Palvelutalossa oleva 85v äitini nukkuu lähes jatkuvasti ja välillä tuntuu menettävän tajunsakin...

Siinäpä on pohtimista loppuun asti.

Mikä on ap:n tajunnan taso, onkohan loppu lähellä?

Ei välttämättä ole vielä loppu, sitten kun ruokahalu katoaa ei mene montaa viikkoa.

Riippuu siitä, mitä sairauksia äidilläsi on.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä ole vielä loppu, sitten kun ruokahalu katoaa ei mene montaa viikkoa.

Maistuukohan ap:lle safka. Aloituksesta päätellen ei enää oikein taida maistua ja loppu on aika lähellä...

Kyllähän vanhukset nukkuu paljon mutta ei kai tuo nyt normaalia ole..?

Onko vaan lääkitty hiljaiseksi että on helpompi hoidettava...

Kohta se kuolee, se on lopun alkua...varaudu pahimpaan!

Kyllä se siltä alkaa näyttämään että loppu tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Onko vaan lääkitty hiljaiseksi että on helpompi hoidettava...

Lopussahan pitää ollakkin kivun lievitys. 

Minun äiti 90 v nukkuu myös paljon. Väsyy todella herkästi. Ruokahalu ollut huono jo monta vuotta.

Ei lääkityksiä, jotka vaikuttaisi. Kun joku tuntui epäilevän, että väsyneet mummot lääkitään.

Väsähtää vain herkästi jo suihkussa käynnistä tai puuron keitosta ja pakko mennä lepäämään.

Kotonaan asuu vielä. Sellaista se vanhuus on

Vierailija kirjoitti:

Kohta se kuolee, se on lopun alkua...varaudu pahimpaan!

Niin mihinkä muka pahimpaan. 

Minun ukkini hyppäsi mökkilaiturilta sukeltamaan juhannuksen 82 ja on sillä sukelluksella edelleenkin. Onkohan loppu tulossa?

Toivon että minut mieluummin lääkitään hiljaiseksi kuin annetaan hortoilla levottomana, sekavana ja mahdollisesti aggressiivisena. En usko että silloin on vanhuksella hyvä olla jos harhailee levottomana.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä ole vielä loppu, sitten kun ruokahalu katoaa ei mene montaa viikkoa.

Hoitamaton virtsatietulehdus?

Onko lääkityksenä Ketipinor?

Se harjoittelee hautaa varten.

Kuolemaa tekee ja lähtö on lähellä.

Ei helvetti, toivottavasti en koskaan elä noin vanhaksi! Tuo on ehkä pahinta mitä voisi tapahtua; joutua lojumaan jossakin säilytyksessä!

Meillehän tuli jossain vaiheessa se uusi sääntö, että ei saa juurikaan lääkitä vaan vanhukset paranee, kun vain aktivoidaan ja ulkoilutetaan. On ollut kauhea seurata, miten lonkkavaivainen vanhus itkee, kun väkisin raahataan virkistymään pyörätuoliin.

Ja syömistäkään ei välttämättä ehditä hoitaa, koska pyritään omatoimisuutta lisäämään, vaikka potilaalla ei lusikka enää pysy kädessä.

Hirvittävän moni vanhus kärsii kivuista, kun lääkäreille on kunnia-asia, että ei vain annettaisi tehokasta kivun tai ahdistuksen lievitystä. Kun se lääke voi lyhentää loppuelämää.

Tietysti tuossa lääkityksessä löytyisi varmaan joku järkevä tasapaino, ei ketään pidä hiljaiseksi lääkkeellä laittaa, vaan ei kuitenkaan myöskään pihistellä kun lääkitystä tarvitaan.

Tämä ei nyt koskenut AP:n äitiä.