Edulliset urheilulajit lapsille ja nuorille?

Lähdetään liikkeelle siitä, että harrastuksen pitää varmaan olla jossain määrin ohjattu, jos halutaan pitää avoimena mahdollisuus kilpailemiselle myöhemmin. Millään itsekseen uimahallissa polskimisella tai pallon potkimisella vanhempien kanssa ei pääse millään testaamaan, onko lahjoja lajiin. Muutenkin lahjakkuus on aika typerä sana käyttää. Varsinaisella geneettisellä lahjakkuudella on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten lapset pärjäävät junnu-urheilussa, vaan harjoittelu ratkaisee.

Halvimpia ovat lajit, jossa on pienet tilakustannukset ja vahva vapaaehtoistyön kulttuuri. Lisäksi lajissa olisi hyvä olla suuri aikuisharrastajien määrä suhteessa junnuihin. Esim. suunnistus ja budolajit ovat tällaisia. Vapaaehtoisten pyörittämien lajien huono puoli on sitten se, että halpaa hintaa vastaan voi joutua itsekin vapaaehtoiseksi ja lisäksi valmennus on sitten sitä, mitä se sattuu olemaan. Voi olla erittäin hyvää tai sitten ihan jotain muuta.

Miksi lasten pitää harrastaa kilpaurheilua, vaikka aikuisista äärimmäisen harva tekee niin?

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Vierailija kirjoitti:

Uinti on halpaa, ei tarvita kuin uimapuku ja lippu uimahalliin joka lapsilta maksaa pari euroa.

Ja mites tässä pidetään ikkunaa avoinna myöhemmälle kilpailemiselle. Sillä, että käy sillointällöin polskimassa ei vielä pääse kovin pitkälle. Kivaa ajanvietettä toki.  

Kävely ulkona on hyvä vaihtoehto. Tuohon tarvitaan vain sopivat vaatteet ja hyvät ja tukevat kengät. Nuo varmasti löytyvät jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten pitää harrastaa kilpaurheilua, vaikka aikuisista äärimmäisen harva tekee niin?

Tästä keskustellaan täälläkin lähes päivittäin ja vastaus on aina sama. Koska ne höntsäharrastukset tuppaavat erityisesti joukkuelajeissa jostain syystä vaan jäämään pois ja ryhmät kuolevat, koska niissä ei ole kävijöitä. En ihan tarkasti osaa sanoa, mistä tämä johtuu, mutta varmaan ainakin osittain siitä, että aikuiset ymmärtävät kuntoilun tärkeyden terveydelleen, mutta lapset kaipaavat muunlaista motivointia liikuntaan. Syystä tai toisesta se kilpaileminen tuntuu motivoivan lapsia keskimäärin paremmin kuin höntsääminen.

Tietenkin on myös paljon harrastusryhmiä, jotka eivät ole kilpailullisia. Itsekin vedän junnuryhmää yksilölajissa ja siinä ei ole yhtään kisaajaa mukana. Toisaalta siinä ryhmässä on jonkin verran kiertoa, mutta koska kyse on yksilölajista, jossa ei haittaa, että lapset ovat eri tasoisia, niin se on ihan OK. 

Vierailija kirjoitti:

Kävely ulkona on hyvä vaihtoehto. Tuohon tarvitaan vain sopivat vaatteet ja hyvät ja tukevat kengät. Nuo varmasti löytyvät jo valmiiksi.

No onpa hieno harrastus lapselle. Käveleminen ulkona... Varsinkin marraskuisessa räntäsateessa oikein mielekästä tekemistä.

Kyllähän tämä tilanne on oikeasti mennyt aika surulliseksi jos työssäkäyvien ihmisten palkka ei riitä kustantamaan edes lapsen jalkapalloharrastusta. Meidän lapsilla on ainakin molemmilla luontainen kilpailuvietti ja heitä ei todellakaan kiinnosta lähteä yksin hiihtelemään tai lenkille, mutta joukkueessa jaksavat pelata ja treenata ja haluavat kehittyä ja pärjätä. Hyvä, että tähän asiaan on nyt herätty!

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lapsista 40 % on tutkitusti tällä hetkellä niin huonossa fyysisessä kunnossa, että se haittaa heidän selviytymistään päivittäisessä elämässä. Vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia, että oma lapsi ei ole tuossa porukassa.

Meillä lapset ovat yleisurheilussa ja on edullinen.

Juoksu on hyvä. Lenkkarit joutuu hankkimaan mutta maantietä saa kuluttaa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Tavoitteellinen kilpaurheiluharrastus on yksi tehokkaimmista keinoista pitää lapsi erossa pahimmista teini-iän urpoiluista. Treeneissä oleva lapsi ei ole murtautumassa kiskalle kaljan perässä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lapsethan aina kilpailevat keskenään kaikesta. Harrastus on hyvä tapa toteuttaa tätä. Ne harrastukset joissa pitää käydä lähes päivittäin vähentää riskiä epätoivotulle käytökselle koulun jälkeen. Kun se oma Piltti on sielä treenisalilla ei ole ainakaan niin suurta riskiä, että eksyy väärään seuraan ja alkaa viettää aikaa kaupan nurkalla räkien ja muita häiriten. Lapset kaipaavat tekemistä, ja aikuisen läsnäoloa myös vapaa-ajalla!

