ettei saa olla kanssani.

Tapahtui ensimmäisen parisuhteen jälkeen teininä, tapahtui nuorena aikuisena ja tapahtui äskettäin avioliiton jälkeen. Eksä haukkuu minua viime vuotisen eron jälkeen vieläkin.

Tapahtui myös kahdessa edellisessä työpaikassa työsuhteen kanssa. Pomo halusi, että jään ja tarjosi lisää palkkaa. Itse halusin pois siitä huolimatta ja pomo suuttui. Nyt kuulemma oli haukkunut minut rekrytoijalle.

Tuntuu, että mulla on joku ominaisuus, joka saa muut riippuvaisiksi.

Kohtalotovereita?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
17.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tismalleen mistä puhut. En tiedä vastausta.

Vierailija
2/3 |
17.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on kokemusta vastaavasta. 

Kaikki nuoruuden seurustelukuviot ovat päättyneet tavalla tai toisella siihen, että toinen on vetänyt aivan järjettömille kierroksille. Kiukuttelua, huutamista, arvostelua, nälvintää, suunsoittoa ja raivoamista. Pahimmat ovat mollanneet selän takana tai mustamaalanneet minkä ehtineet. Tämä siitäkin huolimatta, että jutut eivät ole ehtineet kestää muutamaa viikkoa kauempaa ja erosta on sovittu hyvässä yhteisymmärryksessä, kun se täysi ralli on alkanut. Yksikin tyyppi lähti aina näyttävästi pois paikalta, jos satuin tulemaan yhteisten kavereiden seuraan. 

Muilla ikäisilläni ei ikinä tuntunut olevan samaa ongelmaa. Heidän eksänsä soittelivat heille, pitivät yhteyttä, sanoivat kohteliaasti heipat tai vain nyökkäilivät kohteliaasti ohikävellessä kaupoilla. Kukaan ei myöskään hyväksynyt näistä eksistään pahanpuhumista, joten yhtäkin huutoraivopuhelua kuunnellessa ajattelin kateellisena et mitä olen tehnyt väärin., koska tuossakin puhelussa oli pointtina vain solvaamiseni vaikka mitään maata mullistavia riitoja emme olleet ehtineet saada aikaiseksi. Rajojen vetämisestä ei ollut mitään hyötyä, koska noi lapsellisiksi taantuneet tyypit eivät antaneet niille mitään painoarvoa. 

Yhdellekään noista miehistä en myöskään ollut mikään ykköskohde, ja osahan myönsikin, että olin vain ollut oikeaan aikaan paikalla. Koska itsestä tuntui myös parin kanssa aivan samalta ja päätettiin siitä huolimatta lopettaa homma, niin siksi reaktio tuntuu aivan todella oudolta. 

Työpaikoilla olen suututtanut monta pomoa ilmoittamalla, että jos yhteistyö ei suju ja olen selkeästi työpaikalla taakka (eli se likasanko mihin puretaan kaikki) niin voin hyvin pistää pillit pussiin ja lähteä pois häiritsemästä. Niin tautinen rähinä siitäkin, että olin ihan ohhoh. 

Aikuisena päätin lopettaa tällaisten kuuntelun, enkä ole enää sen jälkeen sietänyt mitään huutamisia. Silti tunnun herättävän valtavaa raivoa 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
17.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kokemusta vastaavasta. 

Kaikki nuoruuden seurustelukuviot ovat päättyneet tavalla tai toisella siihen, että toinen on vetänyt aivan järjettömille kierroksille. Kiukuttelua, huutamista, arvostelua, nälvintää, suunsoittoa ja raivoamista. Pahimmat ovat mollanneet selän takana tai mustamaalanneet minkä ehtineet. Tämä siitäkin huolimatta, että jutut eivät ole ehtineet kestää muutamaa viikkoa kauempaa ja erosta on sovittu hyvässä yhteisymmärryksessä, kun se täysi ralli on alkanut. Yksikin tyyppi lähti aina näyttävästi pois paikalta, jos satuin tulemaan yhteisten kavereiden seuraan. 

Muilla ikäisilläni ei ikinä tuntunut olevan samaa ongelmaa. Heidän eksänsä soittelivat heille, pitivät yhteyttä, sanoivat kohteliaasti heipat tai vain nyökkäilivät kohteliaasti ohikävellessä kaupoilla. Kukaan ei myöskään hyväksynyt näistä eksistään pahanpuhumista, joten yhtäkin huutoraivopuhelua kuunnellessa ajattelin kateellisena et mitä olen tehnyt väärin., koska tuossakin puhelussa oli pointtina vain solvaamiseni vaikka mitään maata mullistavia riitoja emme olleet ehtineet saada aikaiseksi. Rajojen vetämisestä ei ollut mitään hyötyä, koska noi lapsellisiksi taantuneet tyypit eivät antaneet niille mitään painoarvoa. 

Yhdellekään noista miehistä en myöskään ollut mikään ykköskohde, ja osahan myönsikin, että olin vain ollut oikeaan aikaan paikalla. Koska itsestä tuntui myös parin kanssa aivan samalta ja päätettiin siitä huolimatta lopettaa homma, niin siksi reaktio tuntuu aivan todella oudolta. 

Työpaikoilla olen suututtanut monta pomoa ilmoittamalla, että jos yhteistyö ei suju ja olen selkeästi työpaikalla taakka (eli se likasanko mihin puretaan kaikki) niin voin hyvin pistää pillit pussiin ja lähteä pois häiritsemästä. Niin tautinen rähinä siitäkin, että olin ihan ohhoh. 

Aikuisena päätin lopettaa tällaisten kuuntelun, enkä ole enää sen jälkeen sietänyt mitään huutamisia. Silti tunnun herättävän valtavaa raivoa 

...vaikka todellisuudessa en ymmärrä sitä alkuunkaan.