Edulliset urheilulajit lapsille ja nuorille?

Hiihtää pystyy talvisin missä vaan yleisillä laduilla. Luistella voi siellä missä voi luistella kentillä jne.

Kyllä se siitä selviää onko lapsella kiinnostusta noihin lajeihin. Uida voi järvessä ja talvella uimahallissa suht edullisesti. 

Hiihto, tarvitsee ostaa vain sukset ja mahdollisesti kuskata hiihtoladulle jos ei ole lähellä. Sitten jos hiihto maistuu niin siinähän on paljon mahdollisuuksia erikoistua mihin tahansa suksilajiin, esim. mäkihyppy, pujottelu, perinteinen jne.

Ja taas tätä lapsettomien besserwisserien lässytystä siitä miten ne lapset "voivat mennä yksinään hiihtelemään räkä poskella johonkin metsään eikä maksa mitään"

Joo niin voivat.

Eivät mene.

Makaavat sohvalla pelaamassa pleikkaa tai tuijottavat tiktokkia kolmeen aamulla.

Joukkueurheilu eli omaan jengiin kuulumisen ja kilpailuvietin yhdistelmä on nykyään suunnilleen ainoa tapa jolla lapset saadaan harrastamaan urheilua päiväkodista parikymppiseksi.

Voihan se oma porukka joka pitää harrastuksen parissa muodostua kamppailulajeissakin vaikka itse ottelut ovat 1:1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lähes kaikki lapset ovat hyvin kilpailuhenkisiä. Uskallan väittää, että iso osa myös niistä lapsista, jotka eivät halua kilpailla, ovat kilpailuhenkisiä. He eivät vain halua osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa he tietävät, etteivät he pärjää. 

Fakta on kuitenkin se, että koko elämä on kilpailua: opiskelu- ja työpaikoista sekä puolisoista kilpaillaan. Miksi siis yritämme aktiivisesti tukahduttaa lasten luontaista kilpailuviettiä?

Niin. Miksi urheiluväki on tehnyt lasten urheilusta niin kallista, että se lasten kilpailuvietti ja urheilullisuus on tukahdutettava?

Nyt on taas hienoa salaliittoteoriaa. Miten "urheiluväki" on tehnyt lasten urheilusta niin kallista?

Joo kasarilla homma saattoi olla halvempaa jossain pikkukylässä, kun yksi isä veti ilmaiseksi talvisin jossain ulkojäällä lätkätreenejä ja toinen kesällä koulun hiekkakentällä jalkapalloa. Kait ymmärrät, miksi ammattivalmentajien vetämät treenit jäähalleissa maksavat enemmän. 

Kukaan ei kiellä juuri sinua alkamasta pyörittämään siinä koulun kentällä ilmaista potkupallokerhoa. Et tietenkään ryhdy siihen, koska se vaatisi jotain, kun paljon helpompaa on haukkua mammapalstalla niitä, jotka tekevät työtä lasten liikuttamisen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lähes kaikki lapset ovat hyvin kilpailuhenkisiä. Uskallan väittää, että iso osa myös niistä lapsista, jotka eivät halua kilpailla, ovat kilpailuhenkisiä. He eivät vain halua osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa he tietävät, etteivät he pärjää. 

Fakta on kuitenkin se, että koko elämä on kilpailua: opiskelu- ja työpaikoista sekä puolisoista kilpaillaan. Miksi siis yritämme aktiivisesti tukahduttaa lasten luontaista kilpailuviettiä?

Niin. Miksi urheiluväki on tehnyt lasten urheilusta niin kallista, että se lasten kilpailuvietti ja urheilullisuus on tukahdutettava?

Nyt on taas hienoa salaliittoteoriaa. Miten "urheiluväki" on tehnyt lasten urheilusta niin kallista?

Joo kasarilla homma saattoi olla halvempaa jossain pikkukylässä, kun yksi isä veti ilmaiseksi talvisin jossain ulkojäällä lätkätreenejä ja toinen kesällä koulun hiekkakentällä jalkapalloa. Kait ymmärrät, miksi ammattivalmentajien vetämät treenit jäähalleissa maksavat enemmän. 

