Mitä teet 6 vuoden kuluttua?

Pusken koiranputkea ja olen lopultakin vapaa.

Olen juuri väitellyt tohtoriksi ja julkaisen piakkoin kansantajuisen kirjan aiheesta. Asun mummonmökissä ja minulla on kanoja.

Trollaan aaveella mm. miesvihaa, naisvihaa, rotuvihaa, seksuaalivähemmistövihaa, sosiaaliluokkavihaa yms.

Olen tuolloin 50v. Kaikki lapset on pitkällä aikuisuudessa ja toivottavasti kaikilla on opinnot tehtynä ja työtä. Toivon itse olevani mukavassa työssä. Nyt olen vaihdellut työpaikkoja ja menossa uuteen työhön kuukauden kuluttua.

6vuoden päästä täytän 43. Lapsi on silloin 23 ja todennäköisesti muuttanut pois kotoa. Kun tämä tapahtuu ajan työnteon minimiin ja ihanne olisi viettää talvet pois suomesta

Lainat on maksettu jo neljän vuoden kuluttua, joten kuuden vuoden kuluttua teen lyhennettyä työviikkoa ja kolme vuotta eläkkeeseen.

Asumme ympäri maailmaa, kaiken omaisuuden Suomesta myyneinä. Ei omaisuutta paljon ole, noin miljoona,mutta sillä olemme päättäneet pärjätä vaikka ikää on vasta vajaa 50 v. Kaksi kolme vuotta ja sitten.

Toivottavasti aika samaa kuin nytkin, asun itse rakennetussa talossa rakkaan puolisoni kanssa, teen mielenkiintoista työtäni. Vanhin lapsista ehkä lentänyt jo pesästä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo.

Olemme mieheni kanssa varhaiseläkkeellä. Talo on myyty, asumme kesät mökillä ja talvet jossain lämpimässä maassa. Toivottavasti terveinä, maailmantilanne on rauhallinen ja lapset lapsineen vierailevat usein....Haaveilla aina voi, mutta  tulevaisuutta ei voi tietää.

Työnantaja alkaa vihjailemaan, jotta voisin tosiaan siirtyä eläkkeelle, vaikka hoitaja- ja osaajapula on pahentunut entisestään. Yritän puhua vielä ainakin parin vuoden työrauhan, kun 72v on pakko luovuttaa avaimet ja pukukaappi lopullisesti. Sitä, onko ketään kelle siirrän ne ja tietoni ja taitoni, ei tiedä, nyt jo näyttää vähän huonolta.

Kuollut, ei tämä elämä tästä parane kuitenkaan.

Olen valmistunut filosofian maisteriksi ja työllistynyt julkiselle sektorille. Mulla on pian kuusi vuotta täyttävä lapsi, ainokaiseni, aviomies sekä koira. Asutaan Pirkanmaalla tai Varsinais-Suomessa pienemmässä kunnassa.

OLen silloin 28-vuotias. Toivon, että olisin löytänyt kumppanin, kenties perheen peustamisen suunnittelua, työelämää ja harrastuksia. En kaipaa mitään enempää,

Jos en ole haudassa niin toivottavasti en enää passaa aikuisia kakaroitani.

Maadun

Toivon että olen kuollut.

Luojan kiitos ei hajuakaan:)

Minä tiedän, koska hallitsen tulevaisuuttani. Olen tuolloin köyhä kuin "kirkonrotta" ja asun alkoholisteille tarkoitetussa asuntolassa. Kaiken omaisuuden olen tuhlannut, samoin kuin vanhempieni perinnöt. Lapseni, joita joskus mielipuolisuudessa tuli tehtyä, ovat myös köyhiä, hekin ovat ymmärtäneet, että se on maallista vain.

Toivottavasti väitöskirjaa

Olen silloin shokissa 50 ikävuoden johdosta ja käsittelen sitä seuraavat 15 vuotta. Ja tulee aina seuraava ikäkriisi, kriisistä kriisiin. No ei vaan. Ehkä asun pienemmässä kaupungissa ja harmittelen kun siellä ei ole mitään. Omia projekteja ja lukemista, kävelyä.