CD oli tullessaan melkoinen mullistus, nyt vinyylilevyjen myynti taas ylittänyt cd- myynnin, ensi kertaa vuoden 1987 jälkeen (Mikä oli ensimmäinen cd-levysi?)
https://fin.afterdawn.com/uutiset/2023/03/15/vinyyli-ohitti-cd-levyjen-…
Hyvä vuosi tuo 1987 kyllä oli, olin kuudennella luokalla. Ensimmäinen CD minulla oli joku Scorpions, se missä oli se nahkatakki tuolin selkämyksellä kannessa. Suoraan kaseteista siirtysin cd-aikaan.
Autossani vielä levyjä, en jaksa puhelimesta laittaa youtubea- usein kuuntelen radiota!
Niin se aika muuttuu, cd- levyjen tultua harva olisi uskonut että vinyylejä myydään CD-levyjä enemmän vuonna 2023 eli lähes viidenkymmenen vuoden kuluttua- kehityskulkumme hidastuu ja taantuu!
Kommentit (23)
Mulla taisi eka cd olla The Beatlesin Let It Be -albumi.
Äänenlaatu nyt ei ollut lähimaillakaan hyvää vinyyliversiota, mutta olihan se kätevää kun pystyi skippailemaan kappaleita tuosta vaan jne.
Jotkut 80-luvun cd-levyistä ovat nykyisin kyllä kalliita keräilytuotteita. Niissä on isoja eroja äänenlaadussa. Parhaat cd-levyt tehtiin Länsi-Saksassa ja niistä saatetaan maksaa käytettyinä ja vähän naarmuisinakin kohtalaisen isoja summia eBay:ssa.
Eka kaupallinen cd-levy koko maailmassa oli muuten joku Abban levy. (se Abban viimeinen levy, se tuotettiin myös digitaalisesti)
Minulla oli waspin CD mutta ei soitinta, voitin tuon levyn uimahallissa järjestetystä vesidiskosta ja se oli aarteeni!
Serkkujeni luona kuuntelinkin levyä, mutta levyllä oli "saatanallinen maine" ja ennemmin pidin levyä vain hylkylläni. Kannessa BL kurkisteli kaltereiden välistä kieltämättä saatanallinen irvistys kasvoillaan
Samalla ostosreissulla hankitut Queenin Sheer Heart Attack ja Anthraxin Sound of White Noise. Kane Recordsista Turusta.
Kumpikin levy löytyy hyllystä yhä melkein 30v myöhemmin.
Siis ongelmia oli usein levyissä jotka oli alunperin tuotettu täysin analogisesti ja sitten niitä ruvettiin siirtämään cd:lle huonolla ammattitaidolla ja lopputulos saattoi joskus olla ihan kaamea.
Bryan Adams Into The Fire ja
U2 The Joshua Tree, samalla kertaa hankittu.
Molemmat yhä tallessa.
Minun eka cd oli Madonnan Erotica. Vuosi 1992. :)
Ensimmäinen CD-levyni oli¨John Fogertyn Centerfield, hankittu joulukuussa 1989. On kokoelmassa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minun eka cd oli Madonnan Erotica. Vuosi 1992. :)
Pitää vielä lisätä, että levy on edelleen tallessa ja toimii.
Minäkin olin 1987 keväällä kuudennella luokalla, mutta ensimmäisen oman CD levyn sain vasta 1990, Smash8, näköjään tuttu TV:stä ollut silloin, levy on vieläkin mulla olemassa. Muistaakseni vuonna 1989 taisi tulla meille cd-soitin stereosarjan mukana, LP soitin myös, mutta sen käyttö jäi vähemmälle eikä LP levyjä koskaan tullut kahta enempää, yksi oli vanhempien joku kokoelmalevy jossa oli mm. Lambada ja itse kerran ostin Don Johnsonin LP:n kirppikseltä, mutta senkin olen jo myynyt pois.
Muutamia kymmeniä cd-musiikkilevyjä on vuosikymmenten varrella kertynyt, osa itse poltettuja cd-r levyjä joko audio- tai mp3 levyinä.