Kukaan ei kiellä juuri sinua alkamasta pyörittämään siinä koulun kentällä ilmaista potkupallokerhoa. Et tietenkään ryhdy siihen, koska se vaatisi jotain, kun paljon helpompaa on haukkua mammapalstalla niitä, jotka tekevät työtä lasten liikuttamisen eteen.

Mikä salaliittoteoria se on, kun tuo on yleistä tietoa jota itsekin erittelit?

Kyllä niitä harrastamisen kustannuksia paisutellaan melkoisen surutta. Toisaalta yhteiskuntakin kaataa urheiluun rahaa, ja voisi sitä käyttää enemmän lapsiin ja ylipäätään priorisoida asioita.

Ketjussa on jo tullutkin sekä edullisia lajeja että ne peruslainalaisuudet sille, miksi jokin on kallista ja jokin edullisempaa (siis esim. matka- ja yöpymiskulut ja asut nostavat hintaa, laaja vapaaehtoisverkosto puolestaan laskee hintaa).

Tietenkin se lapsen luontainen kiinnostus on keskeinen asia, mutta lähtisin itse kokeilemaan kolmea kautta:

1) yleisurheilukerho (Antaa lapselle mahdollisuuden vertailla tuloksia tilastoihin ja muihin lapsiin ja halutessa myös kokeilla kilpailua. Lapsi saa myös tuntumaa ja itseymmärrystä siitä, vetoaako hyppy-, heitto- tai juoksutyyppinen toiminta häneen.)

2) suunnistus (Luontosuhde, kestävyysharjoittelu, kilpailullisuuden ja elämyksellisyyden suhdetta voi säätää. ystävyyssuhteet ovat usein lujia tässä lajissa.)

3) kamppailulaji, esim. paini tai judo (Hyvät perusharjoitteet mm. tasapainoon, silmä-käsi-koordinaatioon.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset taistelulajit ovat melko halpoja (ainakin verrattuna pallopeleihin) ja joskus itse sellaisessa aikuisena lapsen kanssa käyneenä voin sanoa, että ainakin käy kunnon päälle.

Mutta se, että miksi lapsen pitää kilpailla? Tai jos harrastus on oltava (miksi?), onko sen pakko olla liikuntaharrastus? Esim. partio: siellä liikutaan, mutta tehdään myös muuta ja maksut ovat hyvin pienet.

Lähes kaikki lapset ovat hyvin kilpailuhenkisiä. Uskallan väittää, että iso osa myös niistä lapsista, jotka eivät halua kilpailla, ovat kilpailuhenkisiä. He eivät vain halua osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa he tietävät, etteivät he pärjää. 

Fakta on kuitenkin se, että koko elämä on kilpailua: opiskelu- ja työpaikoista sekä puolisoista kilpaillaan. Miksi siis yritämme aktiivisesti tukahduttaa lasten luontaista kilpailuviettiä?

Niin. Miksi urheiluväki on tehnyt lasten urheilusta niin kallista, että se lasten kilpailuvietti ja urheilullisuus on tukahdutettava?

Nyt on taas hienoa salaliittoteoriaa. Miten "urheiluväki" on tehnyt lasten urheilusta niin kallista?

Joo kasarilla homma saattoi olla halvempaa jossain pikkukylässä, kun yksi isä veti ilmaiseksi talvisin jossain ulkojäällä lätkätreenejä ja toinen kesällä koulun hiekkakentällä jalkapalloa. Kait ymmärrät, miksi ammattivalmentajien vetämät treenit jäähalleissa maksavat enemmän. 

Kukaan ei kiellä juuri sinua alkamasta pyörittämään siinä koulun kentällä ilmaista potkupallokerhoa. Et tietenkään ryhdy siihen, koska se vaatisi jotain, kun paljon helpompaa on haukkua mammapalstalla niitä, jotka tekevät työtä lasten liikuttamisen eteen.

