Isovanhemmat surullisia, kun käydään harvoin. Eivät ymmärrä katsoa peiliin.
Vanhempani (siis lasteni isovanhemmat) surevat sitä, kun käymme kylässä niin harvoin. Varsinkin äitini on oikein marttyyri ja nyyhkii puhelimessa kun "ette käy ikinä". No kyllä me ikinä käydään, mutta ei kovin usein. Syynä tähän ei ole välimatka (vain noin 60km), vaan yksinkertaisesti se ettei siellä kylässä ole meistä kenelläkään oikein mukava olla.
Koiraa ei saa ottaa mukaan (sotkee ja kuolaa), ikinä ei kysytä mitä haluaisitte syödä: aina samat meille epämieluisat "herkut" pöydässä, joita sitten väkisin syödään. Lapsille ei ole oikein mitään mieluisaa tekemistä, kun eivät ikinä kysy millaisia leluja/aktiviteetteja he itse toivoisivat ja kun yritän vihjata jotain mistä lapset tykkää, niin on kuin ei kuulisi ollenkaan mitä sanon.
Kuitenkin on isohko omakotitalo, jossa voisi halutessaan järjestää vaikka mitä kivaa. Jos hankkisivat kesäksi uima-altaan, niin oltaisiin siellä varmaan joka viikko käymässä. Mutta ei, kun se on liian vaarallista... Ja näitä esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Miten ei osaa aikuiset ihmiset ymmärtää, että jos joku ei käy kylässä niin silloin voisi miettiä sitä omaa osuutta siihen. Että olisiko mahdollista, että se oma toiminta jotenkin karkottaa ne vieraat. Kyllähän kivoihin paikkoihin aina vieraita riittää.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi he kuolevat kohta pois eivätkä häiritse teitä enää ikinä.
Sulle tulee pitkä ja kurja vanhuus, eikä kukaan käy sua enää häiritsemässä.
Sehän tulee kurja vanhuus ihan kaikille jotka liian pitkään elävät. 🤣 Kaikki toivoisi jo että sellainen liian pitkään elävä poistuisi jo tai alkaisi elämään epäterveellisesti nopeuttaen lähtöä.
Iäkäs äitini alkaa olla kamala rasite terveyshuollolle kun hän ramppaa siellä ihan työkseen valittamassa koko ajan jotain vaivaa ja lääkkeitä kun lisätään niin niiden yhteensovittamisessa tulee koko ajan ongelmia. Koko ajan saa käydä vaihtamassa jonkun lääkkeen merkkiä. Ei mikään ihme kun väestö vanhenee niin resursseja ei riitä enää muille kuin tälle ryhmälle kun sieltä rahoitusta supistetaan koko ajan. Yli pitkään elävät kuormittavat koko terveyshuollon kun tätä terveellisesti ja pitkää elämää ihannoidaan.
Minkä ikäinen se sinun iäkäs äitisi on?
Meillä on ihan sama tilanne. Isovanhemmat eivät panosta lainkaan sisustukseen ja pukeutuvat miten sattuu eli ei voi ottaa lainkaan mummola kuvia someen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini määrää kaikesta, kun olemme siellä. Milloin syödään, mitä syödään, mitä katsotaan telkkarista jne. Tunnelma on jäykkä ja ahdistava. Siivoaa jälkiä koko ajan (jos lapset murustelee keksiä, niin heti rikkaharjan kanssa putsaamassa lattiaa, ei siis siedä lainkaan sotkua eikä pysty odottamaan että siivoaisi vasta kun lähdemme).
Eiosaa ottaa huomioon muita millään tavalla. Ei tule sellainen tervetullut olo, niin kuin monessa muussa kyläpaikassa.
Eikö tuo kannata ottaa sen äiskän kanssa puheeksi? Vaarana tietysti, että välit katkeavat hetkeksi, mutta ei nuo nyt kuulosta muutenkaan kummoset olevan. Hyvän riidan jälkeen on toiveena parempaa yhdessäoloa, eikä tuollaista vuosia kestävää kitinää.
Ihan kiva kuule kun neuvot, mutta kaikesta näkee, ettet ymmärrä koko asiasta yhtikäs mitään.
Kuule, miten niin etten ymmärrä? Minulla on useampi lapsi ja heillä lapsia jokaisella. Lapset perheineen ja myös koirineen ovat tervetulleita meille. Ap:n tapaa varoa puhumista äitinsä kanssa minä ihmettelen.
Esim sitä, että jos mummolaan on niin ankea tulla, sen voisi sanoa suoraan, että heidän on vaikea asettua mummolan tiukkoihin sääntöihin.