Onko ketju täynnä lapsettomia sinkkuja kun jalkapalloa väitetään "edulliseksi" lajiksi.

Joo, olihan se sitä vielä 1980-luvulla jolloin voimistelu ja taitoluistelukin olivat ihan työläistaustaisten lajeja.

Pääkaupunkiseudulla voit tutustua iltaisin Porschen Range Roverin ja Teslan tuoreimpaan mallistoon jalkapallokentän parkkipaikalla kun vanhemmat noutavat koululaisia treeneistä.

Yleisurheilu on ainoa josta vielä löytyy halpojakin vaihtoehtoja vaikka S/M-tasolla harrastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä tilanne on oikeasti mennyt aika surulliseksi jos työssäkäyvien ihmisten palkka ei riitä kustantamaan edes lapsen jalkapalloharrastusta.

Kaikissa nuorten joukkuelajeissa jotka minulle tulevat mieleen harjoitellaan kilpajoukkueessa ammattivalmentajien johdolla tähän lajiin tarkoitetussa hallissa vähintään puolet vuodesta

Joukkuelajeissa oleellinen osa harrastusta ovat ottelu- ja turnausmatkat joihin saa Suomen sisälläkin palamaan hämmästyttäviä määriä rahaa kun nykyään ei todellakaan yövytä missään koulun jumppasalissa.

Olisikohan joku Llentopallo vielä kohtuuhintaista kun se on ainoa palloilulaji jota voi vielä kilpatasollakin treenata koulun liikuntasalissa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lähes kaikki lapset ovat hyvin kilpailuhenkisiä. Uskallan väittää, että iso osa myös niistä lapsista, jotka eivät halua kilpailla, ovat kilpailuhenkisiä. He eivät vain halua osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa he tietävät, etteivät he pärjää. 

Fakta on kuitenkin se, että koko elämä on kilpailua: opiskelu- ja työpaikoista sekä puolisoista kilpaillaan. Miksi siis yritämme aktiivisesti tukahduttaa lasten luontaista kilpailuviettiä?

Briteissä yritetään nostaa kansan koulutustasoa, ja yhtenä keinona kouluilla tarjotaan lapsille haukkojen hoitamista harrastuksena, koska monet menestyneet ihmiset sielläpäin ovat harrastaneet lapsena haukkuja. Sama myös mehiläistenpidon kanssa.

Saa nauraa ken haluaa.

Joo, työttömästä Birminghamin työläisperheestä lähtöisin oleva Kevin varmasti menestyy elämässään haukkojen hoidon jälkeen yhtä hyvin kuin se Pumpernickelin XI jaarlin jälkeläinen joka tuota aiemmin harrasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lähes kaikki lapset ovat hyvin kilpailuhenkisiä. Uskallan väittää, että iso osa myös niistä lapsista, jotka eivät halua kilpailla, ovat kilpailuhenkisiä. He eivät vain halua osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa he tietävät, etteivät he pärjää. 

Fakta on kuitenkin se, että koko elämä on kilpailua: opiskelu- ja työpaikoista sekä puolisoista kilpaillaan. Miksi siis yritämme aktiivisesti tukahduttaa lasten luontaista kilpailuviettiä?

Niin. Miksi urheiluväki on tehnyt lasten urheilusta niin kallista, että se lasten kilpailuvietti ja urheilullisuus on tukahdutettava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävely ulkona on hyvä vaihtoehto. Tuohon tarvitaan vain sopivat vaatteet ja hyvät ja tukevat kengät. Nuo varmasti löytyvät jo valmiiksi.

No onpa hieno harrastus lapselle. Käveleminen ulkona... Varsinkin marraskuisessa räntäsateessa oikein mielekästä tekemistä.

Itse köyhänä ja lihavana työttömänä kävely on ainoa liikuntamuoto, jota pystyn harrastamaan. Pidän kävelystä juurikin syksyllä ja talvella kun kuumuus, ötökät tai aurinko eivät vaivaa. Parasta kävely on juurikin tuolloin ja myös jaksaa paremmin. Kuuntelen myös radiota tai musiikkia kävellessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävely ulkona on hyvä vaihtoehto. Tuohon tarvitaan vain sopivat vaatteet ja hyvät ja tukevat kengät. Nuo varmasti löytyvät jo valmiiksi.

No onpa hieno harrastus lapselle. Käveleminen ulkona... Varsinkin marraskuisessa räntäsateessa oikein mielekästä tekemistä.

Itse köyhänä ja lihavana työttömänä kävely on ainoa liikuntamuoto, jota pystyn harrastamaan. Pidän kävelystä juurikin syksyllä ja talvella kun kuumuus, ötökät tai aurinko eivät vaivaa. Parasta kävely on juurikin tuolloin ja myös jaksaa paremmin. Kuuntelen myös radiota tai musiikkia kävellessäni.

Harrastaahan tuota aikuiset kaikkein rikkaimpia myöten, mutta lapset yleensä kaipaavat sen ohelle myös jotain vieläkin eläväisempää.