Mikä salaliittoteoria se on, kun tuo on yleistä tietoa jota itsekin erittelit?

Kyllä niitä harrastamisen kustannuksia paisutellaan melkoisen surutta. Toisaalta yhteiskuntakin kaataa urheiluun rahaa, ja voisi sitä käyttää enemmän lapsiin ja ylipäätään priorisoida asioita.

Kyllä ne ovat ihan perheet itse, jotka vaativat sitä parempaa palvelua. Ei mihinkään Reiskan Lätkäkerhoihin ole enää tulijoita.

Lisäksi minun mielestäni on aika posketonta vaatia joitain muita ihmisiä valmentamaan minun lapsiani ilmaiseksi. Tietenkin hienoa, kun ihmiset haluavat harrastaa vapaaehtoishommia, mutta sen vaatiminen muilta ilman, että edes itse tekee samaa ei ole oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas tätä lapsettomien besserwisserien lässytystä siitä miten ne lapset "voivat mennä yksinään hiihtelemään räkä poskella johonkin metsään eikä maksa mitään"

Joo niin voivat.

Eivät mene.

Makaavat sohvalla pelaamassa pleikkaa tai tuijottavat tiktokkia kolmeen aamulla.

Joukkueurheilu eli omaan jengiin kuulumisen ja kilpailuvietin yhdistelmä on nykyään suunnilleen ainoa tapa jolla lapset saadaan harrastamaan urheilua päiväkodista parikymppiseksi.

Voihan se oma porukka joka pitää harrastuksen parissa muodostua kamppailulajeissakin vaikka itse ottelut ovat 1:1.

Pienen vedon olisin valmis lyömään, että näillä huutelijoilla ei ole omia lapsia tai jos onkin, niin ne tuskin ovat niitä liikkuvia. Perustelevat vain sitä, ettei lapsi harrasta mitään, että "käydään perheenä uimassa ja hiihtämässä yms". Joo, joka toinen vuosi....

Mikä olisi halvin tapa harrastaa tanssia, voimistelua tai luistelua, jos ei nyt oteta huomioon itsekseen opettelua?

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi halvin tapa harrastaa tanssia, voimistelua tai luistelua, jos ei nyt oteta huomioon itsekseen opettelua?

Kyllä näitä kaikkia voi harrastaa esim seurojen harrastekilpa-ryhmissä tai pelkässä harrasteryhmässä ja luistelussa vastaavissa ryhmissä. Kumpaakin lajia on tällöin 1-2krt viikossa. Esim oma lapsi joka ei pienenä suostunut luistelukouluun meni 7 vuotiaana tälläseen ryhmään. Näissä on vaan se huono puoli että se lapsi saattaa innostua lisää ja pettyä jos ei saa innostukselle vastinetta (lisää treeniä). Muuta halpaa tapaa ei oikein taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi halvin tapa harrastaa tanssia, voimistelua tai luistelua, jos ei nyt oteta huomioon itsekseen opettelua?

Varmaan riippuu aika isosti kotikunnastasi. Google käteen ja katso, mitä teillä päin on tarjolla. Ei paljoa auta, että Googlaan sinulle Espoon tarjontaa, jos asut Pihtiputaalla.

Vierailija kirjoitti:

Jalkapallo ainakaan ei ole edullinen. Mites pesäpallo?

Pesäpallo on ihan kiva peli, mutta ei kovin liikunnallinen. Suurin osa ajasta on kuitenkin seisoskelua. Huipputasolla varmasti treenataan paljon sprinttinopeutta yms., mutta veikkaisin, että liikunnan määrä suhteessa käytetyn ajan määrään on treeneissä aika heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paini, judo, jalkapallo, koripallo, lentopallo.