Niin. Et ymmärrä. Taas loistaa oikein kauas se ymmärryksen puute.
Niin se, että sinä et osaa puhua äitisi kanssa, ei koske kaikkia suhteita. En tosiaan ymmärräkään kaikkia erikoisia poikkeamia, riittäähän noita. Mutta sanoisin kuitenkin, että se on sinun ongelmasi, ettet aikuisena uskalla ottaa asioita puheeksi. Ei niiden vanhempien.
Niimpä. Kyllä siellä vanhemmassa osastossa on se peiliin katsomisen paikka. Hiukset rasvaiset, eikö viitsitä laittautua edes illalliselle. On verkkaria ja paitulia ja valkoisia sukkia. Lisäksi pottunokat ja rumat olemattomat huulet, suu on kuin ryppyiseen taikinaklönttiin vedetty viilto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini määrää kaikesta, kun olemme siellä. Milloin syödään, mitä syödään, mitä katsotaan telkkarista jne. Tunnelma on jäykkä ja ahdistava. Siivoaa jälkiä koko ajan (jos lapset murustelee keksiä, niin heti rikkaharjan kanssa putsaamassa lattiaa, ei siis siedä lainkaan sotkua eikä pysty odottamaan että siivoaisi vasta kun lähdemme).
Eiosaa ottaa huomioon muita millään tavalla. Ei tule sellainen tervetullut olo, niin kuin monessa muussa kyläpaikassa.
Eikö tuo kannata ottaa sen äiskän kanssa puheeksi? Vaarana tietysti, että välit katkeavat hetkeksi, mutta ei nuo nyt kuulosta muutenkaan kummoset olevan. Hyvän riidan jälkeen on toiveena parempaa yhdessäoloa, eikä tuollaista vuosia kestävää kitinää.
Ihan kiva kuule kun neuvot, mutta kaikesta näkee, ettet ymmärrä koko asiasta yhtikäs mitään.
Kuule, miten niin etten ymmärrä? Minulla on useampi lapsi ja heillä lapsia jokaisella. Lapset perheineen ja myös koirineen ovat tervetulleita meille. Ap:n tapaa varoa puhumista äitinsä kanssa minä ihmettelen.
Esim sitä, että jos mummolaan on niin ankea tulla, sen voisi sanoa suoraan, että heidän on vaikea asettua mummolan tiukkoihin sääntöihin.
Niin. Et ymmärrä. Taas loistaa oikein kauas se ymmärryksen puute.
Niin se, että sinä et osaa puhua äitisi kanssa, ei koske kaikkia suhteita. En tosiaan ymmärräkään kaikkia erikoisia poikkeamia, riittäähän noita. Mutta sanoisin kuitenkin, että se on sinun ongelmasi, ettet aikuisena uskalla ottaa asioita puheeksi. Ei niiden vanhempien.
Sinä et ymmärrä etkä tajua ja kumminkin kova tarve on myötäloukkaantua ja alkaa solvata.
Tuollaiset ihmiset mitä ap kuvaa ei keskustelemalla miksikään muutu. Pahemmaksi muuttuvat. Muuta suuntaa ei ole.
Voisit oikeasti aikuistua jo.
Minun appivanhempani. Siellä pitää elää täysin heidän tahtonsa alla ja sitä myös korostetaan.
Meidät pannaan aina avo-olkkariin nukkumaan, ruoka on aina, siis aina, samaa ja aina juuri sellaista etten sitä allergioiden takia pysty syömään.
Jo ennen lähtöä aletaan mankua miten ei ikinä käydä mutta siellä ollessa tehdään olo mahdollisimman mäntiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sama tilanne. Isovanhemmat eivät panosta lainkaan sisustukseen ja pukeutuvat miten sattuu eli ei voi ottaa lainkaan mummola kuvia someen.
Ei niitä kuvia saa edes jakaa someen ilman lupaa. Kai tiedät sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan tuolla sukupolvella joku "vamma" kun aika paljon tällaisia tarinoita kuulee. Sokerilimsaa ja samoja keksejä/karkkeja. Eivät jotenkin osaa murtautua sen oman kuplan ulkopuolelle, ostavat niitä asioita joista itse tykkäävät, eikä osata ajatella muita.
No tässähän on se tilanne, että talossa tavon tavalla. Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan.
Miksi ihmeessä pitäisi tarjota jonkun muun herkkuja, jos ei itse niistä välitä? Jos ei itse herkkuja syö, niin pitääkö lapsilta ne sen harvan kerran kieltää, kun mummolassa käydään? Mummolanhan pitäiskin olla sellainen "hemmottelupaikka", jossa voi tehdä niitä asioita mitä kotona ei tehdä.