CD-levyjen kohtaloksi koitui se, että musiikki voi olla digitaalisessa muodossa lähes millaisessa tallennuslaitteetta tahansa. Ensi-iskun löivät MP3-soittimet jotka mahdollistivat ison levykirjaston säilyttämisen ja mukana kuljettamisen kompaktissa koossa. Toisessa aallossa sitten suoratoistopalvelut.
LP-levyjen pelastukseksi koitui nostalgia, ison säilytyskotelon mahdollistava hieno kansitaide (käy taulusta tai julisteesta) sekä analoginen tekniikka.
Itse en voi sietää niitä rikkoutuvia neuloja, vetohihnoja ja rahisevia kuluneita levyjä, koska muistan ne omasta lapsuudesta. Nostalgia-hifi -harrastaja tietysti pitää omat laitteet huippukunnossa, mutta käyttäjiä löytyy kaikkea huolimattoman ja tarkan väliltä. Siksi en tykkää LP-levyistä.
Joku Funky Drome tjsp - tuli silmälasien kylkiäisenä 1994. Ensimmäisen cd-soittimeni hankin 1997 ja silloin hankittua levyä en muista. Joku listahitti varmaan...?
En muista ekaa CD:täni, mutta ekan kasettini muistan. Se oli Baccara!
Eka cd-levyni oli Hausmyllyn Rakastaa, ei rakasta v. 1993, paljon kuunneltu mutta edelleen ihan priimakunnossa kun ei koskaan ole ollut tapana kohdella levyjä kaltoin.
En ole varma, mutta ainakin Madonnan Like a Prayer oli ensimmäisiä.
Siinä on vieläkin alkuperäistä hajua jäljellä (patchouli).
1985 ostin samalla kertaa Pink Floydin Dark Side of the Moonin ja Mike Oldfieldin Tubular Bellsin. Levytilausvalikoima oli yli 100 erilaista ei-klassista levyä! Muutamaa kuukautta myöhemmin ostin Sonyn soittimen.
Dingon eka cd joskus 80-luvun alussa.
Eka oli Hanoi Rocksin Back to Mystery City.
Kaiholla muistelen aikoja, kun levyjen ostaminen oli juttu. Ja voi sitä onnen tunnetta, kun löysi jostain divarista vuosikausia etsimänsä levyn. Tai kun kesälomalla meni kaverin kanssa johonkin vieraaseen kaupunkiin kiertelemään levykauppoja. Nyt kaikki musiikki on muutaman klikkauksen päässä eikä se tunnu yhtään miltään.
Tuohon aikaan tuli oikeasti kuunneltua levyjä. Siis musat soimaan, itse säkkituoliin istumaan ja lukemaan kansilehdykästä sanoja. Nykyään musiikki on vain jotain työnteon taustahälyä.
Internet on pilannut kaiken.
Hankin ensimmäisen CD-soittimen tammikuussa 1988, kun halvimman hinta putosi alle 1 000 markan. Citymarketista ostetussa Teac -merkkisessä laitteessa oli ohjelmoitava kappalemuisti, mutta mitään aikanäyttöä ei ollut, pelkästään soitettavan kappaleen numero.
Samalla ostin Anttilasta kolme CD-levyä, OMD:n ensialbumin vuodelta 1980, Bachin Brandenburgilaiset konsertot 4-6 ja Miles Davisin jazzlevyn. Levyt olivat myynnissä korkeassa jalallisessa metallitelineessä, jossa ne olivat lukittuina käänneltäviin, lehtimäisiin kehikoihin. Koko systeemi nieli ehkä 100 levyä ja myyjää piti pyytää irrottamaan haluttu levy. Halvimmatkin kun maksoivat noin 100 markkaa. Telineitä taisi olla tuossa Anttilassa kaksi. CD-levyjen tulva ei vielä ollut alkanut.
Cd- levyjä tilailen ulkomailta asti kun täällä ei ole mitään levykauppoja enää. Vaikka ei mikään pieni kylä ole. Ensimmäisen oman levyni ostin v. 2001. Tänä vuonna tullut ostettua tähän mennessä 5 levyä, kaikki 2023 julkaisuja.