Tapiolan Honka, junnjen kausimaksu 800€, tämä siis 2x vuodessa (sisältää tosin peliasun). Ei nyt ihan hirveän halpa mielestäni? Ja futis kilpatasolla jo ihan junnuissa on sellaisen 120-150€/kk, reissut (leirit, pelireissut, ulkomaan turnaukset) ja varusteet päälle.

Tampere, v. 2010 syntyneet, futis, ihan kaupunginosajoukkueessa, ei edustuksessa, 2x1 h viikko / 225,- kesäkausi, sis. peliasun. Koris, treenit 4 krt viikossa, 1,5-2 tuntia, elokuu-toukokuu n. 900,- ja lisäksi pelaajalisenssi +100 euroa, peliasut, kengät, pelimatkat, turnaukset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyödyllinen aloitus, itse mietin ihan samaa. Meillä poika aloitti kolme vuotta sitten jalkapallon 20e/kk. Nyt maksu on iän myötä noussut jo 85e/kk. Pelaa matalimmalla mahdollisella harrastetasolla 2 krt/vk. Jos hinnat jatkavat nousua tätä tahtia niin meidän on pakko lopettaa.

Kilpatasolla ja teini-ikäisenä ollaan siinä että laji vie tuhansia euroja vuodessa. En tiedä miksi moni pitää halpana harrastuksena koska ei sitä ole. Edullisempi tietysti jos joukkue ei osallistu juurikaan turnauksiin tai pelaa alemmalla tasolla. 

Pesäpallo on varmasti nolo harrastus jos asuu pääkaupunkiseudulla tai vaikkapa Turussa. Jos taas asuipaikka on Sotkamo tai Seinäjoki tai mikä tahansa maaseutupitäjä aivan eteläisimmän Suomen yläpuolella niin ei ole nolo vaan hyvinkin suosittu edelleen. 

Frisbeegolf on edullinen harrastus ja kuuluu lajeihin joka ei ole nolo nuorten mielestä. 

Käpyjen keräily on halpaa.

Paini, nyrkkeily, judo, Tae kwon do.

Kaikki lajit joissa on oikeaa kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paini, judo, jalkapallo, koripallo, lentopallo.

Tapiolan Honka, junnjen kausimaksu 800€, tämä siis 2x vuodessa (sisältää tosin peliasun). Ei nyt ihan hirveän halpa mielestäni? Ja futis kilpatasolla jo ihan junnuissa on sellaisen 120-150€/kk, reissut (leirit, pelireissut, ulkomaan turnaukset) ja varusteet päälle.

Tampere, v. 2010 syntyneet, futis, ihan kaupunginosajoukkueessa, ei edustuksessa, 2x1 h viikko / 225,- kesäkausi, sis. peliasun. Koris, treenit 4 krt viikossa, 1,5-2 tuntia, elokuu-toukokuu n. 900,- ja lisäksi pelaajalisenssi +100 euroa, peliasut, kengät, pelimatkat, turnaukset.

Minusta nämä molempien kirjoitusten maksut tuntuvat edullisilta. Kyllä jalkapallo ja koris nyt kuitenkin ovat halpoja lajeja. Eivät niin halpoja kuin vaikka suunnistus, mutta kuitenkin sieltä edellisimmasta päästä. Meillä ollaan kanssa molempia harrastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyödyllinen aloitus, itse mietin ihan samaa. Meillä poika aloitti kolme vuotta sitten jalkapallon 20e/kk. Nyt maksu on iän myötä noussut jo 85e/kk. Pelaa matalimmalla mahdollisella harrastetasolla 2 krt/vk. Jos hinnat jatkavat nousua tätä tahtia niin meidän on pakko lopettaa.

Kilpatasolla ja teini-ikäisenä ollaan siinä että laji vie tuhansia euroja vuodessa. En tiedä miksi moni pitää halpana harrastuksena koska ei sitä ole. Edullisempi tietysti jos joukkue ei osallistu juurikaan turnauksiin tai pelaa alemmalla tasolla. 