Omat lelut mukaan ja puuhaa keksimään. Eri asia sitten jos sekin kielletään, jolloin voi olla tosiaan kaikilla mälsää. Minua harmittaa, kun omat vanhemmat kieltää taaperolta kaiken sellaisenkin, mistä ei ole haittaa. Otti esim. pöydältä äitini KÄYTTÄMÄTTÖMÄN lompakon ja sekin olisi pitänyt antaa pois, kun pöydältä ei saa ottaa mitään. Siinä vaiheessa avasin suuni ja kysyin onko tuo nyt ihan tarpeen? Ei ollut, sai sen aikaa kanniskella tyhjää lompsaa kun kylässä oltiin ja kivaa oli. Eri asia sitten jos yrittää ottaa puhelimia tai voiteita, joita ei kotonakaan saa omin nokkineen ottaa.
Toisessa mummolassa taas anoppi ja appiukko antaa tehdä melkein mitä vaan. Sitten vasta kielletään, jos on oikeasti vaarallinen. Appi esim. antaa silputa paperia paperisilppurilla. Lapsi saa kaivaa ja käyttää imuria huvikseen, saa käydä vaatehuoneesta hakemassa itse leluja ja tutkia niitä. Lehtipuhallinta ja ruohonleikkuriakin ovat (valvotusti) tutkineet.
Voitte arvata kummassa paikassa lapsi viihtyy paremmin? Molemmissa kuitenkin viikoittain käydään, kun lähellä asuvat. Omille vanhemmille olen yrittänyt sanoa, ettei ihan kaikkea tarvitsisi kieltää vaan voisi suoran kiellon sijaan näyttää mitä se tekee ja yhdessä sopia, että käytetään vain mummin ja papan kanssa, eikä itse oteta. Silloin se 2v taaperokin ymmärtää tulla pyytämään, että tehdään sitä/tätä/tuota yhdessä.
Tärkeää asiaa! Noin toimin omien lapsieni kanssa 90-luvulla. Lapselle voi mahdollistaa asioita ja tutkimista auttamalla ja suojelemalla, ja sitten lapsi ei enää ole sen kielletyn asian kimpussa yksikseen.
Ap. Lasten käytös osoittaa, että ei ole syntynyt yhteyttä isovanhempiin. Kyse ei ole leluista eikä ruuasta, vaan ihmissuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun lapset vähän kasvavat niin niillä ei ole muuta aktiiviteettia kuin kännykät ja pelikoneet.
Tuntuu ihan meidän omakotitalolta ja on oli ihan kamalaa lapsi perhe vieraat kun niiden tuhoja sai pelätä ja meidän asunto ei ollut varustettu lapsi ystävälliseksi. Pari kertaa siedettiin lapsi vieraita ja sitten sanottiin stoppi. En ala valvomaan ylivilkkaita kun silmät pitäisi olla selässäkin tai ne ehtii tehdä muuten vaikka mitä tuhoja. Syöminen ruokapöydässä ei onnistunut niin että ruuan rääppeitä sai siivota huonekaluista, matoista, verhoista ja ikkuinoistakin. Mentiin itse aukomaan pakastin ja kaikki jäätelöt ahmittiin sieltä. Hetkeksi jos herpaantui huomio lapsesta niin olikin jo seuraava katastroofin alku käsillä.
Piipittäjä tai ihan poissa oleva välinpitämätön kännykkä vanhempi ei ota mitään vastuuta eikä mitään korvata jos jotain mittavia vahinkoja tulee. Se maksaa joka omalla vastuulla ottaa kotiinsa kaikki vahingot.
Meille jos joku lapsiperhe aikoisi änkeä niin lähtisi samantein tuosta portinpielestä sinne mistä tulikin.
Niin, oletko siis surullinen, että lapsiperhe ei käy teillä? Siitähän tästä aloituksessa oli kyse?
Meillä äiti taas yrittää vaikuttaa lapsen persoonaan ja mielenkiinnonkohteisiin. Kuusi vuotiaan pitäisi leikkiä pupuilla "hei mitä kuuluu" - leikkejä sen sijaan, että leikkisi mielekkäitä ninjago, nexo knights ym. leikkejä. Perustelee puyttumistasn lapsen leikkeihin sillä, että on sotakin niin ei ole soveliasta leikkiä sellaisia.
Siirtää sitä käytöstään lapseeni jota on ison osan elämästäni kohdistanut minuun.