Pesäpallo on varmasti nolo harrastus jos asuu pääkaupunkiseudulla tai vaikkapa Turussa. Jos taas asuipaikka on Sotkamo tai Seinäjoki tai mikä tahansa maaseutupitäjä aivan eteläisimmän Suomen yläpuolella niin ei ole nolo vaan hyvinkin suosittu edelleen. 

Frisbeegolf on edullinen harrastus ja kuuluu lajeihin joka ei ole nolo nuorten mielestä. 

Millainen aikuinen kutsuu jotain harrastusta noloksi? Asun Helsingissä ja pesäpalloa on mitä mainioin laji. Frisbeegolf on vaan outo laji ja ei sillä ole kyllä urheilun kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paini, judo, jalkapallo, koripallo, lentopallo.

Tapiolan Honka, junnjen kausimaksu 800€, tämä siis 2x vuodessa (sisältää tosin peliasun). Ei nyt ihan hirveän halpa mielestäni? Ja futis kilpatasolla jo ihan junnuissa on sellaisen 120-150€/kk, reissut (leirit, pelireissut, ulkomaan turnaukset) ja varusteet päälle.

Tampere, v. 2010 syntyneet, futis, ihan kaupunginosajoukkueessa, ei edustuksessa, 2x1 h viikko / 225,- kesäkausi, sis. peliasun. Koris, treenit 4 krt viikossa, 1,5-2 tuntia, elokuu-toukokuu n. 900,- ja lisäksi pelaajalisenssi +100 euroa, peliasut, kengät, pelimatkat, turnaukset.

Jalkapallossa on tosi iso ero pelaako edustusjoukkueessa vaiko muissa joukkueessa. Edustusjoukkueessa päästään kaudessa useampaan tuhanteen euroon. Jalkapalloa markkinoidaan vanhemmille halpana harrastuksena ja sitä se onkin aivan nuoremmissa kun aloittavat. Nopeasti ei ole jos lapsen taitotaso on sitä luokkaa että pysyy edustuksen mukana. Turnauksiin osallistuminen silloin aivan välttämätön osa toimintaa ja se on osa mikä vanhemmilta jää ymmärtämättä kun pohtivat edullista harrastusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyödyllinen aloitus, itse mietin ihan samaa. Meillä poika aloitti kolme vuotta sitten jalkapallon 20e/kk. Nyt maksu on iän myötä noussut jo 85e/kk. Pelaa matalimmalla mahdollisella harrastetasolla 2 krt/vk. Jos hinnat jatkavat nousua tätä tahtia niin meidän on pakko lopettaa.

Kilpatasolla ja teini-ikäisenä ollaan siinä että laji vie tuhansia euroja vuodessa. En tiedä miksi moni pitää halpana harrastuksena koska ei sitä ole. Edullisempi tietysti jos joukkue ei osallistu juurikaan turnauksiin tai pelaa alemmalla tasolla. 

Pesäpallo on varmasti nolo harrastus jos asuu pääkaupunkiseudulla tai vaikkapa Turussa. Jos taas asuipaikka on Sotkamo tai Seinäjoki tai mikä tahansa maaseutupitäjä aivan eteläisimmän Suomen yläpuolella niin ei ole nolo vaan hyvinkin suosittu edelleen. 

Frisbeegolf on edullinen harrastus ja kuuluu lajeihin joka ei ole nolo nuorten mielestä. 

Millainen aikuinen kutsuu jotain harrastusta noloksi? Asun Helsingissä ja pesäpalloa on mitä mainioin laji. Frisbeegolf on vaan outo laji ja ei sillä ole kyllä urheilun kanssa mitään tekemistä.

Ei minä kutsukaan vaan teinit. Luulin että jokainen asian ymmärtää ilman että kirjoitan asian kahdesti samassa viestissä. He eivät suostuisi pelaamaan pesäpalloa mistään hinnasta vaikka itse sitä nuorena harrastin. Lapsia ei kannata pakottaa harrastuksiin mistä eivät pidä vaan saavat itse valita. Meillä kävivät moneen lajiin tutustumassa aikoinaan.