Takerruin tuohon n:o 12 kirjoitukseen, jossa ap toivoo, että isoäiti siivoaisi sotkut vasta sitten, kun te olette
lähteneet. What! Sinun asiasi on siivota jälkenne ennen lähtöänne eikä jättää lastenne sotkuja talonväen
hommaksi.
Toinen asia sitten se, että te lastenne kanssa menette olemaan YHDESSÄ isovanhempien kanssa eikä
harrastamaan vain omia juttujanne. Keskustelette PORUKALLA heidän kanssaan, leikitte jotain yhteistä,
luette, käytte kävelyllä, kaupassa, toritapahtumissa, kalassa tms.
Onko tää provo? Luultavasti kaikki noi pahat ruoat mm on parasta mitä ne vanhukset keksii laittaa pöytään. Ajattelevat että kelpaavat parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullisia syitä olla käymättä, varsinkin kun asuvat noin lähellä. Kun me käydään isovanhemmilla, niin lapset pakkaavat omat lelut reppuun mukaan, sitten riittää tekemistä. Ei kai kyläillessä yleensäkään tiedustella vierailta etukäteen ruokatoiveita? Allergiat eri asia mutta kyllähän muuten sitä on kohteliasta syödä, mitä tarjotaan. En itsekään ottaisi meille koiraa vierailemaan (allergian takia). Kuulostaa minusta siltä, ettet vaan halua mennä heitä tapaamaan.
Kyllähän tuo syöminen voi muodostua ongelmaksi, jos usein käy. Varsinkin, jos kyläpaikassa ei kunnioiteta vanhempien yritystä opettaa ja ylläpitää kohtuullisen terveitä syömistortumuksia lapsilla. Jos ei haluaisi totuttaa lapsia limsoigun ja karkkeihin, on aika ikävää jos kyläpaikassa niitä tursuaa joka tuutista ja tuputetaan.
Oma valintansa ei pienten lasten kanssa toimi: jos pöydät on täynnä herkkuja, on vaikea estää lapsia niitä antamasta sisuksiinsa mielin määrin. Pahinta on, että siitä tulee lapsille tottumus ja herkkuja halutaan sitten kaikkialla koko ajan, eikä terveellinen ruoka enää kelpaakaan hyvän makuisena.
Oletko tullut ajatelleeksi, että isoäiti ei välttämättä osaa tehdä nykynuorten/lasten suosimia ruokia.
Ja pelkää, että yrittäessään epäonnistuu. Kaikki oudot mausteet ja valmistustavat! Jos isoäiti suostuu,
tee niitä yhdessä hänen kanssaan, niin oppii.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi, että isoäiti ei välttämättä osaa tehdä nykynuorten/lasten suosimia ruokia.
Ja pelkää, että yrittäessään epäonnistuu. Kaikki oudot mausteet ja valmistustavat! Jos isoäiti suostuu,
tee niitä yhdessä hänen kanssaan, niin oppii.
Et viitsisi sössöttää tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Takerruin tuohon n:o 12 kirjoitukseen, jossa ap toivoo, että isoäiti siivoaisi sotkut vasta sitten, kun te olette
lähteneet. What! Sinun asiasi on siivota jälkenne ennen lähtöänne eikä jättää lastenne sotkuja talonväen
hommaksi.
Toinen asia sitten se, että te lastenne kanssa menette olemaan YHDESSÄ isovanhempien kanssa eikä
harrastamaan vain omia juttujanne. Keskustelette PORUKALLA heidän kanssaan, leikitte jotain yhteistä,
luette, käytte kävelyllä, kaupassa, toritapahtumissa, kalassa tms.
Kyllä normaalisti vieraita kestitään. Ei panna siivoamaan, eikä muutenkaan kyykytetä. Saati siivota kesken näiden vierailun.
Tarkoitti varmasti sellaista lasten muoviallasta.
Menkää hotelliin ja ulos syömään niin voitte nukkua sellaisissa olosuhteissa kun haluatte ja saatte sellaista ruokaa kun haluatte. Sitten vain käytte anoppilassa muutaman (2h maximi) tunnin ajan kahvilla. Lapsille voitte ottaa omat herkut ja mehut mukaan. Kaikki sujuu hienosti. Kaksi yötä hotellissa. Mukavaa tekemistä ka kahtena päivänä piipahdus mummolassa. Jos kiireitä niin sitten yhden kerran. Muutaman kerran mummu ja pappa ovat mukana kun käydään huvipuistossa ym. mummolan paikkakunnalla. Näin ei ole kellään stressiä.
Opettele lukemaan. Kyllä se on nuo isovanhemmat, jotka tässä itsesäälissä piehtaroi.